Hyvä vs. huono työpaikka - kumpi altistaa enemmän alkolle?

Työelämän ulkopuolisena (marraskuusta asti muuten raittiina) olen mietiskellyt seuraavaa asiaa eli kumpi altistaa enemmän ryyppäämiselle huono vai hyvä työpaikka? Hyvän työpaikan altistavaa vaikutusta tukevat mm. seuraavat seikat:

  • on käyttövaroja pörräämiseen ja laatujuomiin (helsinkiläisten alkoholin käytössä on se piirre, että toimihenkilöt käyttävät viikolla työväestöä useammin alkoholia kun taas työväestö käyttää kerralla runsaammin)
  • hyvä työpaikka kohottaa itsetuntoa ja minäkuvaa ja siten altistaa pörräämiselle pintapaikoissa kuten ystävämme Ilkka Kanerva ja eräs Tieto-konsernin yksikön johtaja, joka pörräsi niin paljon pintapaikoissa ettei häntä juuri työpaikalla näkynyt ja aamukankkusessa ajeli usein myöhässä työsuhde-Alfa Romeollaan konttorille (henkilöstö vei asian esille korkeimpaan johtoon ja jamppa hyllytettiin)
  • rahoitusalalla on tuttu termi “huoraaminen” so. hyväpalkkaiset jampat ottavat usein viikonloppuisin kunnolla drinksuja pintapaikoissa
  • lääkäreillä on toimihenkilöammateista suurin mediaanipalkka ja lääkärit ovat ainoa ammattiryhmä, joka sijoittuu kosteiden ammattien joukkoon hyvätuloisissa toimihenkilöammateissa
  • rahakas mainostoimistoala oli vielä kultaisella 80-luvulla varsin kosteaa
  • hyvä palkka ja vähäiset työt voivat nekin houkuttaa kosteaan elämään kuten esim. kansanedustajat Antero Kekkonen, Tony Halme, Seppo Toiviainen, Lauri Impiö sekä ministerit Jan Vapaavuori ja Sirpa Pietikäinen sekä tiede-elämästä Ahti Molander ja Antti Kanto ja yrityspuolelta vaikka Herlinit, Pentit ja Urpo Lahtinen

Huonon työpaikan altistavaa vaikutusta taas tukevat mm. seuraavat seikat:

  • vitutuskäyrä tai hienommin ilmaistuna (strategia-alan termillä) turhautumakerroin - olen esim. tavannut useita työhönsä välttämättömänä pahana suhtautuvia lähäreitä, joiden mielestä alkoholi on paras stressin relax
  • liikkeenjohdon kirjallisuudesta tuttu yrityskulttuuri “raskaat työt - raskaat huvit” eli pää nollataan tujakalla viikonloppukännillä - yleensä kalsarikännillä - vaikka työ sinänsä olisi tyydyttävää

Kertokaapa näkemyksiänne kun en itse ole käynyt ravintoloissa herran vuosiin (viime vuonna kävin kerran lähipubissa, jossa join yhden oluen) ja raittiutta (toistaiseksi siis 4. kuukausi kuivahuikkaa menossa) jatkuu toivottavasti mahdollisimman pitkään. Esimerkkieni valossa näyttäisi siltä, että kurja palkka ja ikävä työ kannustaisivat suurta palkkaa ja mukavaa työtä enemmän raittiuteen ja/tai kohtuukäyttöön. Kertokaa näkemyksiääne ja kokemuksianne!

Onnittelut tuosta viinasta irti pysymisestä. :smiley: Sitä on vaikea sanoa, mikä on hyvä tai huono työpaikka. Jos kuitenkin ajatellaan hyvää yhteishenkeä ja kannustavuutta, niin se tukee raittiutta. Vitutus, kilpailu ja pyrkyryys auttavat juomaan.

Hieno homma tuo raittius ! :smiley: Mietinkin tuossa joku aika sitten mihin olet hävinnyt kun ei ole kirjoituksiasi näkynyt.

Työpaikkakysymykseen en osaa oikein vastata. Aktiviisimpana juoma-aikanani en juuri töissä ehtinyt käymään. Kerran vastailin johonkin kysymyssarjaan jossa testatiin olenko alkoholsiti niin ainoa kielteinen vastaus tuli kysymykseen "Oletko menettänyt työaikaa juomisesi vuoksi ? Kuinka sitä voi menettää jos päätyönä oli juuri tuo juominen. Tietysti jotain tilapäistä tuli aina puuhasteltua. Mutta olin kuitenkin sellainen kamelin vastakohta silloin, kas kun kameli kykenee tekemään työtä pitkiä aikoja juomatta mitään niin minä taas kykenin juomaan pitkiä aikoja tekemättä mitään työtä !

Sitten tulin elämäni viimeiseen tienhaaraan alkoholin suhteen ja sama työsuhde on jatkunut koko raittiuden ajan ja pikkuisen pitempäänkin eli reilut kaksikymmentä vuotta.

Työn luonne hyvä/huono ei kuitenkaan vaikuta raittiuteeni. Raittius on elämäni tärkein asia tänään. Työ tulee sen alapuolella prioriteettilistalla.

Grattis, Arska!!!

Sellaiselle, joka haluaa juoda, on kumpikin vaihtoehto yhtä hyvä :slight_smile: Niin kauan kun hakee juomiselleen syytä itsensä ulkopuolelta niitä myös löytyy.

Tämän päivän työelämä on melko erilainen kuin vaikkapa 70- ja 80-lukujen työelämä. On vaikea kuvitella enää, että esim omalla alallani (musiikki) oli normaalia korkata töissä perjantaina puolilta päivin. Tai että keskellä viikkoa lähdettiin pitkälle lounaalle, pistettiin puoti kiinni ja lappu oveen, mistä henkilökunnan löytää :slight_smile:

Tänä päivänä töissä tuntuu samalta kuin 90-luvun laman aikoina - ne, kenellä on töitä, niitä on suut silmät täyteen ja vielä lisää yritetään puristaa. Luonnollista poistumaa ei korvata ja ihmiset käyttävät kyynärpäitään säilyttääkseen oman paikkansa. Se ei voi olla vaikuttamatta pitemmän päälle taas… Saadaanko toinenkin sukupolvi, joka jää jalkoihin? Niinhän kävi monille 90-luvun lapsille ja nuorille, jotka jäivät joko a) vanhempiensa työtaakan alle tai b) vanhempiensa työttömyyden alle. Kummallakaan vaihtoehdolla ei ollut tarjota omilta vaikeuksiltaan lapsilleen aikaa.

Menihän siinä välissä tusinan verran vuosia suhteellisen hyvin, mutta mitään ei näköjään opittu?

Kyllä se työpaikkakin voi edesauttaa juomista, kuten minullakin kävi ja ihan samoin sen työpaikan jättäminenkin saattaa olla terveempi vaihtoehto, kuin pysyä siinä. Edustajien työt mm ovat usein kiusallisen kosteita, kun pitää juoda seuraksi. Jos se seurajuominen pelkällä vishyllä on hankalaa ilman kossua, niin jotain on tosiaan tehtävä.

Tiedän toverin joka jätti ko erittäin hyväpalkkaisen työn, kun ei katsonut pärjäävän tilaisuuksissa joihin vei asiakkaitaan.

Ps. Älä kuitenkaan pelkää, että työpaikka saisi sinut juomaan uudestaan, kun kyllä se on se oma käsi joka sitä kurkkuun kaataa. Toisaalta on tietysti mukavempaa olla työyhteisöissä, joissa viinanjuominen ei ole pääasia, vaan se kaikki muu.

Hyvä Arska!!
Mitä minä olen sivusta seurannut, näyttäisi siltä, että ns. hyvässä, sisäsiistissä duunipaikassa olevat juovat useammin, eli useita kertoja viikossa. Sen verran, että kännin puolella ollaan, mutta aamulla selvitään duuniin.
Niin sanotut duunarit vetävät perseet ollalle vasta viikonloppuna. Jos työ on ruumillista, eipä sitä voi kankkusessa hoitaa. Krapulainen lääkäri tai psykologi voi istua sentään perse penkissä.

Kaipa se on molemmilla nollauksen tarvetta, jos juomisen syitä mietitään. “Ylempi luokka” juo, koska kokee ansaitsevansa ryypyn tekemänsä “hyödyllisen tai tuottavan” työpäivän päätteeksi. Duunari kertoo juovansa vitutukseen.

Kun muistaisin sinulla olevan korkeakoulututkinto ja ei näemmä töitä sekä tarvitset sisäsiistin työn ja luultavasti pääkaupunkiseudulta, niin miten olisi tämä; mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi … or=7623378

Kyllä työpaikalla on merkitystä juomisen mahdollistajana. Pahin paikka jossa olen ollut oli sellainen kesätyö, joka alkoi aikaisintaan puoliltapäivin ja loppui illan tullen. Töissä lisäksi porukkaa, joka ei lasiin sylkenyt. Aamuvarhaisella kun ei tarvinnut itseään sängystä ylös kammeta.

Kyllä määrätyt työpaikat ja työkuvat altistaa enemmän alkoholille. Itsekkin kun joudun silloin tällöin matkustelemaan työn takia ulkomaita myöden ja täten viettää työaikaa lentikentilläkin, niin siellä jos jossakin on helppo ratkaisu kuluttaa aikaa tuopin ääressä. Puhumattakaan sitten kokouksien jälkeisistä illallisista missä on mitä hienoimmat tarjoilut viineineen ja konjakein. Siihen en ottaa kantaa, että onko mulla nyt sitten hyvä vai huono työpaikka.