Minä kirjoittelin tänne taannoin käyttäjätyttöni äitinä. Nyt on tullut taukoa jonkin verran kirjoittelussa. Tahdon jakaa teille rakkaat läheiset rohkaisuksi sen, missä meillä nyt mennään. Tyttö tuli täysi-ikäiseksi kesällä. Elokuussa tiettäväsi on käyttänyt vielä kannabista. Sitten tuli hirveitä taponyrityksiä hänen narkomaanipiireistään ja tyttö pelastui niistä, yksi oli selvästi ihme. Todella täpärällä oli ollut hengenlähtö. Siitä ja kaikista muistakin olen saanut kuulla onneksi jälkikäteen, näissä hengenlähtö oli lähellä siksi, että häntä yritettiin tappaa useasti muulla tavoin kuin että käyttää huumeita. Näin lastani harvoin ja olin huolissani, mutta todella kova motivaatio oli itsenäiseen elämään ja kouluun ja kaikkeen normaaliin. Kaikki on tapahtunut nopeasti ja yhenäkin, yhtäkkiä kulman takaa tuli erittäin ihana ja huumeista raitis uusi poikaystävä. Huumeet ovat jääneet siihen elokuiseen. Nyt, joulukuussa minä olen siitä n. 90 % varma, että hän ei halua enää ikinä käyttää, eikä käytä. Hän käy koulua ja terapiassa. Olen häneen yhteydessä ainakin viikottain ja näen lastani. Ainoa pelko, mikä minulla vielä on ja hänellä itselläänkin, että vanhat huumepiirit ja sieltä tuleva uhka. Siis suomeksi tappaminen. Tyttöni käytti ainakin yhden kerran muutaman kuukauden pätkän ajan suonensisäisiä, kannabista kokeili jo 13-vuotiaana ja mukana oli bentsot ja lääkkeet. Kaikkea kuitenki satunnaisesti ja varmasti vielä paljon kaikkea, mistä en tiedä. Minä en itse edes tiedä huumeista paljon. En ole pystynyt ja halunnut niihin perehtyä. Niin ja oli se ekstaasikin. Minä olen itse tottakai helpottunut, mutta kaikki siihen liittyvä tunteilu ja pelko ym. luulisi purkautuvan ulos rajumminkin helpotuksena. Minä olen kipsissä edelleen, elämääni liittyvistä muistakin vaikeuksista johtuen. Mutta totta on, että se pahin painajainen on takanapäin. Tyttö on tullut entiselleen, sama tuttu persoona tullut esille ja myös se katuminen. Minä en sitä häneltä edes enää odota. Silloin aikanaan kun olin katkera tästä asiasta, odotin sitä päivää, että hän ymmärtää mitä on läheisilleen tehnyt. Ja itselleen. Muita murheita elämässäni kyllä riittää kiitettävästi. Silti tämä oli kaikkein pahin.