Oikein mukavaa juhannusta vaan kaikille. Niin lopettaneille kuin vielä harkitseville tai lopettamisproseesia vielä keskeneräisenä työstäville.
Tuossa se on kait yksi osa minun juhannustani, jos ilmat sallivat niin ainakin välillä kellahdan noiden voikukkien viereen, katselen pilvien seilaamista ja funtsin josko itsekin vesille… pientä laittoa on vielä paatissa ennenkuin aallokkoon pusketaan.
Mutta, semmoista kesäisenleppoisaa oleilua.
Miten muiden juhannussuunnitelmat?
Jep! Vaikka siinähän se on juhannuskin nykyään yksi päivä muiden joukossa 
Milloin tuo kuva on otettu? Meillä voikukkien kukinta loppui jo aikoja sitten… 
Juhannussuunnitelmia… No, tuota pihan niittoa voisi jatkaa, aateltiin pistää oikein seipäät pihalle, lauantaina tulloo miun äit ja siskoni poika meille pariksi päiväksi, on siinä sitten kaupunkilaispojalle maalaisromantiikkaa… 
Huomenna vois ehkä pitää nuotiota, jos ilman alle mahtuu, ja paistella parit makkarat. Juhlajuomaksi hommattiin ihan jaffaa, harvemmin tulee noita sokerilitkujakaan enää juotua. Saunassa tietenkin käydään joka päivä, niinkuin kesällä muutenkin. Mitäpä sen kummempaa, mukavaa yhdessäoloa nautiskellen siitä tiedosta, että sitä riittää seuraavat kaksi viikkoa!
Hyvää juhannusta sinulle Metsänreunan mies, ja menköön samalla nyt sitten muillekin…
On tuo Mirtillo tarkka
Kuva on tosiaan pari viikkoa vanha, ja harventuneet ovat voikukat. Kävin pihalla katsomassa, löytyi sieltä vielä kukkiviakin. Voikukka kukkii oikeastaan kahdessa jaksossa, ensin alkukesästä ja sitten taas loppukesästä uudemman kerran.
Mutta, jos ei voikukkia niin montaa muuta kukkasta eli nunnua kuten vanha kansa täälläpäin taisi niitä nimittää, löytynee joka pihasta.
Viileätä on, joo. Se nuotio, tosiaan, semmoista aion minäkin poltella, ja jos velipoika lapsineen ilmestyy niin kait siinä sitten on lättyjä paisteltava, makkaraa käristettävä ja semmoista.
Ja sitä veneen laittoa, kun riemukseni hommasin vanhan, muutaman vuoden paikoillaan seisoneen keskimoottoripaatin josta aion kulkupelin korjailla. Ihmisellä kun pitää olla kaikenlaista tarpeetontakin tekemistä, ei tästä elämästä kannata niin loogisen kaavan mukaan etenevää tehdä. Eli samapa tuo, onnistuuko se homma vai jääkö sikseen. Kunhan on yritetty ja jotain taas opittukin.
Oi, kukkasia kyllä piisaa täälläkin, vaikka voikukat tällä hetkellä mennyttä ovatkin. On niittyleinikkiä, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, monenvärisiä laukkuja, koiranputkea, maahumalaa, siankärsämöä, ruusuruohoa ja vielä monenmonta sellaista, joita en tunnista. Ja kukkapenkkien kukkaset vielä siihen päälle, tosin niistä ei tällä hetkellä ole kukassa kuin akilleijat ja elämänlangat, miljoonakellot kukoistavat kukkapadassa. Kaunista on, vaikka sadetta onkin piisannut jo enempikin, kuin omiksi tarpeiksi. Eipä tuo sade täällä hiekkamailla mäellä asuessa muuten haittaa, mutta ei ihan niin paljon huvita ulkoilla, kuin poutasäällä. Ja syksyksihän tuo tietää puuhia, sieniä nimittäin mitä luultavimmin tulee tulemaan! Onneksi on jo ostajat valmiina, meillä on itsellemme kuivattuja ja pakastettuja jokusen vuoden tarpeiksi…
Mut nyt en ennee hölöpötä enempää tähän ketjuun, jätän tilaa muillekin toivottelijoille…
Mitä ihmeen Juhannusta? Ei täälläpäin löydy muualta kuin Muistolasta! Vietän sitten mielessäni vaikkapa viimevuotista Suomessa kokemaani. Ihan rauhallisesti meni isäntäperheeni luona makkaranpaiston ja saunomisen merkeissä. Teille kaikille mukavaa ja rauhaisaa Jussia. Ja Metsänmiehelle kehoitus olla erityisen tarkka siinä paatin korjaamisessa. Ettei kävis niin, että joutuis veden varaan. Vesi kun on vesikauhua poteville alkkiksille kamala elementti! 
juu, tarkkana pitää olla , veneiden kanssa. Nyt ei onneksi tarvitse korjailla itse paattia, se on ihan hyväkuntoinen, keskimoottori täytyy kait nostaa veneestä ja katsoa mitä sen kanssa tekee.
Mutta, siinähän sitten on taas jotain ihan uutta. Moottoreista kun en paljon ymmärrä. Mutta, eiköhän niissäkin jokin logiikka liene, ja opettelemalla asiat selviä.
Ja juhannus sopii minulle tuollaisen opetteluun ihan yhtä hyvin kuin joku muukin ajankohta.
Ihan asiasta toiseen; yksi entisistä alkoholisteista, kaveri joka on nyt ollut selvinpäin pitkästi toistakymmentä vuotta, jutteli että hänellä ei ole mitään ajatustakaan enää viinaksien suuntaan, lukuunottamatta joulunaikaa. Jokin juttu on joskus iskostanut aivoihin jotain sen suuntaista että joulu on vaikea juttu, ja se ohitetaan juomalla.
Niinpä hän on hoitanut homman hankkiutumalla joulunviettoon yhteen päihdekuntoutuslaitokseen, ja onpa saanut paikallisen sosiaalitoimen rahoittamaankin sen suurelta osin -vetoamalla ennaltaehkäisevään päihdeongelman hoitoon. Joku juhannus tai muu juhla ei kuulemma aiheuta mitään mielleyhtymiä juopottelun suuntaan, eikä entinen alkoholismi yritäkään syntyä uudestaan muissakaan tilanteissa. Eikä asialla ole minkäänlaista merkitystä elämässä, -paitsi se perhanan joulu!
Äkkiseltään ajateltuna luulisi että esimerkiksi just tämä juhannus, kaikinpuolin enemmän julkijuopotteluakin sisältävänä juhlana, aktivoisi enemmän niitä vielä jotenkin hahmossaan olevia aivojen assosiaatioita viinaksien käytön suuntaan.
Onko joku muu huomannut jonkun nimenomaisen juhlan tai tapahtuman aiheuttavan tuollaisia pelkoja parantuneen alkoholismin uudelleenpuhkeamisesta?
(ja kiitos vaan, mutta jos nyt minua ei alettaisi valistamaan etteihän alkoholismista voi ikinä eikä kukaan parantua -sen väitteen olen kuullut, turhan monta kertaa, kuten monta muutakin fraasia joihin en edelleenkään ala uskomaan )
Hmmm… Ei oikeastaan ainakaan mulla ole sellaisia pelkoja ollut, mutta jonkinlaisen kaipuun tunteen olen tunnistanut aikaisempina vuosina näiden isompien ryyppypyhien aikaan. Joskus aikaisemmin sitä juomahaluksikin luulin, mutta nyttemmin olen huomannut, että se on ennemminkin sellaista yhteisöllisyyden kaipuuta.
Juhannuksena ja vappunahan sitä perinteisesti on keräännytty sakeiksi ryyppäämään ja viettämään aikaa. Nyt, kun en (tai siis emme) enää juo, niin ymmärrettävästi ei ole suuremmin haluja mennä seuraamaan, kun muut niin tekevät. Eikä ole tosin kutsujakaan sadellut enää. Joten hieman sellainen porukan ulkopuolelle jäämisen tunne on ollut joskus.
Nyt tällä hetkellä sitä ei ole, nautin vain ajatuksesta, että me saadaan tehdä ihan mitä halutaan ja olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Ei minua ennenkään olisi aina sinne mökille huvittanut lähteä jatkamaan juomista, tunnin automatka krapulassa oli aika rankka kokemus kuitenkin, mutta alkoholistin mieli voitti aina. Ihanaa, kun ei enää tarvitse tuollaisia paineja käydä!
Kun retkahdin, se oli aivan tavallinen päivä ja pitkän harkinnan (hehe) tulos. Juhlat eivät ole pelottaneet koskaan siinä mielessä että retkahtaisin. En ennenkään ryypännyt almanakan mukaan… 
Varmasti on käynyt niin, että kun ensimmäinen kalenterivuosi on kierretty kokonaan ympäri, niin siinäkin on jo sekin helpotus että kaikki suuret ryyppyjuhlat on silloin selvitetty. Just mullakin oli tuo silloin alussa, että ei varmaan juomahalua niinkään ollut, mutta kyllä se yksinäisyys jota vielä silloin tunsi, niin se korostui erityisesti tällaisina isoina juhlapäivinä. Hirveästi toisaalta kaipasi ihmisten pariin, mutta etenkin nää juhannukset ja vaput, niin ei mitään toivoa että olisi ihmisten seassa pystynyt olemaan. Olivat sitten juovuksissa tai eivät.
Sittemmin ovat nuo tuntemukset hävinneet kokonaan. Ei ollut esimerkiksi viime juhannuksena mitään ongelmaa olla yötäkin saaressa juovien ihmisten kanssa, josta ei siis ole mitään mahdollisuutta päästä pois. Oikein makoisasti meni ja oli itse asiassa ihan hauskaakin, vaikka muut olivatkin täydessä tuiskeessa.
Tämä Juhannus taitaa mennä ihan kotona fudiksen mm-kisoja katsellessa. Ja tartteeko sitä nyt niin ollakkaan mitään kummosempaa tekemistä? Kun ei noita päiviä enää tule tosiaan kalenterin mukaan kiikaroitua, että koska saa pitää hauskaa ja pistää elämän risaseksi tai tehdä mitäkin. Nykyään siihen on mahdollisuus ihan 365 päivää vuodessa, kun ei niitä tule enää sen kummemmin eroteltua toisistaan.
Hyvää juhannusta kaikille! Maanantaina on hyvä päivä, kun jättää korkin kiinni tänään, huomenna ja ylihuomenna. Tuskin maanantaina harmittaa jos on juhannuksen juomatta.
Raitista päivää kaikille!
Jussendaaleja oikein kovasti ja pehmeesti ja aina on okei päivä ottaa selvä pää tyynystä tai toisen kainalosta tai ratakiskolta tai konepelliltä tai uuninpelliltä ja ottaa vastaan minkä ansaitseekin tilipäivänä ja lottoarvonnasta ja ketopeleissä ja myös maamme rajojen avaruuden puolelle toivotan minttukukkamaarioita, sillä kukaan ei voi väittää, etteikö oikeita speisHÖRHÖJÄ olisi olemassa, kun niitä on maanpäälläkin kuin myös vesillä seilaamassa tänäänkin räkäpoksella ja luojaan jos uskoisin, niin kiittäisin, etten ketään viatonta siviiliä ole koskaan kännissä millään aseella tai autolla, miehistönkuljetusvaunulla ja sukellusveneen torpedolla tai hävittäjän tykillä tappanut, kun niitä kännissä käytin ja rauhaa planeetalle ja vähemmän raatoja tämän kertaiseksi pacanajuhlan pääuhriluvuksi, koitetaan olla ihmismäisesti.
