moi. Näytti siltä, ettei tämä oman ketjun kirjoittaminen ollut minun juttuni, eikä mulla tainnut olla paljon annettavaa muille, joten päädyin poistamaan tähänastiset. Kiitos kaikille kommentoineille tuesta ja voimia raitisteluun. Sillä tiellä itsekin jatkan 
Ei ollut hukkareissu.
Selvä Siiseli !
Olen täsmälleen samassa tilanteessa. Maaliskuussa täyttyi mitta ja lopetin juomisen . Parisuhteeni jatkumisen ehdoksi latelin myös rentulle raittiusmääräyksen. Koin oman ongelmani niin vakavaksi etten kestänyt enää juovaa puolisoa. Kolme kuukautta hän sinnitteli raittiina vierelläni. Se oli ihanaa aikaa.
Sitten ensiksi pari kaljaa,sitten pari pulloa viiniä …wiskiä, sananmukaisesti ellun kanamaista käyttäytymistä . Elokuun jälkeen ei renttua ole näkynyt,silloin tällöin viikonloppuisin aamuyöstä soittaa. Raittiuteni myötä menetin kumppanin, melkein 40 vuotta taivalta takana. Tuskallista. Mutta silti tämä on ainut oikea ratkaisu.
On tässä ollut aikaa miettiä,mitä loppuelämältä haluaa?
Kiitos rentun ruusuke vastauksesta. Se tuntui lohdulliselta.
P.S. Isot onnittelut raittiudesta!! Hinta on sinullakin ollut kova. Toivon, että sinulle on ihania asioita ihan nurkan takana tulossa.
Moi! Mun mielestäni sun ehdottomasti kannattaa nyt tähän samaan syssyyn pistää korkki toistaiseksi kiinni. Sulla on nyt ihan riittävän vaikeeta ilman juomistakin. Nyt siihen juomattomuuteen on toisaalta ihan just paras hetki, koska sun kuviot on muutenkin menneet täysin uusiksi. Ja kun ei sulle ei ole kuitenkaan vielä mitään juomaongelmaa kehittynyt. Vaativan ratkaisun oot joutunut tekemään, mut pidemmän päälle sinun itsesi kannalta se ainoa oikea ratkaisu, niinkuin sanoitkin. Oot tosi rohkea ja varmasti tarpeeksi vahva myös olemaan itse juomatta, vaikka surullinen oletkin. Tsemppiä sulle! Liikaa juovan puolison kanssa eläminen on hirveetä ja ansaitset parempaa!
Hei Siiseli. Huomasithan myös Kotikanavan, siellä alkoholistien puolisoita suurin osa. Moni myös kirjoittelee molemmille puolille.
Suru välittyy kovasti läpi. Jaksamista sinne ja tervetuloa.
edit: Siiselithän ovat aivan mahdottoman söpöjä olentoja. Ei sellaiselle toivo mitään pahaa.
Moi kehä23, Kiitokset kannustavista sanoista.
Kiitokset Iiris82 myös.
Suotta ujostelet tai nolostelet. Rohkeesti, omana itsenäsi mukaan vaan. Jokainen meistä täällä kirjailevista on joskus ollut samassa tilanteessa, joten tiedämme mitä käyt läpi.
Mitä enemmän kirjoitat raakaa tunteiden kirjoa, miettimättä sitä, mitä kukakin siitä ajattelee, sitä parempi vaikutus ajanmyötä raittiudella on.
Hetken kerrallaan tässä itsekukin taaplaa, vaikka päivistä olisi tullut viikkoja, viikoista kuukausia…jne. Siis ei muuta kuin porukkaan messiin. Täällä on aina tilaa uusille kirjoittajille. 
Tervetuloa mukaan, Selvä Siiseli!
Molempien puolien kirjoittajia olen itsekin. Olin tänään tilaisuudessa, jossa ‘molemmat menneisyyteni’ olivat paikalla Mieheni, joka joi, ja josta erosin ja mieheni, josta erosin oman juomiseni takia… Oli oikein mukavaa jutella molempien kanssa, nyt kun raittiita vuosia on jo reippaanpuoleisesti takana.
Elämä kantaa, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan.
Kiitos kannustuksesta Kaaleppinen!
cricket: Kiitokset hienoa, että jaksat olla täällä vielä tukemassa, vaikka raittiita vuosia on jo paljon!
Huomenta Siiseli! Teit parisuhteesi eteen varmasti ihan riittävästi. Ja teit oikein kun pelastit itsesi siltä suhteelta. Jos näin et olisi toiminut, olisit saattanut löytää itsesi muutaman vuoden kuluttua samasta jamasta kuin miehesi. Niin tapahtuu sopivassa seurassa nimittäin yllättävän helposti. Viina kieputtaa sitä miestäsi niin kauan, kuin hän itse tilanteensa tajuaa. Kukaan muu ei häntä tietenkään voi saada lopettamaan kuin hän itse. Hänellä on kaikki kortit olleet käsissään, mutta hän on valinnut alkoholin. Hänellä ei varmaankaan omasta mielestään mitään alkoholiongelmaa edes ole, vaan lukematon määrä erilaisia syitä juomiseen. Joissakin tapauksissa voi syynä olla vaikka se jatkuvasti juomista kontrolloiva ja kyttäävä puoliso… mutta jonka sitten kuitenkin pelätään hylkäävän. Pullosta pidetään tiukemmin kiinni kuin parisuhteesta. Apua juomisen lopettamiseen on tarjolla, sitä ei pidä unohtaa!
Sulla on hyvä suunnitelma tälle harkinta-ajalle, se itsesi kuntoon hoitaminen. Tunnet varmasti yksinäisyyttä, mutta älä sekoita sitä tunnetta muuksi. Olet nyt nähnyt sen elämän, jossa toisen juominen hallitsee myös sinun elämääsi. Et tarvitse sitä enää. Parempaa on varmasti sulle luvassa ja tämän kokemuksen perusteella osaat itsekin tehdä parempia valintoja.
Toivottavasti en kuullostanut julmalta, tämä kaikki tuli sydämestä! Kokemusta on tästä aiheesta minullakin - valitettavasti.
Hyvää sunnuntaita sulle! Jaksamista! Mä lähden koiran kanssa lenkille, se piristää mua. Sataa, mutta sadetakki auttaa pysymään kuivana 
Tuota kaikkea ei tarvitse kestää yksin. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan vahvuutta. Yksin ei tarvitse jaksaa. Suosittelisin lämpimästi sinua hakeutumaan joko Al-anon-ryhmään tai AA-ryhmään, kumpi tahansa tai molemmat voisivat antaa sinulle äärettömän paljon.
Laitan ohessa “linkin” omaan blogiini, käy tutustumassa. Lue huolella läpi, kuinka minä kohdallani sovelsin tuon vertaisryhmän ohjelmaa, saaden sen avulla rakennettua elämäni kokonaan uudestaan ehjäksi.
Ennakkoluulottomuus on tässä raittiudessa suureksi rikkaudeksi osoittautuva ominaisuus, joka tuo tullessaan ihmeellisiä tapahtumia sekä uusia tuttavuuksia, ihmisistä joihin muussa tapauksessa tuskin koskaan olisimme tutustuneet. Siinä mielessä ajattelen elämästä tänään siten, että kaikella on todellakin tarkoituksensa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Rauhallisen raitista sunnuntaipäivää Siiseli sekä muut. Tämän päivän raittius, rakentuu paremman huomisen peruskiveksi.
Moi Siiseli. Kaiken pahan olon keskellä on hyvä tiedostaa, että alkoholismi sairastuttaa myös läheiset. Vaikka alkoholistin puoliso (kuten olet) ei itse joisi, niin alkoholistin käytös saa tunne-elämän sekaisin myös läheisillä. Syntyy hillitön kontrolloimisen tarve, josta seuraa pettymystä, vihaa, kaunaa ja kaikkea negatiivista. Myös riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteet ovat yleisiä sekä häpeä perheessä vallinneesta tilanteesta.
Läheinen kokee usein itse epäonnistuneensa, koska ei ymmärrä, että alkoholismi on sairaus. Ja kukaan ei voi raitistaa toista ihmistä. Alkoholisti voi olla tilapäisesti raittiina ulkoisen painostuksen alla, mutta jos hän ei sitä halua itsensä takia niin se raittius ei pidä.
Tästä syystä suosittelen että alat hoitamaan itseäsi ihan kunnolla. Käy tutustumassa AL-Anoniin, suosittelen minä.
Ja tsemppiä juomisen lopettamiseen. Jos ei omin avuin onnistu niin sitten pitää hakea apua siihenkin.
.
Kehä23: kiitos, noita sanoja tarvitsen, ja todella paljon. Tiedän, että olen antanut parisuhteelle kaikki, mitä takin sisästä löytyi. Se ei riittänyt. Eikä tulisi ikinä riittämään, vaikka olisi jostain lisää ammentaa. On uskomatonta, että tämän tietäenkin on vaikeaa päästää irti. Vielä kun ajattelee sitä, miten silmää räpäyttämättä ja tylysti se valinta viinan ja puolison välillä tapahtuu, tuntee itsensä ihan tyhmäksi kun enää edes tuntee näin.
Minä olen puinut tuota samaa ongelmaa, että itse ryyppäsin semi alkoholistisesti ja mies oli alkoholisti…tai siis on.
Että jos valitsen raittiin elämän ja mies ei, niin valitseeko hän minut vai viinan. mutta samalla huomasin, että minähän siinä valitsen raittiin elämän miehen sijaan…mikäli hän siis kokee alkoholin osaksi persoonaansa, kuten sillähetkellä vaikutti. Ja ainahan pitää kunnioittaa mitä toinen itsestään kertoo.
Jossain vaiheessa päätin että valinta ei ole yksin minun…Ei se ole kiusaamista, tunne asiat menevät kuten menevät eikä siinä mitään kiusata. Jokainen vain valitsee itsellensä tyylin ja tavat, sitten kokeillaan onnistuuko parisuhde niin että molemmat voivat olla omia itsejään. Jos mies juo, enkä sitä huomaa, se ei minua haittaa. Juttu vaan on niin, että viinanhajustakin tulen jo sairaaksi jos haistan sen hänestä, ja siksi päätin että minulle sopii vain raitis suhde tämän ihmisen kanssa.
Minä valitsen että en jätä ihmistä jota rakastan. Valitsen myös että en ota humalaista luokseni, enkä krapulaista.
Tämä johti tulokseen että ensin olin entistä enemmän yksin, sitten raittiina yksin (pari kolme “retkahdusta” tapahtui päätöksen jälkeen joka oli tyyliin 4-6 olutta itsesääliin) tämän alkoholista riippuvaisen? retkahdus vaikutti aina siten että oli entistä vaikeampi taas unohtaa alkoholiasiat,…Mutta päätin että en laske vuorokausia, juon jos juotattaa, koitan välttää juomista jos juotattaa liikaa, ja alan etsiä parempaa tekemistä. Näin se juominen jäi pois itsestään, varsinkin koska sovin miehen kanssa näkemisestä, niin en tietenkään juo koska ollaan raittiina. Nykyään mietin 50 kertaa lähdenkö juomaan, koska minua jo hävettää koko juominen sen kaiken paasauksen jälkeen mitä pidin muutama kuukausi sitten.
Sekä kokeilen pystynkö itse olemaan selvinpäin. jos en itsekään pysty, niin en silloin tiedä mistä puhun kun miehelle sanon. Olen iloinen että juomisen lopettaminen oli niinkin “vaikeaa”, että asia pyöri mielessä vaikken antabustakaan tarvinnut. Koska mitä vaikeampaa se oli, sitä enemmän nyt arvostan että pysyin silti kannassani. Siksikin mietin 59 kertaa ennen ryypyn ottoa, että onko tänään juuri se päivä, että haluan menettää loppupäivän kännille…entä onko juuri huomenna se aamu, joka on vara tuhlata rapulaan.
Ei…huomenna on lauantai, se on saunapäivä ja pitää käydä lenkillä! Ei huomenna vielä, huomenna on perjantai se on elokuvapäivä…haluan syödä enkä juoda. Jne.
Jos ei ole paatunut alkoholinsuurkuluttajakaan, niin voinkai minä juodakin vielä jos mieli tekee.
Ei minun tarvitse lopettaa enää: Silloi kun join, minun tarvitsi lopettaa. Lopettamiset on nyt lopetettu, seuraava juominen on siis juomisen aloittamista. Ja sitähän voi lykätä vaikka tuomiopäivään.
Ja jos kerran elämässä juon, niin en jää sitä hautumaan koska se on pieru saharassa siihen entiseen elämään.
JA siitä tulee se hyvä syy olla taas juomatta: Kun jos juo vähäsen, niin heti huomaa pienestäkin juomisesta sen keikauksen aivokemiassa… Mä en enää toivu viikkoon vaikka olisin ottanut pari kaljaa. En ennen tiennyt sitä vaikutusta mutta kannattaa olla pitkään raittiina, ja sitten se kolahtaa että TÄTÄ se teki, siihen vain turtui.
Mutta se on täysin eri asia kuin miehen juominen… Hän jos juo yhden, siitä seuraaa 3 viikon PUTKI…siis juomaputki. Ja kaikki elämä menee suoraan hornaan.
Ei minulle ole vielä käynyt niin, ja pidän alkoholismia elämäni tilaisuutena, on hyvä tekosyy olla juomatta jos ei oikeita syitä ole tarpeeksi:D
puhut Siiseli todella kauniisti rakkaudesta sinun mieheesi. Älä luovu rakkaudesta vaan kuuntele rakkautta. Rakkaus on joskus tuskallista, mutta rakastaa voi itseäänkin.
Irtipäästäminen on sitä että antaa toiselle hänen valintansa ja vastuunsa takaisin, eikä yritä enää viedä niitä häneltä. Samalla saa itse energiansa omaan käyttöön, jolloin tulet paremmaksi kumppaniksi.
Hylkääminen voisi olla vaikkapa sitä että ei laita rajoja vaan odottaa miehen järkiintuloa ja sietää ja nielee kaiken.
Tai ettei ilmaise rakkautta kun sitä on, vaan ajattelee säännöstellä sitä jottei toinen luule mitään tai innostu juomaan. Vaan on rohkea ja valmis muuttamaan mustan valkeaksi silmänräpäyksessä,. tämän hyväksyn, tätä en…tätä siedän tätä en. Mutta ihmistä ei hylätä.
Siiseli! Juuri mietin, että mihin katosit. Kaivelin ketjusi syvyyksistä eilen. Ja kappas, tänään vastasit.
Olen tosi huono näissä parisuhdeasioissa. Ihan liian heikko. Mutta kun sen tietää niin sen tietää. Sen oikeasti tietää. Vaikka ei tietäisi paremmasta niin silti tietää. Luota siihen mitä tiedät.
Tuo lainausmerkeissä oleva asia kuulosti ihan hyvältä. Tässä kohtaa. Siitä varmaan irtaannut pikkuhiljaa, mitä tuo loppuosa tuossa merkitsee. Minusta voit hyvin mennä nyt tuolla ensimmäisellä.
Tunnen sinun surusi. Musertavaa. Muista että sinun päätöksesi ovat oikeita jos ne tuntuvat siltä. Kuuntele itseäsi. Jos olet riippuvainen kumppanistasi, sitten se on riippuvuutta. Siitä ei saa sen kauniimpaa. Rakastat myös, tiedän sen. Tiedät mitä tehdä.
P.S.Kuka tietää puhui fiksusti.
.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!