Huumeiden ja masennuksen takia lääkärille?

Hei, olen aivan uusi kävijä sivulla, 20v nuori mies joka erosi juuri 5v suhteesta pari kk sitten.
Olen aina käynyt baareissa paljon, mutta selvinpäin tai pienessä nousuhumalassa. Eron jälkeen siirryin käyttämään piiskaa ja mämmi pommeja, sekä essoja. Pari kk tässä mennyt joka vkl vetäen yksi tai kaksi iltaa, hakien apua ahdistukseen ja masentuneisuuteeni. Kerroin tänään asiasta äidilleni että oon ihan romuna ja mikään ei enään kiinnosta. Asun omillani ja käyn töissä ja haluaisin lopettaa nämä touhut, ja huomenna menen lääkärin luokse hakemaan sairaslomaa masennuksesta mikä on aika rankka tällä hetkellä. Voiko lääkärille kertoa huumeiden käytöstä vai jääkö merkki johonkin tietoihin ja mitä sairas/henkivakuutukselleni käy? Kenkää ainakin saisin jos pomo sais isossa firmassa tietää. Ohjaus terapeutille? Voiko hänelle luottamuksella kertoa? Kavereilla on paljon muuta ja en ole tottunut puhumaan ongelmistani kenellekkään paitsi äidilleni. Pelkään että tää tie johtaa jossain vaiheessa kovempiin huumeisiin ja arkikäyttöön, kuten monille ystävilleni on käynyt, mutta hoen aina itselleni “en mä sen niin pahaksi anna mennä” no siihen en usko itsekään… Heikko olen. Koko elämä musertu ihan paskaks hetkessä.

Jää siitä ainakin se mitä ne lääkärit koneelle kirjoittavat huumeidenkäytöstä jonka pystyvät sairaalasa lukemaan jos jaksaa jotain terkkari textejä siellä lukea, useimmiten ei, joten jää siitä jonkinlainen jälki sinne. Muihin kysymyksiisi en osaa oikeen vastata muuta kun että kai se on parempi mennä tässä vaiheessa lääkäriin ennen kun lähtee mopo ihan kokonaan käsistä. Yritä lääkärin kanssa saada sinulle aikaa paikkakuntasi avohoitoon jossa pääset puhumaan asioista ammatilaisten kanssa ja lääkärin kanssa voisitte miettiä jonkinlaista lääkitystä sinulle joka voisi tilanetta auttaa, mutta sille benzo linjalle ei kannata lähteä. Loppujen lopuksi tarvitset kuitenkin paljon tahdonvoimaa koska niitä hetkiä tulee kun istut yksin kotona ja ei ole ketään kenelle puhua kun kello on 3am. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti saat asiasi kuntoon. Sen verran vielä piti muokata että pomollesi lääkärillä on vaiti olo velvollisuus, ainut mitä hän saa nähdä on se icd.10 koodi sairasloma lapussasi.

Jos olet pari kuukautta vetänyt joka viikonloppu + viinat päälle, niin ei mikään ihme, että ahdistaa ja masentaa. Ero on aina traumaattinen asia, ja siitä toipuminen kestää aikansa. Mutta usko pois, se tuska helpottaa kyllä ajan kanssa. Ihan ekana suosittelisin sinulle tarpeeksi pitkää aikaa selvin päin, jotta aivojen välittäjäaineet ehtivät normalisoitua, sillä juuri nyt tuhlaat niitä keinotekoisesti ja elät laina-ajalla.

Moni pakenee ahdistavia ja surullisia tunteita pulloon tai kemikaalihelvettiin, mutta hieman pitemmällä elämänkokemuksella ja virheitä tehneenä voin sanoa, että kaikkein paras tie on itkeä itkut pois luonnollista tietä. Tekee aivan helvetin kipeää, mutta vaikka tämä on ihan helvetillinen latteus, niin jossain vaiheessa se aurinko tulee sieltä esiin. Nykymeiningilläsi niin ei välttämättä käy, joten halusi lopettaa on askel oikeaan suuntaan. Jos suinkin löydät jonkun ihmisen, jolle puhua ja jonka olkaa vasten itkeä, on se paljon parempi asia kuin mikään, mitä voit lääkäriltä tai kadulta löytää.

Komppaan opioidirocksia ja Paholaisen Asianajajaa. Etenkin stimulanteilla saa (tää on mutua ja omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa) päänsä varsin nopeasti todella sekaisin kun ne vapauttavat juurikin serotoniinia ja dopamiinia aivoissa, jotka siis säätelevät niitä hyvän olon tunteita. Niiden päälle kun vielä dokailee säännöllisesti niin ei ole ihme että ahdistaa ja masentaa, mitenkään siis olotilaasi väheksymättä, itselläni oli vähän samanlaista meininkiä ja käyttöä juurikin parikymppisenä pidemmän seurustelusuhteen päätyttyä ja aivokemiani ja mieleni menivät koko hässäkästä niin solmuun että meni pari vuotta siihen, että tunsin oloni taas ns. normaaliksi, vaikken omasta mielestäni silloin käyttänytkään liikaa tai usein, mutta kuitenkin joka viikonloppu pää piti saada sekaisin tavalla tai toisella. Lääkäriltä voit saada lähetteen psykiatrille tai psykologille, jossa sitten arvioidaan tilannettasi yksityiskohtaisemmin, mutta uskoisin että jos kerrot noi juttusi sekä vetoat vaikkapa siihen ettet koe jaksavasi työssäsi ellet saa apua, niin sitä todennäköisesti myös saat muutenkin kuin lääkityksen kautta. Bentsoja kannattanee välttää jos vain suinkin mahdollista, mutta jos olo on ihan kestämätön niin imo parempi se on syödä niitä (lyhytaikaisesti ja pienimmällä mahdollisella annostuksella!!!) kuin kitua omissa negatiivisissa keloissaan. Voimia :slight_smile:

Grip puhuu viisaita. Voisin vielä sanoa sen verran, että sen perusteella mitä minä olen elämää nähnyt, tuollainen päihteiden käyttö on oikeastaan sitä kaikkein vaarallisinta lajia. Jos joskus lähtee viihteelle ja herää juoppoputkasta tai vaikka vetäisi jotain laitontakin pitääkseen hauskaa, ei se välttämättä ole niin paha jos käyttö pysyy muuten lapasessa eikä satuta ketään, mutta kemikaalien käyttäminen oman pään sisällön välttelemiseksi on se, mistä se oikeasti paha riippuvuus syntyy, koska siinä on kyseessä henkinen koukku. Eivätkä ne asiat edes häviä sieltä oikeasti yhtään mihinkään, muuttuvat vain isoksi mörköpalloksi ja yhtäkkiä tartteekin kiskoa niitä bentsoja kourallinen, että pysyy herättyään tolkuissaan.

Olet aika junnu vielä ja voin nyt vanhana setänä selittää tähän, että tiedän ihan kokemuksesta, että kun se ensirakkaus katoaa horisonttiin tai selän taakse niin tekee aivan vitun helvetin kipeää. Kuitenkin särkynyt sydän, kunhan se saa aikaa parantua rauhassa, on entistä vahvempi kuin alun perin (vittu mikä latteus taas, mutta tottahan se on) ja joskus tulee vielä se hetki, kun heräät elämäsi rakkauden vierestä ja tajuat, että et ole ajatellut koko juttua enää vuosiin ja sitten käperryt hieman lähemmäksi ja nukahdat onnellisena uudelleen. Nämä jutut valitettavasti vain kuuluvat elämään ja on monia hyviäkin keinoja purkaa niitä tunteita. Kuuntele vaikka surullista tai vihaista musaa, kirjoita runo, juokse merenrantaan ja karju tuskaasi pois niin että ääni lähtee tai mene salille ja hakkaa säkkiä kunnes näet tähtiä, mutta älä ihan oikeasti hukuta itseäsi paskaan. Opettele kestämään ne fiilikset, vaikka sitten vähän kerrallaan, sillä se on sitä ihan oikeaa elämää. Ja se tarjoaa reippaasti enemmän kuin turta pää ja päihdeongelma.

Suurkiitos kaikille neuvoa antaville, tarpeeseen tulee. En oikein tiedä mitä noihin vastata.
Eniten huolettaa tuleva aamuinen lääkäri käynti, että mitä mä sanon sille jotta saan pääni kasaan ja itteni raiteille. Tosi hankalaa kirjottaa mitään fiksua kun hävettää anonyymistikkin niin paljon oma heikkous. Aina ollu tosi avarakatseinen kaikelle, pilveä kokeilin joskus yläasteella kerran ja inhosin heti. Alkoholia join pari kertaa yläastella, sitten en 15-18v kertaakaan. Sit aloin pyörimään baareissa aina selvinpäin tai tosiaan, pienessä humalassa, isä alkoholisti niin sitä en itselleni koskan tahtonut, ja vanhin veli entinen sekakäyttäjä/rikollinen ja sitäkään en ole koskaan tahtonut. Sitkun ero tuli muijan (Avovaimo) kanssa ja piti muuttaa pois suht kiireellä, yksin muualle asumaan, suht kaukana kaikesta tutusta, niin alko masentaa melko pahasti. Oon unilääkkeitä syöny tässä aina silloin tällöin, stelloja ja melatoniinia et jaksaa töissä. Punttisalilla käyn suht ahkerasti ja oon melko sosiaalinen ja seuraa kyllä on, mutta ei niillä hetkinä, kuten Opiodirocks sanoi 3am, kun olis tarvetta. Mieltä pitäny virkeenä yksin ollessa harjoittelemalla shufflausta ja muita klubi tansseja.
Kaverit pitäis laittaa vaihtoon, sano äidin mies, jolla on myös nuorena ollut päihdeongelma, jotenkin kaikilla mun läheisillä ja tutuilla on… Mutta tosiaan, se meinais sitä että jos lähden mun kavereita karsii huumeiden käyttäjien perusteella, pitäis yli 90% karsia…
Pelottaa myös miten pomo suhtautuu siihen jos vien jostain “burn outista” tai masennuksesta jonkun sairaslomatodistuksen sille ja se kelaa et ootpas sä heikko ja tyhmä…
PaholaisenAsianajaja, en oo koskaan joutunut putkaan tai ongelmiin baareissa, pidän vaan aina hauskaa tanssimalla ja tutustumalla ihmisiin, mutta pelkään siis sitä että jos tästä ei nyt ala heti nousemaan niin meno menee ihan päin seiniä. Ja latteuksesi ovat ihan tosia vaikkakin ovat kliseitä. Mut klisee toimii.
Mut sit kun se ei oo vaan ensirakkaus. Se on se oikee. Mut on juttuja joiden takii ei pysty olla yhessä, vaikka kummatkin sitä haluais. Siks tää on niin hankalaa. Jos tietäisin et se on vaan ensirakkaus se olis helpompaa. Mut nyt tuntuu et on tehny isoimman virheen ikinä, mikä se onkin. Mut ainoo oikee päätös. Se siinä raastaa.

Joo, tuli vähän avauduttua… Ennenkun tulin tänne sivulle katsomaan onko täällä mitään kommentteja, niin itkin kun pieni tyttö sohvalla ja kelasin vaan miten saan tän olon pois. Kirjottamalla ainakin vielä onneksi.

^ Komppaan edellisiä, ja suosittelen että jatka tota kirjottamista, jos se tuntuu auttavan. Tee ylipäätään kaikenmoista selvistelyhommaa josta ees vähän tuntuu olevan apua - laita ruokaa, käy lenkillä, pese pyykkiä, piirrä, sama se mitä. Pitemmän päälle auttaa purkamaan pahaa oloa.

Sen verran sanon tosta lääkärihommasta, että kerro rehellisesti tuntemuksistasi MUTTA vältä päihdeasioita. Etenkin laittomiin päihteisiin liittyen. Se on valitettavaa, mutta helvetin helposti saat lääkärissä pysyvän leiman ittees, ja se voi vaikeuttaa todella paljon asioita. Et välttämättä tule katsotuks enää millonkaan kokonaisuutena, vaan aina päihteidenkäytön lopputuotoksena. Oo ainakin tarkkana ja seuraa sitä lääkäriis, ja harkitse sitten tarkkaan että mitä asiasta sille kerrot. Fiksujakin lääkäreitä on toki, mutta harvemmin niitä onnistumistarinoita kuulee. Ilman päihteitäkin hoidon saaminen on välillä mielenterveysjuttuihin ihan helvetin vaikeeta.

Sain varattua ajan torstaiksi psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja tän päivän saikkua ja huomenna työterveyslääkärille juttelemaan lisää. Mitä sille psykiatriselle sairaanhoitajalle voi kertoa? Onko kokemuksia tai tietoa? Kun työ kunnossa en ole, sen tiedän varmasti itse vaikka lääkäri sanoi että kannattaa tehdä töitä. Pari viikkoa tehnytkin jo mutta ei siitä irti saa mitään. Masentuu vaan enemmän kun on suht paskaa duunia tavallaan. Lääkärille tänään sanoin että juon enemmän mutta että huumeita en ole koskaa kokeillut, juuri näiden merkintöjen pelossa. Ahdistaa ihan helvetisti koko ajan. Melatoniini reseptin sain tänään että uni alkaa onneks luistamaan. Ei muuta.

Paljo on lääkäristä kiinni, mun työtoveri (nainen) meni yhteen Irakilaisen kanssa ja kun tuli kaksospojat ukko muuttu eli ei enään hameita tai kaula aukkoa paidassa yms. Kilahti ja meni työterkkariin niin lääkäri keksi jonkun rasitusvamman ja aluksi 3kk lomaa ja sitten ku ei kestänyt kun ukko soitteli kokoajan missä oot ja työhon kuului ylitöitä niin tuli vahtimaan viereen, suuttui jos mun kanssa puhui työasioita niin eihän sitä kestä vaan romahti. Oli niin pitkään lomalla että menetti työnsä josta piti ja hänestä pidettiin melko naisvaltaisessa yhteisössämme. Näin tässä kaupassa miehensä kanssa ja menin keskustelemaan niin mitää merkintää ei ole missään ja työ loppu tuotannollisista ja tadoulellisista syistä ja äärettömän hyvä työtodistus, olin henkilöstöjohtajan vieressä kun se kirjoitettiin ja valmis ottaan niskasta kiinni. Lääkäri on aivan huippu ihminen.

Miten tämä ny tuplana tuli ?

Suosittelen olemaan rehellinen ja puhumaan suoraan lääkäreille ym. Helpottaa heidän työtään ja todennäköisesti myös sun oloa. Mitä sairaslomatodistukseen tulee niin voit pyytää lääkäriä jättämään syykoodin pois. Jos todistus ei kelpaa työnantajalle ilman syykoodia niin työnantaja voi omaan piikkiinsä lähettää sut toiselle lääkärille.

Mut yritä jättää ne päihteet pois. Ne ei asiaan vaikuta kuin negatiivisesti.

tuplat

Kävin tänään siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Puhuttiin eka niitä näitä 15min ja sit kysyin siitä salassapitovelvollisuudesta. Ja sanoi että ei kirjota mitään sitten ylös jos kerron. No kerroin sitten että kokeillut vähän enemmänkin viime aikoina essoja ja muita aineita. Tykkäs hyvää että kerroin “hyvä että sanoit koska jos esim kuukaudessa ei alkais tapahtumaan muutoksia sun mielentilassa niin pyörittäis vaan ympyrää mut nyt päästiin asian ytimeen” sit puhu jostain serotiinista että se loppuu ja masentuu ja sopii kuulema hyvin yhteen masennuksen alun kanssa päihteiden aloittaminen. En sit tiedä mistä mikäkin johtuu… Uus aika sovitu ens viikonloppuun. Kyl se jeesas puhua sen kanssa mut toisaalta en tiedä. Jotenkin jäi fiilis ei se osannu auttaa niin sillain. Mut yks kerta takana vasta. Muutama ainakin edessä.
Kellään kertoa kokemuksia miten pääsi eroon pysyvästi ja voimaa ettei sorru uudelleen? Kun se on niin helppoa nykyään klubillakin jos haluaa niin sitä saa heti ja halvalla. Tahdonvoimalla vaan?
Eilen kun ahdisti ja teki mieli niin treenasin vaan shufflaamista… Alkaa running man kohtapuolin sujumaan ^^^
Taas sai purettua ahdistuta. Frendeillekkin sitä voi tehdä mutta siitä tulee niin helvetin heikko olo sellanen et luulee et ne kelaa “ethän sä vittu oo edes koukussa jne jne, oo mies saatana” no joo en oo koukussa sillain, mut sillain joo. Hankalaa.

Itse olen käynyt vastaavan tädin juttusilla jo kauan kauan aikaa, mutta hänen tyyliinsä ei kuulu se että jos sanon että älä kirjota tätä ylös, niin se ämmähän kirjottaa sen kuitenkin ja mitä huumeisiin tulee niin hän ilmoitti heti että hänen on raportoitava kaikki mahdolliset huumekokeilut, koska ne voivat vaarantaa terveyteni joten niiden raportoiminen on pakollista, joten ole onnellinen että sait tollasen kenelle voit jutella rehellisesti sanoen että älä kirjota tätä ylös mihinkään. Itse käyn kerran viikossa jauhamassa paskaa suoraan sanottuna omalla psykan sh:lle.

Siihen minä olen todella huono ihminen antamaan neuvoa kuinka päästä aineista eroon lopullisesti, koska olen itse niin alkutaipaleella, jos edes siellä, siinä asiassa, mutta olen varma että täältä löytyy myös ihmisiä jotka osaavat antaa neuvoa sinulle tässäkin asiassa.

Ovatko ystäväsi kommentoineet jotenkin kun olet asiasta puhunut, jos ovat niin käske painua vittuun ennen kun ymmärtää itse addiktioista yhtään mitään. Mutta jos ystäväsi ovat vain tukeneet ja kuunnelleet niin ehkä silloin on “vika” siellä oman pään sisällä.

Tässä hiljan sain yksityiselle neurologille peruutusajan ja heti taksiin, sanoin että valitettavasti henkeni haisee kaljalle ja en halua ilmoitusta poliisille ettei aseita. Lääkäri sanoi ettei hän ole täälä haistelemassa potilaiden henkeä eikä hyväksy koko ilmoitusvelvollisuutta ja nyt aletaan töihin, niitä on niin ihania lääkäreitä mutta löydä ne. Olen parikertaa pyytänyt laskun ja lähtenyt ulos. Se on varmaan Mehiläisen papereissa että ukko on mahdollisesti tyhmä muttei idiootti. Viimeksi olin uudella neurologilla pyytämässä oikeuteen todistusta niin vanhempi mies kysyi mitä kirjoitetaan kun sähän olet se kipee niin tiedät parhaiten, ainut mitä kirjoitti omasta päästään oli potilas tuskainen ja kävelee levottomasti huolimatta äärinmäisestä kipu lääkityksestä.

Niin masis tuli puheeksi kun sanoin pääni hajoavan jos istun vielä yhden kesän kotona ja proteesipajalta tukiliivit eli Hondailen maalla ja merellä, saatan parin pilsnerin jälkeen sukeltaa vaikka pullo painaa 25Kg ja 5Kg on nostoraja. Tämä voi osottautua huonoksi yritykseksi hoitaa itse itseään mutta mulla on masislääkkeitä ja lukee kyljessä kivun hoitoon mut pitäishän niiden pitää matot vintillä suorassa samalla, ei pidä. Kun kuulen lokkien kirkuvan vedän opamoxeja kourallisen ku putoon jo yhdestä, lihakseen pistettävää morffiinia on viileäkaapissa ketku kun olen niin saan hankittua.