Huumevalistus

Enpä taaskaan jaksanut/viitsinyt liiemmin haeskella :blush: , joten pahoitteluni, jos täältä jo löytyy jokin kaiken kattava ketju aiheesta.

No niin, arvoisa raati :smiley: , millaista teidän mielestänne huumevalistuksen, siis oikeasti toimivan sellaisen, pitäisi olla ja millaisia omat kokemuksenne aiheesta ovat?

Kukkahattujen lässytykset ovat melko turhaa paskaa ja joidenkin uskovaisten propaganda vasta hirvittävää paskaa onkin IMO ja luulisin, että tämän allekirjoittaa myös aika moni muu. Ne vanhojen, kaikki Suomen vankilat, katkot ja mielisairaalat kiertäneiden, sormensa ja polvensa ja yleensäkin sekä fyysisen, että psyykkisen terveytensä, enemmän tai vähemmän, menettäneiden ojanpohjanarkkien aidot kauhutarinatkaan eivät tunnu lopulta hirveän hyvin tepsivän, vaikka toki parempaa valistusta ovatkin, kuin nuo kaksi edellä mainittua. Muhun eivät vanhojen narkkien varoitukset ainakaan aikoinaan tehonneet, enkä taida todellakaan olla ihan ainoa lajissani :confused: . Päihteiden ihanuuteen vastarakastuneet nuoret kun ajattelevat, ettei mulle kuitenkaan noin käy, kyllä mä hallitsen tämän homman, tai sitten he ihannoivat sitä rappiota ja elämäntapaa, kun eivät siitä vielä omakohtaisesti läheskään kaikkea tiedä, tai sitten joillain on vain niin itsetuhoiset fiilikset, että eipä tässä millään mitään väliä ole. Ne huumeet kun ovat niin helvetin salakavalia, että se herätys siihen kaikkeen paskaan tulee valitettavan usein vasta siinä vaiheessa, kun ollaankin jo kunnolla tai ainakin kohtuullisessa määrin kusessa :frowning: .

Pitäisikö sittenkin ehkä unohtaa se aktiivinen huumeista ja niiden mukanaan tuomista kauheuksista jauhaminen ja keskittyä enemmän sen esille tuomiseen, miten arvostaa itseään, nauttia elämän pienistäkin asioista, jättää hirveä suorittaminen vähemmälle jne. :confused: ?

Mä olen tullut siihen tulokseen, että huumevalistus toimii hyvin lähinnä niiden kohdalla, jotka eivät huumeisiin muutenkaan tunne vetoa, eivätkä niihin koskaan haluaisi sekaantua, ehkä joitakin satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta. Ne taas, jotka ovat huumeista kiinnostuneita, tuntuvat ennemminkin vain innostuvan huumevalistuksesta.

Niinhän se minunkin perilliseni sanoi myöhemmin, että kaikki kaverinsa olivat varoittaneet häntä jo nuorena, että hän on juuri sellainen ihminen, joka jää helposti koukkuun, mutta eihän hän uskonut.
Suuri osahan hänen kavereistaan ovat selvinneet elämästään tavalla tai toisella,jotkut ihan hyvään elämään, jos käyttö on ollut lähinnä kannabista, mutta on tosiaan tietty ryhmä, jolla on peritty alttius jo syntyessään jäädä kiinni niin alkoholiin kuin muihinkin huumeisiin, miltei kertaheitolla. Valistus varmaan siitäkin asiasta olisi paikallaan. Vähemmän sitä näkee.

Mitäs muuten oikein tarkoitetaan kukkahattutädeillä? Sanaa viljellään joka paikassa, tuntuu että aina eri merkityksessä.

Vaikea kysymys…

Mielestäni kaikkien huumausaineiden hallussapito (pienet määrät) ja käyttö tulisi dekriminalisoida. Myös tutkijoille pitäisi antaa mahdollisuus tutkia kaikkia aineita sekä tälläisessä tilanteessa myös itsekäyttäjiä voitaisiin tutkia huomattavasti paremmin.

Valistuksen tulisi tämän jälkeen olla kylmän tieteellistä. Ei mielipiteitä, ei mutuilua, ei valistajien henkilökohtasia mielipiteitä tai elämänkatsomuksia. Geneettiset alttiudet päihdeongelmien mahdolliselle synnylle varmaan tulevaisuudessa pystytään seulomaan jollain tavalla. Riskiryhmään kuuluville sitten jotain extra-neuvontaa…

Tämä. Itse kuulun juuri siihen ryhmään, joka koukahti lähes kerrasta kaikkeen, mikä tuntui hyvältä ja tuntui olevan se “mun juttu”. Siis ihan jo silloin 12-vuotiaana jäin koukkuun alkoholiin ja siitä se jatkuikin aina uusilla “kivoilla” aineilla. En tietenkään heti fyysiseen tai mihinkään pahanlaatuiseen psyykkiseen koukkuun jäänyt, mutta ajattelin, että tämä on niin hienoa, että tätä on saatava lisää niin pian, kuin vain mahdollista.

Pitäisikö kaikkia näin ollen valistaa, että älkää juoko koskaan edes sitä yhtä kaljaa, koska siitä saattaa saada alkunsa pitkä ja tuskainen päihdehelvetti? Etukäteenhän ei voi tietää kenestäkään, kuka on se äärimmäisen addiktoituva ihminen, vaikka toki ihmisen persoonasta ja käyttäytymisestä voi joitakin sen suuntaisia merkkejä havaitakin. Ja alkoholi kun kuuluu hyväksyttynä päihteenä kulttuuriimme, niin eipä ihan heti taitaisi ottaa tulta alleen sellainen valistus, että kukaan ei koskaan saisi juoda pisaraakaan, paitsi tietysti joissakin himouskisten piireissä :mrgreen: .

No joo, juuri tuohon äskeiseen viitaten, mutta musta tuollainen kyttääminen kuulostaa aika kammottavalta, vaikka se jonkun pelastaisikin :confused: .

Minä tiesin jo kymmenvuotiaana päihteidenkäytön geneettisen perimän sukulaisiani katsellessa. Toivoin vain aikuisena, ettei se minun lapsilleni voi kuitenkaan periytyä, kun en minä enkä mieheni käyttänyt sen enempää alkoholia kuin tupakkaakaan. Niin päiväkodit kuin neuvolatkin osaavat ennustaa joidenkin lasten tulevaisuuden aika nappiin.
SoiKanteleen kanssa olen samaa mieltä, pienien määrien kanssa puljaavilla nuorilla saattaa koko tulevaisuus kaatua ensimmäisiin kiinnijäämisiin ja sen seurauksiin. Siitä voi tulla mielikuva, että kaikki on menetetty, ja mitä enää on millään väliä.
Vaikka näinhän ei minun tietenkään saisi kirjoittaa äitinä…vai ?

Paras huumevalistus saavutetaan kertomalla tarina LSD-addiktista joka luuli olevansa appelsiini, ja kuori itsensä, mikä johti kuolemaan. Kannabispsykooseista on syytä myös valistaa rankalla kädellä, ei ole nättiä katottavaa kun nuori poika polttaa peruslätkää ja sairastuu erittäin vahvaan paranoidiseen psykoosiin.

Noei vaa täyttä faktaa vaan, ei mitään liioteltua taikka kaunistelua. :stuck_out_tongue:

Faktat pöytään tilastojen kera. Ikävää että tämä sota huumeita vastaan on vääristänyt niin paljon ihmisten mielikuvia aineista ja käyttäjistä. Hieman vanhemalle polvelle on täysin turha lässyttää kannabiksen suhteellisesta harmittomuudesta alkoholiin verrattuna kun ne vaan eivät tajua että alkokin on huume.
Lisäksi monella tuntuu olevan hukassa mitä se addiktio oikeasti on, ovat sitä mieltä että huumeisiin jää koukkuun aina mutta alkoholismi hommataan liaallisella ryyppäämisellä.

Aika sekava viesti muttta on siinä joku pointti.

Meidänkin suvussa esiintyy jonkin verran päihdeongelmaa, lähinnä alkoholismia, mutta omat vanhempani ovat ja ovat aina olleet lähes raivoraittiita. No, kyllä he saunakaljat juovat tai lasin viiniä sunnuntaipäivällisellä, mutta siinäpä se sitten onkin, enkä koskaan ole heitä päihtyneinä nähnyt. Myöskin sisaruksistani tuli aivan ns. kunnon kansalaisia. Minä se sain silti osakseni nämä MT- ja päihdeongelmat. Onkohan mut adoptoitu :open_mouth: ? No tuskin, sen verran samaa näköä mussa kuulemma on kaikkien perheenjäsenteni kanssa, että enköhän mä kuitenkin ole vanhempieni biologinen lapsi :laughing: .

Juu, onhan niitä ennusmerkkejä joissakin lapsissa havaittavissa jo ihan pienestä pitäen, mm. itselleni ei aina niin ruusuista tulevaisuutta povattu, mutta mielestäni tällaiset “tuomiot” saattavat aiheuttaa sitä, että lapsi leimaa itsekin itsensä toivottomaksi tapaukseksi, ja näin ollen, mitäpä sillä sitten on väliä, vaikka alkaisi kiskoa huumeita ja viinaa kaksin käsin, kun ajattelee, ettei musta kuitenkaan muuhunkaan ole :frowning: .

Olen samaa mieltä kanssasi, ja myös SoiKanteleen kanssa, tuosta, että huumeiden käytöstä ja pienien, omaan käyttöön tarkoitettujen määrien hallussapidosta, ei tulisi rangaista. Viittaan tällä myös ja juuri tuohon ylempänä kirjoittamaani, eli kun on kerran määritelty toivottomaksi tapaukseksi ja yhteiskunnan pohjasakaksi, niin eipä siitä välttämättä ole kovinkaan suurta motivaatiota nousta, etenkin, jos itsetunto ja mielenterveys on muutenkin pirstaleina :frowning: .

Varmaan se päihderiippuvuusperimä kulkeutuu niin kuin monet muutkin seikat, onhan paljon sairauksia,jotka tulevat esiin parinkin sukupolven jälkeen. Monet ihmiset myös ymmärtävät ilman mitään ohjaustakin, että kun suvussa on alkoholiriippuvuutta, osaavat varoa ainetta omassa käytössään. Kurjaa vaan on se, että näköjään riippuvuus saattaa näyttäytyä jossain muussakin muodossa, vaikka ihminen olisi täysin ilman alkoholiakin. Eräs sukulaiseni pitäytyi raivoraittiudessa, mutta hänen rahankäyttönsä oli aivan samanlaista kuin monella alkoholistilla. Peliriippuvuus on aina vaanimassa raitistakin.
Ja päiväkodit ja neuvolat osaavat kyllä kauniisti ohjata perheitä, ei ainakaan nykyään erehdytä leimaamaan lasta. Muistan kyllä että ennenvanhaan on niinkin tehty ja aika rankalla kädelläkin. Vanhemmille on voitu sanoa, että sieltä se kadulta lapsesi löytyy, jos et tee sitä ja sitä…Minun oman kokemukseni mukaan tämä “perimä” saattaa näkyä levottomuutena jo lapsena, ja nykyään on aivan toisenlaiset keinot ohjata ja kuntouttaa ylivilkasta lasta, kuin arvostella vanhempien kasvatusta.

Mu mielestä valistus pitäisi olla realistinen. Kun nuori haluaa tietää päihteistä niin heti tuputetaan haitat ja päällimmäisenä addiktio potentiaali. Pitäisi kertoa reilusti niin positiiviset kuin negatiivisetkin vaikutukset. Että jostain voi tulla erittäin euforinen olotila. Mutta negatiivisista pitäisi puhua enemmän ja syvemmin. Hengityslama, pissa vaikeudet seksuaalisuuteen liittyvät haitat rahan meno, valheiden verkko jne. On tärkeätä mainita kolikon kumanenkin puoli jotta voi itse punnita kannattaako. Pitäisi tehdä selkeästi ero henkiselle ja fyysiselle koukulle ja kertoa niistä. Ne joilla ei ole lainkaan kokemusta ei ole syytä kertoa tai ainakaan pelkästään varoittaa pahanenteisesti millaisia haittavaikutuksia on tulossa sillä he eivät osaa nähä metsää puilta.

Suurimmalla osalla suomalaisista on kokemusta alkoholista. Joten miksi vain varoittaa teinejä kun itse tietää että se ei ole omallakaan kohdalla toiminut. Koitettaisiin kuvailla mahd. tarkasti hyvät ja huonot puolet.

ensin on kivaa ja sitten todetaankin että ei koskaan ollutkaan

^ Noinhan se menee, ainakin kärjistäen, mutta millä takoa tuo, että eipä se sitten lopulta yhtään kivaa ollutkaan, niiden päähän, joilla vielä on niin helvetin kivaa :confused: . No, on mullakin vielä useinkin kivaa huumeiden vaikutuksen alaisena, mutta ei se ihan sen arvoista taida olla. Olen tosin samaa mieltä, kuin EmuX, että pitäisi kertoa rehellisesti myös niistä huumeiden “positiivisista” puolista. Jos valistus on pelkkää pelottelua ja kauhukuvien maalailua, niin koko hommaltahan putoaa pohja siinä vaiheessa, kun joku uusi huumeisiin tutustuja jälleen kerran huomaakin, että aineistahan tulee hyvä olo. Siinäpä sitten ajattelee, että valistus taisikin olla täyttä paskapuhetta, eivätkä valistajat tiedä mistään mitään.

Kun ganjasta kaikki lähtee niin menee koko pohja… Helposti huomaa, että ei jää koukkuun! Ganjaan siis… Tai jos käyttää jyviä muutaman kerran/vko kk:den tms. Alko alkaa tuntua nopeasti heikommalta vaihtoehdolta morkkiksineen, muistikatkoineen, krapuloineen sekä kun aina heräsi hengissä… ranteet viilleltyinä…

Itse halusin kuolla, joten mitä väliä oli jos käyttää?!? :open_mouth: :astonished: Kertonee paljon että muistan seksivalistuksen paremmin, tosin tuo appelsiini on tuttu… Lisäksi kun ganjaa ei ole, ja piriä tarjotaan tilalle niin koska valistus oli kusetusta niin why not?!? :open_mouth: :astonished: :open_mouth: Todella monella ollut sama tilanne… Taitaa nykyään olla se bupre! :angry: :unamused:

Tulipa mietittyä että millainen olisi toimiva päihdevalistus joka todella saa ihmiset pysymään erossa huumeista. Täältä löytyi sit tää keskustelu… joo mulla on samalaisia kokemuksia, peruskoulussa ja rippileirillä huumevalistusluennoilla kuuntelin valikoivalla korvalla, en välittäny kuulla huonoista puolista ja kiinnostuneena kuuntelin ne mitä muuta niistä huumeista puhuivat… silloin elettiin 80 luvun loppua ja 90 luvun alkua, ei ollu nettiä ja kirjallisuutta niistä oli aika vähän. Ja tiesin jo 12 vuotiaana alkavani käyttämään joskus huumeita, halusin kovasti nähdä, mitä se on. Ensimmäinen tilaisuus saada jotain oli pari viikkoa rippileirin jälkeen, jossain bileissä joku myi pilveä… ostin sitä ja kokeilin. Ei ollu valistusten kauhukuvat mielessä…
Maalailut itseään kuorivista appelsiineista ja katolta hyppivistä ihmisistä jotka luulivat itseään ihmisiksi, ei ne toimineet mulla ollenkaan… ihmettelin vain että voiko toi olla tottakaan… ja käytin sit aineita 12 vuotta ja enkä ole ikinä kuullu jonkun olleen niin sekaisin että luulis itseään appelsiiniksi tjms…

Mutta nyt olen ollu jo yli 11 vuotta raittiina… mietin nyt että ei taida olla täydellisesti toimivaa valistusta olemassakaan. Aina yleisöstä löytyy niitä ihmisiä jotka kiinnostuvat vaan lisää aiheesta ja sitten niitä jotka reagoivat päinvastoin.
Jos haluttaisiin tämä suomen maa yhtä huumeettomaksi kuin mitä oli 100-200 vuotta sitten nii jouduttaisiin tekemään aika mahdottomia temppuja, internet lakkautettaisiin ja kiellettäisiin siirtämästä mitään tietoa huumeista seuraavalle sukupolvelle… niin että uusi sukupolvi on onnellisen tietämätön siitä että on olemassa päätä sekoittavia aineita… tiedon levittäminen huumeista lisää aina kysyntää huumeista, oli sitten tieto ollu negatiivista tai positiivista.

Toisaalta… juolahti mieleen että olisiko parempi lopettaa koulujen yms huumevalistusluennot… ei sekään taida olla parempi vaihtoehto. Kai oikeanlainen valistustyö aiheuttaa enemmän hyötyä kuin haittaa… jos sadasta ihmisestä valistuksen jälkeen viisi menee käyttämään huumeita, sille ei koulu ja valistaja voi tehdä mitään mutta muut ihmiset on saattaneet ottaa oikealla tavalla opiksi…

^Siis mitä tää nyt on, pysymään erossa huumeista, miksi? Eikö se olisi parempi, että ihmiset oppisivat käyttämään niitä oikein? Eihän aseitakaan pyritä saamaan pois maailmasta. Ehkä nyt puolustan huumeita itseäni, sekä pyydystän tunteita maan.

Kuinka valtava osuus niillä onkaan ja onkaan ollut planetaarisessa parannustyössä ja henkisessä oppimisessa. Kaikella on kääntöpuoli, mutta eihän se tarkoita, että tehokkaat keinot pitäisi poissulkea. Kuten ei myöskään pidä sulkea pois elämän nautintoja ja ylellisyyksiä, joilla kaikilla on liioiteltuina rappeuttava vaikutus.

Itsellekin tuli mieleen kysymys,että miksi ei voisi opetella käyttämään oikein. Mulla on 38 ikää ja osaan viihteillä muutaman kerran vuodessa. Ei siitä mitään ongelmaa tule kuhan ei viihteile joka viikonloppu. Näin on jatkunut 20vuotiaasta lähtien… ai niin Alkoholista tuli joskus ongelma ja sitä sitten tuli kiskottua. Sen vaihdoin kannabiksen ku huomasin sen olevan pienempi paha… kukkaa onki sitten palanut yli 20vuotta enkä näe siinäkään mitään ongelmaa. Moni muu aine olisi vienyt mut jo saunantaakse jos olisi päivittäin käyttäny. Valistus oli niin penaalista että se ei vaan toimi niin,että joku ex narkki jauhaa omasta paskasta elämästä ja kertoo miten kävi… Minusta valistus pitäisi lähteä Alkoholista, mutta Suomessa on niin vitun hienoa olla siinä kunnossa jossa oksennetaan itsensä päälle. Se on täysin hyväksyttyä ja vieläpä ihan kertomisen arvoinen suoritus. Kaikki kännää ja se on ok… siis mitä vittua.
Kaikkien aineiden dekriminilisointi ja ongelmatapauksille sitten hoitoa… Johan sen portugali jo teki ja vaan hyviä tuloksia on sieltä kuulunut. Ruotsi taas sukeltaa kärjessä ongelmiensa kanssa… siellä yritetään valistusta ja se ei vaan toimi.

Muistakaa oppia käyttämään Resilaria/DXM:ää… Siinä on kannabiksen ohella hyvin terapeuttinen troppi, jonka kanssa pääseepi eroon aika monesta mielen solmusta! :smiley:

minäkin haluisin yhtä muumeettoman maan kuin 100v sitten :laughing: mutta se miksi 100 vuotta sitten ei ollut huumeita johtuu siitä että ne eivät olleet vielä luokiteltu huumeiksi muttaa kyllä opiaatteja kului paljon enemmän 1800-1900 luvun vaihteessa kun nykyään :smiley: ehkäjotain spsygedeelejä oli vähemmänmut ja myssy miedompaa mut kolaa ja mopoa sai apteekista. ja käsittääkseni jo silloinkin pajauteltiin ja oli näitä huru-ukkoja jotka osti päivittäin apteekista ne tietyt pillerit ja pulverit…