Hyvänä ihmisenä oleminen?

Hyvänä ihmisenä oleminen?
1.Oletko hyvä ihminen?
2.Miten määrittelet hyvän ihmisen?
3.Tunnetko aidosti hyviä ihmisiä?
4.Onko mitään hyötyä olla hyvä ihminen?
5.Jos haluat olla hyvä ihminen, mitä voisi itsessäsi parantaa, tullaksesi paremmaksi ihmiseksi?

Saanen kysyä jotta miksi moiset kysymykset ovat mieleesi putkahtaneet?

Hankala kysymys, johon on mahdotonta vastata tyhjentävästi. Onko ihminen hyvä itsensä vai muiden kannalta, ja onko tilanteita joissa nämä kaksi sulkevat toisensa pois?
Laitan jotain omia ajatuksia keskustelun pohjaksi:

  1. Olen ja en ole, riippuu keneltä kysytään ja milloin. Yritän elää niin etten aiheuta vahinkoa muille. Yritän antaa apua ja tukea jos sitä tarvitaan. Aina ei jaksa eikä pysty enkä edes halua. Oman itsensä arviointi on vaikeaa. Perheeni pitää minusta, minulla on ystäviä ja työtoverini arvostavat minua. Tämä ei tarkoita että olen hyvä ihminen, mutta täysi m#lkku ilmeisesti en ole.

2.Hyvä ihminen ei vahingoita muita ilman syytä, on hyväkäytöksinen, ja valmis auttamaan jos tarve on. Huolehtii myös itsestään.

3.Tunsin.valitettavasti ystäväni on jo edesmennyt. Lempeä, kärsivällinen, harkitseva ihminen. Parempaa en ole tavannut.

  1. On. Todennäköisesti pysyy väleissä myös sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole samaa mieltä asioista ja on helposti lähestyttävä. Se että on hyvä ihminen ei tarkoita sitä että on helposti huijattava tai tallottava. Hyvä ihminen pitää myös puolensa.

5.Voisin parantaa paljonkin, mutta en näe syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Olen “riittävän hyvä” tähän tilanteeseen :smiley:

Olisiko näissä ajatuksissa Nallelle pohdittavaa?
Tämä on aika filosofinen aihe, varmasti antoisa keskustelu tulossa!
Ai niin, mielestäni alkoholiongelma ei tee ihmisestä hyvää tai huonoa, ihan kuin tee diabetes tai rakko kämmenessä.
Alkoholiongelma saattaa peittää ihmisen alleen, ja tällä ihmisellä on mahdollisuus murtautua esiin jos saa ongelmansa hallintaan.

Silloin kuin ihminen ei ole siinä hetkessä missä on, niin ajatukset karkailevat kaiken näköiseen :smiley:

Jop, jop, ajatukset mullakin karkailee milloin minnekkin.

Hyvänä ihmisenä oleminen? - Mä olen tällä varttuneella iällä tullut siihen tulokseen, et mähän en sen kummemmin pyri olemaan mitään muuta kuin ihka tavallinen ihminen ilman sen kummempia laatumääritelmiä.

  1. Olen ihan riittävän hyvä ihminen.
  2. Hyvä ihminen kunnioittaa toisia ihmisiä ja on erityisen kiltti lapsille, vanhuksille ja eläimille. Hyvä ihminen ei tarkoituksella vahingoita toisia ihmisiä, eläimiä tai luontoa eikä lietso vihaa, epäluuloa tai kateutta. Hyvä ihminen etsii tietoa ja yrittää ymmärtää asioita, on avarakatseinen, kantaa vastuunsa ja pyytää anteeksi, kun siihen on aihetta. Hyvä ihminen tietää, että on jokainen on erehtyväinen ja virheistä voi oppia. Hän myös hyväksyy, että kukaan ei ole täydellinen.
  3. Tunnen monia riittävän hyviä ihmisiä.
  4. Uskon, että hyvään pyrkiminen lisää onnellisuutta ja hyvänä ihmisenä on helpompi tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa.
  5. Voisin olla vähemmän itsekäs ja mukavuudenhaluinen joissakin asioissa.

En osaa ihan suoralta kädeltä vastata tuohon.

Onko ihminen onnellinen jos hän elää laumasieluisuudessaan (Friedrich Nietzcshe) onnellisena tajuamatta toimintaansa? Onko ihminen esimerkiksi hyvä jos hän uskossaan tekee muille pahaa koska hurmoksessaan kuvittelee niin? Onko asettamamme moraaliset ja eettiset perusteet aina yksilönkannalta sellaisia jotka määrittelevät hyvän tai hyveellisen elämän? Onko koko ihmiskunta hyvä vai paha ja onko sillä edes oikeutusta olemassaoloon? Voiko toiselle hyvä teko olla samaan aikaan toiselle paha? Muuttuuko hyvän käsite kun samaa asiaa katsoo eri näkökulmasta tai eri ihmisten silmin?

Kateus voi olla jonkun näkökulmasta hyvä kun se saa ihmisen ponnistelemaan asioiden eteen. Viha voi olla jonkun mielestä hyvä jos se kohdistuu hänen mielestäön johonkin pahaan. Avarakatseisuus voi olla toiselle hyvä ja toiselle syntiä ja pahuutta. Onko se hyvä että on epäitsekäs aiheuttaen toiselle hyvää voiden itse pahoin?

Nämä hyveellisyydethän pohjautuvat paljolti raamattuun, edelleen ja Nietzche mielestäni on käsitellyt teemaa kovin mielenkiintoisella tavalla.

Mitä hyvä tai hyveellisyys lopulta on ja kuka sitä voi lopulta puntaroida?

Mikä ei ole hyvää?
Pahansuopaisuus,
Vahingonilo
Toisen mielen pahoittaminen
Oman itsensä vahingoittaminen
Välinpitämättömyys muista.
Katkeruus ja kateus.
Konfliktihakuisuus, riitely, oikeassa olemisen pakko muita jyräten
Valehtelu ja varastaminen
Syrjintä
Negatiivinen ennakkoluuloisuus.
Yms.
Kysymys mitä hyötyä kenellekään on olla olematta hyvä?

Oikeastaan tämä kysymys on itselleni, herännyt elämän tapaani ottamani mindfullnessin kautta.
Kun olen tietoinen ajatusten mahdollisesta virheellisyydestä ja siitä että tunteet tulee omista ajatuksistani, siitä miten reagoin ympäristöön.
Myös siitä että olen jo oppinut tunnistamaan ja hallitsemaan ajatuksiani jonkin verran.

Hyvänä ihmisenä oleminen tulee väistämättä automaatisena, jos kerran negatiiviset ja pahat ajatukset / teot ei tuota edes minulle mitään hyvää, saati muille.

Lisäksi kaikenlaiset konfliktit vie paljon enemmän energiaa, kuin tuovat.