Mistä sitä aloittelis? Ihan alusta en jaksa.
Nyt tämä juominen sais riittää. Olen täydellisen kyllästynyt koko elämääni ja tiedän jotta kaikki johtuu vain juomisesta. Takana on puolitoista vuotta “yrittämistä” raitistua. Suoraan sanottunua en kyllä ole edes oikeastaan yrittänyt. Paitsi aina huomenna lopetan. Eli ilmeisesti minulla on sitä juomatonta viinaa ollut vielä. Toivottavasti nyt olisi oma osuus hoidettu.
Olen kolmenkympin puolivälissä huiteleva nainen ja teini-ikäisen äiti. Vuosi sitten todettiin kaksisuuntainen. Olen kyllä suoraansanoen aika varma jotta kärsin vain ainakn keskivaikeasta masennuksesta, maniaa ei nimittäin ole näkynyt.
Olen ollut viimevuodet erittäin hyvässä ja hyvinpalkatussa työssä… Kunnes tämä alko ja masennus vei minut täydelliseen masennukseen. Nyt siis työttömänä ja kohta täydellisen erakoituneena kotona. Suoraan sanottuna en enää tunne itseäni lainkaan, ennen olin todella sosiaalinen ja aikaansaava ihminen. Urheilin paljon, pidin huolta itsestäni jne… Nyt se on kaikki mennyt. Painoa on tullut lisää hullun lailla, viinan, masennuksen ketipinoorin avulla ja itsetunto muutenkin täysin mennyt. Ja siis lisäksi todella yksinäinen. Tottakai, eihän sitä voi mitään kenenkään kanssa suunnitella kun pitää tehdä tilaa skumpalle.
AA:ssa olen käynyt viimeksi syksyllä, tänään olisi kiva ryhmä minne mennä, jospa sitä saisi aikaiseksi! Eilen otin Anabusta, jos en olisi ottanut olisin jo varmasti hakenut alkosta “jotain hyvää viiniä tai skumppaa”.
Läheiseni maksaisi minulle tuon avominnen, mutta kauhistuttaa se hinta!! Onko siitä ollut oikeasti täällä jollekulle apua?
Kamalan sekavaa huttua tämä, mutten osaa lainkaan jäsennellä ajatuksiani saati sitten kirjoituksia juuri nyt. Mutta tätä plinkkiä eilen lukiessa päätin ne antabukset ottaa, joten nyt siis rohkeana myös kirjoittelemaan. Tästä voisi ehkä olla apua?!
Tervetuloa Havainas, hyvä että otit sitä antabusta ja onnittelut tämän matkan aloituksen johdosta. Ei tule olemaan helppoa mutta kaiken san vaiavn arvoista kyllä. Ja tämä foorumi on suuri tuki matkalla.
Mene ihmeessä sinne AA:han tänään kun siellä kerran on kiva ryhmä tarjolla ! Tsemppiä…
Hei Havaianas ja tervetuloa joukkoon! Minäkin löysin tämän plinkin äskettäin, raittiutta takana (tänään) viisi kuukautta ja kolme viikkoa. Voit lukea minun tarinani tuolta “Hei kaikki!”-topicin alta.
Täältä löytyy monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää sama sairaus. Löydät varmasti (moniakin) henkilöitä, jotka tietävät tarkalleen tilanteesi ja ymmärrät mitä parhaillaan käyt läpi. Tärkeinhän Sinulla jo onkin, eli halu raitistua. Toisilla se vaatii enemmän työtä kuin toisilla, mutta palkkio on upea, raitis, kaunis elämä ilman morkkiksia ja menetettyjä päiviä ja öitä. Täysi, ihana elämä. Sen eteen kannattaa tehdäkin töitä!
Onnea Sinulle ja tsemppiä valitsemallasi (tai valitsemallamme…) tiellä!
Hei Havaianas ja tervetuloa,
Hienoa että olet päättänyt kiertää korkin kiinni. Bipolaarihäiriö ja alkoholi eivät sovi yhtään yhteen. Minulla todettiin sama sairaus, tosin vasta vuosi raitistumisesta. Pohjalta noustaan vain ylöspäin, vaikka tänään sinun on vaikea ehkä uskoa tätä.
Tämä foorumi on hyvä paikka purkaa ajatuksiaan, mutta suosittelen että menisit taas AA-ryhmään toipumaan alkoholismista. Bipolaarihäiriötä kaikki eivät ymmärrä, joten sen hoitaminen kannattaa keskittää lääkärille. Podet masennusta, jota alkoholinkäyttö todennäköisesti pahentaa, vaikka ahdistustahan yritin minäkin sillä hoitaa. Loppupeleissä se kääntyi täysin itseäni vastaan. Alkoholinkäytön lopettaminen voi pahentaa masennusta, tarvitsisitkohan oikeaa masennuslääkettä sen hoitoon? Ketipinor ei ole masennuslääke.
Rohkeasti AA:n takaisin jo tänään, olet siellä illan tärkein ihminen. Koska olet jo käynyt siellä, tiedät systeemit. Jos ahdistus/masennus käy vaikeaksi, niin tarpeen mukaan lääkärille. Teet parhaan palveluksen itsellesi ja myös tyttärellesi sillä tavoin.
Oikein paljon rohkeutta sinulle muuttaa elämäsi suuntaa 
!
Kiitos tsemistä kaikille!
Ryhmään on mentävä vaikka kamalan nololta se juuri nyt tuntuu. Rehellisesti siis ensimmäistä askelta pyytämään. Oikeastaan olisi pitänyt hakeutua heti aamusta johonkin ryhmään, nyt pää vatkaa ihan turhaan.
Psykiatrilla käymisen lopetin 4 kuukautta sitten, lääkäri vaihtui enkä kokenut uutta lekuria kovinkaan sopivaksi itselleni. Masennukseen olen saanut lamotrigiinia, josta ei tokikaan mitään apua alkoholin kanssa ollut. Muutenkin ihmetyttää tuollainen tasaava lääkitys… Kun olen täydellisen flegmaattinen jo valmiiksi. Ketipinoori oli univaikeuksiin. Niistä olen kärsinyt jo lapsesta saakka.
Hmm… mites sinä aslkel kerrallaan tiesit jotta on tyttärestä kyse? 
Hei, Havaianas!
Ah niimpä, me maanantaisoturit. Elämäntaparemontit alkavat aina joskus ylihuomenna tai “ensi viikolla” (maanantai on hyvä päivä), kunhan se ei vain ole juuri tänään. 
Tämä on pätenyt joskus sekä juomisen lopettamiseen että muihinkin elämäntaparemontteihin. Joskus se “ensi maanantai” on kuitenkin tätä päivää. Sen on oltava.
Toivottavasti pääsit sinne AA-ryhmään. Siinähän on ensiapua juomisen lisäksi myös siihen erakoitumiseen; pääset ihmisten seuraan ja vieläpä raittiiden vertaisten seuraan.
Huonontunut itsetuntokaan ei tarvitse olla elinikäinen vaiva, vaan siitäkin on tie ylöspäin. Olen itsekin kokenut sen joskus.
Se olisi tosiaan valtava lahja läheiseltäsi, jos hän sen sinulle maksaisi. Tuollaiset yksityisen sektorin antamat “tehohoidot” toki on kalliita jo kustannusyistä, mutta sovellettavasta hoitomallista on monet löytäneet ihan uuden alun elämälleen ja raittiudelle. Avominne, Avo-mylly, Myllyhoito (reg.)… yms. yms.
Teet miten haluat, mutta ainakin minä ottaisin kiitollisuudella lahjan vastaan.
Raitista kesäiltaa!
En omista telepaattisia kykyjä, tuli jotenkin intuitiolla. Lisäksi olen itse kahden tyttären äiti.
Olen istunut 1.askelta kuuntelemassa useasti ennen raittiudesta kiinni saamista- ja viimeksi pitkän raittiuden jälkeen retkahtaessani (voit lukea tarinan omasta ketjustani). Tosi koville otti, mutta ei siinä menetä kuin ylpeytensä ja sehän saa mennäkin . Lopettamalla juomisen menettää vain kurjan rakastajansa.
Avominne kuulostaa hyvältä. Tartuhan kiinni raittiuteen, tsemppiä 
Minä kävin avominnen ja raitistuin siellä. Nyt olen ollut reilut kaksi vuotta raittiina ko. paikan ansiosta (ja toki myös itseni). Suosittelen kyllä ehdottomasti avominneä, sillä hoito kestää vuoden eikä sinä aikana voi juoda. Homma ei kuitenkaan ole kärsimystä, vaan rento tunnelma takaa viihtyvyyden. Asiat käydään perinpohjaisesti läpi ja hyvin nopeasti ryhmää jopa alkaa odottaa, sillä sinne on mukavaa mennä. Siis oikeastaan siellä opitaan elämään taas ihmisten malliin
Hinta on sisältöön nähden halpa ja lisäksi hoidon päätyttyäkin siellä voi käydä ilmaiseksi, jos tuntuu siltä. Avominnen kaltaiset hoidot perustuvat siihen, että niiden tuloksellisuus on toiminnan jatkumisen a ja o, koska yhteiskunta ei tue niitä. Jokainen alkoholisti voi päättää onko raittius muutaman tonnin arvoinen asia. Ja onhan elämä sen arvoista.
Hoidon (siis vuoden) läpikäyneistä ei ole tietääkseni retkahtanut kuin pari. Hoidon aikana toki putoaa pelistä monikin, mutta alkoholismi on vaikea sairaus. Hoito ei ole ohi ennen sitä vuotta, vaikka ensimmäinen kuukausi onkin kaikille se aika, jona tajuaa homman jujun.
Toivottavasti tästä sai jotain käsitystä, vastaan kyllä mielelläni jos jotain haluat tietää. Infossa kannattaa käydä ensin. Avominne ei ole ainoa alkoholismista toipumiseen auttava paikka, mutta muutaman muun kanssa kokemuksieni mukaan maan parhaita. Minulla ei ole paikkaan muita kytköksiä kuin raittius.
^ Huomautan ihan pikkusen sen verran, että yhteiskunta kyllä tukee hyvinkin paljon tuon kaltaisia hyviä hoitoja; mm. maksusitoumuksia antamalla ja ostopalvelujen kautta. Usein kuviossa on ensisijaisena mukana myös lääkärin -usein joko työterveyslääkärin tai päihdelääkärin- lähete.
Aniharvalla rahansa ryypänneellä alkoholisillahan nimittäin on laittaa omia rahoja tuhansia euroja mihinkään hoitoon, tai moniko alkoholisti edes haluaa laittaa. Tuon tyylisten tehokkaiden hoitojen yksi piirrehän nimittäin on, että raitistumismotivaatio saattaa syntyä vasta hoidon aikana; hoidon tuloksena. Sitä ei siis ole pakko olla vielä hoitoon mennessä.
Siinä mielessä ne lähetteiden kirjottajat, maksusitoumusten myöntäjät yms. tuolla sosiaalivirastojen uumenissa on paljon valvojina, ja onnekas se joka omin tai läheisen rahoin kalliiseen hoitoon voi mennä.
Toki onhan tuossa se kiitollisuudenvelka-asetelma, mikä saattaa kenties ketjun aloittajaa hämmentää 
Voin tietenkin perustaa tietoni vain käymiini keskusteluihin muiden alkoholistien kanssa, mutta tähän hoitopaikkaan saatiin ensimmäinen kunnallinen maksusitoumus noin vuosi sitten. Ei siellä tietääkseni ole edelleenkään juuri enempää tukea saaneita. Minä pyysin kunnalta tukea, mutta he eivät sitä myöntäneet. Avominne ei ole kovin tunnettu vielä, eikä saavuttanut esim. Lapuan mainetta. Ehkä siksi näin, tietenkin maksusitoumukset ovat muutenkin vähentyneet.
Tosiasiassa nämä hoitopaikat ottavat nykyisin yhteyttä suoraan esim. yrityksiin, jotka haluavat säilyttää työntekijänsä ja saada heille tehokasta hoitoa. Yhteiskunta ei pysty yrityksiä juurikaan auttamaan näissä ongelmissa.
Avominne ei ole rappioalkoholistien hoito- tai katkopaikka, vaan yleensä siellä käy töissä käyviä (tai työttömiä) alkoholisteja, joiden perhe-elämä tai työnteko kärsii syvästi alkoholin takia. Itse pystyin jatkamaan hyvin työntekoa samalla kun aloitin iltaisin hoidon. Minulla toki oli rahaa maksaa 2500 euroa silloin maksanut hoito, koska otin kulutusluoton. Se oli pian maksettu viinasta säästyneillä rahoilla.
Toki on todella syvässä suossa raahautuvia ihmisiä, jotka eivät saa lainaa ja heillä ei siis ole rahaa. Silloin ainoa apu tulee yhteiskunnalta, mutta tietääkseni kunnat kirjoittavat nykyisin todella heikosti maksusitoumuksia tällaisiin hoitoihin, vaan alkoholistit ohjataan esim. a-klinikalle. Niin minutkin, tosin sain käydä siellä vain kuusi kertaa ennen kuin todettiin että tässä tämä tällä kertaa.
Ei Suomessa alkoholisti saa hoitoa sairauteensa vaan ainoastaan sen seurauksiin.
Siitä olen samaa mieltä, että esim. Lapualle mentäessä ei tarvitse olla kovin motivoitunut. Useinhan sinne vaimot repivät äijät korvista (tai päinvastoin aika usein nykyisin), tiedän itsekin tällaisia tapauksia Motivaatio syntyy muutaman päivän tai viikon aikana, kun pahin fyysinen kankkunen on kärsitty. Jos se ei synny, usein henkilö juo ja yrittää tulla takaisin hoitoon, jolloin hänelle todetaan että tämä paikka ei ole häntä varten.
Krapulaton aamu tänäänkin:) Ja itseasiassa fiilis ihan hyvä. Ei nyt sentään maailmoita syleilevä, mutta aivan ok.
Enhän mä sinne ryhmään saanut mentyä, liekö tämä kuumuus tai sitten stressi aiheutti mielettömän päänsäryn.
Mutta tänään menen siis avominneen ja huomenna aamulla ryhmään. Juuri nyt ei “ikeniä kuivaa”, mutta sekin lienet siksi että tiedän miten käy jos antabuksen kanssa alkoholia ottaa. Eli ainakin pari viikkoa meinaan tuota lääkettä napsailla jotta pääsisi edes jonkinmoiseen alkuun…
A-klinkikalla kävin itse viime kesänä kerran… Jotenkin jäi höhlä olo kun kovasti kyselivät jotta eikös se vähentäminen olisi ihan jees. Katkosta kyselin hieman ja lääkäri totesi jottei se ole sinun paikka. Olen ihan varma jottei toi kohtuukäyttä tule minulta enää onnistumaan joten kokonaan vaan korkki kiinni.
Halu raitistua tuntuu olevan nyt suurempi kuin aiemmin, joten josko tämä tästä. Mutta se on varma jotta yksin se ei tule onnistumaan, eli on opittava ottamaan apu vastaan. Siinäpä sitä onkin tekemistä tällä minäitseosaankaiken-luonteella.
Hieno juttu, hyvä päätös Alkoholistihan tietää aina kaiken paremmin kuin muut, mutta kyllä sekin homma toipuessa muuttuu. Avoimin mielin eteenpäin, eiköhän jo ensimmäisen kokouksen jälkeen mieli ole entistäkin parempi.
Novamob, mutta A-klinikan tehtävähän on juurikin myös ohjata asiakkaita tarvittaessa laitoskuntoutukseen. 
Ainakin katkaisuhoidossa tämä on jopa säännönmukaista.
Helsingin kaupunki on esim. Myllyhoidon ja entisten Kiskon klinikoiden merkittävimpiä ostopalveluiden ostajia ja tukijoita, ja kuten tiedämme, Kalliolan klinikoiden Myllyhoito (rekisteröity tavaramerkki) on minnesota-mallisen hoidon uranuurtaja Suomessa, ja edelleen valtakunnallisesti tunnetuin.
Avominne on kyllä mielestäni suht tunnettu jo nykyaikana, ja sehän on tehnyt yhteistyötä mm. suurten oppilaitosten kanssa eli Opetusministeriön välikätisellä tuella. Tiedän näjes eräänkin toisen asteen ammattioppilaitoksen, jossa juurikin Avominnen ihmisiä on käynyt luennoimassa.
Helsingin kaupunki käyttä päihdekuntoutukseen ikävä kyllä etupäässä Tervalampea kustannussyistä, koska se on Helsingin kaupungin oma laitos. Mutta hyvänä kakkosena hoitoonohjauksissa ja maksusitoumuksissa saattaa hyvinkin tulla Myllyhoito. Ikävä kyllä minnesota-mallista huumekuntoutusta pitkillä perinteillä tarjonneelle Kiskolle kävi miten kävi. Samaa työtä jatketaan tosin onneksi mm. Sillanpirtissä.
PS. Isot pojat kertoivat kylillä, että minnesota-hoitomalli/myllyhoito (r) on yksi erikoistumisvaihtoehto päihdetyön ammattitutkinnossa, joka on sosiaali- ja terveysalan piiriin kuuluva toisen asteen ammattitutkinto. 
Äh, anteeksi ketjun aloitajalle sivuraide. Ihanaa raitista viikonloppua kuitenkin sinulle ja kaikille.
I’'ll get my coat, menen illalliselle ja sieltä töihin. Cu!
Huomenta!
Eipäs haittaa Ketostix, saa kirjoitella ihan mitä haluaa
Nyt siis kävin siel avominnes eilen ja tuntui tosi hyvältä. Mul on ollu hyvin hyvin usein AA:ssa sellainen levoton olo koko paltsun ajan, jotta suoraan kauppaan kun tää loppuu. Nyt sitä tunnetta ei oikeastaan ollut, ok hetken se kävi ja meni heti ohi.
Eli ilman krapulaa meni tämäkin aamu. Olo on hyvin tasainen, eli ei mitään hirmuisia hurraahuutoja vielä pääse, koska on se pelko persiis jotta tää voi sekunnissa mennä lörinäksi. Mutta ehkä paempi näin, ei ala heti tuntumaan jotta eihän tämä mikään ongelma olekaan.
Ja AA on tänään, sinne menen. Ja aion josta ryhmässä ja avominnes joka hiivatin päivä näin aluksi!! Nyt otetaan kaikki irti minkä saa.
Ihanaa aurionkoista viikonloppua kaikille ja eritoten raitista
Hei,
Kiva kuulla, että olet aloittanut oman osuutesi tekemisen raitistumisen puolesta, siitä se lähtee
Levottomat olot, ahdistus tulevat ja menevät. Ennen ratkaisu kaikkeen oli alkoholi ja muut tavat löytää ulos niistä tunnoista kestää aikansa. Isona plussana aina on se, että saa herätä ilman krapulaa ja morkkista.
Avominne on hyvä tukijalka, toivottavasti löydät AA:stakin nyt jotain uutta ja mukavia ihmisiä.
Päivä kerrallaan mennään selvin päin, raitista ja aurinkoista viikonloppua sinulle!
Sinulle myös, ja kiitos hyvistä uutisista! Hienoa, että otat itsesi vakavasti!
Siitä se lähtee! Valitettavasti alkoholi ja masennus (tai muut mielialahäiriöt) sopivat huonosti yhteen. Siinä joutuu noidankehään, jossa ottaa lääkettä tai “lääkettä” saadakseen paremman olon. Vaan kun se ei toimi. Nykyään on hyviä lääkkeitä, jotka auttavat. Mutta vasta, kun saa sen juomisen poikki. Ja sinähän saat
Näinhän se on. Nyt ajattelin ensin keskittyä hoitamaan tätä holismia ja vasta sen jälkeen mutustella kunnolla tätä oloa, koska sehän voi olla täysin eri ilman etanolia. Masennus tuskin hetkessä katoaa, mutta ainakin varmasti helpompaa kertoa lääkärille oloistaan ilman krapulaa ja morkkista.
Eilen kävin sitten paltsussa. Olipa todella mukavaa. Itkut tuli tirautettua sielläkin. Sekin on hyvä kokemus, itkeä selvästä päästä. Ja nyt se itkukin tuntui eriltä kun taannoin, ei enää sitä mahdotonta itsesääliä vaan oikeasti väsymyksen ja pahan olon purkamista. En oikein osaa selittää.
Ja vaikka minulla on vasta muutama päivä takana niin olo on todella eri kuin aiemmilla kerroilla. Saatampa jopa hivenen aavistaa mitä muut tarkoittavat sillä jottei tarvitse juoda. Jokainen aamu on mennyt niin, että kun herää ensimmäinen ajatus on jotta onko mulla krapula. Ja kännäysunet myös jokaikinen yö…
Tänäänkin tekisi mieli paltsuun, mutta lapsukainen tulee kotiin ja on vain muutaman yön, joten taidan keskittyä tänään olemaan vain äiti. RAITIS sellainen , ainakin tänään, huomisesta ei tarvitse vielä murehtia.
Mukavia hetkiä lapsosen kanssa toivottelen Omani ovat vasta alakouluiässä, mutta tuossakin ollaan samassa veneessä: Kun en kerran ole edes töissäkään (= saikulla, jonka päätteeksi irtisanouduin inhoamastani työstä) niin voin antaa lapsilleni paljon sellaista, mitä en kaiket illat juovana, stressaantuneena, turhautuneena ja masentuneena todellakaan voinut antaa. Suuri syyllisyys painaa, että lapset ovat joutuneet oloistani kärsimään, vaikka en heidän nähtensä koskaan humalassa ollutkaan. Yritän antaa takaisin sitä aikaa, läheisyyttä ja positiivisuutta, johon en ole vuosiin oikein kyennyt.
Huomenna tulee sitten tasan viikko raittiutta… Tai siis tänään kuudes päivä. vaikeaa yrittää tuota päivä kerrallaan, kun on mullekaikkihetinyt ihminen. Hieman jännitin tämän viikon alkua myös, lapsi on viikon reissussa, joten nyt olisi ollut helppo käpertyä sen vinkkupullon kanssa neljän seinän sisälle ja antaa palaa, kiinnijäämisen riskiä kun ei olisi ollut. Mutta hyvin on tämäkin mennyt.
Tämä on ollut pelottavan “helppoa” tällä kerrtaa. Ainottakaan kertaa en ole tosissani m joutunut miettimään että ostanko etanolia vai en. Eli hirvittää jo valmiiksi kun se houkutus sieltä iskee. Olen kuitenkin helposti viinan vietävissä.
Mutta taas toisaalta kamalan tyytyväinen ja jopa nauttinut tästä, jottei mieli tee humaltua.
AA.ssa olen käynyt nyt kahdesti, ja oli kyllä ihana huomata jotta siellä oli ihan ajateltu minua Halu on kova tehdä se oma osuus, mutta täytyy kuitenkin kiirehtiä hitaasti, muuten hotkin taas kaikki kerralla ja sekoitan pääni josta seuraa luovuttaminen.
Nyt pitäs vielä rohkaistua ja pyytää itselle se kummi, jota en koskaan aiemmin ole saanut hankittua. Tämä on minulle jotenki hirmuisen vaativaa. Kait sitten pelkään niin kovasti sitä torjutuksi tulemista.