Hyvää kahvin kanssa

Me Lopettajat
1

Olen minäkin hyvää kahvin kanssa, jos sen oikein oivaltaa.

Mietin elämääni, joka on tullut uusiin käännöksiin. Ei, en ole rakastunut enkä odota perheenlisäystä. Viihdyn yhä yksin, mutta ihmisten läheisyyden toivon olevan ulottuvilla kun tarvitsen.

Aloitin joskus ketjun, jossa pohdin esimerkin voimaa. Voiko myönteinen esimerkki sinällään kannustaa muutokseen, ja olla siinä jopa keskeisenä? Ehkäpä. Siitähän voi olla kyse joskus vertaistuessa. Muutosta hakeva ihminen näkee samaistumiskohteen jossakussa, joka on muutoksen jo tehnyt ja siitä selvinnyt.

Kun olin katkolla elo-syyskuussa 2007, muistan että siellä oli jotenkin hauskaa sitten kun pahin tärinä hellitti. Muistan katsoneeni joitakin työntekijöitä arvioivalla silmällä. Kaulassa roikkuvat avainniput, iloinen suhtautuminen kaikkeen. terveyttä ja tasapainoa uhkuva olemus. Meillä asiakkaille, juopoille, tuli ilman muuta tietynlainen alemmuudentunto kun tiesimme että itse emme olleet hallinneet elämäämme, mutta nämä huolitellut naiset olivat. Olin kai vielä tarpeeksi lapsekas tunteakseni uteliaisuutta, kyselin tilaisuuden tullen heiltä työstään. Huomasin heidän olevan tavallaan duunareita kuten itsekin olin; tosin eri alalla.

Kesti hetken että uskalsin ajatella silloin, että olisimpa joskus kuin he. Se tuntui kuitenkin turhalta. Minulla oli niin paljon pielessä, ja tunsin ettei minusta ole moniinkaan asioihin, jotka ovat tavallisille ihmisille helppoja.
He olivat kauniitakin, minä tunsin itseni rumaksi punakaksi pubi-horsmaksi.

Minulla oli joitakin hyviä asioita onneksi myös. Muutama hyvä ystävä, bändiharrastus. Työpaikka oli jo mennyt, tai menossa.

Jokunen vuosi on kulunut. Olen tilanteessa, jossa en olisi aiemmin voinut kuvitella olevani. Ammatiltani olen jotain, jota ei 10 vuotta sitten kukaan olisi uskonut.

Päihdeongelma ei enää ole osa minua, mutta jos siitä tulisi taas osa minua, vannon että hakisin apua sekä virallisilta tahoilta että vertaistuesta.
Minulle ei ole vaikeaa hakea apua, koska tiedän että kukaan ei pärjää vain yksin ja palvelut on käytettäviksi tarkoitettu.

Tällä hetkellä tuntuu että olen hotkaissut voimani tunnossa isoja paloja. Olen ehkä ensi kevään kuntavaaliehdokas, ja lupasin puolueelleni yli tonnin kampanjan. Lisäksi on normilaskut ja se totuus, että ulosottomies vie palkastani kolmanneksen.
No, tulen hoitamaan tämän. I’'ll nail this!

Jos tässä viestissä oli jokin sanoma, se olisi kai että avun hakeminen kannattaa. Toivon että jokainen päihdeongelmansa kanssa pähkäilevä rohkaistuisi hakemaan apua sekä oman kunnan palveluista, että vertaistuen avulla.

Sen minä vain halusin sanoa.

2

.

3

Hitsin pimpula, nyt tuli aatos että voisimpa lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, :bulb: Aika kauan on siis taas pitänyt Lopettajiin kirjoitella, että tuli ahaa-elämys että voisi olla mukavaa/haastavaa/mielenkiintoista/järkevää olla ihan top tykkänään ilman.

Syy ei ole erityisen proosallinen, vaan se on rahan säästäminen. Rahan säästämisen halu johtuu syistä jotka mainitsin avauksessa.

Olen juonut viime vuosina siis keskimäärin 1-2 viikonloppuna kuukaudessa. Liian usein ja liian paljon perhaps. Kuitenkin paljon vähemmän kuin vuonna 2006, jolloin join oikeasti joka päivä

Ehkäpä kaikista hyvistä syistä johtuen urkenee tästä vallan raitis elämä. Ai hitsi mutta 30.9. on Maddock Maidens on the Rockissa… Juonko mä siellä limukkaa? No, saadan juoda.

4

Eipä se ajatuksena hullumpi liene. Kun on selkeä syykin. Tietysti tahdista ja laadusta ja juomispaikasta riippuen, mutta kyllä siinä säästää kun väliin jättää.

5

En usko Jumalan olemassaoloon.

Se on hassuakin. Kirjoitan sen uudestaan:

En usko Jumalan olemassaoloon.

Miksi kirjoitin Jumalan isolla J:llä? Koska niin joskus koulussa opetettiin; meiidän Jumalamme on erisnimi, mutta joku vinkuintialaisen Vishnu on yleisnimi erilaisille jumalille, voi kirjoittaa pienellä.

Vishnu ei ole kuitenkaan todistusten valossa sen vähemmän olemassaoleva, kuin kristittyjen Jumala tahi esimuotonsa Jahve. Yhtä todennäköisiä ovat Odin, Zeus, Apollo ja lentävä spagettihirviö.

Teistit kysyvät mielellään, onko elämä ateistina tylsää kun ei “usko mihinkään”. Vastaan: ei ole. Uskon rakkauteen, ihmisten väliseen välittämiseen, hyvään tahtoon.
Se on enemmän kuin taivaspaikan inuaminen.

Ateismi ei ole uskonto, se on vain uskon puute. Ateismi ei ole uskonto sen enempää kuin golfaamattomuus on harrastus. Järkisyyt kertovat, että ylimaallisia jumaluuksia ei näytä olevan. Tai jos on, he ovat piinallisen hiljaa. Jumala kuin kummitukset tai Loch Nessin hirviö. Jotkut sanovat hänet nähneensä tai tuntevansa, todisteet jäävät aina puuttumaan.

6

Onks tosi kans (pravda?)?

Uskonasioissa on sellainenkin vinkeä piirre että eihän toisen uskomista voi mitenkään tietää, toinen voi rallatella vaikka minkälaiset ummet ja lammet ja palturit ja liirumlaarumit jos sille päälle sattuu.

Minulla ei ole jumalaa tai jos sittenkin on niin se sallii juksaamiset mennen tullen.

Voin tunnustaa vaikka sen seitsemän uskontoa jos palkinnoista sovitaan (tai kirvein ja kassaroin varustautuneina sitä tunnustamista ehdotetaan). Ja jos kastetaan hölynpölyuskoon niin käyn yösydännä Katumajärvellä pesemässä kasteen pois.

Pakko on kuitenkin taas kerran todeta että uskovaisiksi tunnustautuvista jotkut ovat tavattoman iloisilta ja hyvinvoivilta vaikuttavia. Tänään oli tv:ssä jumalanpalvelus ja siinä oli yhtenä sen pitkäveteisen ohjelman toteuttajana todella iloisen näköinen nuori naispappi (vai mitä lukkareita tai kanttoreita tai polttajia tai pesävahteja ne apulaissaarnaajat siellä on?).

7

“Olen minäkin hyvää kahvin kanssa, jos sen oikein oivaltaa.”

Tjaa? Mutta kyllä se on ehkä tämä: burtonsbiscuits.com/our-bra … s/fingers/

125 gramman paketti noita Cadburyn Fingereitä maksaa noin 2 € (ei ole tarjouksessa ikinä) - tuo on se alkuperäinen tuote (vaikka onkin englantilainen niin sveitsiläiset fingerit ovat kopioita). On hyviä! Maitosuklaalla päällystettyjä ohuita keksipuikkoja.

8

Ei hajuakaan mitä aloittaja on kirjoittanut aloitukseen mutta otsikkoon sanoisin että kaffeen kanssa ainakin itse koen joskus hyväksi seuraavat seuralaiset:

Jack Herer (alkuperäinen muoto)+ Afghan X Herijuana, luomu keski-amerikkalaista kaffeeta kermalla ja kuuman suihkun jälkeen ihoon Dr. Hauschka Med Jääruoho vartalovoidetta ja supersmoothieta kitaan. Toimii itsellä mutta en suosittele!

Mesembryanthemum crystallinum

9

^ Kiitos SoiKannel että aina muistutat, ettet lue viestejäni. Ajatella mitä siitäkin tulisi, jos joku luulisi että luet viestejäni kun kirjoitat aloittamiini ketjuihinkin.

Kyllä. Minäkin olen huomannut monet uskovat iloisiksi ja onnellisiksi. Lapsena olin isoäitini kautta paljon tekemisissä helluntalaisten kanssa, ja heille oli ominaista jatkuva positiivisuus ja iloisuus.
Nykyisin tuttavapiiriini kuuluu myös ev.luterilaisia uskovia, jotka sekä vaikuttavat onnellisilta, että joilla myös tuntuu menevän maallisessa mielessä hyvin. Mm. eräs entinen työkaverini ja koulukaverini valmistui hiljattain diakoniksi ja on töissä seurakunnassa. Hyväsydäminen ihminen ja positiivinen luonne.
Tunnen myös hyvin onnellisen tuntuisia uskovaisia päihdetoipuneita.

Toki tunnen myös uskovia, joille usko tuntuu aiheuttavan myös ahdistusta. Mm. eräs 34 v. lapseton nainen tuntee olevansa “epäkelpo Jumalan silmissä” kun ei ole vielä äiti. Joillakin puolestaan jatkuva synnintunto ja mieleen hiipivän epäuskon alituinen poismanaaminen Herran ylistyksellä tuntuvat suorastaan stressin aiheuttajalta.
Ikävintä on tietysti tasa-arvon ja ihmisoikeuksien vastustaminen Raamattuun vedoten.

Mutta aiheesta kukkavaasiin. Sain äsken suuren poliittishenkisen oivalluksen siitä, miksi jotkut haukkuvat Vihreitä “Kokoomuksen puisto-osastoksi”. Me kilpailemme nimittäin osittain samoista äänestäjistä! :bulb: Ja siksi Kokoomus ja Vihreät ovat suurimpien kaupunkien kaksi suurinta puoluetta.
Tyypillinen kansalainen joka voi kääntyä kumman tahansa äänestäjäksi on arvoliberaali kaupunkilainen, nuori aikuinen tai nuorekas aikuinen. Hän on toimeentuleva “suvakki”, jolle monikulttuurisuus ja tasa-arvo ovat normaaleja asioita. Astevaihtelu (ei-rasistisen) sinivalkoisuuden ja vihreyden välillä ratkaisee äänestyskäyttäytymisen, joka voi vaihdella samalla ihmisellä eri vaaleissa fiiliksen mukaan.

Toisaalta sitten on niitäkin äänestäjiä, jotka arpovat Vihreiden ja vasemmiston välillä (vrt. “punavihreä kupla”).

Kunnanvaltuustoissa suurimmat erimielisyydet ja väännöt Kokoomuksen ja Vihreiden välillä käydään yksityisautoilusta, kaavoituksista ja rakentamisesta, ja… veroprosentista versus leikkaukset.

Nukuin muuten ihan kamalan huonosti, vaikka olen tässä niin sanotusti raittiina ollut. Harvoin jää unet 3 tuntiin ja herään outoihin painajaisiin, mutta nyt kävi niin. Mahassa kipristelee ja on outo olo. Joku pöpökö lienee…?
Ai jestas kun ihana tämä suomen kieli! Ajattelee nyt tuotakin sanaa: pöpökö?

Suvaitsevuutta ja suuria unelmia, maasta se pienikin ponnistaa ja lähtee vaikka potkulaudalla Pariisiin. :sunglasses:
youtube.com/watch?v=WF2YWG0Qk34

Mun toinen korva höröttää ja suussa on rautaa, en vielä osaa ärrää joten sanon: jautaa!

10

" … on arvoliberaali kaupunkilainen, nuori aikuinen tai nuorekas aikuinen. Hän on toimeentuleva “suvakki”, jolle monikulttuurisuus ja tasa-arvo ovat normaaleja asioita."

No nyt alkaa puppusanageneraattori olla “hanskassa” - tulevaa poliitikkoainesta?

Asiallisemmin: siirtymätodennäköisyyksiä (puolueiden, bensa-asemaketjujen tms) välillä voi analysoida Markov-prosesseilla eli piirretään nuolia mitä siirtyy mihinkin ryhmittymään: ryhmästä A B:n ja C:n, B:stä A:n ja C:n ja C:stä A:n ja B:n. Voi ottaa mukaan vaikka kolme viimeisintä vaalia. Ulf Sundqvist teki gradunsa noista Markov-prosesseista ja kuviot piirtää iisisti Excelin/Wordin piirustustyökaluilla.

Idea: menet piirtämään Espoon puolueosaston tiloihin → havaitaan “hyväksi tyypiksi” → kolahtaa lautakuntapaikka + lainaan saa luxusläppärin (liikuntalautakunta tai musiikkiharrastuksen vuoksi joku kulttuurihomma tai vaikka “analyyttisenä tyyppinä” joku tarkastuslautakunnan homma tai lottovoittona hallituspaikka liikelaitokseen rasvaisia sivutuloeuroja imuroimaan). Espoon kokoluokkaa olevissa maalaispitäjissä ei raketoida “sukkana” valtuustoon jonkun Sottungan tai Uuraisten tavoin vaan se on > progressiivista eli hitaasti etenevää kun kilpailua on >.

11

No hei puoluevalinnoissahan on yleensä paljon enemmän tekemistä yksittäisten äänestäjien henkilökohtaisesta metamorfoosiprosessista kuin tosiasiallisista poliittisista kysymyksistä joita eri puolueet ajavat. Kun omasta metsäläisestä ja maalaisesta, tai sitten muulla tavalla sivistymättömämmäksi junttimaiseksi koetusta taustastaan irti pyristelevä tyttö tai poika valikoi puoluetta hän valitsee puolueensa siihen liitettyjen karikatyyrien perusteella. Ei suinkaan siksi koska on niin perusteellisesti perehtynyt eri puolueiden oikeasti ajamiin asioihin. Samaa tapahtuu toisinpäin; korkeasti koulutetusta sukutaustasta tuleva äänestää protestiksi puoluetta vain sanoutuakseen irti oman sukunsa ja perheensä kannattamista arvoista. Äänestyskäyttäytymisessä on kysymys halusta identifioitua tiettyyn karikatyyriin jota puolueen äänestäjien oletetaan edustavan. Sitä fanaattisempaa identifioitumispyrkimys on mitä epätoivoisemmin halutaan irtisanoutua jostakin toisesta karikatyyrista. Ja usein se mistä halutaan äänekkäästi irtisanoutua on jotakin omaan henkilöhistoriaan liittyvää joka koetaan kiusalliseksi.

Tämähän on varsinkin persujen ja vihreiden välillä kytevä Juttu. Oikeat poliittiset kysymykset ovat oikeastaan toisarvoisia koska kummankin puolueen kannattajien kohdalla tuntuu olevan paljon olennaisempaa se millaisia äänestäjät ovat persoonaltaan ja olemukseltaan kuin asiat joita ajetaan. Myös se millaisia asioita ajetaan perustuu siihen millaisena henkilönä äänestäjä haluaa itse tulla nähdyksi kuin siihen mikä oikeasti olisi järkevää.

Tällä äänestyskäyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä todellisten poliittisen kysymysten kanssa.

12

Todella antoisaa pohdintaa! Olen täpinöissäni tästä! (vaikka Arskan kirjoituksesta en taas ymmärrä juurikaan mitään, mutta se lie omaa tyhmyyttäni : )

Äänestyskäyttäytymistä on tosiaan monenlaista. Kuntavaaleissa saatetaan äänestää niillä perusteilla jotka kuuluisivat eduskuntavaaleihin jne. Mummoni äänesti aikoinaan Paavo Väyrystä sen vuoksi että hänen mielestään Paavo oli miellyttävä. Vaari puolestaan väitti humalassa äänestävänsä kommunisteja vain ärsyttääkseen mummoa.

Mutta jos oikeasti aikoo itse mukaan politiikkaan, niin kyllähän niihin vaaliohjelmiin on perehdyttävä, sekä allekirjoitettava puolueensa periaateohjelma ja tavoiteohjelma.

Jo pelkkä vaalikoneen täyttäminen vaatii kohtalaista perehtymistä eri asioihin, kun on vastattava asteikolla 0 - 5 asioihin jotka ei ennen ole juuri juolahtaneet mieleenkään (keltanokalla siis).

Äänestyskäyttäytymisessä trafiikkia tapahtuu varmasti poispäin nykyisistä hallituspuolueista. Tämä sataa opposition laariin, ja Vihreät ovat jo nyt suurimmissa kaupungeissa toiseksi suurin puolue. Asetelmat ovat siis herkulliset.

Mutta millainen asia voisi olla Fernetin mainitsema “omaan henkilöhistoriaan liittyvä asia jonka kokee kiusalliseksi”?
Alkoholismi? Vanhempien alkoholismi? Savolaisuus?

Eivät kovinkaan kiusallisia asioita minusta, jos on sinut itsensä kanssa.

13

“Mummoni äänesti aikoinaan Paavo Väyrystä sen vuoksi että hänen mielestään Paavo oli miellyttävä.”

Äiti äänesti Käteisen puoluetta, koska piti Käteistä miellyttävänä. Isä ei - koska piti Käteistä hieman vajakkina (olen tuota toisaalla selostanut miten isä vei Kataista yleisötilaiuudessa ihan 6-0) ja minä en siksi, koska aavistin ettei heiveröisellä kokemuksella voi pärjätä huipulla ainakaan kovin kauan; oli ollut oikeissa töissä vain marketin lihatiskillä (jossa oppi supliikin) ja päätös lähteä politiikkaan syntyi savuviski-illassa, jossa kuopiolainen liike-elämä lupasi tukensa. Vaihtoehto politiikalle olisi ollut jäädä Tampereen yliopistoon tekemään nollatutkimuksia. JK oli jo Tampereella lipevä - esiintyi luennoilla puku päällä ja teki kärppänä kysymyksiä, että leimautuisi yliopistolla “hyväksi tyypiksi”.

Tänään Käteinen on esittämässä uutta EU-veroa jäsenmaksujen tilalle (idea ei ole uusi vaan aiemmin on kaavailtu EU-veron keruuta polttoaineveron muodossa); tuossa mallissa maat, joissa BKT/asukas on keskitasoa korkeampi, kuten Suomi, joutuvat maksamaan entistä enemmän.

14

^ Jeap. Ehkäpä onkin niin, että heiveröisellä kokemuksella pärjäävät paremmin naiset. Olen ennenkin fiilistellyt Li Andersonin (vas) ja Susanna Kosken (kok) vuoropuhelukirjaa “Punavihreä - sinivalkoinen”.

Kaikki kunnia Li:lle, mutta puolueensa sopisi hieman katsoa peiliin, että mikä kumma siinä on kun ajat on kovat mutta silti vasemmiston sanoma ei meinaa upota kansaan. Vasemmistoliitto oli pitkään pelkän Arhinmäen varassa, nyt se tuntuu olevan Li Andersonin hennoilla harteilla.

Kosken Susku puolestaan on silkkaa teflonia! Vähät välittäen niskaansa heitetystä kermaperse-bimbon leimasta tämä duunariperheen tytär menee eteenpäin ylpeänä “nuor-konservatiiviudestaan”.
Ja mitäs tuumaatte jäbät; onhan se aika hottis beibe, vai mitä? :smiley:

15

Heiveröt, hennot ja hottikset?

Apu-va.

16

Anteeksi hyvät lopettajat, kirjoitan tätä siiderin vaikutuksen alaisena. Lupaan että yleensä en kirjoita. Korkki menee kiinni, koska minun on oltava aktiivisena 24/7, koska politiikka.

Ei se sinänsä ole vaikeaa. En muutenkaan ole juonut kuin silloin tällöin. Onhan se muutos aikoihin jolloin join joka päivä.

Olen tuntenut Plinkin jotenkin tärkeäksi taipaleella. Olen yrittänyt opetella välittämään myös viesteissä sitä rakkautta jota tunnen kaikkia päihdetoipujia kohtaan.

Minun rakas bändikaverini kutsui minua tänään “tuhkimotarinaksi”. Olin hieman huuli pyöreänä mutta kiitin. On tuhkimotarina että ihminen joka oli 10 vuotta sitten juoppo siivooja, on tänään ihannetyössään sosiaalialalla ja kunnallisvaaliehdokas.

Ehkä olenkin se Tuhkimo. Antakaa anteeksi minuun keskittyvä viesti. Lopetan myös juomisen.

17

No sitäpä me olemme saaneet nauttia täällä jo liki kymmenen vuotta. Ehkä olis kiitosten paikka? :unamused:

18

Niin, En ymmärrä esim. sitä, olenko tehnyt jotain pahaa sinulle?

Mitä väliä, kuka on kirjoittanut tänne 10 vuotta, kuka 8 vuotta, vai onko?

Ei minun kirjoituksistani kenenkään tarvitse nauttia, jos ei siltä tunnu. Kirjoitan tuulelle ja sateelle.

19

“Anteeksi hyvät lopettajat, kirjoitan tätä siiderin vaikutuksen alaisena.”

???

Kirjoitat alkoholin vaikutuksen alaisena. Kokkolan Halpa-Halli Oy:n myymälöissä on siideriä, jossa on alkoholia 0,0%. Kirjoitan tätä kahvin ja Kotimaista sitruuna vichyn vaikutuksen alaisena (saa duopolilandian iki-ihanasta kepulandian kartellista eli S-marketeista ja ABC-huoltamoilta). Valvottaa. On pimeää ja mikään paikka ei ole auki - pitkäveteinen yö edessä.

“Korkki menee kiinni, koska minun on oltava aktiivisena 24/7, koska politiikka.”

Hierarkiassa ylempänä olevat teettävät sinulla hanttihommia niin kuin muissakin kerhoissa kuin puolueissa. Tai sitten maksat vaan jäsenmaksuja. Pääset varmasti vaaliteltoille kahvia kaatamaan. Yksi keino kiitolinjalle olisi , että pääset eduskunta-avustajaksi jollekin kansanedustajalle.

“On tuhkimotarina että ihminen joka oli 10 vuotta sitten juoppo siivooja, on tänään ihannetyössään sosiaalialalla ja kunnallisvaaliehdokas.”

Siis tuhkimotarina on se, että nainen kiipeää sosiaalisessa hierarkiassa kun löytää prinssin eli vaikka apulaiskaupunginjohtajan, strategiajohtajan, osaamisaluejohtajan, hallintopäällikön, hovioikeudenneuvoksen, lääkärin, rehtorin tai muun hyväpalkkaisen vihervasemmistolaisen kampawiinerimiehen.

20

^ No, alkuun sanottava että minä en ainakaan ole vihervasemmistolainen. Vihreiden asteikossa sijoitun melkoisen oikealle, ja kutsunkin itseäni sinivihreäksi. Ei näytä todennäköiseltä, että ottaisin vasemmistolaisen kumppanin, vaikka never say never. Rakkaus ylittää puoluerajat, vai mitä Arska?

Kommenttisi, että nainen voi yletä vain miehen avulla, on onneksi aikaansa elänyt. Vai onko monikin nainen ylennyt sivun avullasi?

Hierarkia-ajatuksesi on fantasia. Olen huomannut, että oikeassa todellisuudessa uudet ehdokkaat ovat erityisen rakastettuja. Vähän niinkuin AA:ssa uudet tulokkaat.

PS. Yleensä minua kiinnostaa hierarkia-teoriat. Koska en itse usko hierarkioihin mutta tapaan usein ihmisiä joille ne ovat suorastaan salaliittoteorioiden polttoainetta, tunnen uteliaisuutta hierarkia-ajattelijoita kohtaan. Usein valitettavaa on, että ne jotka tuntevat olevansa hierarkiassa jotenkin alhaalla, syyttävät muita itsensä korottamisesta. Vaikka koko ajatus “ylempänä” olevista olisi vain omassa päässään.