Huolissaan miehestä!

Hei,
löysin tämän foorumin ja haluan tuulettaa niitä tunteitani täällä, joita mieheni alkoholinkäyttö on herättänyt. Ja kuulla myös, onko muilla samanlaisia ajatuksia.

Mies tekee pitkää työpäivää viikolla, aamuseitsemästä vähintään iltakahdeksaan ja kiiruimpina kausina jopa iltayhteentoista. Viikonloput ovat vapaat. Kun työ on vielä henkisesti rankkaakin, kaljanjuonti on tullut tavaksi irtauttaa hänet murheista. Viikolla kuluu vähintään pari tölkkiä illassa, joskus ei, jos ei ole ehtinyt ennen klo 21 kauppaan, minulle ei enää kehtaa soittaa, että käypä hakemassa. Kun ehtii, ostaa kasipäkin, ja näitä arki-iltoja on 2-3 per viikko. Viikonloppujuominen alkaa perjantaina, jatkuu lauantaina heti aamusta ja jatkuu sunnuntai-iltaan. Kaksi koppaa menee plus sunnuntaina korjaussarja, se tuttu kasipäkki sen jälkeen, kun lauantailta mahdollisesti jäänyt salkunpohja on kitattu. Tämän määrän lisäksi menee erinäinen määrä nelosta naapurissa, niistä määristä en tiedä muuta kuin että itse ostetuilla ei olla siinä kunnossa kuin ollaan, pystyssä ei tahdota pysyä ja jutut ovat sekavia.

Pahantahtoinen tai väkivaltainen se ei ole (en sellaista katsoisikaan), pikemminkin suloinen ja tunteellinen, väliin rehvasteleva ja hullunkurinen. Ei myöskään pahemmin peittele juomistaan, vaan juo avoimesti ja jättää tölkkejä pitkin pihaa. Tosin tänä kesänä olen alkanut huomata sellaista salailua, että kaljalaatikko jätetään autotalliin tai ulkovarastoon, eikä tuoda enää keittiöön. Joudun kysymään, missä se on ja sitten sanotaan että siellähän se on autotallissa.

Mutta ne tunteet. Olen ensinnäkin huolissani, kun ennen sunnuntait menivät krapulassa nukkuen, nyt pystyy juomaan iltaan asti ja aamulla autolla töihin. Miten voi olla mahdollista? Toleranssin nousu? Mitä tapahtuu? Työterveyshuollossa puututtiin tähän juomiseen, kun hän siellä rehellisesti kertoi (kuulema) määränsä, ja siitähän tämä suuttui, sanoi, ettei ikinä enää mene sinne edes työnantajan määräämiin pakollisiin tarkastuksiin.

Onnettomuudet. Viime aikoina alkanut kaatua, putosi lauteilta saunassa, kuhmuja tulee, kylkiluita murtuu. Pelottaa, että saa jonkun aivoverenvuodon. Yhtenä lauantaina seurasin kävelyä, se oli sellaista horjuvaa, ja vain muutaman kaljan jälkeen. Mitä siellä päässä tapahtuu?!?

Epävarmuus kaikesta. Ikinä ei tiedä, millainen ilta on, kun tulee töistä, meneekö suoraan nukkumaan vai tissutteleeko kahteen yöllä. Ei anna minun nukkua, herättelee. Mitään ei voi suunnitella, kun ei tiedä huomisesta. Itse olen töissä jo tehnyt kerran virheen, joka onneksi ei ollut kohtalokas (olen sairaanhoitaja), vain siksi, että edellisenä yönä minut herätettiin viisi kertaa aina juuri, kun olin nukahtanut, aiheena että “hei, et kai sää vielä nuku, tuu ottaa kalja, mulla on tylsää”. Tosin joskus on niin fiksu, että menee asuntovaunuun juomaan, että minä saan nukkua. Mutta kun ei koskaan tiedä, millon tekee näin!

Lomat kaikkein kauheimpia, silloin ei mitään kontrollia, juo aamusta iltaan, siis tissuttaa hela dagen ja yöt päälle. Sanoi kaverilleenkin, joka pyysi hänen autoaan lainaksi, että pidä vaan koko viikko, kännissä mä oon kuitenkin.

Rahahuolet. Meillä on erilliset tilit, en ikinä luovuta talouteni avaimia muille, onneksi näin. Hänellä ei lainkaan huolta huomisesta, rahat tulee ja menee, mitään ei jää, jos laskujen jälkeen jotain jääkin, niin kaljaan menee kaikki. Antaa huoletta rahaa pois. Tosin sitten ostaa kotiinkin remppatarvikkeita yms.

Arkihuolet. Viikonloppuisin ei tee ruokaa, jos hänen lapsi käymässä, se syö karkkeja ja juo limsaa kun ei ole mitään syötävää. Jos mulla on vapaa viikonloppu, joita ei juuri ole, minä käyn kaupassa ja puuhaan keittiössä, mies ei huolehdi. Eikä itse syö mitään, juo vaan.

Ohhoh, nyt kun näkee tämän kirjoitettuna niin näyttääpäs kauhealta :smiley: Mut kiitos tälle palstalle, että täällä saa purkaa huolia ja hiukan marmattaakin!

Terve Tixu, ja tervetuloa foorumille. Kerroit paljon miehestäsi, mitä sinulle itsellesi kuuluu?

Miehestäsi sen verran, että päivänselvä alkoholistihan tuo on. Eli sen tosiasian kanssa sinun nyt pitää oppia elämään. Suosittelisin kyllä nopeaa pesäeroa, ellet sitten halua kohta samanlaista kohtaloa itsellesi minkä löydät vaikkapa tuolta Rinaldan ketjusta. Aika pian ukkosi juo joka päivä, ja tod. näk menettää työnsä myös. Määrät kun yleensä vain lisääntyvät, eivätkä vähene, toleranssi kasvaa koko ajan.

Alkoholismi on itsensäkieltävä sairaus. Eli sen oireisiin kuuluu taudin kieltäminen, jopa alkoholistilta itseltään. Eli miehesi suhteen et voi oikein mitään tehdä, paitsi päättää jatkatko yhteiselämää hänen kanssaan vai eroatko, ja lämpimästi suosittelen jälkimmäistä. Lisäksi alkoholisti-sairaus leviää myös läheisiin, meistä tulee myötäriippuvaisia, ja se on yksi syy miksi jäämme tähän kurjuuteen, ja yritämme korjata sitä omilla keinoillamme. Nämä keinot harvoin toimivat. Minä en ainakaan ole vielä ikinä kohdannut naista, joka olisi raitistanut juoppomiehensä. Mutta sitä odotellessa :smiley: Sen sijaan olen tavannut pitkän al-anon historiani aikana jo satoja naisia (ja muutaman miehen) joiden elämä on kumppanin juomisesta huolimatta korjaantunut, ja muuttunut onnelliseksi. Osa on jatkanut juovan puolison kanssa, osa eronnut, mutta heitä yhdistää se, että he ovat laittaneet oman terveytensä ja elämänilonsa etusijalle. Joissakin tapauksissa alkoholisti raitistuu, mutta tämän halun pitää lähteä hänestä itsestään, kukaan toinen ei voi sitä häneen asettaa.

Tilanteesi on paskamainen ja kurja, osaottoni :frowning: Eihän kukaan tuollaista ansaitsisi. Jos haluat apua ja vertaistukea, ja suosittelen al-anonia. Ehkä tänne kirjoittelukin auttaa ja purkaa solmuja. Minulle tämä kanava oli todella tärkeä apu vuosia sitten, kun tein eroa alkoholistimiehestäni. Onnea matkaan!

Yhdyn sitruunapippurin kirjoitukseen!
Miehesi juo jo nyt ihan hillittömiä määriä!
Ja noilla määrillä en millään usko että maanantai aamulla miehes on ajokunnossa!
Eräälle tuttava kolmikolle kävi niin, että olivat yhden illan aikana juomassa, seuraavana aamupäivänä kukin oli sitä mieltä että selvinpäin ovat ja ajokunnossa vielä. Päättivät käydä tarkistuttamassa promillet poliisiasemalle ja kahdelle poliisi nauro päin naamaa ettei vähään aikaan tarvi ajella ja kolmannen äijän promillet on nollat vasta seuraavana aamuna! Siksi itsekkään en aja autoa seuraavana päivänä jos on tullut juotua drinkkejä ja sidukkaa, en vaikka tuntuu että olisin ajokunnossa.

Mut nyt sun täytyy ruveta huolehtimaan omasta jaksamisesta, toisen juomiseen ei voi vaikuttaa, ainakaan pysyvästi.
Sun täytyy miettiä paljonko olet valmis katsomaan…

Jaksamisia kovasti!

Kiitokset “osanotoista”, oli helpottavaa nähdä toisen ihmisen kirjoittamana että mies on alkoholisti! Mä oon jotenkin vaan ajatellut että se on suurkuluttaja, kun töissäkin käy ja pystyy olemaan ilmankin aina välillä… mut joo, eihän terve ihminen juo alkoholia tuolla tavalla, ihan tosi se on. Se itse sanoo, että alkoholisti on sellainen, joka ei pysty pitämään työtään, että hänhän ei siis ole.

Sehän tuossa on huolestuttavaa, että kun ei ole tolkkua juomisessa, viikolla kyllä sen verran, että ei ota kirkkaita arki-iltaisin (ei muutenkaan yleensä), mutta viikonloppuna päivät päättyvät sammahtamiseen milloin mihinkin. Viime perjantainakin tuli baarista ilman kenkää, ojan kautta ja kuhmu päässä.

Mulla on sellainen kanta itsellä tähän, että en voi tuolle asialle mitään, katselen vierestä ja annan koheltaa. Mutta on toisaalta kurjaa aina yksin tehdä kaikkea, yhdessä kun ei voi mihinkään mennä, ja vaikka voisikin, niin toinen ei tule. Jos ryyppykaveri naapurista ei ole kotona, sitten soitetaan jollekin ja puhutaan puhelimessa tuntitolkula, kunnes en jaksa enää valvoa yötä ja odottaa suunvuoroa vaan menen nukkumaan. Onneksi olen sellainen, että tykkään olla itsekseni ja osaan ja uskallan lähteä teattereihin tms. ihan iteksein. Uimaan ja pyöräilemään… ihan kiva, eipähän tarvi huolehtia kenestäkään :slight_smile:

Kurjaa on kyllä sekin, että hänellä on kaksi lasta, jotka ovat omaksuneet tuon holtittoman juomakulttuurin, nuorempi on nyt 15 ja alkanut juoda tänä kesänä, vanhempi on jo täysi-ikäinen ja veti ekat kännit kuudennen luokan päättäjäisissä, en silloin ollut vielä kuvioissa mukanankaan. Eikä iskä mitään, sanoo vaan että antaa muksujen sählätä, sittenpähän oppivat. Tämä vanhempi (tytär) on asunut isänsä kanssa kahden ja on tunne-elämältään jäänyt abt kuusivuotiaaksi, kun on joutunut isästään huolehtimaan ja oma kehitystehtävä on jäänyt aivan kesken. Nyt on sitten koulupudokas, vitosen keskiarvolla ysiltä pääsi, ei jatkokoulutusta, ei työtä, seurustelee tällaisen samanlaisen pojan kanssa… jeps.

Ei tämä ihan tällaista miehen kanssa ollut silloin, kun aloimme seukata, olen tätä vuosia tässä seurannut ja hullummaksi on mennyt. Työssä on kuulema tahti kiristynyt ja niin. Kun olen tutustunut hänen sukuunsa, niin siellä ovat samanlaisia kaikki anopista alkaen :smiley: Näin se kai suvussa kulkee…

Onko teillä parisuhdetta,ystävyyttä,vai oletko mukana sisko-äiti roolissa? Mikä sinua tuollaisen miehen kanssa yhdessä pitää? Oletko miettinyt,miten elämääsi haluaisit oikein viettää? mies ei sinun huolehtimisesta parane tai sitä arvosta.Lue vaikka alkoholismin asteet Juhakemppinen.fi sivuilta