Veljen huumeidenkäyttö tekee koko perheen elämästä vaikeaa. Koko ajan jaksaa kinuta rahaa ruokaan vaikka oikeasti tiedetään mihin se menee. Vaikka joskus puhuisikin totta ja raha meneekin ruokaan niin se tiedetään että joka kuussa saatavat lähes 500 euroa menevät huumeisiin. Veli käyttää kai vain kannabista mutta kallista sekin. Joskus jotain valkoisia jauheita on myös vedellyt. Diapamia yms lääkkeitä saa reseptillä ja niitä sitten syö lähes kymmenen kerralla jonka lisäksi ottaa kaljan ja on ihan tokkurassa. Monta sairaalareissua takana ja hengenvaarallisia tilanteita.
Vaikea tilanne kun hänellä ikää 20 vuotta eikä voi enää mihinkään oikeastaan pakottaa. Lisäksi joskus on selvänä ja kaikki hyvin mutta sitten välillä kuten viime viikonloppuna hän alkaa uhkailla itsemurhalla. Tavallaan menee ihan hyvin, tarkoitan kai että ei mene tarpeeksi huonosti.
Haluaisin vain jotain neuvoa mitä voisi tehdä? Sydäntä särkee kun hän vie meidän mummomme viimeiset rahat tuntematta mitään. Haluaisin että se rahan kinuaminen loppuaisi kokonaan. Ei minullakaan ole aina varaa antaa kaikkia rahoja hänelle. Pitäisi lopettaa se…
Mitä voin tehdä auttaakseni veljeäni? 
Hei!
Voi sisko pieni! Olen huumenuoren äiti ja raskaasti näen, mitä veljen elämä tekee toisille sisaruksillle ja koko perheelle.
On hyvä, että jaat asian toisten kanssa. Etsi keskusteluapua esim. Irti Huumeista ry:n kautta.
Ja ota mukaan koko perheesi.
Muista pitää itsestäsi huolta. Älä koe syyllisyyttä siitä, ettet voi häntä auttaa.
Ja silloin kun hän on hyvässä keskusteluyhteydessä kanssasi, yritä saada hakemaan apua päihdeongelmaansa.
t.Päätepysäkki
Täällä toinen jolla huoli veljestä ja pitkät tarinat aiheesta löydät nimimerkkini takaa.Se tunne että ei voi auttaa vaikka itse näkee ja kokee että toinen sitä apua tarvitsee on kaikista pahinta ja pahakse sen tekee sen jos toinen ei koe tarvitsevansa apua vaikka on missä kunnossa.Hänelle se on omaa elämää ja normaalia elämää koska hän ei näe enään samalla tavalla asioita kun me läheiset jotka seuraavat tilannetta sivussa. Veljesi käyttö koskettaa koko perhettä ja on koko perheen ongelma vaikka kukaan ei sitä haluaisi kokea. Se on uuvuttavaa ja välillä äärettömän turhauttavaa,tiedän sen mutta se vain pitää kestää ja mennä eteenpäin.
Itse löysin vasta tieni tänne,koen että paras apu itselleni on kirjoitus ja se että saan lukea muiden juttuja ja se että tiedän tai toivon että joskus tulee sekin hetki että saan nauraa näille tyhmille vuosille mitä meidänkin perhe on tämän asian kanssa taistelleet.Sellainen tulee ennemmin tai myöhemmin mutta sitä vain pitää jaksaa odottaa. Tuo raha juttu on harmillista koska miten siihen puuttua,keinolla millä hyvänsä se kuitenkin ne rahat hankkii/ottaa. Käy vertaistukiryhmissä jos lähelläsi sellaisia on ja hae itselle ja perheellesi apua se voi helpottaa.Me puhumme kaikki meidän perheessä paljon asioista mutta osa meidän perheestä ei halua hakea ulkopuolista apua sen oman syyllisyyden takia tai sen että heitä hävettää kun veljen tilanne on mikä on.
Jaksamista ja zsemppiä,harmillista kun en voi vain sanoa miten saat veljesi ongelt alta pois,sen jos tietäisin niin kertoisin ihan jokaiselle.
Moi kaikille!
Enpä tiennyt täällä olevan tällainenkin paikka, loistavaa että löytyi… Olen 30 vuotias ja isoveljeni on juuri täyttänyt 40 v. Hän on käyttänyt huumeita jo lähes 20 vuotta, enkä usko että koskaan lopettaa. Pahinta on avuttomuuden tunne, kun ei voi tehdä mitään… Tunnen olevani jotenkin velkaa lapsuudestani, koska veljeni oli ainut turva alkoholistiperheessä ja jaksoi pitää musta huolta. Sitten meidän äiti tappoi itsensä, ja sitä ei veljeni kestänyt… Jaksoin jopa asua hänen kanssaan teininä, vaikkakin silloin oli jo heroiinikin kuvioissa. Jaksoin uskoa että se mun maailman ihanin ja turvallisin veli vielä tulee esiin, ja odotan edelleenkin
Järjellä ajatellen tiedän toki etten sitä enää takaisin saa, mutta irti päästäminen on vaan niin vaikeaa…
Käykää puhumassa läheisten ryhmissä jos vaan mahdollista, itse tein sen virheen että koitin kestää yksin. Nyt itse peleihin ja alkoholiin addiktoituneena ja niistä toipuvana ymmärrän kuinka paljon tuhoa voi puhumattomuus aiheuttaa.
Voimia ihan hirmuisesti jokaiselle, ja mun tarina ei tarkoita sitä että teille ei voisi käydä paremmin 
Päivä kerrallaan, huolehtikaa itsestänne!!!
-Heluna