Huomenna paljastan kaiken

Hei!

Olen alkoholisti.

En suurkuluttaja, en tissuttelija, vaan alkoholisti.

Asiasta ei tiedä kukaan…

Nauran!
Tottakai tietää, melkein kaikki. Kaikki ovat vain hiljaa…

Mieheni tituleerasi minua alkoholistiksi kerran, kaksi vuotta sitten. Pyysi anteeksi, kuulemma hermostui, en ole, hän sanoi.
8v sitten hän ihmetteli miksi pitää juoda niin usein. Voi kun hän olisi tajunnut jo silloin ja mennyt pois. Olisi säästynyt paljolta.

Olin vihainen, miksei kukaan halunnut minulle apua kerta tiesivät, kukaan ei ottanut asiaa puheeksi. Tietävät ehkä luonteeni, suuttuisin ja kääntäisin kaikki toisten syyksi. Eivät vaan halua. Katsovat mielummin vierestä.

Enää en ole vihainen, ymmärsin miksi olivat hiljaa. Minulla oli vielä juomatonta juomaa, en ollut valmis. Odottivat että kulautan viimeisenkin ämpärin tyhjäksi.

Olen juonut sen tyhjäksi. Ja luovutin. Olen sairas, Haluan avun. Tunnustan, myönnän, antaudun. Haluan lopettaa.

Huomenna kerron miehelleni kaiken. (Kyllä hän on varmasti jo kauan odottanutkin että myönnän) Myös sen että olen läheisriippuvainen, myös sen että tunnen olevani arvoton.
Siivoan, siivoan pois ympäriltäni kaiken sen miksi tunnen arvottomuutta. Aloitin alkoholista, jatkan myöhemmin muista asioista.
Katsotaan haluaako mieheni siivota minut, aloittaa alusta, vai olisiko meillä vielä toivoa.
En ole lyönyt, en pettänyt. Olen hoitanut oman osani työstä ja kodista. Läsnä en ole ollut, se saa minut itkemään.

Nyt olen selvinpäin, ja tästä eteenpäin pelkään mutta olen valmis taistoon <3

8 tykkäystä

Hei!

Miten menee nyt?

Onhan se pysähdyttävää tajuta, ettei saa päivistä otetta, juo viikkokausia ja tarvii alkoholia ollakseen oma itsensä. Itselläkin juomisen lopettaminen jälleen prosessissa.

Voimia taisteluun.

1 tykkäys

Hyvää Juhannusta ja kiitos viestistäsi lempeä_kettu!
Ja voimia sinulle tälle matkalle myös!

Viikon ollut juomatta, pisin aika ollut tämä viikko jo luvattoman pitkän ajan…

Puhuin mieheni kanssa ja pääsimme hyvään ja luotettavaan keskustelun alkuun, ymmärrystä puolin ja toisin. Kulunut viikko ollut perheessä hyvä ja levollinen. Tästä on hyvä keskusteluja jatkaa. Oma mieli myllertää tosin valtavasti. Ostin vihkon johon aloin kirjottamaan aivan päättömästi kaikenlaista jota päästävä purkamaan.

Omat pelot alkaneet hävitä (pelkäsin päivittäin mm terveyteni puolesta paljon ja join silti…) Saan käydä nukkumaan rauhallisin mielin ja aamut, niitä rakastan <3

Olin viime kesästä juomatta 159 päivää. Se oli todella ihanaa ja onnellista aikaa… Sitten taas jotain tapahtui…

Mietin päivittäin että miksi onnistuisin nyt kun en ole onnistunut ennenkään, en osaa vastata itselleni mutta sisäinen oloni on nyt erilainen, ehkäpä koska uskalsin puhua puolisolle ja pyytää apua ja ymmärrystä sekä tukea.
Sen olen nyt ääneen sanonut että kohtuuteen en pysty, se on kokeiltu jo niin monesti ja aina kompastuttu.
Viimeaikaiset juomamäärät olivat niin suuria ja aloin olla itsetuhoinen ja surullinen, ajatuskin siitä (vaikka vain viikko takana) niin tulee itku ja päätös taas voimistuu.

Ollaan vietetty päivää perheen kanssa pelaillen ulkopelejä ja myöhemmin grillausta ja paljuun.

Huomasin äskön kun hassuttelin lapsille jotain sanovani vanhimmalle pojalleni että “mitään en ole juonut mutta naurattaa silti hervottomasti”. Tajusin silloin että kello on kolme ja vietän juhannusta täysin selvänä ja nautin niistä kakista kliseisitä lapsiperheasioista ja mullahan on Oikeasti hauskaa <3

Selää juhannusta kaikille!

5 tykkäystä

Minä oikein odotan huomista aamua kun herään kellon soittoon klo 5.00 ja hymyilen. Hymyilen siksi että toisin kuin valtavan monella muulla, mulla ei ole krapulaa. Muistan täysin illan eikä pelota katsoa puhelinta. En herää myöskään päivystyksestä odottaen psykiatrista arviota koska en ole laskuhumalassa väsyneenä uhkaillut tappaa itseäni.
Herään hymyillen koska muistisairas äitini on ollut turvassa koko illan ja yön ja olen ollut kykenevä huolehtimaan hänestä ja auttamaan jos hänelle tulee hätä.
Herään hymyillen koska edessä on virkeä päivä hyvin nukutun yön jälkeen ja pystyn paistamaan silakkapihvejä ja vielä syömään ne.
Herään hymyillen koska en ole juonut alkoholia

6 tykkäystä

Hienoa että olet pärjännyt ja saanut tilannetta raiteilleen! Juhannus, lapset ah, niin paljon parempaa selvin päin!

Meille kaikille on tapahtunut noita retkahduksia, yli 150 päivää, wau! Oletko pohtinut mikä johti retkahdukseen? Minä olen paljon pohtinut täällä petauksia ja ne alkaa mulla aika aikasten. Kaikista retkahduksista on mahdollista oppia ja pystyy ensi kerralla väistämään saman miinan.

Juhannuksen jatkoja!

1 tykkäys


Hieman ennen aamu 06 sain tämän upean hetken nauttia. Pää selvä, hyvin nukuttu yö, koira odottaa vieressä uimaan pääsyä, lupasin viedä :slight_smile:

Viime vuonna 159 päivän juomattomuuden retkahdus on pyörinyt mielessäni ja olen saamaisillani kaikki vastaukset pikkuhiljaa. Osaan syistä olen pystynyt tehdä muutoksia mutta osan kanssa on vaan opittava uudenlainen lähestymistapa ja ajatusmalli. Liika kuormitus on yksi niistä syistä.
Sehän alkoi kohtuukäytöllä ensimäiset 2kk ja hetken luulin että vanha koira oppisi uusille tavoille mutta lopunhan me kaikki tämän alan ihmiset tiedetänkin.

Nyt maakuntamatkailua ja jäätelöä :heart:

2 tykkäystä

Hei kaikille!

Hyvä avaus tämä retkahdusten pohdinta.

Minulla on ollut ongelmana vuoden ajan (eli sen jälkeen, kun retkahdin 8 kk raittiudesta), että vaikka tunnistan petailun, en ole välittänyt siitä, koska on ollut halu/selkeä tarve juoda. Ongelmani siis on, ettei minulla ole ollut riittävän kovaa tahtotilaa lopettaa. Ja kun on hetkittäin ollut, ympäristöni olosuhteet eivät ole tukeneet raittiutta, vaan raittius on jäänyt max. 2 kuukauteen.

Mielestäni retkahduksia ja niihin jotaneita syitä olisi hyvä pohtia tällä palstalla enemmän, jotta voisimme pysyä raittiina pidempään. Tuurijuopon elämä on todella raskasta. Tavallaan alkoholi ottaa jokaisella retkahduksella vahvemman otteen minusta. Hyvä avaus siis! Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu.

3 tykkäystä

@Lempea_kettu

Mulla samanlaisia ajatuksia tuosta retkahtelusta. Silloin kun ei oikeasti ollut sisäisesti valmis niin silloin sitä tapahtui herkemmin.
Olen kuluneen vuoden aikana päättänyt lopettaa lukuisia kertoja, kestänyt ehkä viikon/10 päivää ja meno taas jatkunut. Joka kerta pahemmin kuin aikaisemmin. Joka kerta pohja ollut lähempänä.

TUKI on itselläni se iso asia tai oikeastaan sen puute. En edes puolisolleni ollut halunnut puhua juomisestani vakavasti, enkä halustani lopettaa tai tuen tarpeesta. Nyt kun se asia on toisin on helpompi jatkaa.

STRESSI, tai no minä tykkään käyttää enemmän sanaa liika kuormitus on yksi mikä laukaisee tarpeen saada pää nollattua. Sen eteen on tehtävä paljon työtä.

EPÄOIKEUDENMUKAISUUS, töissä varsinkin, että se ärsyttää ja ihan kuin se kotona kaljalla paranisi…

PERHESUHTEET, itselläni on viileät välit äitiini, yrittäjä, alkoholisti, ei koskaan aikaa eikä kiinnostusta. Isä on poistunut kuvioista jo ollessani 2v eikä ole kaipaillut sen jälkeen.

Syitä on muitakin, ainahan se joku on pinnalla, niinkuin ihmisillä ylennsä, vastoinkäymistä jossakin asiassa, väsynystä, stressiä, huolta jne.

Miksi en osaa kohdata ja käsitellä niitä selvänä…
Kohta kaksi viikkoa jälleen opettelua. Olen sanonut itselleni että joskus on sen viimeisen lopettamisen vuoro, haluan että.tämä on .inun viimeinen lopettaminen.

Mukavaa viikkoa kaikille, muistakaa juoda paljon vettä ja aurinkohattu päähän! :slight_smile:

3 tykkäystä

Ihana kuulla, että uskalsit ottaa vaikean aiheen puheeksi ja tunnet nyt saavasi tukea. Se voi hyvinkin kantaa pitkälle. Minäkin toivon, että tämä on sinulle muutoksen kesä ja viimeinen lopettaminen. Hirveästi tsemppiä! :strawberry: :sun_with_face:

1 tykkäys

No tämä juuri ja työ on yksi suurin juomista ylläpitävä tekijä, ja kyllähän se totta on, että mahdollisuudet onnistua ovat huomattavasti heikommat, jos ei nauti ja työt tulevat vapaa-ajalle ja elimistössä jatkuva hälytystila. Sen mielihyvän hakee silloin juomisesta, koska ei ole voimaa muutokseen.

Eilen sattui sellainen tilanne, että menin kauppaan ja tuli sellainen todella pimeä musta hetki. Ajattelin, että jos en saa nyt mitään juomaa, en selviä. Sellainen totaalinen ahdistuksen ja pelon tunne olla selvinpäin. Menin kylmähyllylle ja katselin mitä otan. Samalla minut valtasi toisenlainen pelko, pelko humalaa kohtaan. Tiesin, että olen siihenkin loppu, eikä pää kestä enää humalatilaa pohjakosketuksen jälkeen. Niin juomat jäi kauppaan ja tänäänkin on samanlaista ajatustyötä joutunut tekemään. Ajatuksia on ollut juoda, mutta jotenkin olen saanut itseni hillittyä.

Ytitetäänpä kirjoittaa ajatuksemme auki, jos se auttaisi meitä olemaan retkahtamatta.

4 tykkäystä

Hienosti väistetty kiusaus @Lempea_kettu! :muscle: Mulla saattaisi samanlaisessa tilanteessa auttaa ottaa hyllystä juuri se paras ja kallein alkoholiton juoma mukaan. Toki tuossa hetkessä kaikki mahdollinen pahe on sallittu jos alkoholin voi väistää, jäätelö karkki yms :blush:

3 tykkäystä

Tuo oli todella merkittävä hetki Lempea_kettu!
Itselläni kävi irtautumisen loppuvaiheessa muutamaan otteeseen niin, että ensin dopamiinin ynm. ajamana oli tavallaan jo aivot tehneet päätöksen siitä, että on taas alkon aika. Mutta kun onnistui pelaamaan sen jälkeen edes hetken aikaa, niin oliko se nyt prefrontal cortex (aivojen osa, jossa tehdään pitkän tähtäimen päätökset) kerkesi ottamaan vallan ja silloin pääsi juuri tuohon kuvailemaasi tilanteeseen, jossa valinnan pääsee tekemään ihan rauhassa kokonaisuutta miettien.
Ja kun vielä siinä tilanteessa tuntuu, että voi vain hävitä, niin se on oikeasti tosi iso juttu, että siitäkin huolimatta haluaa valita hetkeksi epämukavan olotilan sen hetken “helpotuksen” sijaan.
Tuo on minusta merkki, että isoja oivalluksia on tapahtunut.
Tämän vuoksi muuten aloitin aikoinaan myös kiltisti meditaation, koska sen pitäisi vahvistaa tuota prefrontal cortexia ja silloin se on arjessa hallitsevammassa osassa ja nuo dopamiiniryöpyt eivät pääsisi ihan niin pahasti kiusaamaan.
Ennen pidin meditaatiota/hypnoosia ynm. aivan hippien höpöilynä, mutta kun kovasti sanottiin, että sen toimivuudesta on paljon tieteellisestä näyttöä, niin senkin otin päivä rutiineihin. Ja olen sen kokenut itseäni auttavan.
Mutta hyvin sinä ja moni muukin täällä nyt painaa menemään, sitä on mukava seurata! :slightly_smiling_face:

3 tykkäystä

Hienoja onnistumisia. Ja kun pitää mielessä sen oksetuksen ja pelonsekaisen tunteen sekoamisesta, mikä päässä jylläsi krapulassa, oli helpompi kieltäytyä humalasta kuin yleensä, kun juominen tuntui antavan helpotusta. Humala ei vaan toimi enää mulla, se ei tuo enää turvaa. Join pääni kirjaimellisesti 3 viikon aikana niin juntturaan, että pelkään humalaa ja yhdestä oluesta alkavaa juomaputkea (joka alkaa viikon sisällä yhden oluen maistelusta). Olen varovaisen toiveikas, että kunhan teen näkyväksi juomisen petaamista ja vältän alussa vaaroja ratketa juomaan, kykenen saavuttamaan kestävän raittiuden.

3 tykkäystä