Haalarit nurkkaan. Tai roikkumaan jonnekin sivummalle. Silti niin lähelle että löytyvät jos muljahtaa mieleen just nyt jotain tehdä… ei tekemättömyyteenkään kannata ripustautua ja tehdä siitä kahletta itselleen.
Mutta noin yleisesti ottaen, sellaista keskikesän vetelämpää oleilua nyt sitten.
Ja itse asiaan; on tämä helpompaa, tämä juhannukseen orientoituminenkin, kuin joskus ennen, silloin kun piti vielä viinastakin murhetta kantaa ja sitä miettiä.
Joko riittävyyden varmistamista, juomismahdollisuuksien varmistamista, seuran etsimistä, ajan täyttämistä niin ettei itsensä kanssa ainakaan joutunut silmätysten… tai sitten joskus harvoin juomisen varomista ja välttämistä kun sellainen juhannus sattui olemaan…
Nyt kun ei tarvitse murehtia mistään, niin voi vaikka ihan katsella tuota luonnon kauneutta. Heti ovelta ja portailta.
Mutta joo, ei juhannusta kannata myöskään menneitten murehtimisella pilata, joten jääköön tuokin vertailu nyt sitten tähän aatonaattoon. Tästä eteenpäin sitten taas takaisin elävään elämään.
Oikein iloista ja kesäistä juhannusta kaikille muillekin!
Ja aivan samassa veneessä Metsänreunan miehen kanssa siltäkin osalta, että viinasta ei tarvitse huolta kantaa. Itselläni on juhannussuunnitelmat vielä täysin auki, ja saavat ollakin. Vapaalla on kuitenkin tarkoituksena tämä mittumaari olla, vaikka työssä olokaan läpi koko juhannuksen ei minulle tuntematonta ole.
Nyt kuitenkaan kolmen päivän “pitkä” viikonloppu. Jos tulee jotakin mukavaa rientoa tai kutsua sellaiseen, niin saatampa mennäkin. Jos ei erityisesti tule, niin saatampa viettää hyvin rauhallisen kaupunkijuhannuksen uimassa käyden (Uimastadion), kevyesti chillaten ja sateen ropinaa kuunnellen.
Win-win, meni miten meni.
Ja maanantaina koittaa kuitenkin taas arki. Kesäinen sellainen, mutta arki kuitenkin.
Kiitos ja hyvää juhannusta kaikille selville ja selvänä olemisen kanssa taisteleville. Olen ollut viimeisestä retkahduksesta kaksi viikkoa ilman viinaa. Nyt puskee koko ajan mieleen armoton viinan himo. Pitäähän sitä nyt juhannuksena rentoutua ja hieman olutta ottaa… Toisaalta taas tiedän, ettei siitä tule mitään ja tämä se vasta masentaakin. Muut viettävät rennon mukavaa juhannusta kuka enemmän kuka vähemmän läträten ja minä en pysty. Vietän vaan tylsää perhejuhannusta selvinpäin. Kuulostaa karulta, mutta tällaista ajatusta vaan mieleen tulee. Masentaa ja tuntuu vahva huonouden tunne. Sataisi vaan vettä ja olisi kylmä, niin muutkaan ei pystyisi riekkumaan. Olen itsekäs ja katkera, mutta aion taistella raittiin juhannuksen. Kaikkea hyvää kaikille teille!
Näin minullakin. Hetken aikaa kitkin rikkakasveja ja monta onkilieroa huomasin, mutta enpä lähde kalaan näillä näkymin.
Aleksi01:
Tilanteesi on myönteisesti katsottuna helppo, kun tiedät, että alkoholin nauttiminen ei sinulle sovi. Siihen tietoon sisältyy elämäsi suunnanmuutoksen mahdollistava viisaus.
Hyvää Juhannusta ja tätä aattoakin!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Juhannusaamu on sitten valjennut. Tai ei tämä ihan oikea juhannusaamu ole, se oikea keskikesän päivä kun on 24. kesäkuuta, ja se on vasta keskiviikkona. Mutta kelpaa tämäkin.
Niinkuin aamu muutenkin.
Taas kerran pääsin sängystä ylös, ihan kunnossa, aivan omavoimaisesti sain vedettyä housut jalkaan ja keitettyä aamukahvia, haisteltua aamuilmaa ulko-ovelta ja uuden päivän käyntiin.
Tässä iässä kun alkaa jo osa kavereista olemaan siinä kunnossa ettei tuokaan tahdo onnistua, niin sillekin osaa oman arvonsa antaa. Voisin sanoa; riittäis vaan näitä aamuja.
Mutta, vaikka tätä omavoimaisuutta arvostankin, niin ei se sitä tarkoita että mahdollisesti joskus tulevaisuudessa edessä olevaa avuttomuutta alkaisin miettimään ja suremaan. Se ei sillä sen kauemmaksi menisi, voisipa jopa alkaa ennustus itseään toteuttamaan jos oikein pelkäämään rupeaisin.
Parempi vaan näitä valoisia puolia tässä ja tulevaisuudessa katsella, pysyy mieli virkeämpänä ja kumma juttu, ihan kuin ne omat voimat pikkuisen lisääntyisivät siitäkin kun positiivisesti ajattelee.
Olishan tässä taas, päivän täydeltä, näitä omia pikku juttuja nyhverrettäväksi, omaan tahtiin, vapaassa järjestyksessä. Jos nyt ensin pari kuppia kahvia kaikessa rauhassa, ja sitten, siihen hommaan joka ensimmäiseksi huvittaa.
Kun ei kiirettä ole eikä aikataulua minkään asian suhteen.
Mukavaa herätä ilman krapulaa ja pirteänä. Onnettomuuksia ja kuolemantapauksia taas sattunut jonkin verran ja varmaankin lähes kaikissa alkoholilla on osuutta asiaan. Meikäläisillä, joilla homma ei pysy oikein hanskassa, on kyllä ihan oikeasti se riski, että joku känni jää sillä tavalla viimeiseksi, että sen vaikutuksen alaisena menehtyy…
Koitetaan vaan olla raittiina, vaikka välillä viinanhimo puistelisikin!
Hyvää juhannusta sinne metsänreunaan ja kaikille plinkkiläisille.
Ei tuo kehnohko juhannussääkään niin häiritse, kun keskikesän juhla on omalla kohdalla menettänyt statuksensa vuoden keskeisenä ryyppyjuhlana. Nyt se on tervetullut pitkä viikonloppu, jonka voi ja jaksaa hyödyntää monella tavalla.
Kiitos samoin Metsänmies siellä ja kaikille muillekin hyvää Juhannusta!
Ei haittaa vesisade eikä tylsä perhejuhannus, edes väsy ja siitä johtuva kiukku ei saa mua nyt pois tolaltaan siinä mielessä että alkaisin juomingeista unelmoimaan. Reilut 3 viikkoa kulunut siitä kun otin sen yhden lasillisen yli 7 kk juomattomuuden jälkeen ja onneksi tajusin lopettaa siihen. Juhannus selvin päin on hieno ja edellisestä kulunut…hmm… noin 16 vuotta.
Onneksi olkoon kaikki raittiin juhannuksen viettäneet. Erityinen onnittelu niille, jotka joutuivat tekemään erityisen paljon työtä raittiin juhannuksen eteen. Onneksi olkoon myös kaikille, jotka yrittivät, mutta eivät tällä kertaa onnistuneet; tärkeintä on jaksaa jatkaa raitistumista vastoinkäymisistä huolimatta. Itse kuulun niiden onnellisten joukkoon, jotka onnistuivat torjumaan todella agressiivisen viinapirun hyökkäyksen. Olin vielä juhannuspäivänä aivan varma, että en jaksa, en mahda mitään. Mutta taistelin ja voitin. Nyt on aika kuningasolo ja kun vertaa aiempia juhannuksia ja niiden jälkeisiä tunnelmia, niin onhan tämä jotain ainutlaatuista. Tyytyväinen mieli ja kirkas ajatus. Vau!
Hiphei, ensimmäinen selvä juhannus viiteen vuoteen! (olen parikymppinen) Hyvä me, jotka pystyttiin siihen! (Ja niille, joille lipsahdus kävi niin muistakaa, että jokanen päivä on uus mahdollisuus, ei pidä jäädä rypemään.)
Itelleni tämä juomattomuus ei kovin suurta taistelua ole ollut, mutta aika ajoin on tehnyt mieli riipaista perinteiseen tapaan kunnon känni ja vintti pimeäksi. Niin myös juhannusaattona, rankan työpäivän ja -viikon päätteeksi olisin niin mielelläni napannut pullon kouraan, ja pistänyt nollaten. Paljon mukavammin meni juhannus silti selvin päin. Lepposa tunnelma, suht rauhallisesti juhliva seura, hyvä ruoka ja lämmin sauna. Eipä sen enempää voi toivoa. Ja meillä päin sääkin oli ihan siedettävä
Ja juhannuspäivänä ei tarttenu täristä sängyn pohjalla tai lähteä uuteen nousuun, vaan minähän pinkasin pitkälle kävelylenkille! Varsinkin niinä krapulattomina aamuina sitä osaa arvostaa, ettei siihen pulloon tarttunukaan. Ei tullu tehtyä tyhmyyksiäkään ja kellekkään ei sattunut mitään
Varsinkin niinä krapulattomina aamuina sitä osaa arvostaa, ettei siihen pulloon tarttunukaan. Ei tullu tehtyä tyhmyyksiäkään ja kellekkään ei sattunut mitään