huumeet vie poikani

moi
mä näin uutena tulokkaana haluaisin osallistua keskusteluun. Mun poika oli viime lauantai-aamuna löydetty tieltä sammuneena, josta ohikulkija soitti 112:seen, ja pollarit haki pojan putkaan. Puhalsi nollat mut huumetesteihin meni keskussairaalaan. Bentsoja oli plussalla. Nyt on huostaanotettuna, ainaki seur.30 vrk. MITÄ ON BENTSTOT??? Onko ne nappeja vai nuuskataanko niitä vai suoneenko???
Mä oon tosi sokissa kaikesta tosta ja tahdon kommenntteja sekä vastauksia…

-Kaija_

p.s.kai muutkin äidit itkee??

Bentsot on keskushermostoa lamaavia lääkkeitä, joita käytetään mm. unettomuuden, ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön hoidossa. Addiktien joukossa tosi suosittuja mm. siksi, että ne jeesaa vieroitusoireisiin. Bentsot on ihan nappeja, mut monet käyttää niitä nuuskaamalla tai suonensisäisesti. Osa käyttää ihan pureskelemalla, liuottamalla kielen alla tai sit kokonaisina nielemällä. Bentsoihin jää mun mielestä tosi helposti koukkuun ja vieroitusoireet on aika pitkät. Ihan lääkekäytössäkin suositellaan, ettei käytettäis yhtäjaksoisesti yli kahta viikkoa ja silloinkin pitäis asteittain lopettaa. Kertoo jotain riippuvuuspotentiaalista.

Kannattaa nyt sit perehtyä eri päihteisiin, koska hyvin todennäköisesti poika on jossain vaiheessa ainakin kokeillut jotain muutakin kuin bentsoja. Tossa esim. linkki wikipedian bentsosivulle:

fi.wikipedia.org/wiki/Bentsodiatsepiinit

Juu.,helvettii tää on sivusta seurata…rakas pikkuveljeni-narkomaani,metaa,pvtä,subuu,ryynei,happoo,ihan mitä vaan.ja kaikki melkein räpylään…Vanhenpani kieltävät ongelman,olen pelastanut veljeni useita kertoja.Kerrankin soitti piriputken jälkeen että kaikki omaisuus tulee minulle ja sitten häntä ei enää ole.Soitin vanhemmilleni et nyt on tosi kyseessä…Sain veljeni lähtemään vanhemmille maalle. Eihän ne olleet juuta jaata puhu eet paitsi äiti tuputtanut jjesusta jasyytellyt ja ehdottanut töitä…Olen itse Ehdottanut katkoa.Äitini vaan uskoo että kyllä jumala auttaa,rukoillaan.paskan marjat!!! se vaan sulkee silmänsä.isä ei juuta jaata poikansa kanssa puhu…antaa rahaa vaan ettei oma tunto soimaa…Poissa silmissä poissa sydämestä. Olen miehn i kanssa veljeäni koittanut nostaa jaloillean nostaa useita kertoja. Vanhempani ei vaan halua uskoa että ongelma on JA PAHA!!! ei ne puhu ees sen kanssa huumeista. Olen veljelleni kuin enemmän oikea äiti ja mieheni enemmän isä kuin oma isä…Tuntuu vaan niin pahalta kun omat vanhemmat ei halua myöntää että kohta on myöhäistä.Veljeni on merkannut minut lähi omaiseksi,joten jos jotain käy,toivon mukaan saan veljen pitää vielä pitkään,mutta KOKO ajan pelkään mikä on se vika päivä. Itkettäää välillä niin kamalasti,mutta minä kestän.
Viime syksy oli viimeinen nakki.Isäni sekosi ,uhkasi veljeni kuullen itse murhalla,ja kuinkas kävikään…kun parin kuukauden päästä veljeäni näin,20 kiloa painoa pudonnut,vainoissa,asunnottomana(elokuussa jo lähti asunto alta) …

Vanhempani eivät pitäneet edes tärkeänä auttaa veljeäni samaan asuntoa-olivat kuulemma kalliita(400 e pk seudulla) ...minkä hintainen heille on oman pojan henki????       Vaikeeta tää välillä on.Mutta olen kiitollinen  niistä mukavista hetkistä,mutta veljeni osaa olla tosi vittumainen kun ruinaa rahaa kamaan.. Laitan tähän linkiksi biisij joka minua ainakin koskettaa.Narkomaanillakin on ihmis arvo..Kuinka voisin auttaa läheistä...[youtube.com/watch?v=I9PgNdD_5Nc](http://www.youtube.com/watch?v=I9PgNdD_5Nc)    subutex cowboy


Tsemppii kaikille narkomaanien läheisille,ja onneksi on niitä hienojakjin selviytymis tarinoita!!!

<3 systeri

Koko ajan pelko menetyksestä… ja tätä jatkunut jo kuusi vuotta. Aiemminkin oli oireita, mutta ei osattu auttaa eikä ymmärretty mistä kysymys. olen vienyt lastani psykiatrian poliklikinalle useaan kertaan ja hoidossa hän on ollut myös n. 4 vuoden aikana 2-3 kertaa vuodessa kuukauden tai viikon. Mutta joka kerta hoito on keskeytynyt syystä tai toisesta. Ainakin viimeksi olin itse syypää, koska välillisesti autoin hänet kamojen käyttöön. Olin taas kerran liian hyväuskoinen ja luotin hänen “paranutuneeseen” tilaansa. Hän asuu omillaan, mutta laskut, ruoat ja pyykit hoidan 2-3 krt viikossa, vain siksikin, että näen missä kunnossa hän on. Hänen kertomansa mukaan lääkärikäynneistä ja hoitajien tapaamisesta suorituu mutta muuten ulkona liikuminen ja esim. kauppa-asiat ovat ylipääsemättömiä. Hän on myös yksinäinen. Lukuunottamatta joitakin samassa jamassa olevia kavereita. Muu perheemme on täysin mykkänä tästä asiasta. Emme koskaan keskustele hänestä, vaikka kaikki tietävät tilanteen. Olen aivan lopussa. Töissä en voi puhua tästä, vaan yritän esittää kaikki hyvin hommaa, vaikka kaikki päin p…ttä. Perhe oirehtii myös, esim. vatsahaava ja vanhemmalla sisaruksella puhjennut parantumaton sairaus. Myös vanhempani ottavat tämän hyvin raskaasti. Itselläni hyvin synkkiä ajatuksia…

Täällä on tytär, joka eristäytyy perheestään päihteiden takia. Väärinkäytän lääkkeitä, enkä uskalla sitä tunnustaa äidilleni. Olen aikuinen (23v), mutta äitini luulee että elän aktiivista elämää. Asun 300 km päässä entisestä kodistani ja näin ollen äidistäni. Minua hävettäisi mennä kotiin, sillä äiti näkisi riutuneet kasvoni ja kysyisi olisinko sairas. Minua pelottaisi odottaa, että perheeni menee nukkumaan, jotta minä saan jälleen sekoittaa pääni ja istua tietokoneella tällaiseen aikaan yöst’ä.
Minulla on myös kaksi erittäin rakasta veljeä, jotka eivät tiedä tästä mitään. Olisimpa joskus osannut olla se hyvä isosisko, kun he sitä tarvitsivat. Meillä on pienet ikäerot, joten veljeni pyysivät minua usein leikkimään. Jouduin aina kieltäytymään, koska olin niin väsynyt.
Haluaisin kertoa perheelleni miten paljon heitä rakastan ja miten paljon haluan olla heidän kanssaan, mutta se ei onnistu koska he eivät hyväksy minua käyttäjänä. On niin surullista katsella satojen kilometrien päästä internetin välityksellä, mitä perheelleni kuuluu. Pääsisimpä tästä pois, haluaisin vain kotiin ja äidin syliin vaikka olenkin aikuinen. Itkin koko ajan viestiä kirjoittaessani-se taisi tulla sydämestä.

Terveisin narkkitytär.
Voimia sinulle narkin äiti, hyvä sentään, että tiedät poikasi tilanteesta. Kaikkea hyvää.