Laittakaa toki mukaan arvostelua ja kertokaa heti alussa jos kyseessä on jokin ö-luokan rakkausdraama, niin voin siirtyä seuraavaan viestiin.
Bataille : Silmän tarina. Oivaa runkkumateriaalia pervoille. Hyvin kirjoitettu.
WSB: Nisti (ehdottomasti Odessan versio. Tuleekohan kustantamon nimi tuosta: "Organisation Der Ehemaligen SS-Angehörigen…)
Lempikirjani lienee tällä hetkellä ranskalaisen kirjallisuuden hulluimman ja synkimmän neron Louis-Ferdinand Céline’in “Niin kauas kuin yötä riittää”. Kirjailija - joka monien mielestä oli seinähullu -, vihasi ja inhosi melkein kaikkea ihmiskunnassa ja modernissa maailmassa. Toisaalta Céline (kirja on eräänlaista runollista autofiktiota) toimi myös tosielämässä köyhien lääkärinä, ja hänen kirjallisuudessaan voikin nähdä yhtä paljon myötätuntoa ja sääliä, kuin inhoa ja vihaa ihmiskuntaa kohtaan.
Céline on suljettu länsimaisen kirjallisuuden kaanonin ulkopuolelle pitkälti hänen antisemitisminsä takia. Hänen romaanissaan tuo juutalaisvastaisuus ei kuitenkaan juurikaan näy, ja jotkut ovat selittäneetkin sitä hänen I maailmansodassa kalloonsa saamalla kranaatinsirpaleella, joka ajoi kirjailijan sietämättömiin päänsärkyihin ja eksentriseen käytökseen. Johdonmukaisuutta tai johonkin suureen filosofiseen järjestelmään perustuvaa analyyttista fiktiota Céline’iltä on turha odottaa, mutta eihän elämäkään noudata logiikan lainalaisuuksia. Parhaimmillaan Céline’in teksti onkin yhtä fyysistä ja kouriintuntuvaa kuin jätekasan löyhkä tai lapionisku kasvoihin. Se välittää modernin maailman tuottaman inhon tunteen koskettavasti ja vavisuttavasti.
“Kuolema luotolla” on myös erinomainen teos samalta kirjailijalta.
Kiinnostus heräsi heti. Mua ei antisemitismi haittaa, koska pidän nykypäivän Israelia natsivaltiona. Kaiketi liikaa islaminiuskoisien kanssa pyörinyt…
Mäkin olen kai vähän antisemitismi; kutsun kaikkia inhoamiani pankkiireita ja pörssissä pelaavia porvareita juutalaisiksi… Naisvihaajakin kai vähän olen; kuukautisveren löyhkä on inhottanut lapsuudesta asti, kun elin samassa talossa neljän naisen kanssa.
Kuka se nainen oli, joka kirjoitti ketamiinitripeistään ja jolta saatananpalvojat nappasivat pään mukaansa… voisi olla mielenkiintoista luettavaa tai sitten ei.
Ilmankos tuo Robert Pirsig vaikutti tutulta nimeltä. Joskul lukenut sen Zen and the…
Luen parhaillaan Dan Simmonsin englanninkielistä versioo kirjasta FlashBack. Siinä käytetään flashback nimistä huumetta jolla voi unenkaltaisessa tilassa palata elämän tähtihetkiin.
Jos sama jäbä joka kirjoitti Hyperion sarjan, niin tuo mainitsemasi voisi olla seuraavalla listalla kun tilaan amazonista.
Just äsken toi naapurin postiljooni 3 kirjan paketin amazonilta. Jännä. 5 minuutin sisällä kun olin kirjottanut sanan amazon tänne, tuli paketti ovelle. Olisi muuten pitänyt hakea postista, mutta kun naapuri on dokauskaveri ja postiljooni…
ihme sattumia.
Conn Iggulden : Bones of the Hills ja Empire of Silver, Genghis sarjaa, sekä Gaius Julius C. (Emperor) sarjaa : The Gates of Rome.
Taidan alkaa lukea Genghis Khanin riemukkaasta sotaretkestä. (ei kovin historiallista faktaa, mutta viihdettä)
Huumoripläjäyksiä:
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (koko 5-osainen trilogia)
Ehkä paras kirjasarja koskaan, ehdoton klassikko. Jos et ole vielä lukenut, KORJAA VIRHEESI!
Loru sorbusten herrasta:
Kieli poskella kasattu sormusten herra parodia, jakaa takuulla porukkaa kahtia, mutta jos pidät siitä, joudut juoksemaan välillä vessaa huutonauramaan. Kannattaa kokeilla.
Vakavampaa tavaraa
David Pelzer: Pimeän poika (elämänkerta)
Todella koskettava ja sairas tarina pojasta, jonka äiti tekee hänestä vangin, orjan ja henkilökohtaisen vihansa purkureitin…Tämän luettuaan ei viitsi ainakaan 2viikkoon valittaa omia ongelmiaan, helvetin hyvä kirja.
Deborah Spungen: Nancy (legendaarisen Nancy Spungenin elämänkerta äitinsä kirjoittamana)
Rankka tilitys. Helmi kirja, helvetin hyvin kirjoitettu elämänkerta nancyn kasvusta hirviömäisestä lapsesta huumeiden ja seksin viemäksi nuoreksi aikuiseksi ja paljon muutakin. Kannattaa lukea.
Slash & David Bozza: SLASH
Jos rokkielämänkerrat kiinnostavat, tämä on Lemmy Kilminsterin ohella ehkä parhain sellainen. Huumeita, naisia ja rahaa ja vielä vähän lisää huumeita löytyy, muttei liikaa. Pääpaino on slashissa ja gunnareissa. Paljon paremmin kirjoitettu kuin voisi kuvitella, suosittelen lämpimästi.
Suosittelen vaihteeksi :mrgreen: kirjaa Sureva Susanna. Hieeeno! On raskaita asioita, on huumoria, on selviytyminen, toivoa, addiktioistakin puhetta… Samoin sama vanha kunnon Nick Hornbyn Alas on pitkä matka. Itte luen monenlaista. Jeanettte Winterson on ny mul in ja pop, hip ja hop, olippas hassua 
.
Näin aihepiiriin liittyen voisin suositella:
Ylikangas, Mikko
Unileipää, kuolonvettä, spiidiä
Ken Follettin “Taivaan pilarit” sekä sen jatko-osa “Maailma vailla loppua”, ja miksei muukin tuotanto mutta etenkin nuo.
Umberto Econ “Baudolino”.
Terry Pratchettin koko tuotanto.
Noilla nyt ainakin jokusen hetken saa kulutettua.
Koraani. mielellään alkukielellä, jota en tosin itsekään oikein osaa.
Raamatunkin vois tosa ohimenen lukasta… 
. Kiinnostavia juttuja siel on, mut monesta kertomuksesta on populaari käsitys, ja sit ku tsekkaa tarkemmin, ei se aina ihan niin ollutkaan, kuin on toisteltu ja toisteltu… 
. Joo ja kyl se Jesse oli loistava puhuja, minusta! Juu ja myytit yleensäkin kiinnostavat. Enemmän olen lukenut (opiskellessa) Antiikin mytologiaa, mut onhan toi Raamattu merkittävä kirja. Tosin en ymmärrä termiä “juutalais-kristillinen”. Eiks ne ole eri uskontoja? Tsekattava vielä, mut mun tänhetkinen käsitys on, ettei juutalaisuudes uskota kuoleman jälkeiseen elämään: “Kun paratiisista kerran on lähdetty, sinne ei ole paluuta.”… Voin olla vääräs. Eipä olis eka kerta . Oiskohan niil ýliopiston kirjastos Kabbala . Tai lainaisko ne sitä, jos olis. Final Exit oli ainakin aikoinaan lainauskiellos. Joo ja Musta Raamattu. Väitti yks kirjastovirkailija, että kyl niil se siel on! Kun on vapaakappaleoikeus, eli kaikki Suomes painettu on siel…
^ Kaisse juutalaisuudessa menee niin, että ootetaan edelleen messiasta, ja sitten kun se tulee niin pääsee jonkinlaiseen paratiisiin. Muttei ne taida erityisemmin pohtia mitään taivaita tai helvettejä, se ei oo kai pointti siinä hommassa. Ja toi juutalais-kristillinen nyt vaan on tapa kuvata sitä, että molemmat uskonnot on samasta juuresta. Kristinusko kehittyi juutalaisuudesta koska uskottiin messiaan jo tulleen. Vanha testamentti on molemmissa (sekä islamissa) perusta.
Helsingin yliopiston kirjastolla sekä Turun yliopiston kirjastolla on vapaakappale-oikeus. Eikä enää ole ns.myrkkykaappeja, mitä vielä 60/70-luvuilla oli kirjastoissa niistä kirjoista, joita ei oikee lainattu ku olivat mukamas niin riettaita tai muuten pahoja. Toki suurimpaan osaan noita erityistekstejä tarttee jonkun syyn, miksi ne haluaa, mutta henkilökohtanen kiinnostus taitaa riittää. Käy inttämässä jos kiinnostaa. Ja kyllähän noi kirjastojen tietokannoista löytyy että onko niillä joku tietty teos vai ei. Ei se mitään salatiedettä ole.
Juu ainaski yhes lausahdukses, se Marx… 
. T.Aatteenpetturi, takinkääntäjä, wannabeporvari . Eiku mää haluun Kabbalan. Siel pitäis olla tieto siitä, kui menneisyyttä muutetaan. Mut silhä voi olla kummia seurauksia… . Tiijä, mihin kaikkeen vaikuttais, jos muuttais jonku yhen jutun 
. Juu ei, antaapa sen menneisyyden olla iihan rauhas 
.
Anthony Kiedis : Scar Tissue. Aika rankka rokkari/narkkaritarina.
^Jaa. Kiinnostaako muu kirjallisuus ku nistirokkarijuoppovodevökirjallisuus? Luulis sen olevan tuttu juttu. No, tottahan sä ja kuka vaan saa lukea just sitä mistä tykkää. Mut ite en jaksa lukee sellasia kirjoja enää, jotka on niiiiin mun elämää… . Tai jos onki jollai tapaa tuttua, toivoa sais olla ja. Kun oon huomannu, että sitä ihan oikeasti on. Paree myöhemmi ku… Yli 40 vuotta olin niin synkkä, niin synkkä, pottu joo. No en koko ajan. Mä tykkään Anna-Leena Härkösen kirjoista, yleensä. En totta vieköön ole samaa mieltä läheskään kaikesta, mut se u s k a l t a a, ja musta kirjoittaa hyvin ja täytyy kirjailijan ajatellakin paljon, koska se pystyy kyseenalaistaan monia toisteltuja “tottuuksia”. Aikalail luen nykysin naispuolisia kirjailijoita. Anja Snellman, Jeanette Winterson, Siri Hustvedt, en minä nimiä muista… Enne luin sitä, mitä käskettiin. Notta ompi täsä iäs hyviä asioita, ihan tottaaa :mrgreen: !
Jos englanti sujuu, niin House of Leaves oli todella päräyttävä ja jännittävä ja pelottava ja skitso. Suosittelen ehdottomasti.
Itse tykkään aika paljon elämänkerta kirjoista ja semmosista dokumentti kirjoista.Luin tuossa joku aika sitten Mika Mölsän Prosenttijengit kirjan.Oli aika mielenkiintoinen…
Paul Krugman - Lopettakaa tämä lama nyt!
Nobel-palkitun taloustieteilijän uusin, kansantajuinen kirja laman syistä ja ennen kaikkea siitä, miten se voitaisiin saada helpostikin loppumaan (erityisesti koskien jenkkilää), jos vain olisi poliittista kykyä ja uskallusta laittaa kunnolla rahaa elvytykseen. Tämä ei tietenkään onnistu, koska maan poliittiset puolueet eivät kykene juuri minkäänlaiseen yhteistyöhön (republikaanit vastustavat elvytyspaketteja - jonka takia edellinenkin elvytyspaketti oli aivan alimitoitettu).
Kirjassa on hyvä esimerkki siitä, että ihmiset ajattelevat kansantaloutta ikään kuin se olisi yksityinen kotitalous. Silloinhan huonoina aikoina on järkevää säästää. Kansantaloudessa asia ei kuitenkaan ole niin: juuri säästäminen eli kulutuksen väheneminen on laman syy. Siksi pitäisi alkaa taas kuluttaa, ja sen valtio saisi alulle elvyttämällä.
Krugman esitti hyvän tarinan lastenhoito-osuuskunnasta, jossa perheille jaettiin tietty määrä kuponkeja, joista jokainen vastasi 30 minuutin lastenhoitoa. Kävi niin, että perheet alkoivat säästää kuponkeja. Tämä johti siihen, että lastenhoitoa tarvitsevat eivät enää saaneetkaan tienattua kuponkeja, ja koko järjestelmä ajautui “lamaan”.
