Voi miten olen ajatellutkaan sinua toisinaan. Toivottavasti voit hyvin.
Kiitos sanoistasi. Sinä olet ihana.
Ajatus jyskyttää takaraivossa lopun elämäni ajan. Eroon voi päästä. Oppia elämään ilman. Uskon niin. Mutta Ajatus. Muisto. Varsin elävä ja värikäs. Inhottava ruma ja likainen paholaisen nauru ja samalla lähes jumalainen, koko viimeistä kymmentä vuotta hallinnut. Muisto. Minä yritän. Sillä muuten en jaksa.
Muusikko nukkuu sängyllä. Se näyttää kauniilta ja minä menen viereen ihan pian.
Loppujen lopuksi minun asiani ovat aina olleet aika hyvin. Jos nyt, tällä hetkellä miettii niin minä en ole kokenut kuin akuutin siivun ankeutta. Kipeänä kamasta vinkunut ja kelannut että tässäkö tämä paska nyt on. Ja sitten terveempänä minua on jo hymyilyttänyt. Tärkeitä ihmisiä on kuollut, on nähnyt helvetin ja taivaasta palasen ja saanut rakkautta ja antaa sitä. Mitäpä sitä muuta kaipaa. Palasen onnea.
Minä luulen että suurimmalla osalla meistä on asiat melko hyvin. Ei tätä liian vakavasti saa ottaa. Elämää. Pitää tuntea niinkuin hulluuden ja rakkauden vain tuntea voi. Meillä on vähän aikaa. Ei juurikaan tuhlattavana.
Minä kävin poimimassa mustikoita ja fisustamassa. Semmoiset asiat on tärkeitä. Minulle. Ne tekevät onnelliseksi.
Ei millään pahalla, Taika, mutta aika heppoisella perustalla taitaa raskautesi ja suhteesi tämänhetkiseen mieheen olla. Entä sitten kun vauva valvottaa, et saa nukutuksi ja kaikki vituttaa? Toivon todella, että pysyt cleanina, mutta epäilen suuresti.
Totta kai vauva valvottaa ja vie aikani ja miehen ajan 24/7!! Elämäni muuttuu täysin. Tietenkin. Minä en ole koskaan enää vastuussa vain itsestäni.
Miten raskauteni on hataralla pohjalla?! Oikein hyvinhän tuo vauva tuolla voi ja kasvaa En ymmärtänyt.
Sinä et meitä tunne joten et tiedä suhteestani tämänhetkiseen mieheeni yhtään mitään. Jostain syystä useat tuttavamme ovat sitä mieltä etteivät ole parempaa ja onnellisempaa paria aiemmin tavanneet. Me olemme onnellisia. Se näkyy.
Miksi mielestäsi suhteemme on heikolla pohjalla?
Enhän ole kertonut siitä täällä mitään Muuta kuin sen että olen onnellinen. Mutta kellä onni on sen kätkeköön… Vai? Onhan se varmaan kivempi lukea vinkunarsu-stooreja ja tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi ja hieman paremmaksi. Minusta ei ole. Minä olen iloinen jos kenellä tahansa muullakin menee hyvin juuri nyt. Kateus on ikävää. Ja ilkeää.
Jokainen perheenjäsen ja ystävä on sanonut ettei hetkeäkään epäile kykyjäni hyväksi mamaksi. En epäile itsekään. Minusta tulee hyvä äiti. Koska olen vastuuntuntoinen ja rakastava ihminen. Ja vahva.
Kirjoittelisin tänne pidempäänkin mutta olen pirun väsynyt. Menen sänkyyn Muusikon viereen nukkumaan. Hyvää yötä sinulle.
Olen todella iloinen puolestasi. Itse tulin rsakaaksi 19-vuotiaana pirinistinä, jolla ei ollut mitään, ei rahaa, ei kämppää, ei kumppania, ei mitään. Ja minusta tuntuu, kun olen lukenut kirjoituksiasi jonkun vuoden täällä Plinkissä, että olet rakastava ja hyvä äiti. Ja se on pääasia.
Uskon, kun sanot, että et voisi antaa itsellesi anteeksi jos retkahtaisit nyt raskauden aikana. Minä ajattelin ja tunsin samoin. Lopetin käytön heti menkkojen loputua ja raskaustestin näytettyä positiivista. Olin muutaman viikon ollut raskaana ja koko loppuraskauden kärvistelin ja mietin, olinko ehtinyt aiheuttaa vahinkoa lapselleni niiden muutaman viikon aikana, kun olin käyttänyt.
Nyt, lähes 13 vuoden kuluttua en ole huomannut vahinkoa, vaikka retkahdinkin käyttämään kun lapseni oli kouluikäinen.
Hän on kuitenkin maailmani napa ja tiedän itse olevani hyvä, vahva ja rakastava äiti, jolla on oikeat arvot, joita lapselle välittää.
Pidä huolta itsestäsi, vauvastasi ja suhteestasi. kaikkea hyvää,
t.KH
Kiitos Kultahampi kauniista ja rohkaisevista sanoistasi. Itseäni ei epäilytä hetkeäkään oma kykeneväisyyteni. Eikä mulla ole ollut korkeaa kynnystä hakeutua hoitoon jos asiat ei sujukaan, enää vuosiin. Joten se lisää tunnetta että kaikki tulee sujumaan. Aina saa apua.
Salasitko itse taustasi raskausaikana? Mä olin suhteellisen rehellinen ja käyn päihdeäiti-polilla. Saisin vaihtaa normipuolelle jos haluaisin mutta tuolla saa ultran kerran kuukaudessa ja tarvittaessa helpommin keskusteluapua. Tosin seuloja en anna. Paitsi jos siitä tulee jotain ongelmia lastensuojelun tms. kanssa niin pakko kai se on suostua. Vituttaa se että kamasta joutuu jauhamaan sielläkin, noin iloisen ja onnelliseksi-tekevän asian yhteydessä mutta minkäs teet.
Hermot meni kerran, sanoin aika suoraan lääkärille joka kysyi ekalla käynnillä kun olin yksin vastaanotolla käymässä että ‘onko isästä mitään tietoa?’ Ilmeisesti ihan siksi että oli lukenut neuvolan pimun stoorit koneelta… Jeppistä jee
Minä toivotan vielä kerran paljon onnea ja voimia. On ihana lukea kuinka elämäntilanteesi on muuttunut parempaan ja asiat menevät hyvin, kun itsellä kaikki tuntuu menevän suoraan päin seinää. (Ihan kuin menisin hurjaa alamäkeä aina vaan pidemmälle. Vaikkapa sillä potkulaudalla. Jos muistat potkulautakeskustelumme!? Sen Speedy-potkulaudan joka katosi ) Olen pitkästä aikaa tällä hetkellä ilman piriä jumalauta!!! Vituttaa, masentaa, väsyttää ja olen syönyt liikaa ryynejä, mutta hengissä edelleen. Juuri ja juuri. Zemppiä Taikuriini!!! <3
Hauska kuulla positiivisia uutisia Sinusta. Paskoja juttuja on sattunut ja elämästä hukattu joitain vuosia, mutta onneksi haaviin on tarttunut kokemuksia joiden avulla voi kasvaa entistäkin vahvemmaksi yksilöksi, jota ei pienet asiat hetkauta. Tää nyt näin yleisesti.
Toivon sydämestäni hyvää Sinulle ja lähipiirillesi, niin olevalle kuin tulevallekin.
Muista olla vahvana. Toi äitipoli -juttu on hyvä.
Yritä kuitenkin olla “suurempi” ihminen kuin sos.tädit/laps.tyypit ja käy vaikka testeissä tarvittaessa, mikäli ne lastensuojelun tyypit alkaa ahdistelemaan. Ne osaa olla pirullisempia kuin ankara kansakoulunopettaja, mikäli ottavat silmätikukseen.
Pääset äkimmin eroon keskustelusta HUUMEET - lapsi - sos.tädit -vanhemmat ja saat muutettua keskustelun muotoon LAPSI - VANHEMMAT - ONNI - huumeeton tulevaisuus. Versaalit kuvaavat asioiden painotuksia…
Toivon kaikkea hyvää Sinulle ja yritin vuosien varrella pari kerta soittaakin, mutta numerot lienee vaihtuneet…
Mä tiesin et susta olis lopettamaa vielä joku päivä… Kiva kuulla et jollaa menee hyvin tääl… Tais se 1004. yritys sit onnistuu … Onnea ja hyvää uutta elämänalkua multakin <3 …
paljastanpa nyt, että oon kauan seuraillu sun tekstejä ja täytyy sanoa että aina oon toivonu, että saisit elämäs taas raiteille. kirjoituksesi ovat aina niin taitavasti kirjoitettu, että niihin jäi jotenki koukkuun.
Ne monet kovat yritykset… jotenki tiesin, että pystyt pääsemään tohon tilanteeseen missä juuri olet. Pelkistä kirjotuksista paistoi se kova tahdon voima. Jo oli aikakin, että sinun elämässä tapahtuu jotain hyvää.
Itelläni ei päihteiden kanssa ole ongelmaa ja näin on vaikea ymmärtää sitä kaikkea mitä te käytte elämässänne läpi. Paljon olet joutunut kokemaan, mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa…
Paljon onnea teille toukasta oikeasti, olen todella onnellinen puolestasi… olet taika sitkeää tekoa Pidä lippu korkeella
En ole mikään kynäniekka, eli sillä teksti voi olla aika"tönkköä" mutta päätarkoitus varmasti tulee esiin.
Hyvää syksyä teille, kuin myös muille palstailijoille
Olen nielaissut fudispallon. Minun poikani kääntää kylkeään mahassani ja se muljahtaa mukavasti ympäri. Ajatus pienistä hiiristä vatsani sisällä. Plumps. Näytän hassulta. Pieni ihminen isoine mahoineen
Hyvät epäilijät, vittuilevat ja kateelliset kanssaihmiset: iloitkaa; minä rämähdin. Kauan aikaa on kuitenkin kulunut streittinä. Minä en kaipaa kamaa. Olen ollut kesän ja tämän syksyn ajan niin selvinpäin etten muista koska olisin ollut. Ei brenkkua, ei nappeja. Ei mitään. No, tupakointia en ole kokonaan lopettanut. Varmasti silti tulee vielä vedettyä. Kamaa. Vaikkei sitä kaipaa. Ei kelaa. Hirveästi.
Parisuhde voi hyvin. Olen ensimmäistä kertaa erossa räppiartistista ensi yön. Vapauttavaa.
Voi kuinka malttamattomana minä odotan poikani syntymää. Sitä että voin esitellä hänelle kaikki paikat jotka ovat minulle jotain merkinneet. Sitä että voin opettaa hänet kalastamaan. Elämään. Ajattelemaan itsenäisesti.
Onneksi Isukki on viisas mies. Hän rakastaa pienen poikansa valmiiksi maailmaa varten.
Olipa hyvä kuulla sinusta (= teistä)! Ehdin jo huolestua…
Sinnittele nyt kunnialla sen pömpön kanssa nämä viimeisetkin ajat. Kohta pääset näyttämään Toukkikselle paikkoja. Kalastaa hän osaa jo syntyessään, siitä olen saletti.
Sinä! Voi miten olenkaan ikävöinyt sinua. Taas.
Minua lohduttaa että olet minulle olemassa missä tahansa oletkin. Kävele kanssani, kulta. Minulla on niin vähän ketään.
Taidan lähteä tänään. Kotiin.
Kuinka olet voinut masuasukkisi kanssa, toivottavasti kaikki on mennyt hyvin. Milloinkas tämän tulokkaan olisi tarkoitus nähdä ensi kertaa päivänvalo ?
Hej Sanja! Hur mår du?
Vauva voi hyvin, olen jo 25.viikolla joten poika potkii jo valtavasti. Ja hyvin on raskaus sujunut. Paljon vitamiineja, kalkkitabui ja foolihappoa, kalanmaksaöljyä aivoille ja sen sellaista… Ultraäänet kerran kuussa, vauveli imi peukaloon edellisessä
Minä olen onnellinen. Olethan sinäkin? Aika yksinäinen kun ei pysty hengaa nistien kanssa, ei haluaiskaan mutta muita ystäviä mulla ei ole… Halu vetää on silloin tällöin pinassa. En ajattele kamaa liikaa mutta kun sitä on edessä; sellaista tilannetta on vaikea hoitaa.
Miten muuten Sanja, sullahan on pieni poika [muistanko oikein]. Mä olen vasta vähän yli puolivälin ja maha on nyt jo niin iso ja on vaikeuksia liikkua… Huohotan kun hullu kävellessä ja himassakin on hankala olo vaikka vaan sohvalla makaisi… Ja nukkuminen alkaa olla jo vaikeeta, mahallaan on hankalaa, selällään viel vaikeempaa kun selkää särkee… Muistatko omasta raskausajastasi vastaavaa? Jotain vinkkejä et valasnainen-fiilis helpottuisi…? Tämä ei ole oikea palsta näille jutuille mutta mua ärsyttää joku www.vauva-lehti.fi ja ne läpät siellä…
Ihana kuulla et sulla menee hyvin. Mä olen voinut ihan kohtalaisesti, hiukkasen alamäkeä ja pelleilyähän tää on ollut, mutta ihan suht ok. Muutin pääkaupunkiseudulle pois kotikonnulita ja koetan sopeutua tänne.
Ai sun masuasukkis on poika, voi mikä pikkuherrasmies, ihanaa… joo tää meikälisen kultanuppu on kans poitsu joka muutin täytti vasta jo neljä vuotta, apua miten aika menee.
Tiedän, että nää vauvalöpinät ei kuulu tänne, mutta toivottavsti voitte nyt antaa mulle anteeksi. Mä olin kans heti alusta lähtien iso, sulla nyt onneks menee loppuaika suht viileässä ilmastossa. Ole onnellinen siitä. Niin, kylmä tai viileä suihku helpottaa aina ja tarpeeks löysät vaatteet. Turha rehkiminen kannataa kans unohtaa. lä pidä liian tiukkia sukkia kans et veri pääsee kiertää jaloissa.
Voitas jatkaa kyl tätä keskustelua vaikka s-postitse tai miksei kasvokkainkin ni ei jengi tääl hermostu. Mä en nimittäin diggaa vauvapalstalaisista. Siell on parempi vain olla hiljaa ni ei paskaa ala sataa niskaan.
Ja se on ihan normaalia et kama pyörii mielessä raskausaikanakin, sitei vaan ni helposti anna kiusaukselle periks ja kiusauksen laatu oli mun mielestä erilainen kun ennen raskautta. Kyllä sä hyvin pärjäät.
) Olen pitkästä aikaa tällä hetkellä ilman piriä jumalauta!!! Vituttaa, masentaa, väsyttää ja olen syönyt liikaa ryynejä, mutta hengissä edelleen. Juuri ja juuri. Zemppiä Taikuriini!!! <3
… Onnea ja hyvää uutta elämänalkua multakin 
oikeasti, olen todella onnellinen puolestasi… olet taika sitkeää tekoa 