Heippa,
en tiedä onko koko forum enää elossa. Ajattelin kuitenkin kokeilla kirjoittaa tänne. Haluisin mennä livekeskusteluryhmään, mutta en löydä mitään tilanteeseeni sopivaa.
Olen käyttänyt erilaisia päihteistä 12-vuotiaasta. Nyt olen 33. Yläasteajalla olin kiusattu ja poltin ja join saadakseni hyväksyntää.
Olen äärimmäisen älykäs enkä sano tätä itsekehuna. Liika älykkyys tekee elämästä helvettiä helposti. Lisäksi kärsin nopeasyklisestä I tyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tyypillisesti pahoin sekamuotoisin jaksoin. Oireilin näkyvästi jo 12-vuotiaana eli ennen mitään käyttöä. Lisäksi minulla on huono näkö poislukien hyvin herkät aistit.
Tutustuin kaltaisiini ihmisiin, jotka käyttivät huumeita. Poltimme pilveä. Kun käytin ekstaasia ensimmäisen kerran, tajusin olevani kaunis (mikä oli ihan outoa koulukiusatulle reppanalle). Joskus kehissä olivat ghb, lsd ja piri, joista viimeisin melkein vei mukanaan. Alkoholia emme koskaan juoneet - se olisi ollut junttia. Kuuntelimme “vaikeaa” musiikkia ja puhuimme syvällisiä. Kouluhommat menivät minulta aina hyvin (nimim. Seministi puhui aamusavuista ennen matematiikan koetta. Been there, done that ja kymppi tuli). Kävin myös paljon psytrance-bileissä.
Ns. kovien huumeiden käyttö loppui pääasiallisesti erääseen ikävään eroon, kun käytin amfetamiinia puolison toiveesta huolimatta. Olin 18 ja muuttanut eri kaupunkiin hänen vuokseen. Ajauduin suoraan suhteeseen kaveriporukan “budikuninkaan” kanssa, vaikka hän oli kontrolloiva ja impulsiivisen hankala. Elin eristyksissä kommuunissa maalla ja olin jatkuvasti pilvessä. Kähvelsin myös puolison adhd-lääkkeitä. Ennen yo-kirjoituksia olin polttanut päivittäin noin puolen vuoden ajan ja sain rivin laudatureja. Pääsin ikävästä kontrolloivasta puolisosta eroon kun nykyiseni “pelasti” minut. Hän on hyvin leppoisa pilvenpolttelija.
Hänen tuellaan kävin läpi psykiatrista hoitoa. Lääkkeet olivat vahvoja ja niissä oli kauheita sivuvaikutuksia. Kaksisuuntaisen sekamuotoinen tila on hyvin tuskallinen; mieli käy tuhatta ja sataa loopaten ikäviä asioita. Kaikki ärsyttää ja syyllisyyden taso on valtava. Ainoastaan ryhmäterapiasta oli apua.
Tässä kohtaa tuli mukaan alkoholi ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin ehkä 23. En juonut mitenkään jatkuvasti, mutta varsin destruktiivisesti. Kännissä saatoin ottaa amfetamiinia salaa puolisoltani, joka oli jyrkästi sitä vastaan. Sekoilin ja aiheutin kauheuksia. Alkoholi oli pahin päihde, hyvänä kakkosena bentsot, joihin onnistuin muodostamaan riippuvuuden. Noilla kahdella olen tehnyt ehkä pahimmat virheeni elämässä. Bentsoja kun saattoi huomaamatta ottaa töissäkin. Estoja katosi ja kärkkäänä ihmisenä hankkiuduin riitoihin ja tunsin manipuloivani koko laitosta. Kännissä kadotin tavaroita ja kerran jouduin jatkoilla raiskatuksi. Olin hyvin ulapalla vahvan bipolääkityksen vuoksi (esim. ketiapiini, haloperidoli, risperdal) ja lihoin hirveästi.
Nyt tulee se minulle hankala osuus. Olen saanut lääkityksen purettua yhteen ainoaan masennuksen estolääkkeeseen. Olen vaihtanut työpaikkaa ja uraa ja olen erittäin hyvä siinä, mitä teen. Elämäntilanteeni on mainio. Rikosrekisteri on puhdas. Talous on kunnossa. Ei ole luottotietomerkintöjä. Parisuhteeni on edelleen oikein rakastava. Olen terve ja hyvässä kunnossa. Ylikierroksia vähentää päivittäinen polttelu. Se tuntuu pitävän minut “järjissään”. Viimeksi kun pidin 100 päivän tauon, ystävät totesivat, että ehkä sun kantsis vaan suosiolla poltella, kun “mopo keuli”. Koen kuitenkin, että kannabis on paras lääke pitämään mielialaani kurissa kokeiltuani erilaisia lääkecocktaileja 10 vuoden ajan.
Bentsoihin olen edelleen koukussa, mutta luojan kiitos e-reseptin ansiosta en pysty “letkuttamaan” eri lääkäreiltä niitä enää, joten tulee pakkotaukoja (en ole tekemisissä “diilerien” kanssa vaan kannabislähteeni on hyvin turvallinen). Silti niitä ajoittain hankin ja sotken taas asioitani. En uskalla pyytää lääkäriltäni reseptinuusintakieltoa, koska en tahdo leimaantua narkomaaniksi. Se leima kulkee koko loppuiän mukana, jos sen kerran saa tietoihinsa. Bentsot eivät toimi kohdallani rauhoittaen.
Nyt yritän taas olla tauolla. Alkoholin jättäminen johtaa kohdallani sosiaalisten tilanteiden vähenemiseen, kun en osaa olla väkijoukoissa selvänä. Se ei ole ongelma. Alkoholi on järkyttävä päihde. Sen sijaan kannabiksen poisjättö vei samaan tilanteeseen kuin viime tauon aikana: olin kiukkuinen, sain pakko-oireita ja ajatukseni olivat jatkuvassa syyllisyysloopissa. Voimakkaat hajut ja kovat äänet häiritsivät. Oli vaikea syödä, jos ruuan suutuntuma oli vääränlainen. Lisäksi aloin taas nähdä unia ja ne osoittautuivat tosi ahdistaviksi.
Minusta neuroleptien vaikutukset ovat kammottavia verrattuna kannabikseen. En ole myöskään koskaan ollut psykoottinen. Silti tuntuu, että olen ihan narkomaani. Vanhassa työssä saattoi käydä vaikka lounastauolla jointilla. Uudessa sellainen ei onneksi ole mahdollista. Pystyn myös urheilemaan ja toimimaan täysin normaalisti poltettuani. Poltan ihan jatkuvasti iltapäivisin ja viikonloppuisin jos vain olen kotona. Ainut ongelma on ylensyönti ja se, etten pysty keskittymään kirjojen lukemiseen 
Tänään löysin itseni nitkuisena tonkimassa tuhkakupista jointinjämiä. Hälytyskello soi. Tavoitteeni tällä hetkellä on siis pitää 2017 ensimmäinen kvartaali päihteettömänä.
Bentsojen ja muiden juttujen käytöstä eivät tiedä juuri kukaan ja niistä ei totisesti saa kertoa puolisolleni. Hän jättäisi saman tien. Niistä haluisin eroon, mutta olen heikko.
En tahdo puhua näistä asioista terveydenhuollossa. Siellä ei uskota omaa kokemusta lääkkeistä vaan tuputetaan erityisesti ketiapiinia jatkuvasti enkä suostu ottamaan sitä enää, eli olen ns. hoitokielteinen. Bentsoreseptit uusii tk-lääkäri, jota en ole koskaan tavannut.
Olen ristiriitaisessa tilanteessa. Yrittääkkö laillisin lääkkein, jotka tuntuvat pahemmilta, vai laittomin “lääkkein”, jotka pitävät järjissään keveämmin? Mania ja sekamuotoinen tila ovat oikeasti tosi hirveitä. Kun aivoissa jyskyttää jatkuvasti. Käytän toki myös ns. konservatiivisia keinoja olotilani hallintaan eli liikuntaa, säännöllistä unta ja riittäviä lepohetkiä.
En nyt tiedä mitä tähän voisi odottaa vastaukseksi. Piti vaan päästä avautumaan.