Hyvä alkoholistin alku

Kotikanava
1

…menee ihan pilalle. Hah! Oikeasti; sehän minä olen. Riippuvuus ei suurta ole ts kyllä meillä kotona voi juotavaa olla ja en niihin koske. Mutta auta armias kun päätän koskea; silloin ne eivät riitä ja lisääkin on haettava. Lisäksi en tunnista humalantilaani, vaan juon itseni todella huonoon kuntoon. Positiivista tässä on ainoastaan se, että teen sen about 2 krt kuukaudessa. Mutta voi ristus tätä morkkiksen määrää ku mietin että mitä olen edellisenä iltana tehnyt, sanonut jne. Saati sitten jos siitä joku tulee kuittaamaan “olitpa kännissä” Voisin painua maan alle. Alkoholistin alku koen olevani, koska nuo välillä olevat ajat (kun en siis juo) käytän kuitenkin asian miettimiseen…

En tiedä milloin tämä näin lipsahti. Nuorempana join hyvinkin humalahakuisesti mutta sitten lapset saatuani hieman rajoitin…en paljon, mutta kuitenkin. Jossakin vaiheessa olin muutaman vuoden kokonaan ilman alkoholia ja en sitä edes kaivannut. Noin 10 vuotta meni hyvin, mutta sitten vaihtui mies ja miehellä oli lievä alko-ongelma (jatkuvaa tissuttelua)Sit se vaan jossain vaiheessa lähti itelläkin lapasesta. Ongelma on siinä että en ole ikinä tosiaan tiennyt milloin olen oikeasti kännissä ja milloin todella kännissä. En oksenna koskaan ja jalatkin kantavat sen mitä kantavat mutta aina olen kotiin asti päässyt ja omaan sänkyyni. Mutta en sitä enää halua, en. Jotenkin olen kuvitellut että eivät muutkaan huomaa känniäni, mutta tänään sain sitten vahvistuksen sille että kyllä; olin naamat viime vkl ja se on kammottavaa kuultavaa menestyneelle naiselle. Muistan kyllä muutamia noloja tilanteita ko yöltä ja toivon että kukaan ei nähnyt. Tosin se ei itseinhoa poista…inhoan ja paheksun kännisiä ihmisiä mikä on vallan hauskaa. Kertoo myös siitä että en kuvittele itse olevani sellainen, hahaa…

Nyt se loppuu. En enää jaksa miettiä mitä olen tehnyt ja sanonut, koska muistini menee nykyään kohtuullisen aikaisin. Haluaisin toki oppia kohtuukäyttäjäksi, mutta veressäni virtaa vahvat alkoholistin veret ja luulen että ilman pitkää selvää kautta en siihen pysty. Mutta miten selvitä siitä kun mikään ei tunnu miltään ilman alkoholia? Mitä voin odottaa viikonlopuilta kun en mistään enää nauti? Olen sairastanut vakavan masennuksen kertaalleen ja luulen että olen taas masennuksen kourissa, mutta en halua siihen lääkitystä; uskoisin olleeni sitä viimeiset 3 vuotta jolloin tämä alko-ongelmakin on pahentunut. Haluan selvitä tästä ihan näillä avuin; ehkä teidänkin avulla. Enkä halua puolustella juomistani enää kenellekään mitenkään…haluan vain mennä eteenpäin.

2

Hienoa, Jannikka, että olet havahtunut ongelmaasi - siitä se elpymisen tie voi alkaa :slight_smile: !

Oletko huomannut, että täältä Plinkistä löytyy myös Me vähentäjät ja Me lopettajat -foorumit? Sieltäkin saisit varmaan tukea itsellesi.

Mitä tulee tuohon masennusepäilyysi, niin voit hyvinkin olla nyt samaan aikaan masentunut, mutta… Ihan näin elämää kokeneena maallikkona tekee mieli sanoa, että tuollainen juominenkin sotkee psyyken pahan kerran ja jossakin vaiheessa sitä ei vaan enää erota, että johtuuko mielialaongelmat juomisesta vai juominen mielialaongelmista…

Olen siis yli 20 vuotta itse seurannut vierestä mieheni alkoholikäyttäytymistä ja sitä, että vääjäämättä silloin, kun mies syystä tai toisesta sallii itselleen perjantai-iltojen “rentoutuksen” alkon parissa, alkaa mielentila kaventumaan negatiiviseksi ja kriittiseksi, lyhytpinnaiseksi jne, fyysiset voimavarat vähenevät, mikä sekin masentaa keski-ikäistä miestä ja siihenhän sitä “lääkettä” sitten tarvitaankin. Ajattelee varmaan juuri noin, että kun muuten elämä on tappavan tasaista ja tylsää…

Joka tapauksessa, vaikutat fiksulta ja päättäväiseltä naiselta, joten nyt ei muuta, kuin rohkeasti “tulta päin”! :slight_smile:

3

Heh, luulin kirjoittaneeni Me Vähentäjiin, mutta en sitten kirjoittanutkaan, näköjään :stuck_out_tongue:
Kiitos kannustavista sanoista. Äitini oli kuolemaansa saakka alkoholisti; tosin lopetti pari vuotta ennen kuolemaansa. Lapsuuteni kuuluu siis monet itkut ja pelot syystä alkoholi. Mutta en minä siksi juo. En puolustele sitä millään. Juon siksi että aika kuluisi ja siksi että haluan tuntea nousuhumalan estottomuuden (joka muuten aiheuttaa paljon ongelmia) Olen koko ikäni toiminut niin että kenelläkään ei ole siitä mitään pahaa sanottavaa tai jos olikin niin olen aina ottanut toisten mielipiteet turhan raskaasti. Sitten päätin, että minua ei enää kiinnosta muiden mielipiteet—joten vaikka olin tuore äiti (vanhoilla päivilläni saatu 3. muksu) niin biletin ja juopottelin koska “ei kenelläkään ole oikeutta tulla minulle enää sanomaan mitä saan ja mitä en saa tehdä” Onneksi pojallani on isä, joka huolehtii. Toisaalta se on huono, koska se, miksi minusta ei ole tullut alkoholistia aiemmin on siinä, että jouduin huolehtimaan yksin vanhemmista lapsistani. En pystynyt siis juomaan. Nyt sitä “pakkoa” ei ole kun isommat lapset ovat jo aikuisia.

Mutta päivä kerrallaan. Etsien pieniä ilonaiheita, eikös juu :slight_smile: Masennus alkoi minulla ennen alkoholiongelmaa. Alko-ongelma tuli puoli vuotta myöhemmin kun muutin täysin vieraalle paikkakunnalle jossa ei ollut kavereita tai ihmisiä joiden luona käydä jutella jne. Mutta ei sekään syy ole. Syy on tyhjyyden täyttäminen. Kovin on vaikeaa. Mutta mulle on aina vaikeaa kun lopetan jotakin; oli sitten kyse hiilareista, suklaasta, tupakasta jne. Mutta periksi en anna. Haluan oppia nauttimaan pulkkamäestä poikani kanssa; kokea ilon hänen ilostaan jne.

Mies ei ymmärrä eikä tue; siksi käännyn teidän puoleenne :slight_smile:

4

Vieras eli Jannikka,eikö vaan?

Miksi mies ei tue; eikö hänen mielestään sinulla ole mitään ongelmaa? Joka tapauksessa, pääasia on se, että olet itse alkanut miettimään asiaa ja haluat siihen muutosta :slight_smile:

Jotenkin tuosta tekstistäsi tuli mieleen myös ihan oma suhteeni alkoholiin… Kotitaustani on kyllä kaikin puolin asiallinen eli siellä ei ole ollut ongelmaa juomisen kanssa. Ehkä enemminkin siinä, että siellä ei juurikaan juotu :wink: Joka tapauksessa itse viihdyin baareissa ja suurtenkin juomamäärien parissa sen 10 vuotta, mitä sain täysi-ikäisyyden jälkeen “bilettää”, ennenkuin ensimmäinen lapsi syntyi. Olin todellakin estoton, tosin en ole mitenkään estynyt ihminen selvinkään päin, mutta tuo muutenkin estoton luonteeni oli suorastaan pitelemätön, kun olin päihtynyt. Eikä se ole oikein mihinkään muuttunut…

Olen ihan viime vuosina alkanut miettimään, että kysehän on itseni “hallinnasta” eli jonkinlaisesta kontrolloinnista enkä oikeastaan halua juopua, koska silloin tuo kontrollini helposti pettää. Juominen ei myöskään sovi ihmiselle, joka haluaa älyllään hallita mielensä eikä “sortua” ruumiinsa tarpeisiin… Äh, en oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, kun samalla tiedän, että pitäisi tehdä töitä (kirjoitan siis tätä kiireisen työpäivän keskellä).

Taidankin lopettaa tämän nyt saman tien, mutta kenties jatkan vielä aiheesta. Jospa tänne löytäisi joku toinenkin kommentoija :slight_smile:

5

Hei Jannikka, Hemmiina sulle jo hyviä vastauksia antoikin. Lopettajat -puolella on muita lopettaneita, sieltä löytää vinkkejä ja vertaistukea. Sinunkin tapauksessa täysi alkottomuus on varmaankin ainoa järkevä vaihtoehto.

Itse olen ollut nyt kokonaan juomatta yli kaksi vuotta. Aika vähän käytin silloinkin, kun lopettelin (pari kertaa kuussa kuten sinä, mutta en yleensä koskaan humalaan asti, halusin pitää “kontrollin” kuten Hemmiinakin tuolla kuvasi) ja vaikka juomiseni ei ollut ongelmajuomista kuten sinulla selvästi on, niin lopettaminen oli SILTI erittäin vaikeaa. Alkoholin koukku oli pahempi mitä olisin koskaan uskonut!

Onnistuin kuitenkin, ja nykyään ei tee yhtään mieli. En aio juoda enää koskaan, koska en tarvitse alkoholia mihinkään. Elämä on oikein ihanaa ja palkitsevaa näin, selvällä ja kirkkaalla päällä koettuna :smiley:

Ai niin tuo alkoholisti-vanhempi löytyy todella monelta alkoholistilta. Vähemmän on sellaisia alkoholisteja/huumeaddikteja, joiden jompikumpi vanhemmista EI olisi itse addikti. Todella vähän, itseasiassa. Senpä vuoksi kaikki joilla on omia lapsia, kannattaa oikeasti miettiä tätä; haluaako omien lapsiensa aikanaan ryömivän kaduilla ja juovan itsensä hautaan, pahimmassa tapauksessa. Tai lievempänä versiona, juopottelemassa joka viikonloppu lähikapakassa ja riitelemässä oman juoppo-puolisonsa kanssa. Vanhemmat antavat mallia omille lapsilleen, jotka tarttuvat siihen esimerkkiin, on aika sama mitä lapsilleen sanoo, se ratkaisee mitä tekee. Miksi oma lapsi esim. ei menisi aikuisena alkoholistin kanssa naimisiin, kun on sellaista perhemallia koko lapsuutensa katsonut? Tiedän lukuisia aikuisia, jotka vihaavat enemmän läheisriippuvaista äitiään, kuin juovaa isäänsä (tai toisinpäin) koska se läheisriippuvainen ei vienyt lasta turvaan, vaan perusteli tuhansin syin miksi tässä arjessa pitää nyt vain jaksaa, ja erota ei voi. Lisäksi se läheisriippuvainen vanhempi on yleensä poissaoleva, omien murheidensa nitistämä, ja lapsi saa kasvaa ja kehittyä yksinään, ilman tukea ja tarvitsemaansa henkistä suojaa. …Eli te vanhemmat, jotka elätte vielä sen alkoholistin kanssa, ei tarvita kristallipalloa jotta näkisi omaan tulevaisuuteen. (Tästä kristallipallostahan moni haaveilee, että kun tietäisi, mitä tapahtuu tulevaisuudessa…) Riittää kun katsoo tilastoja, ja miten maailma täällä ympärillä pyörii. Juovista kodeista tulee pahoinvoivia, kärsiviä lapsia, jotka aikuistuessaan hyvin todennäköisesti alkoholistoituvat tai jatkavat traumaattista lapsuuttaan etsimällä rinnalleen alkoholisti-puolison. Kierre jatkuu. Kenellä on voimia ja rohkeutta sen katkaisemiseen? Jos ei itsensä, niin lastensa vuoksi?

Onnea ponnisteluusi Jannikka!

6

Minä siis olen se välissä ollut vieras :smiley:

Ei miehen mielestä minulla ole ongelmaa koska pystyn olemaan esim 3-4 viikkoa kokonaan ottamatta (kesälläkin pidemmän ajan kun teloin käteni, kännissä) ja syksyn aikana kävin muutaman kerran ulkonakin niin että överiksi ei mennyt. Mutta ne vaativat todella suuria ponnisteluja ja ajatustyötä ts ei ollut kuin pari kymppiä rahaa mukana. Toki voisin jatkaa niin, mutta enhän mä silloin oikeasti mitään hallitse vaan pakotan itteeni. Tavoitteeni on hallita asiaa ilman vippaskonsteja. Ja miehen mielestä olen vain menettänyt elämänhallinnan eikä mulla oikeesti ongelmaa olekaan alkon kanssa. Voi olla, koska mistään en oikeasti nauti enkä saa mitään kiksejäkään. Mulle on siis turha sanoa että tee sitä mikä tuntuu hyvältä…öö…ei semmosta ole…mun pitäs siis ottaa itteeni niskasta kii niin en ois masentunutkaan…huoh.

Kontrollointi on just se sana mitä haen, mutta vihaan sitä sanaa koska vihaan asioiden kontrollointia ja sitä että asiat pitäs aina tehdä oikealla tavalla. Siksi olenkin päättänyt että teen itseäni kohtaan hyvin…oli se sitten muitten mielestä oikein tai väärin…

7

Käyppä kuuntelemassa ilmaisessa alkoholismi-infossa, mitä päihderiippuvuus on ja miten sen saa tarvittaessa hallintaan ja miten elämä alkaa maistumaan, kun elää raittiina fyysisesti ja henkisestikin (ei mitään uskonnollisuutta tjsp.).

Infoa on tarjolla Helsingissä, Tampereella, Lapualla, Oulussa ja Rovaniemellä. Näillä paikkakunnilla on tarjolla Minnesota-tyylin hoitoa ja heillä on noin kerran viikossa ilmainen info, missä siis voi käydä kuuntelemassa, mitä alkoholismi on.

AA-kerho on myös paikka, missä riippuvuudesta saa tietoa.

Jos miehesi on ns. “tissuttelija”, niin tottakai hän sanoo, ettei Sinulla ole mitään ongelmaa! Mikä on tissuttelijalle parempi puoliso, kuin sellainen, joka juo? On kyllä erittäin haastava tilanne pyrkiä raitistumaan, jos miehesi tissuttelee - on lähes mahdoton tilanne.

Mutta - mieti, mitä haluat elämältäsi ja ala toimimaan siihen tähdäten. Helppoa se on sanoa, mutta erittäin vaikeaa toteuttaa. Meillä on vain yksi elämä elettävänä ja yritetään tehdä siitä mahdollisimman hyvä!

  • pyykkipoika -
8

Siis edellinen mies tissutteli; nykyinen ottaa ehkä kerran kuukaudessa tai kahdesti niinkuin minäkin. Tiedän kyllä mitä alkoholismi on; kummatkin vanhemmat olivat sellaisia, samoin mummuni ja lisäksi olen myös sairaanhoitaja koulutukseltani. Tiedän sen liiankin hyvin ja voi olla että siksi olen myös neuroottinen ja teen tästä ison asian itselleni. En tiedä…

9

En usko, että olet neuroottinen asian suhteen. Ei ihminen huolestu itsestään tai läheisestään ellei ole aihetta :unamused: Harvoinkin ottaminen on ongelmallista, jos sillä on ikäviä seurauksia itselle ja muille. Silloin on viina vienyt naista eikä päinvastoin. Ja hienoa on se, että havahdut asiaan ajoissa :slight_smile:
Itse pidin itseäni neuroottisena läheiseni alkoholinkäytön suhteen. Ajattelin, että ylireagoin koska aikaisemmissa suhteissani alkoholi ei ollut ongelma. Luulin, että tämä on sitä ns. normaalia. Ex-miesystäväni ei ollut usein minun seurassani liian humalassa, harvoin ottikin tai otettiin yhdessä ollessani. Silloin kun en ollut maisemissa oli kuitenkin ottanut liikaa, useita päiviä, oli minulle vihainen kun olin matkoilla jne. Loppujen lopuksi huomasin, että juo myös salaa minulta esim. poikkeaa baarissa työmatkalla. Enkä ollut turhaan huolissani, eromme (emme asuneet yhdessä) jälkeen on ollut saikulla ja putki päällä pian vuoden. :cry:

Luota siis siihen sisäiseen tunteeseesi ja pelasta itsesi pahemmalta. Neuvoja en osaa antaa, mutta apua löydät varmasti täältä ja tarvittaessa muualta :smiley:

10

Olen ylihuolehtiva; tiedän sen. Olen sitä lapsien ja muidenkin läheisteni suhteen. En esimerkiksi salli lasteni matkustaa samassa autossa jos toinen on kuskina. Mä tiedän…tyhmää. Mutta mä niin pelkään että heille sattuu jotain ja mä kuolen siihen. Oikeesti. Olen siis oikeasti neuroottinen :open_mouth:
Tämä alkoholiasia on sellainen mitä olen päässäni pyörittänyt niin kauan kuin olen ekan kerran maistanut eli 15 v saakka. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Kuten myös tupakointi, jonka lopetin nyt viimeksi ennen joulua. Tupakkariippuvuudessa ja alkoholissa on vissi ero. Jos talossa olisi tupakkaa niin saletisti polttaisin, mutta pullot voin jättää rauhaan. Kahvi on seuraava mikä pitäisi lopettaa mutta se tulee olemaan TODELLA vaikeaa. Olen siis helposti addiktoituva. Mulla on todettu josku ADD, mutta en ole siihen koskaan lääkitystä saanut. Tupakanvieroitukseen olen saanut Voxraa ja sitä aloin nappailemaan toissapäivänä. Myös siksi että se on ADD:n ja masennuksen hoidossa käytetty lääke. Söin ko lääkettä viime kesänä ja sen syönti loppui kuin seinään kun erehdyin olutta ottamaan (liikaa) yhtäaikaa. Eläissäni en ole niin sekaisin ollut! Nyt siis tiedän, että en voi juurikaan ottaa ko lääkityksen aikana, joten mielelläni syön sitä. Tyttöjen iltaa olisi muutaman viikon päästä tiedossa ja kaverilleni sanoin että en pysty ottamaan juurikaan mitään. Se ilta oikeastaan näyttää; jos en osaa ottaa vain sitä kahta niin sitten lopetan kokonaan koska en halua elämääni tuhlata asian miettimiseen.
Sanoin aiemmin että alkoholi täyttää ajatukseni. Siis itse alkoholi ei täytä; ei minulla tee alkoholia mieli vaan ajattelu siitä, että onko minulla ongelma vai ei. En siis ota krapularyyppyjä, en saunaoluita keskellä viikkoa (sen tavan lopetin viime kesänä) ja koskaan en vitutukseen juo. Juon vain jos on tiedossa hauskaa, milloin kerran, milloin kahdesti kuussa. Mutta se seuraavan päivän olo ei todellakaan ole niin hauska että sitä haluaisi kovin usein…varsinkaan tosiaan kun olen usein liian humalassa. Ongelma on tosiaan siinä että en tunnista känniäni. Kahdeksan annoksen jälkeen esim kirjoitan koneella tai ompelen aivan sujuvasti ja puheenikaan ei sönkkää. (Testasin viime syksynä). Miten siis oppisin tunnistamaan kännitilani? Aiemmin minulla tuli aina stoppi 7-8 annoksen jälkeen (ei mennyt alas muutoin kuin väkisin) mutta nyt edes sitä ei tule. Väkeviä en juo koska niistä saan muistin pois totaalisesti. Olen kokeillut merkata annoksia, juoda vettä, jättää yksi väliin jne. mutta ei. Viimeksikin join vettä ja katselin muita jo alkuillasta/illan aikana että voi hyvää päivää miten kännisiä. Ja loppuillasta olin muisti pois…huoh!
Noh, nyt ei vituta; kiitos lääkityksen. Lähden kohta salille ja sit teen hyvää ruokaa. Eilen mies otti muutaman, mutta eipä mua ees kiinnostanut kalsaroida.

11

Mulle kävi niin, että todella monta vuotta olin para-alkoholisti, eli toisen ihmisen juominen, juomamäärät ja käytöstä johtuvat ongelmat pyörivät mielessäni, ja täyttivät ajatukseni. Tästä pääsin vähitellen eroon, kun kohtasin oman läheisriippuvuuteni, ja aloin vähitellen irrottautua siitä että elin elämääni toisten ihmisten kautta.

Siinä yhteydessä kohtasin sitten ristiriidan omaa juomistani kohtaan. Vuosikausia olin vihannut alkoholia, ja sen vaikutuksia perhe-elämääni, lapsiini jne, ja kuitenkin itse käytin sitä. Tekopyhää, ristiriitaista…Eikö? Koin juodessani että toimin omia arvojani vastaan. Vaikka sitten olisin juonut vain sen yhden tai kaksi. Joten lopetin. Ja SILLOIN vasta huomasin, miten suuri tarve minulla tuohon alkoholin käyttöön lopultakin oli, koska lopetettuani juominen pyöri huokuttelevana mielessäni monissa tilanteissa. Juhlissa, väsyneenä,masentuneena, stressaantuneena, kiihtyneenä, onnistumisten jälkeen, takkatulen ääressä, kavereita nähdessä, ravintolaillallisella, pippuripihvin kaveriksi… Meni lähes 1,5 vuotta, että aloin päästä eroon juomishaluista, ja saavuttaa tilan, missä nyt olen.

Pyykkipoikako se jossakin kohtaa kirjoitti, että vain alkoholisti juo tarpeeseensa? Tätä en usko, tai ainakaan omalla kohdallani asia ei ollut niin. Minulla oli erittäin vahva tarve juoda, monessa eri tilanteessa, vaikka en alkoholisti ollutkaan. Samoin olen huomannut monella muullakin ei-alkoholistilla tuttavapiirissäni olevan. Facebook päivityksetkin ovat täynnä tätä… Juomista selitellään, sitä puolustellaan, ja silmät suljetaan siltä tosiasialta, että ne oluet juodaan sen vuoksi, että on olemassa VOIMAKAS TARVE juoda ne. Oman kokemukseni kautta olen tullut johtopäätökseen, että alkoholi on hyvin, hyvin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine, ja se riippuvuus voi olla olemassa jo vahvana pienempiä määriäkin käyttävillä. Kannattaa seurailla omia ajatuksia, sitä missä ne pyörivät. Jos ajattelee päivittäin jonkun läheisensä juomista, lienee para-alkoholisti. Jos taas ajattelee omaa juomistaan (juodako vai, paljonko juoda, miksi ottaisin, miksi en, miten voisin juoda kuitenkin… jne…jne…) niin silloin lienee jollakin tavalla jo itse koukuttunut. Alkoholi on voimakasta riippuvuutta ja masennusta aiheuttava aine. Tätä tosiasioita kovinkaan moni ei halua tunnustaa, vaan kuvittelee, että vain alkoholistisesti juovat kärsivät näistä terveydellisistä vaikutuksista.

Jannikkalle vielä; se että käytät tuota lääkettä ilman lääkärin määräystä, ja eri tarkoitukseen mihin se on määrätty, ei ole kovin turvallista. Lääkkeiden väärinkäyttö on muuten yksi addiktin piirre, sekin kannattaa huomioida. Jos uskot, että tarvitset lääkkeiden apua jotta pystyt olemaan juomatta noissa tulevissa pippaloissa(ihan hyvä huomata se, että ei selviä omalla tahdonvoimalla vaan tarvitsee apuja) niin kannattaisi hakea esim. resepti antabukseen. Aika varma merkki siitä, että on alkoholisoitunut jo jollakin asteella on se, että ei pysty lopettamaan, vaikka haluaisi, vaan alkaa miettimään: Minäpäs nyt kokeilen vielä josko osaisin ottaa vain yhden tai kaksi… (Ja kun se ei onnistu, niin sitten päätetään vain harjoitella kovemmin.) Tsemppiä matkaan, toivottavasti sinä lukeudut onnistujiin. Vaikutat nuorelta, joten siinä mielessä sinulla on hyvät mahdollisuudet.

12

Nuori? :smiley: Kiitos.
Mutta siis jos syön add-lääkettä ja minulla on todettu add, niin mitä teen väärin vaikka en sitä siihen hoitoon saanutkaan vaan tupakasta vieroitukseen, jonka mainitsin myös vastikään lopettaneeni :slight_smile: Korostin että en voi juoda tämän kuurin aikana, mutta ei se suinkaan se ainut syy ole miksi ko lääkettä käytän. Edelleenkin; olen lääkehoitoni ja farmakologiani lukenut kyllä :wink: