Huumekoulu

Oletteko katsoneet tätä sarjaa: http://areena.yle.fi/ohjelma/eec56d6e2967d859e23088c2240d76d3
Itse olen katsonut kaikki 11 joko tv:stä tai Yle Areenalta. Minusta tämä on varsin asiallinen ohjelma ja tehty tuomitsematta ja päivittelemättä käyttöä ja käyttäjiä.
Olen katsonut myös Kakolaa http://areena.yle.fi/ohjelma/4f2229cf761d5906260fb9acd7b7c4f2 ja Katkolle-ohjelmaa: http://tv1.yle.fi/ohjelmat/asia/katkolle
Ilmeisesti näistäkin haen “vertaiskokemuksia”, ymmärrystä ja ennen kaikkea tietoa. Itkuksihan se menee -useasti. Liekö syynä tilanteisiin samaistuminen ja tapa purkaa oma paha olo vieraitten ja tuntemattomien kokemusten kautta.
Nyt en ole juuri jaksanut kirjoja lukea, mutta näitten keskustelujen kautta olen huomannut että monta ajankohtaista opustakin olisi tarjolla. Jouluna ostin “hyvää vangilaa T.Jenna”, mutta annoin sen ensin tyttärelle luettavaksi.

Suosittelen lämpimästi kirjaa: Äiti ei jätä.
Se kertoo eri äitien tuntemuksista, kun lapsi on päihdeongelmainen tai mielenterveysongelmainen. Kun muiden lapset kasvavat ja aikuistuvat ja oma lapsi jää ikiteiniksi pummimaan äidiltään röökiä…

Kiitos vinkeistä!
Miten sulla nyt menee Nezumi? Olen muuten tosi kiitollinen varsinkin sulle ja Malibulle tiedosta, välittämisestä ja kaikista kommenteista joita olen tässä runsaan puolentoista vuoden aikana saanut.
Mä yritän taas päästä sellaiseen olotilan jossa lukeminen onnistuu. Olen yhä joko niin poikki että nukahdan parin sivun jälkeen ja joudun lukemaan samat sivut seuraavana iltana uudelleen tai sitten ajatukset harhailevat niin paljon etten muista lukemaani ja tankkaan samaa kappaletta uudelleen ja uudelleen. Kesä- ja talviloma meni enkä tunne levänneeni yhtään vaan olen yhä jonkinlaisen syväväsymyksen kourissa. Täytyy käydä katsomassa noita kirjoja kirjastosta, mistä olen kantanut jo kaikenlaista yöpöydän kulmalle selattavaksi.
Mukavaa ja kirpeää pakkasviikonloppua kaikille!

Mä ite oon kattonu kans tuota ja täällä pari kertaa maininnu sarjasta, tosin en oo laittanu kanavaa tai aikaa ku meillä kaikki katotaa nauhalta; kiitos mainosten :wink: … Tosi hyvä ohjelma ollu ja asiallinen. Selkeästi näkyy et näillä kahdella viiltelevällä nuorella on joku psyykkinen sairaus, ehkä epävakaa persoonallisuus ja jotain terapiaa pitäisi saada.

Ihmettelen vain kuinka tuo retkahdus olisi maailmanloppu… :unamused: Mulla jokainen retkahdus on aiheuttanu vain varmemmin tunteet et takasin tuohon elämään en mene! Tietenkin tällä likallakin joka sit retkahti, näytti putki vievän mennessään, mut itse oon tuonkin asian käynyt pidempää reittiä eli vaikka ennen kerta-käyttö aiheutti putken, ni nykyään se ei olis edes mahdollista. Nimenomaan maailmankuvaa (kaikkea hyvää ei saavuta hetkessä), omaa itseään (oppii katsomaan hyviä asioita ja tuntemaan itseään ettei masis & ahdistus kestä enää vuosia) ja tavoitteita (ei oo tarkotus vetää pää sekaisin vaan löytää uusia keinoja päästä eroon vaikeuksista) muuttamalla. Itsekin aikoinaan ajattelin että selvänä ei voi pitää hauskaa, kyllä se nykyään onnistuu.

Niillle ihmisille keillä lapsella on ollut koulussa ongelmia kannattaa lukea "leimatut lapset, kun koulu ei ymmärrä; (Eija?) Reinikainen. Lainasin oma-hoitsulle tuon kirjan, oli aivan mahtava ja selitti kuinka meidänkin luokalta yks hiljainen tyttö joka kertasi ekan ja opettaja painosti väkisin puhumaan; on nykyään 30v ja eläkkeellä ollut koko iän. Ei koskaan osannut sopeutua muiden oppilaiden seuraan, tai osasi ennen 3:tta luokkaa jolloin äiti ja lapset muuttivat paikkakuntaa jossa hänellä kavereita pari olikin. Sen jälkeen eristäytyi täysin. Minä toisena esimerkkinä joka lensi ainoana luokasta ulos edes tietämättä syytä asiaan. On varmasti monia muitakin, mutta on erittäin ihmeellistä että 1-luokalla annetaan sille lempi-oppilaalle (jonka koko luokka tiesi kyllä) mahdollisuus vahtia luokkaa open ollessa pois ehkä 10 minsaa ja hän antaa sit jälkkää; kellekäs muulle kuin mulle! Ole siinä sit vartti jälkässä kun toinen oppilas niin sanoo… Tämä opettaja vaikka jäi eläkkeelle kun pääsin kolmannelle, on vieläkin elossa ja tekisi kyllä mennä hänelle kasvotusten kertomaan minkälainen epä-asiallinen ihminen oli kun ryttäsi eka-luokkalaiset täysin ellei ollut juuri hänen tyyppiään… :imp:

Kauheampi tapa on etsiä tietoa esim Youtubesta. Se ei helpota oloa ollenkaan. Voin hyvin kuvitella tyttäreni tähän seuraan: http://www.youtube.com/watch?v=wDf_8SvpPTQ
Ihan tämän tapaisia kavereita olen nähnyt hänen ovensa raossa, naapurustossa tai jopa asunnon sisällä.

Olen katsonut Kakola ja Katkolla ohjelmien kaikki osat, Huumekoulusta pari. Kaksi ensimmäistä olivat tosi mielenkiintoisia, kyllä sitä tuli mietittyä paljon näiden ihmisten elämää. Surullista oli vain taas huomata, että päihdeongelmasta ei noin vain muutaman viikon laitoshoidolla pääse eroon. Seurantajaksoista selvisi, että Katkolla -ohjelman osallistujista kukaan ei tainnut pystyä pysymään kuivilla, kun laitoksesta oli kotiuduttu. Sen sijaan Kakolan pojista vain yhdellä meni huonosti seurantajaksossa - juuri sillä jolla oli rikoskierteen ohella vahva päihdeongelma! Katsottiin muuten pojan kanssa yhdessä sitä viimeistä Katkolla -jaksoa (poika oli nähnyt itsekseen myös muut jaksot). Kun viimeisenä näytettiin Marcin surullinen tilanne, poikani ei pystynyt katsomaan, vaan lähti toiseen huoneeseen. Kyllä tuntui pahalta minusta, pojasta varmasti vielä enemmän… :frowning:

Se Kuren voimakas vaikutus Flukiin jäi myös mun mieleeni. Uskon, että tuollaisella vertaistuella on varmasti hyvinkin suuri merkitys. Varmaan henkilökemioillakin on vaikutusta. Ei muiden poikien kohdalla ollut samanlaista. Ei ole varmaan ihan merkityksetöntä, että huumekuntoutuksessa on paljon työntekijöitä, joilla on itsellään päihdetausta.

Nämä ohjelmat vaikuttavat varmaan ihan eri tavalla kun on omakohtaista kokemusta. Tuntui hyvältä katsoa kun joillain oli elämämenossa parempaan suuntaan, mutta kosketti myös syvältä nähdä miten nopeasti huonoon kuntoon voi mennä pelkällä juomisella. minä niin toivoin että tyttärellänikin olisi asiat parempaan suuntaan menossa. Nyt tuntuu kauhealta, voimattomalta ja toivottomalta. Tästä kai taas eteenpäin tunti kerrallaan, päivä kerrallaan…