Hyvästi maailman pahin päihde

Nyt tuli lopullinen päätös että korkki pysyy kiinni loppuelämän, olen lueskellut nyt viikon Annie Gracen selvin päin kirjaa ja viimeiset pari vuotta ahdistunut alkoholinkäytöstäni, yleensä ystävien kans juhliessa pari kertaa kuussa mutta mennyt viime kevään siihen pisteeseen ettei enää saa elämän euforioita normaaleista asioista kun alkoholi pilannut ne. Olen saanut ajatusmaailmani oikeaan suuntaan eli hoksaamaan että alkoholi ei kyllä mitenkään eroa huumeista, samanlailla tuhoaa mielenterveyden ja alkoholi vielä tuhoaa elimistöä oikein kunnolla, liekkö jopa maailman pahin päihde lopulta. Miettikää, samaa ainetta mitä on bensassa pidetään laillisena päihteenä, sitä myydään joka paikassa ja mainostetaan hyvänä asiana ja esimerkiksi tylsyyttä vastaan kuten koff mainostaa, maailma on aika hullu paikka. Mutta minun vankila loppui tähän. Hyvästi alkoholi, sinusta eroon pääseminen on kuin pääsisi eroon narsistisesta eksästä :smiling_imp:

Tähän keskusteluun voi lisäillä kokemuksia raittiuden alkamisesta, oliko vaikeaa ja mitkä asiat saivat ajatusmaailman muuttumaan. Onko alkoholihimoajatukset jääneet piinaamaan ? Itse pelkään että ne tulisi piinaamaan, mutta en usko kun perehdytän itseäni raittiutta käsittelevällä kirjallisuudella. Kirjastossa on oottamassa varaus Allen Carr - korkki kiinni :sunglasses:

Samanlaisia fiiliksiä. En pidä itsestäni enää, enkä halua tätä fiilistä pysyvästi.

Day one.

Ohojelman mukaan alakoholiin suhtautuminen oikein on sama kuin Kagipötkylään tienvarressa - välinitämättömästi… vaika näkeekin kärpästen siihen suhtautuvan suurella mielenkiinnolla - ei itse halua olla yksi KagiPötkylässä olevista kärpäsistä :smiley: :smiley: Joka kerta ku alkoholi tulee mieleen, muuta se mielikuva mielikuvaksi KagiPötkylästä tienvarressa kärpäsineen

Hyvin sanottu, suhtaudun ite siihen niinkuin huumeisiin, riippuvuutta aiheuttavaksi päihteeksi joka ei anna mitään vastineeksi vaan tuhoaa ihmisen :smiling_imp: