Huumemyönteinen viihdekäyttäjä puolisona.

Hei kaikki,

Kirjoitin aikaisemmin toiseen keskusteluun, joka on ilmeisen hiljainen jo tänäpäivänä, joten ajattelin avata uuden aiheen.

Olemme seurustelleet kolmisen vuotta ja alusta asti olen tiennyt puolison menneisyydestä, katkosta ja nykyisestä “silloin tällöin” käytöstä. Meillä on ollut paljon riitoja käytöstä ja sen tärkeydestä. Viihdekäyttö on ollut aina puolisolleni niin pieni asia elämässä, ei ollenkaan tärkeä, joten hän on monesti luvannut sen loppuvan, huonolla menestyksellä.
Itse en ole koskaan käyttänyt kuin kannabista, enkä halua käyttääkään.

Ongelma on se että en hyväksy minkäänlaista käyttöä, ja puolisoni kokee sen epäreiluksi, koska:

  • aineet (nopeat… Valvottavat… Ja hapot… Ja sienet?) eivät ole hänen mielestään sen kummoisempia kuin olut
  • hän ei ymmärrä miksi pitäisi luvata olla käyttämättä koska käyttö on harvoin (1-3/vuosi) ja hallinnassa
  • historiansa takia tietää mihin homma voi mennä eikä halua pilata elämäänsä enää, eli homma hallussa
  • satunnaiset kerrat ovat tehostettua nautintoa ja nautinnot kuuluvat elämään
  • kaveriporukassa kaikki on hyväksyttyä

Puolisoni kokee sen niin, että jos sanon että minä tai aineet, niin samalla hän voi sanoa minulle että minä tai alkoholi.

Onko teillä kokemuksia tällaisesta harvinaisesta käytöstä? Onko se häirinnyt teitä koska teillä on periaate?

Minulla on myös hyvin vahva olo siitä että olen väärässä ja puolisoni tuo sen myös hyvin esiin: “en ymmärrä sinua ja sinun kaksinaismoraalia”
Välillä tuntuu siltä että olisi parasta luopua periaatteesta, koska en osaa tarpeeksi hyvin kuvailla tai perustella miksi niin ajattelen. Lähinnä siksi koska pelkään. Olen jopa ajatellut että pitäisikö minunkin kokeilla? Pitäisikö meidän laatia kalenteriin päivät ja merkata kun käyttö on sallittua ja myös että mitä käyttää. Miten voi uskoa satunnaiseen sillointällöin-viihdekäyttöön, jos se kuitenkin ilmenee niin suureksi asiaksi että tuntuu pahalta luopua aineista ja muuttaa itseään…

Vaikeita ajatuksia.
Toivottavasti saan joitakin vastauksia ja näkökulmia.

Hei ja tervetuloa! Luin tekstisi ja se oli hyvin lähellä meillä aikanaan ollutta tilannetta. Meillä mies oli myös " entinen" käyttäjä. Lopetti päihteet kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Alkoi kuitenkin käyttää satunnaisesti oltuaan n. 4 vuotta ilman. Alkoa oli välillä juonut, mutta muut päihteet oli pois kuviosta. Satunnais käytön aloitettuaan, hänen koko olemus muuttui heti. Näki miten päihteet alkoi ottaa sijaa hänen ajatuksissaan. Käyttö oli satunnaista viihteilyä hänen puheidensa mukaan. …niin…mikä kenellekkin on viihteilyä ? Viihteily ei pysynyt viihteilynä vaan lopulta meni kaikki ja jatkuvasti. Valehtelu, käytön salailu, poissaolot ha yleinen välinpitämättömyys lisääntyi koko ajan. Seurasi pelkkää tuhoa, jossa molemmat meistä voi jo huonosti ja kaiken pahimpina kärsijöinä lapset :frowning: Mikään ei ole kultaa mikä kiiltää :heart:

Kiitos viestistäsi!

Miten teillä tilanne karkasi käsistä? Vähitellen ja valehdellen?
Puolisoni oli jotakin 23v kun oli katkolla, josta kolme vuotta selvänä. Sitten aloitti viihdekäytön, ja viihteilee edelleen ollessaan 35v.

Vähitellen tilanne karkasi. Mies kuvitteli hallitsevansa tilanteen. Mikään ei ollut hallinnassa…nyt mikään ei merkitse enää mitään.

Rollonmisu <3

Tahdon sanoa sinulle vuosien kokemuksella, että kaikki sopimusten teko on turhaa…valitettavasti :frowning: Meillä tehtiin niitä myös…
Olen tehnyt puolisona kaikki klassiset virheet. Olen nalkuttanut, kytännyt, tehnyt sopimuksia miehen kanssa hänen nöyrinä katumus hetkinään, olen raahannut katkolle, olen soitellut apuja päihdeasiamiehestä lähtien, olen pistänyt pihalle, kun on käyttänyt ja taas ottanut takaisin.On rakastettu täysillä ja taas on kaikki sortunut. Kaikki aiemmat toimeni on vain mahdollistaneet miehen käyttöä.Nyt olemme tilanteessa, että minun on ollut pakko muuttaa aiempia toimintamallejani. Vanhat ei toimineet, niin eivät ne koskaan tulee toimimaankaan. Nyt olemme erossa ja miehellä on tällä hetkellä totaali kielto luokseni. Hän on uhannut itsemurhasta lähtien kaikella mahdollisella. Hän käyttää kaikkia keinoja, jotka ovat ennen saaneet minut luovuttamaan ja oravanpyörä on jatkunut. Nyt en ole antanut hänelle tilaisuutta siihen. Pahaa tekee olla näin jyrkkä hänen suhteensa, mutta en voi auttaa häntä enkä voi mahdollistaa omalta osaltani hänen tuhoaan enää.Minun on ollut pakko ottaa oma elämäni hallintaan vihdosta viimein. Itseäni saan syyttää, että päästin asiat tähän pisteeseen, etten itse voinut enää hyvin.Tähän päätökseen päästessäni kävin kyllä pitkän matkan ja itsetutkiskelun, jotta ymmärsin tosiasiat. Ymmärrän siis hyvin, että sinäkin teet varmasti kaiken sen minkä minäkin aiemmin. Oma elämäni on kuitenkin omalla vastuullani ja miehen elämä hänen vastuullaan. En halunnut olla enää ihminen, joka ei tunne edes itseään. Voimia sinulle…kirjoitahan kuulumisia tänne meille <3

Kiitos viestistäsi Maria76,

Olen kyllä täysin vakuuttunut siitä mitä itsekin kirjoitit että oma elämäni on omalla vastuullani ja puolisoni elämä hänen. En voi muuttaa häntä, en voi rakastaa häntä päihteettömäksi, kun hän ei selkeästi sitä itse halua - miksi haluaisikaan koska eihän päihteissä ole mitään vikaa kun niitä oikein käyttää.

Olen ihan sujut jo asian kanssa, vaikka näistä melko sokeeraavista keskusteluista hänen kanssaan on vain alle viikko. Se miksi olen näinkin hyvillä mielin, niin on ihan selkeää: puolisoni ei ole sitä mitä luulin, ja koska hän ei ole sitä, niin en häntä halua. Suhteen mukana ja perustana on ollut niin paljon valhetta ja salailua että en voi käsittää. Ja nyt pikku hiljaa sitä on tajunnut kunnolla mitä sanonta “rakkaus on sokea” merkitsee.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii lähinnä sana Miksi. Miksi joku voi valita huumeet rakkauden sijaan? Miksi ne ovat niin tärkeitä? Miksi, kun erityisesti tietää mihin viihdekäyttö voi johtaa? Miksi ottaa niin suuri riski? Miksi joku voi pitää päihteiden käyttöä luonteenpiirteenä ja sanoa että se on osa minuutta?

Hämmentävää!

Asiat on todellakin hämmentäviä niinkuin kirjoitit. Kyseessä on kuitenkin sairaus, joka on tosi monisyinen :frowning: Riippuvuus johonkin asiaan on tosi monimutkainen juttu. Riippuvuus hallitsee ihmistä, hänen ajatuksiaan ja toimintaansa. Mies todennäköisesti kyllä rakastaa sinua, näin uskoisin, mutta riippuvuus päihteisiin hallitsee ja sitoo häntä. Minäkin tiedän mieheni rakastavan minua, mutta niinkuin hänkin aina sanoo, niin käy jatkuvaa taistelua oman päänsä kanssa. Minä kyllä ymmärrän riippuvuuden hänessa ja kaiken sen mitä se aiheuttaa, mutta kauanko olen valmis kärsimään itse siitä :frowning:?

Se on totta, että riippuvuus hallitsee. Siksi lähdinkin, en pärjännyt sille enkä halunnut edes yrittää taistella, sillä monen monesta erosta johtuen tässä suhteessa voimani ovat loppu.
Päätin siis lähteä, ja luulen että se on kaikille jotka sitä harkitsee niin ainoa oikea reitti, vaikka se aluksi tuntuukin kovin huonolta.
Lähdön jälkeen olen saanut melko vihasävyisiä viestejä jossa puhutaan siitä kuinka en hyväksynyt häntä ja yritin tuputtaa omaa uskomustani häneen… Kovinkin rajuja ilmaisuja siitä miten minä koitin olla parempi ihminen ja minun arvoni paremmat kuin hänen joka käyttää aineita.
Pelottavaa, ja edelleen hyvin hämmentävää… ihan kuin en tuntisi häntä saati olisi tuntenut? Ihan kuin syy on minun, koska en hyväksy häntä sellaisenaan… what?!

Ihan kuin huumeiden käyttö olisi osa luonnetta?

Hän todennäköisesti purkaa pahaa oloaan nyt sinuun…se on tyypillistä. Hän todennäköisesti haluaa löytää nyt syyn eroonne muista asioista eikä halua kohdata omia asioitaan. On helpompi aina sanoa, että sinä olet toiminut niin tai näin tai et hyväksynyt minua tällaisena, kuin se, että joutuisi katsomaan omiakin ongelmiaan silmästä silmään.Suhteessa on toki kaksi ihmistä, joten suhteen katkeamiseenkin tarvitaan kaksi. Päihteet todellakin muuttaa persoonaa, mutta uskoakseni kuitenkin hyväksyit hänet kuitenkin ihmisenä, mutta et hyväksynyt hänen päihteidenkäyttöään siltä osin kuin se alkoi vaikuttamaan myös sinuun. Tsemppiä sinulle <3

Hei, kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa tänne puolelle. Olen kirjoitellut perheeni elämästä tuonne Kotikanavalle. Tilanteeni on lyhyesti se, että olen eronnut miehestä, joka käytti perhe-elämään liikaa alkoholia (tissutellen, viikonloppuisin vähän enemmän rentoutumismielessä) ja myös poltteli pilveä noin kerran viikossa. Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Koskaan en hyväksynyt tätä “viihdekäyttöä”, joksi hän sitä itse kutsui, koska sitä tapahtui kotona meidänkin nukkuessa, joskin myös muualla kun oli omissa riennoissaan. Päivittäiskäyttöä ei ollut mutta kaikki oli minulle silti liikaa varsinkin lasten synnyttyä. Pilven polttoa harrastettiin myös lähes aika yhdessä kaljan juonnon kanssa, mikä ei mennyt minun järkeeni ns. lempeästä pössyttelystä.

Vaadinko liikaa ja olinko kohtuuton, kun pyysin vähentämään ja ottamaan huomioon minun toiveeni ja lasten edun kasvaa kodissa, jossa ei säilytetä ja käytetä laittomia aineita?

Moi rollonmisu,

Huomasin, että olet melkein puolivuotta sitten kirjoittanut aloittamaani ketjuun. Vastaan nyt vasta, koska olen poistanut käytöstä s-postiin saapuvat ilmoitukset uusista viesteistä ja vain harvakseltaan käyn täällä katselemassa. Edelleen ilmeisesti jollain tasolla toivun narkkari-exästäni tai oikeastaan siitä, miten itse aikanaan käyttäydyin ja miten sokeasti asioihin suhtauduin. Arvokas opetus siitä, miten voi tulla huijatuksi ja lopulta vielä syyttää siitä itseään.

Luin tekstisi aloittamassani ketjussa sekä täällä omassa ketjussasi. Ei hyvältä vaikuttanut, tekisi mieli sanoa, että onneksi lähdit (toivottavasti lopullisesti!), sillä jos asenne huumeita kohtaan on niin myönteinen edelleen katko-kokemusten jne jälkeenkin, ei asia tule muuttumaan. Toivottavasti et missään vaiheessa tosissasi miettinyt, että pitäisikö sinunkin kokeilla, jotta teillä voisi olla “harmiton”, yhteinen harrastus. Narkkari perustelee kantansa erittäin hyvin ja valehtelee parhaiten itselleen.
En ymmärrä, miksi hauskaa iltaa pitäisi “buustata” yhtään millään laittomalla, viihdekäyttö on mun mielestä itsensä huijaamista ja tekosyy vetää kamaa. Vai miksi viihdekäyttäjien hauskuus alkaa oikeasti vasta siitä hetkestä, kun sitä kamaa saa alkaa vetää? Ja kappas vaan kun hauskan illan pääosaan nousee huumeet. Koko maailma ja ajattelu on narkkareilla niin vääristynyt, että sitä itse vaan kuuntelee hölmistyneenä vieressä, kun toinen vakavalla naamalla perustelee, miksi alkoholi on kaikista myrkyistä vaarallisin ja huumet on oikeasti paljon turvallismepia. Ehkä kulunein perustelu liittyy siihen, miten kännipäissään ihmiset tappelee, mutta kamapäissään kaikki on ihanaa onnea ja autuutta, rakkaudentäyteistä leijumista. Verrataanpa alkoholin kohtuukäyttäjää huumeiden kohtuukäyttäjään, eikun siis— eihän huumeiden kohtuukäyttäjiä ole!
Kokeilijoita voi olla, mutta kun kokeilusta siirsytään “viihdekäyttöön”, alkaa seuraavien vuosien (tai vuosikymmenien) suunta hahmottua. Sitten se tie takaisin kuiville onkin pitkä ja kivinen tai sitä ei ole.

Nyt reilu 3 vuotta sen jälkeen, kun riuhtaisin itseni irti narkista, olen päätökseeni ensinnäkin erittäin tyytyväinen, parhaita päätöksia koko elämäni aikana ja toisekseen hämmentynyt siitä, miten helposti narkkarimaailmassa elävä ihminen saa päihteitä käyttämättömän ihmisen uskomaan, että huumeissa olisi jotain positiivista. Harmillista, että useimmiten asiat täytyy oppia kantapään kautta. Jos suinkin voisin, siirtäisin omat oivallukseni tiiliskiven lailla näitä asioita pohtiville puolisoille. Toki jokainen tapaus on yksilöllinen jne, mutta harmittavan usein se vaan tuntuu menevän saman kaavan mukaan.

Et todellakaan vaadi! Miehesi arvojärjestys tuntuu olevan vinksallaan, kun lapsilleen haluaa ehdoin tahdoin näyttää mallia huumeiden käytössä. Vaikka lapset eivät koskaan näkisi tai tietäsi asiasta, ovat arvot ja asenteet sellaisia, jotka lapsille näkyvät.

Oma asennoitumiseni huumeisiin on kokemukseni myötä muuttunut todella kielteiseksi. Se maailma on niin kokonaisvaltainen ja LAITON, että “satunnaiskäyttäjältäkin” vaaditaan sen perehtymistä asiaan että 1. saa kamansa jostain hommattua ja 2. osaa käyttää sitä. Ja tässä vaiheessa on jo menty ihan riittävästi pieleen siitä, mikä elämässä oikeasti tekee onnelliseksi.

Julistan eron ilosanomaa narkkareiden puolisoille :wink: ja toivon, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi nähdä vanhempansa päihdesekoilua. Lapsiperheessä kaman muokkaama arvojärjestys tulee raaimmalla tavalla esiin.

Terveisin: kyyninen lehmä :wink:

Moi Pääsky,

Jännittävää käydä täällä foorumilla, tuli nimittäin ilmoitus että olet vastannut ketjuun. En ole käynyt tuon syksyn jälkeen oikeastaan laisin. Suhde päättyi silloin juurikin kun sain tietää näistä käytöistä, eikä olla oltu tekemisissä sen jälkeen. Muistan, että eron jälkeen oli vaikeata ja nimenomaan juuri siksi että koin että minut hylättiin (joku toinen asia meni minun / suhteemme edelle). Sitä oli niin vaikea käsittää.

Huh mutta nyt siis. En kyllä halua sen kummemmin ajatella koko syksyä / loppu vuotta. On niin täydellisen hyvä moodi päällä, ja sanon ja boostaan kaikkia jotka pohtivat: ei kannata jäädä ihmettelemään saati odottelemaan muutoksia. Elämä on liian lyhyt elettäväksi toisen ihmisen elämää! :slight_smile: Tästä tuli melko lyhyt vastaus, sillä mieli tekee pois näistä aatelmista.

Ihanaa kevättä Pääsky, ja kaikille muillekin tsemppiä vaikeisiin päätöksiin: lopulta se inhottavin ja ikävin on oikea ja paras päätös.

Moi,
tuntui tosi hyvältä lukea ylläoleva :slight_smile:

Power! Sitä meissä on.

-piiras

Itselläni puolisona satunnaisesti (ja säännöllisesti) juova ja opiaatteja käyttävä mies. Ollut ennen aktiivinenkäyttäjä, mutta nyt kuivilla. “Satunnaisesti käyttäminenhän on ihan ok?! Enkä mä selvinpäin käyttäisi” Mitä oon asiasta ymmärtänyt on juurikin tarkoituksena buustata itseään sekavammaksi.

Pohtinu paljon juuri tossa aiemmin mainittua siitä, että on vaikeaa ymmärtää että jää itse toiselle sijalle mitä tulee huumeidenkäyttöön. Miksi minut hylätään, mutta sitä toista ei voi. Itse en näe olevani vielä siinävaiheessa että uskoisin vaikka muut sanoisivat mitä siitä että ei kannata jatkaa. Tiedän, että sanat on vaan sanoja ja erityisesti kun teot puhuvat toista. Olen kyllä nyt puolen vuoden aikana löytänyt itseni ajattelemasta eroamista ja ehkä sitä jo vähän prosessoinkin. Koska onhan hän parantanut huimasti, ehkä mä vaan vaadin liikaa?

Mutta nyt kun kerta jo haen täältä jonkunnäköistä buustia ittelleni eroasiaan, on sekin varmaan jo edistystä.

Alkoholisti ei voi olla kohtuukäyttäjä ja narkkari ei voi olla viihdekäyttäjä… Eiks se nii vähän mee…?

Yleensä näin mutta ei todellakaan ihan aina. Riippuu täysin siitä miksi se ihminen ongelmallisesti jotakin psykoaktiivia käyttää ja jos se “mielensolmu” saadaa täysin auki jotkut ihmiset kykenevät täysin normaaliin kohtuukäyttöön päihteen/lääkkeen/huumeen nimestä huolimatta. Tietysti sillä erotuksella, että eihän nyt kaikkia mahdollisia myrkkyjä ole ylipäätään edes järkeä “kohtuukäyttää”. Esim. joku bensan imppaus, butaani tai erilaiset pulverit/pillerit minkä sisällöstä ei koskaan voi olla varma, meidän ah niin ihanan kieltolain vuoksi.

Mun mielestä voi muuttua viihdekäyttäjäksi, mutta se vaatii ensin kunnollisen pitkän päihteettömän ajan ja sen jälkeen hyvin tiukat kriteerit sille, mitä viihdekäyttö on: Jos esim on sitä mieltä, että kerran viikossa on kohtuukäyttöä, ei sitten keksitä tekosyitä, joilla saa juoda kaksi kertaa viikossa poikkeuksellisesti jne.

Omalla a-klinikalla olen itse saanut ohjeita alkoholin kohtuukäytön harjoitteluun, eli täysin mustavalkoisia ei sielläkään olla. Itse siis olen entinen sekakäyttäjä ja nykyään menee säännöllisesti pkv-lääkkeitä lääkärin ja apteekin valvonnassa ja alkoholia satunnaisesti.

Itse kyseenalaistan vain sen, kuinka tärkeää se alkoholin tai muun päihteen kohtuukäyttö on: sen pohtimiseen menee paljon energiaa ja voimavaroja, joten uskoisin pääsevän helpommalla, jos vain pysyisi päihteettömänä. Ainakin itse olen huomannut, että vaikken ihan alkoholisti olekaan ollut, suhteellisen paljon menee energiaa siihen, ettei juo kerralla liikaa ja ettei ala juoda liian usein. Sitä tulee pohdittua jo etukäteen ennen tilaisuutta, jossa tarkoitus olisi juoda, eli ei koske pelkkää juontipäivää. (Juon vain sosiaalisissa tilanteissa).

Jos puolison viihdekäyttö alkaa yhtään vaikuttaa muuttuvan tiheämmäksi, nostaisin kädet pystyyn ja lähtisin karkuun. Äärimmäisen harva käyttäjä kertoo käyttömääristään rehellisesti: teinit liioittelevat ja kaikki muut sitten vähättelevät.

Ihanaa, että tuli keskustelua! Mä näen että käyttöön liittyy paljon muutakin kuin vaan se itse akti. Ennen viihdekäyttöä pedataan sitä tulevaa käyttämistä ehkä hankkimalla riita tai sitten syyksi voi riittää stressi, onnistuminen tai mikä vain. Ennen aikaan liittyy myös usein valehtelua ja petettyjä lupauksia, “tulen, menen joojoo kaikki hyvin”. Täytyy myös muistaa että kun selvinpäin ei tule vedettyä kamaa on ensin vedettävä vahva humala. Eli vahva humala haetaan siksi että “käytin koska en ymmärtänyt ja olin niin humalassa” todellisuus olkoot mikä on. Entäs sitten se seuraava päivä, oh en taida alkaa edes listaamaan. Yhteenvetona kuitenkin että viihdekäyttö ainakin tässTapauksessa tuo kotiin hyvin hyvin paljon ongelmia, eniten ennen ja jälkeen aktin.

En tiedä onko puolisoni käytölle oikea termi edes viihdekäyttö vai ehkä satunnaisen säännölliset suunnitellut ja pedatut retkahdukset. Ennemmin näen että kyseessä on retkahdus.

Mun mielestä viihdekäyttö kuin myös kohtuukäyttö tarkoittaa sitä että molemmat ovat sen hetken, ilman ennen oloja ja jälkeen oloja. Entinen narkkari viihdekäyttäjänä on eri kuin viihdekäyttäjä joka käyttää pitääkseen hauskaa. Viihdekäyttäjä ei hae syitä sille että pääsee vetämään, enkä usko että viihdekäyttäjän kanssa tulee niinkään ongelmia kuin entisen narkkarin viihdekäytöstä. En osaa nyt tätä paremmin tuottaa ulos :smiley: älkää takertuko liikaa :unamused: ka haen jotain ajatusta että mitä siellä viihdekäytön tai käytön taustalla on… Entisellä narkkarilla ehkä kokeilua kepillä jäätä ja viihdekäyttäjällä ehkä ajatus pitää hauskaa…

Eihän se oikesti mene niin mustavalkoisesti kuin aiemmin kirjoitin, mutta jokseenkin kuitenkin. Tapaukset täytyy käsitellä yksilöllisesti ennenkuin vetää johtopäätöksiä :slight_smile:

Mutta saunalaiset kun keskusteluun osallistuitte, kannattaako jatkaa vai ei, te katselette asiaa ns. Pöydän toiselta puolelta. Pitäisikö olla löysempi ja olla nipottamatta liikaa ja hyväksyä, vai olla tiukempi. Mitä toimii parhaiten? Halusin siis vielä herätellä puolisoani yhteiseen tulevaisuuteen, mutta mielellään ilman päihteitä. Vai kannattaako vaan antaa olla vai ehkä kenties ajan kulua jotta päihteettömyys nostaisi itse päätä…? Vinkkejä vinkkejä :wink:

Nipottamalla annat vaan lisää syitä vetää :mrgreen: Mutta älä nyt lähde hiljaista hyväksyntääkään antamaan. Oma kanta ja rajat pitää tehdä asiallisesti selväksi.

Oman käyttäjän kanssa olen huomannut, että jos mieli on huumemyönteinen, niin asiasta on turha lähteä väittelemään. Silloin vain pidetään kiinni sovituista pelisäännöistä rahankäytön, seulojen ja asumisjärjestelyiden suhteen. Ja nimenomaan olen pyytänyt että pidettäisiin minun jaksamisen rajoista kiinni, se sitten jossain vaiheessa herättelee syyllistämättä tätä käyttäjääkin miettimään että onko taas menty liian pitkälle. Se, tai sitten se että se vetämisen hohto menee vaan ohi… Luultavasti niin :mrgreen: mutta itsestä sen ajatuksen tulee lähteä, sitä on turha tuputtaa sillon kun aineet vie. Mutta kai se on helpompi huomata/pakko kohdata jossain vaiheessa jos läheiset ympärillä on asettanu selkeät rajat eikä anna talloa itseään? Mene ja tiedä.

Oih mitä viisaita sanoja! Oon ollu tässä aikaisemmin tosi nipo ku lähtee ulos tms, mutta tarpeeksi kun on sitä tehnyt on huomannut että siitä ei mitään apua ole. Enemmänkin aiheuttaa uhmaa toisessa. Pelisäännöt kuulostavat hyvältä, taidan ottaa sen kesän projektiksi. Oon nyt lähiaikoina ottanut asenteen että en kommentoi enää hänen päihteidenkäyttöään, toivoisin että näin siitä menee myös varmaankin tietynlainen hohto… ja herättelee puolisoani pohtimaan asiaa itse, ilman että mä oon painostamassa ja “pakottamassa”… Toivottavasti ainakin jossainvaiheessa näin tapahtuu… Mut ei se hiöjaa oleminenkaan tunnu hyvältä tai helpolta…

Ebt, millasia pelisääntöjä te ootte sopinu. Onks miehesi niissä pysyny? Kuin usein hän käyttää? Sit vielä haluisin kysyy et mitkä fiilikset sulla on kun mies menee vetää tai tiiät et tänään se vetää? Mä meen aina ihan lukkoon, en saa mitään tehtyä ajatukset pyörii vaan siinä…

Hän on selvinpäin suostunut että käy pyydettäessä seuloissa, ja jos niitä pyydän niin asiasta ei suututa. Jos suuttuu tai kieltäytyy niin tiedän että seulat on likaiset. Ja jos taas seulat on likaiset niin hän lähtee tästä asunnosta ja antaa mulle rauhan elää normaalia elämää ja käydä töissä. Ollaan myös sovittu, että hänen vanhemmilleen voin aina puhua, näin retkahduksia ei sitten salailla ja sitä kautta ainakaan mahdollisteta käytön jatkumista. Retkahtaessa kun häpeä on kova vanhempien edessä.

Kaikenlaista tunteisiin vetoamista on yrittänyt kun haluaisi viimeiseen asti kieltää tai salata käytön, silloin koitan vain pitää jäitä omassa hatussa ja olla lähtemättä väittelemään. Muistutan siitä mihin on selvinpäin suostuttu, ja mitkä ne pelisäännöt on. Ja minkä takia.

Monen vuoden jatkuva käyttö on taustalla, nykyisin kai suurimman osan ajasta kuivilla. Sitten on nämä (näköjään säännölliset) retkahdukset, jotka kestää parisen viikkoa. Sen olen oppinut, että jos annan käytön jatkua täällä kotona niin loppua sille on turha odottaa. Kai se jotenkin herättelee kun kotiin on pääsy kielletty?

Olen joka kerta yhtä rikki, vaikka aina päätänkin etten anna retkahduksen yllättää ja vetää mattoa alta. Olen kauhuissani siitä mitä hänelle voi sattua, jos on öitä poissa niin en juurikaan saa unta. Olen vihainen siitä että hän valehtelee, vaikka tiedän kyllä että se kuuluu taudinkuvaan. Pahin vaihe on varmaan se, kun näen että hän on käyttänyt, mutta itse väittää kirkkain silmin muuta. Toivon että se jäisi yhteen iltaan, mutta turhaan. Olen juuri ja juuri työkuntoinen, sairaslomallakin olen ollut. Kyllä se niin paljon horjuttaa, ei onneksi joka kerta. Sitten kun asia on ilmoilla ja kaikkien tiedossa, ja hän pois kotoa, saan pienen mielenrauhan. Sekavat silmät ei ole muistuttamassa siitä kuinka vihainen olen, kukaan ei syötä valheita, minun ei tarvitse hillitä itseäni ettei synny tappelua, ei tarvitse valvoa öitä kun tiedän ettei ole tulossa kotiin, ja ennen kaikkea on helpompi myöntää itselle, että vastuu lopettamisesta on vain ja ainoastaan hänellä. En voi sanoa tai tehdä mitään, mikä saisi hänet lopettamaan. Menköön jos on meno päällä, minä en sitä voi estää enkä ketään kotiin kahlita. Itsestäni sen sijaan voin yrittää pitää huolta. Sen verran tajuan jo, ettei näin voi kukaan loppuelämäänsä elää. Odottelen ihmettä, tai sitten sitä viimeistä niittiä jonka jälkeen ovi kotiin on lopullisesti kiinni. Eroon pääsyä hidastaa vain ne selvät ajat jolloin hän puhuu realistisesti retkahduksistaan ja osoittaa teoillaan että haluaa kuivan elämän :neutral_face: