Hyväntekeväisyyttä

Hei vaan kaikille, olen kirjoitellut aikaisemminkin tälle foorumille. Elikkä taustaa jonkin verran, olen toiminut ray:n epävirallisena sponsorina viimeiset 4 vuotta ja tehnyt paljon hyväntekeväisyyttä. Tein hyväntekeväisyyttä velaksi, melkein 20000e ja olen uskonut , että hyvä palkitaan vielä joskus. En ole saanut edes kiitoskirjettäkään ray:n toimitusjohtajalta. Edes kakkukahvit olisi kiva, kun olen niellyt paskaa ihan korvia myöten.

Noniin palataanpas taas asiaan. En ole ihan niin tyhmä, että olen tehnyt vapaaehtoisesti tätä hyväntekeväisyyttä, vaan olen elänyt mielikuvituksessa ja epätodellisessa maailmassa. Olen aina pelatessani kuvitellut voittavani ja rikastuvani ja tämä ei tietenkään ole millään tavalla poikkeus peliriippuvaisten kesken. Peliriippuvaisena tai mikä sitten olenkaan, niin en ole kertakaikkisesti kyennyt hyväksymään tosiasioita. Jos hyppää kaivoon, niin tippuu kaivoon, sille ei voi mitään. Ketään ei kiinnosta eikä mikään muutu, vaikka et hyväksyisikään tätä tosiasiaa. Minun kohdallani on sama kysymys, olen yrittänyt jotain mahdotonta ja nyt olen tässä.

Ihminen pyrkii aina onnellisuuteen tai oikeastaan ihminen ei muuta osaakaan kuin pyrkiä onnellisuuteen. On olemassa oikeita tapoja ja vääriä tapoja pyrkiä onnellisuuteen, ja pelaaminen lienee olla niitä vääriä tapoja. Toisaalta onnellisuus on aina vaikeasti saavutettavissa ja se vaatii ihmiseltä taistelua sen saavuttamiseksi. Peliriippuvaisena tiedän, että olen huijannut itseäni ja tehnyt mielikuvituksellisen ja epätodellisen tavan itselleni saavuttaa onnellisuus. Nyt tulin ilmoittamaan tänne, että ray:n pelien pelaaminen on hyväntekeväisyyttä tai itsensä huijaamista tai kenties pahantekeväisyyttä, mutta koskaan ei kannata odottaa mitään mielekästä tulosta pelaamisesta. Jos voitat, niin luulet voittavasi lisää ja häviät kaiken, jos häviät, niin ei ole mitään mikä palauttaisi rahasi, näin se vaan.

Toivotan kaikille ja itselleni selkärankaa hyväksyä tämä…

Ei paljoa hymyilytä. Onnellisuus, mitä se on.

Minulle tämän päivän onnellisuus rakentuu pelaamattomasta päivästä. Jokainen päivä pelaamatta, on tae siitä, että minulla on mahdollisuus mihin tahansa.

Joku voi tässä hetkessä miettiä, että voi paska mitä potaskaa. Minulle tuo kuitenkin on todeksi elettyä elämää, joka jatkuu yhden päivän kerrallaan niin kauan kuin elinpäiviä minulle suodaan. Jos sen sijaan en halua tuota mahdollisuutta käyttää, on surullisen helpolla tuhottu kuin silmänräpäyksessä kaikki kuluneiden vuosien aikana rakentunut hyvä. Kysymys kuuluukin, miksi sen haluaisin tuhota, kun se kuitenkin on minulla kohtuullisella vaivalla pidettävissä. Pysymällä tämän päivän erossa pelaamisesta.

Pelaamaton päivä. Mahdollisuus mihin tahansa.

Silloin kun ihminen on niellyt paskaa tarpeeksi, niin silloin ei kannata enää itkeä. Olen ‘‘itkenyt’’ ihan liian kauan ja itsesäälissä rypeäminen saa riittää. Aikaisemmin kerroinkin kuinka olen toiminut. Pitäisikö minun itkeä ja rypeä itsesäälissä vielä enemmän? En, nauran kaikelle tapahtuneelle, sillä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni siitä typeryydestä. Olen pelaamalla saanut itselleni velkaa, itsemurhayrityksiä, surua, kipua ja epätoivoisia unelmia isosta voitosta, joka tekisi minut onnelliseksi. Olen pelaamalla menettänyt ystäviä, rahaa, aikaa ja todellisia unelmia. Jos pitäisi sanoa todellisuus elämästäni peliriippuvaisena lyhyesti, niin sanottakoon että se on ollut yhtä kuopan kaivamista itselleni. Olen kuitenkin nyt tässä kirjoittamassa foorumille peliongelmastani ja minulla on todellista tahtoa jättää se elämä taakse.

Minun on vaikea vastata mitä onnellisuus on, mutta tämä peliriippuvaisen elämä ei ainakaan ole onnellista. Väitän, että peliriippuvainen pakenee elämän vaatimuksia ja raskautta pelaamalla ja muodostamalla itselleen epämääräisiä uskomuksia ja unelmia onnellisuudesta pelaamisen avulla. Ainoa keino pärjätä elämässä on työskennellä itsensä eteen, toinen vaihtoehto on hyväksyä se mitä on ja olla vaatimatta mitään suurempaa onnellisuutta. Jokaisella on oikeus Suomessa valita tiensä, mutta kukaan ei tule onnelliseksi vain unelmoimalla eikä onneen ole oikotietä. Peliriippuvaisena huomaan, kuinka vaikeaa on hyväksyä tämä tosiasia.

Hyvä Kaaleppinen, olet oikeilla jäljillä ja tuo on se onnellisuus mihinkä olen pyrkimässä. Lupaan itselleni olla pelaamatta tänään 22.2.2013. Hyväntekeväisyys saa riittää :slight_smile:

onhan taas tekstiä. no, kuitenkin, jos asut onnellisesti ulkomailla olet ihan ok.
mutta jos suomessa niin nopeasti profiloituna tekstissäsi on jotain feelua.