Hyvät neuvot nyt tosi tarpeen

.

Tervetuloa palstalle Akviliina. :smiley:
Paljon sellaisia kysymyksiä joihin en osaa vastata, kuten tuo maksa.
Neljä viikkoa on aika lyhyt aika, olon sekavuus ei ole minusta epänormaalia ollenkaan tuossa vaiheessa.
Juomattomuus ja aika parantaa monia asioita, kuten järjestää palikat aivoissa loogisempaan järjestykseen.
Alkuraittiudessa en oikein sietänyt alkoholin hajuista miestä lähelläni. Nyt en enää sitä niinkään huomaa, kunhan hampaansa pesee ennen kuin könyää viereeni. :laughing:
Ihan hyvin voi pyytää pientä huomaavaisuutta, ei se ole itsekästä.
Tsemppiä sinulle. :smiley:

Aivan hyviä kysymyksiä kaikki. Noista maksajutuista murehtimisen lopettaisin kokonaan. Se on aika tavalla toissijainen asia ja maksa-arvot paranevat yllättävän nopeasti. Alkoholin fyysiset vieroitusoireet eivät välttämätttä ole erityisen rajuja. Kyllä ne siihen krapulaan tahtovat useimmiten jäädä. Elämän ongelmien kohtaaminen selvin päin kyllä laittaa sitä psyykenpuolta lujille. Kun on tottunut juomaan tietyissa tilanteissa, niin se halu on kyllä vielä pitkään mukana niissä samoissa tilanteissa. Kun sitten se alkoholiannos jää saamatta, niin kyllähän siinä kiukustuu. Nämä puolisojutut ovat myös haastavia. Pakko vain oppia hyväksymään puoliso sellaisena, kuin se puoliso on. Kaiken kaikkiaan hommaa on parasta lähestyä päivä kerrallaan ja ajan kanssa - onnea matkaan ja tervetuloa. :smiley:

  1. Maksa-arvot surettavat juoppoa, mutta jos sulla ei ole maksan seudulla kipuja ja arvot on ok, eivät ne ainakaan juomattomuudella huonompaan suuntaan mene - älä siis sure maksa-arvoja.

  2. Fyysisiä oireita tulee, jos lopettaa rankan pitkän putken, mutta jos olet juonut yleensä niin, että olet osan vuorokaudesta edes viikolla selvin päin, ei mitään erityistä fyysistä viekkaria edes tule. Lääkkeistä en tiedä, todennäköisesti ne on määrätty helpottamaan alkua ja ehkä estävätkin oireita, kysy, kun seuraavan kerran käyt juttelemassa.

  3. Edelleen en tiedä, miten lääkkeet pakkaan vaikuttaa, mutta en muista, että alussa olisi ollut muuta kuohunaa kuin loputon viinanhimo ja levottomuus, kun sitä ei ottanut.

  4. Itselläni oli samantapainen fiilis eli että kumppani kiusaa sillä sidukanlipittelyllään, mutta ehkä se oli myös omaa herkkänahkaisuutta. Joskus edelleen harmittaa, kun meillä on joka paikassa viinaa, olutta, sidukkaa…mutta tärkeintä on olla itse ottamatta, et voi toista kieltää. Eikä muuten ok parisuhteestakaan kannata lähteä alkuvaikeuksien takia. Voithan nukkua eri huoneessa nyt alussa, jos haju häiritsee.

Itsellä ei tuo kolme kuukautta vielä saanut päivää paistamaan, yli puoli vuotta se vaati. Mutta jokainen on yksilö. Ja vaikkei joka päivä olisikaan toista helpompi, vähän pitemmällä tähtäyksellä se niin on, jos ei muuten, niin alkoholiriippuvuuden suhteen ainakin.

.

Moi

Olen 37 vuotias mies. Hakeuduin noin kolme viikkoa sitten (oikein ylilyöntirännin päätteeksi) päihdelääkärin hoitoon ja siitä asti kuivilla. Prosessi on siis ihan alkumetreillä. Olin kuitenkin alkoholin riskikuluttaja n.20 vuoden ajan. Viime vuosina join pitkiäkin putkia aina kun vain oli mahdollisuus. Nyt totuttelen ajatukseen, että en ehkä koskaan enään voi ottaa sitä viinilasillistakaan, kun en kykene juomaan kohtuudella. Yhdestäkin naukusta lähtee helposti se kuuluisa “pomppu” päälle. Olen tyyppiä: Kerran alkoholisti, aina alkoholisti !
En oikein osaa vastata kuin kakkoskysymykseen ja siihenkin vain vähän sinnepäin. Minulla ei ole ahdistusta tai paniikkihäiriöitä, mutta holin pois jättäminen aiheutti kyllä suunnattomia levottomuuskohtauksia ja nukkumishäiriöitä (unettomuutta, hikoilua jne…). Viinanhimokaan ei poistunut Antabuksen myötä, pelotteena toimii kyllä tehokkaasti. Olen sivusta seurannut joskus aikoinaan kun kaverin viinanhimo voitti Antabuksen, se oli surullista katsottavaa. Kun itselleni iskee se levoton hetki ja suunnaton himo ottaa edes yksi ryyppy, otan Diapamin ja n.10-20 minuutin kuluttua kaikki on ok. Diapamin voimakkuus toki kannattaa määritellä oikein, oma päihdelääkärini arvioi taustani ja kokoni perusteella, että 5mg on sopiva. Tarkoitushan ei toki ole “päihtyä” lääkkeistä. Olen tiukasti pitänyt kiinni siitä, että otan Pamin vain kun himo on päällä, korkki pitäisi avata. EI KOSKAAN VALMIIKSI / ETUKÄTEEN, se on polku riippuvuudesta toiseen. Jo kolmen viikon aikana olen huomannut, että Pamin tarve tosiaan harvenee. Uskon, että joskus vielä koittaa aika kun osaan elää kokonaan ilmankin. Nukkumisongelmani ratkesivat melatoniinilla (3mg), toimii minulla oikein hyvin. Nukun hikoilematta ja ilman painajaisia kuin pieni lapsi, silloin kun haluan. Melatoniinista lisätietoa vaikkapa Wikipediasta:

fi.wikipedia.org/wiki/Melatoniini

Ja kaikkihan nämä Antabus, Diapam ja Melatoniini ovat siis reseptilääkkeitä.
Vaimoni saunakalja ei minua juurikaan häiritse jo tässä vaiheessa, kun tosiaan vasta kolme viikkoa tipatonta takana (vaimoni ei juuri koskaan kännäile). Itse totuin aika nopeasti vishyveteen saunan päälle.
Toivotan voimia, jaksamista, kärsivällisyyttä ja uskoa, että meillä kaikilla asiat vielä muuttuvat parempaan suuntaan.

P.S. Kun itse tunnustaa ongelmansa itselleen ja lääkärille, on valinnanvaraa ja asiat etenevät miellyttävästi. Jos työnantajasi tai jokin muu vastaava auktoriteetti ohjaa tai määrää sinut hoitoon, silloin sinua viedään eikä välttämättä kysellä… Mutta tämähän meille holisteille onkin jo tuttu fakta.

.

.

Tervetuloa tähän kirjavaan joukkoon :smiley:
Olin itse ollut raittiina n. vuoden kun lopetin mielialalääkityksen. Kaikki oireet palasivat ryminällä. Lääkitys alkoi uudestaan ja samalla aloitin psykoterapian, joka jatkuu yhä.Välillä vaan on se tilanne että lääkitys on hyväksyttävä.Eihän se mielen lääkitys ole sen kummempaa kuin särkevien jäsentenkään hoitaminen.

Itselläni oli alussa Antabus hyvänä tukena. Kaikki keinot kannattaa kokeilla raittiuden saavuttamiseksi.

Jos kiinnostaa saada jotain perustietoa noista kritisoimistasi lääkkeistä, tässä infoa: fi.wikipedia.org/wiki/Selektiivi … %A4j%C3%A4.

Mielipiteenvapaus on jokaisella meistä, mutta asioiden vastustaminen silkasta periaatteesta, ilman parempaa tietoa menee mielestäni puhtaasti ennakkoluuloisuuden piikkiin.

–kh

.

Ei ole ollenkaan lapsellista, kuukausi selvinpäin on jo hyvä suoritus, ja se saakin tuntua mukavalta! :slight_smile: Raittiuden alkutaipaleella monet, luulisin jopa että useimmat meistä, ovat kokeneet tarpeelliseksi jäsentää ajan kulumista itselleen päiviä, viikkoja ja kuukausia laskemalla. Juodessa selvä aika oli kovin katkonaista, osalla selviä päiviä ei tullut enää ollenkaan.

Muistan itsekin ensimmäisen selvän kuukauden täyttyessäni tunteneeni uudenlaista iloa ja pientä ylpeyttäkin, kun aiemmin oli ollut vaikeuksia pysyä selvänä paria viikkoa pidempään. Neljä viikkoa ilman muistinmenetyksiä, morkkista ja salailua… asia, jota en ollut kokenut vuosiin.

Kysyisin tuosta masennuslääkityksestäsi. Lähinnä kiinnostaisi se, onko kyseessä SSRI-lääkitys? Noilla lääkkeillä ei alkoholistikaan saa nuppiaan sekaisin, kun päihdekäyttö ei onnistu, eli riippuvuusriskiä ei näillä lääkkeillä sinänsä ole.

Mielestäni raittiuden alussa olisi silti hyvä malttaa olla muutama ensimmäinen kuukausi selvänä ilman minkäänlaista lääkitystä, jos mahdollista, jotta nähdään missä määrin masennus on ollut silkasta juomisesta johtuvaa. Mielialan koheneminen alkaa usein jo parin viikon juomattomuuden jälkeen, mutta pitkän ongelmakäytön jälkeen selkeämpi muutos vie hieman pidempään, mihin tuo lääkärisikin mielipide viittaisi. Olen lukenut tukimuksen, jossa useimpien alkoholistien masennus loppui tai merkittävästi helpottui jo 2 kk:n juomattomuudella, kun aivokemia alkoi korjaantua. Tätä luonnollista korjaantumista ei pääse kokemaan, jos lääkitys on alkanut heti juomisen jälkeen. Usein suositellaankin alkuun varalta puolen vuoden raittiutta, jonka jälkeen lääkitystä voisi ehkä miettiä, mikäli ihmisen elintavat ovat jo kunnossa, mutta mieliala pysyy silti kohtuuttoman alhaalla. Oma SSRI-lääkitykseni alkoi juuri tällä tavalla; olin ollut juomatta jo lähes 10 kk, kun aloin oirehtia voimakkaalla ahdistuksella, mikä osoittautui lopulta ahdistuneisuushäiriöksi.

Mielestäni voisit jutella vielä lääkärin kanssa tästä, jos asia askarruttaa sinua, sillä omin päin ei mielialalääkitystä kannata muutella suuntaan tai toiseen.

Hyvää jatkoa, päivä kerrallaan selvinpäin niin asioilla on taipumus selvitä.

–kh

.

Akviliina,
monenlaista taakkaa sinulle sälytetty. Juomattomuus on nyt parasta mitä itsellesi voit tehdä. Juomalla asiat menevät vaan hullummalle tolalle, kuten olet varmaan itsekin huomannut. Aika ja juomattomuus ovat lyömätön pari näissä pään selvitys jutuissa. Hyvä, että sinulla on paikka, jossa voit käydä juttelemassa ja jos se on nyt tuttipullo, niin eipä haittaa. Kerkiää sitä pureutumaan niihin asioihin sitten myöhemminkin, kun on sen aika. Voimia ja tsemppiä sinulle. :smiley:

Sinulla on nyt hyvä alku Akviliina, pidä siitä kiinni. Juomattomuus on nyt tärkeintä. Sitten kun olet vahvemmilla vesillä voit alkaa kysellä lääkityksen tarpeellisuutta, mutta sillä ei ole mitään kiirettä nyt. Syöt niitä nyt niinkuin on määrätty. Tosin kuuntelet samalla vointiasi ja lääkkeiden vaikutusta, ja kerrot lääkärillesi jotta hän voi tarkistaa lääketilanteesi.
Hyvä että sinulla terapia-apua, puhuminen auttaa sinua ymmärtämään itseäsi.
Toivon sinulle parempia päiviä, asioilla on tapana järjestyä. :smiley:

.

Moi Akviliina! Hienoo, että pääset alkoholista. Ite en oo käyttänyt raitistumisessa mitään lääkkeitä. Oon aikoinaan käyttänyt sekä unilääkkeitä että vahvoja särkylääkkeitä, rauhoittavia ja mielialaa piristäviä, nikotiinia. Ja alkoholia niiden seurana kymmeniä vuosia. Tabuista ja röökistä on vuosia, enkä enää niitä halua. Tabuja kyllä pakon edessä, jos sellaisen eteen joudun. Unihäiriöt, väsymys ja päänsärky oli näiden taikakalujen jatkuvana seurana. Nyt mun paras lääke on se, kun laitan kädet ristiin. Enkä vain iltaisin. Siinä on mun voimani. Näiden vähän yli 50 päivän aikana itkut ja kivut on olleet välillä seurana, mutta ne on osa elämää. Yritän opetella elämään niitä luomuna. Enimmäkseen mäkin hymyilen ja se on ihanaa. Tsemiä sulle ja kaikille meille muillekin :smiley:

Minun mielestäni kummankaan tapauksessa päänsäryssä ei ole kyse SSRI-ryhmän lääkkeen sivuvaikutuksesta, ja tuo Akviliinan mainitsema Sepram on siis tämän ryhmän lääke. Sen vaikuttava aine on sitalopraami. Itse olen käyttänyt tuon sitalopraamin johdannaista essitalopraamia kahtena eri valmisteena (Cipralex, Escitalopram Actavis), eikä päänsärkyoireita ole ollut vielä ollenkaan yli kahden vuoden aikana. Muita oireita on kyllä ollut, mutta ne ovat aina liittyneet lääkityksen aloitukseen tai lopetukseen, eli kuuluvat asiaan ja menevät ohikin itsestään.

On oleellista ymmärtää perusero erilaisten mielialalääketyyppien välillä, jotta ei kehuta tai haukuta esim. “masennuslääkkeitä” yleisesti. SSRI-lääkkeet vaikuttavat siis ainoastaan aivojen omaan välittäjäaineeseen eli serotoniiniin estämällä sen takaisinottoa hermosoluista, jolloin serotoniinia jää enemmän hermosolujen käyttöön, ja serotoniinilla puolestaan katsotaan olevan vaikutusta mielialaan. SSRI-lääkkeet eivät siis itsessään ole sen enempää rauhoittavia kuin piristäviäkään, mutta toki välittäjäainetason korjaantumisesta johtuva masennuksen ja ahdistuksen helpottuminen näkyy ihmisessä piristymisenä.

Tarkistin vielä myös Sepramin käyttöohjeen. Päänsärky mainitaan siellä kahdessa yhteydessä: 1. Sepram-tableteissa on sideaineena glyserolia pieniä määriä. Glyseroli voi suurina annoksina aiheuttaa päänsärkyä, vatsavaivoja ja ripulia. 2. Tämän tyyppisen lääkityksen äkillinen lopettaminen saattaa aiheuttaa lieviä ja ohimeneviä oireita esimerkiksi – päänsärkyä.. laakeinfot.fi/Medicine.aspx?m=8631&

Akviliinan kohdalla kyse ei taida olla siis kummankaan tapauksen päänsärystä. Päänsäryn aiheuttajaksi jäisi siis enää “muut syyt”, joita tässä maailmassa voi olla tunnetusti vaikka mitä :slight_smile:. Aika usein syynä voi olla niinkin arkinen asia kuin nestehukka. Päänsärky voisi olla myös merkki siitä, että keho on puhdistautumassa juomisen jäljistä. Siihenkin auttaa vesi. Vanha kunnon ulkoilu ja liikunta ovat yleislääkettä ja ennaltaehkäisyä melkeinpä jokaiseen kipuun, henkiseen ja fyysiseen, sillä keho on kokonaisuus.

–kh

.

Näin lapsesta asti tiettyä painajaista tasaisin väliajoin. En ole nähnyt sitä enää pariin vuoteen sen jälkeen, kun käsittelin sitä terapiassa. Näin tuota noin parisenkymmentä vuotta, tosin en kovin säännöllisesti.
Tiettyyn elämänvaiheeseen liittyviä painajaisia olen nähnyt, kunnes elämäntilanne on muuttunut. Enää en näe esimerkiksi takaa-ajounia, joita aloin nähdä ensimmäisten paniikkikohtausten jälkeen 18-vuotiaana. Ne loppuivat n. 25-vuotiaana. Kävin terapiassa kolme vuotta, jonka aikana näin paljon painajaisunia taloista, joissa perheemme oli asunut. Nekin ovat nyt loppuneet.