Aina täällä ei päivystä ystävä, mutta melko usein kuitenkin 
Vertaistuki on omalla alkkiksen lapsen, läheisen ja itse alkkiksen urallani ollut suurin yksittäinen mieleni terveyteen vaikuttava tekijä. Älä sinäkään jää yksin! Et takuulla ole ainoa näiden asioiden kanssa kamppaileva.
Iloa ja valoa päiviisi, ystävä!
Hyvää ystävänpäivää kaikille 
Hyvää Ystävänpäivää minunkin puolestani kaikille plinkkiläisille!
Olen vähän myöhässä, mutta hyvää ystävänpäivää ja kaikkia muitakin hyviä päiviä elämäänne! Katson dokumenttielokuvaa Tuulasta ja ajattelen teitä. Haluaisin perustaa meille yhdistyksen: Raittiusseura Tukevat Ystävät. 
Vuosien saatossa olette tulleet rakkaiksi. Siksi luen teitä ja joskus kommentoin… Olette ihania ja tärkeitä.
Tärkeä olet sinäkin, Ilmalaiva, ja tunnut ystävältä
Niin moni muukin.
Ystävänpäivä on kerran vuodessa, mutta Ystävän Päivää voi viettää vaikka joka päivä! Terveiset siis kaikille, ja parempaa huomista toivottaen…
Juu, tuli dokumentti Tuulasta katsottua. Paljonhan siinä oli tuttua ja kolahtavaa; näin sivusta katsoen näkee paljon enemmän, siis vaikkapa Tuulaa ja Eskoa katsoessa, kuin mitä tunnistaa ja tunnustaa omaa elämäänsä katsoessaan. Ja kuitenkin oli paljon samanlaista, jopa se, että seuraava hääpäivä meilläkin on nro 25. Mutta oli myös hienoa nähdä miten Tuulan elämä lopussa muuttui… sen väistämättömän tapahduttua.
Loppumetreillä dokumenttia katsoessa se oma örvelö nousi sängystä ylös. Nauroi räkäisesti, kun Tuula tv:ssä sanoi olevansa raitis. Eipä minua sitten enää huvittanutkaan katsoa ohjelmaa pikakelauksena livenä omassa olohuoneessa, vaan tepsuttelin käytävän yli omalle puolelleni. Poistumistani tuskin edes huomattiin 
Lisää vaan tällaisia ohjelmia. Se on hyvää herättelyä…
Dokumentti oli todella herättävä. Ja tuo loppu, oliko se onnellinen? Tuula kyllä oli hetkellisesti onnellinen - oli löytänyt uuden alkoholistin vierelleen… Minusta surullista,
Ai oliko se uusikin alkoholisti? Mulla keskittyminen herpaantui siinä lopussa, ja luulin, kun Tuula sanoi että “Ei enää koskaan alkoholistia”, että oli löytänyt kunnon miehen ja pystyi vielä olemaan onnellinen, vaikka paljon olikin elämää mennyt “hukkaan”. Tosiaan, oma juoppikseni siihen nousi pörräämään, joten loppu meni vähän ohi.
Tietenkään ei ole onnellista, että löytää uuden alkoholistin rinnalleen. Korjataan lausuntoa: karunkin lopun jälkeen on mahdollisuus vielä uuteen onneen, mutta pitää oppia kokemastaan, ei rynnätä mihinkään vanhan kertaukseen. Pyykkipoikahan siitä on yksi esimerkki, pystyi irtautumaan alkoholistipuolisosta ja muuttamaan elämänsä suunnan ja on nyt onnellinen.
Omalta osaltanikin uskon sellaiseen mahdollisuuteen, en ole vielä muuttunut kyyniseksi 
Aikaa se vaan ottaa.
Mutta meillä on itsellämme mahdollisuus vaikuttaa elämämme suuntaan, Ystävät! Siihen toivon meille kaikille voimia.
