Huoli 20v pojasta

Kuulin tänään, että 20v poikani olisi käyttänyt satunnaisesti Subuteksia. Alkoholin käyttö on ollut aika runsasta viime aikoina,ennen oli kotona viikonkin selvänä ja puuhasteli kotitöitä, mutta nyt max.4-5pv ja sitten juo itsensä kauheaan kuntoon ja n.3 pv juo. Huoli pojasta jatkuva :cry: …Nyt kysynkin asiasta tietäviltä tai kokemusta omaavilta…Miten subuteks vaikuttaa, kuinka helposti siihen jää koukkuun ja voiko sitä käyttää vain satunnaisesti, vai onko tarve jatkuvaa? Miten saa tuon ikäisen hoitoon vai onko tässä vaan sydän syrjällään seurattava sivusta? Eikö pakkohoitoa enää ole olemassa?

Subutex alussa nuokuttaa ja oksettaa sitten vaikutus kääntyy energiaa ja kiinnostusta antavaksi. Riippuvuuden syntymiseen voi mennä pitkäkin aika, mutta sen synnyttyä ei juuri ole takaisin paluuta. Ei todellakaan paljoa herska koukulle häviä.

Tässä muutamia tietämiäni kohtaloita:

-Huumeista kiinnostunut biologian opiskelija aloitti käytön kokeilu mielessä. Luuli hallitsevansa tilanteen kun otti vain 1-3 päivänä viikossa. => Parin vuoden päästä rapanarkkina ja opiskelut sitten siinä

-Viihdekäyttäjä käytti silloin tällöin ja sitten useammin kunnes huomasi olevansa koukussa. Salasi asian vaimoltaan, mutta meni niin huonoon kuntoon ettei se enää onnistunut. Varasti lopulta jopa mummoltaan rahoittaakseen käytön. Teki lopulta itsemurhan kun ei onnistunut lopettamaan. Oli lapsiakin.

-Siiten sama kohtalo, mutta ilman itsemurhaa. Liitto päättyi eroon ja mies vetää jossain edelleen.

-Perheen isä aloitti oman firman, mutta töitä oli paljon ja energiaa ei riittänyt. Niinpä mies päätti tehdä silloin tällöin duunia anfetamiinin voimin. Tätä ei kuitenkaan ollut aina saatavilla, joten siitä huolimatta että hän tunsi nämä edellä mainitut ja tiesi siis aineen vaarat, hän päätti välillä ottaa subua. Nyt hän on muuttunut iloisesta isästä kärttyiseksi ja huonotuuliseksi. Tilanne toistaiseksi pysynyt “hallinnassa”. Saa nähdä miten käy.

ja sitten oma kokemukseni:

Viihdekäyttöä harrastanut mies löysi subun ja rakastui siihen. Se teki miehen sairaaksi, mutta piti “toiminnassa”. Ilman sitä ei voinut enää tehdä mitään. lopulta mies oli niin huonossa kunnossa, ettei enää jaksanut ja päätti lopettaa. Oli melkein 5 vuotta muutamaa repsahdusta lukuun ottamatta kuivilla kunnes aloitti käytön uudelleen. Nyt hän siis mielestään osaa käyttää sitä oikein ja voi ottaa silloin tällöin. Siitäkin huolimatta, että on kokenut miten rapa kuosiin se vie ja tuntee myös nämä edellä mainitut tapaukset.

Näitä riittää vielä vaikka kuinka, mutta en nyt enempää jaksa tähän laittaa. Olen siis tuon miehen ex-avovaimo

Tämä ei nyt varmastikaan tuo lohtua, mutta tiedät ainakin minkä kanssa olet tekemisissä. Toista ei voi lopettamaan pakottaa, mutta jos poikasi ei vielä ole ylittänyt rajaa, niin yritä kaikkesi. Ongelmana on se, ettei helvetti kukaan näytä käsittävän millaista tuhoa se aine saa aikaan. Lääke heroiinin vieroitus oireisiin. Eihän lääke voi olla niin vaarallinen. Jos heroiini on kuningas niin subutex on vähintäänkin kuningatar. Se menee kaiken ja kaikkien edelle. Käyttäjät puolustelevat ja kehuvat sitä. On niin hienoa kun jaksaa narkit käydä töissä ainakin jonkun aikaa. :imp:

Anteeksi vielä raakaa tekstiäni. Olen vaan niin täynnä tätä kaikkea. Voimia sinulle ja toivottavasti poikasi ymmärtää asian vakavuuden ajoissa ja lopettaa ainakin sen subun jos ei muuta.

Kiitos viestistäsi ja kokemuksista, juuri tuota kaipasinkin,totuutta tuohon aineeseen.
Tänään soitin pojalleni ja hän sanoi, että on vaan kokeillut subuteksia ja että sitähän saa reseptilläkin ihan lääkkeeksi. Sanoin pojalle, että narkkaria susta en halua ja kato, että mun korviin näitä juttuja ei enää tule. No nyt kun tapaan pojan, keskustelen vielä asiasta ja sitä en tiedä saanko koko totuutta tietää, mutta nyt on myöntänyt subuteksin satunnaisen kokeilun. Sitä en tiedä mitä on tehtävissä, mutta koitan puhua järkeä pojan päähän,aika kädetön täs kyllä äitinä on. Aika hurjalle aineelle tuo subuteksi vaikuttaa. Tosin tässä toivoo, että poika ei käytä mitään, mutta ainahan saa toivoa. Ikävää seurata vierestä jos oma lapsi tuhoaa itseään…

Hei Vieras,
Jos poikasi juo noin runsaasti, sinun olisi itsesi vuoksi Al-Anoniin (www.al-anon.fi) hyvä mennä. Siellä voit keskustella nokikkain alkoholismista ja kertoa pahasta mielestäsi. Siellä myös mietitään, miten alkoholistiin tulisi suhtautua. Jonkun perheestä tulisi herätä toimimaan.

Itse käytin vuosia satunnaisesti Subutexiä, ennenkuin jäin siihen koukkuun. Sitä on helppo saada, se on melko halpaa ja laatu on 100% varma. Subussa se on erittäin pettävää, että vieroitusoireet tulevat vasta 3. päivänä kunnolla alkamaan. Riippuvuuden syntyhän on eri tekijöiden summa; perimä, sosiaaliset suhteet ja psyykkinen riippuvuus. Mikäli satunnaisesti ottaa, ei välttämättä kuitenkaan koukkuun jää; huolestuttava merkkihän se tietenkin on. Mut mulla on useampia tuttuja ketkä on hyvin nopeasti (vuoden parin sisään) lähteneet pois huume-maailmasta, koska katsovat vierestä kuinka kaverit jää koukkuun ja menee pidemmälle ja pidemmälle.

Mut mulla on takana lähes 11v säännöllistä huumeidenkäyttöä, josta vajaa 1v korvaushoidossa; eli saan Suboxone-annokseni klinikalta viikoksi eteenpäin. Sitä ennen tietty kokeilut ja alkoholia vuosikaudet. Mä ite olin sekakäyttäjä ja käytin mitä vain saadakseni pään sekasin; silti pystyin lopettamaan päätöksellä (vaikka olikin ties kuinka mones tuhannes varmaan) kaikki muut aineet paitsi opiaatit! Oon eri lääkkeistä heroiiniin kaikkea kokeillut useampaankin otteeseen, mut subun viekkarit on niin pitkät ja karseat että se on kyl pahin mun mielestä… Kerran lopetin (eka subu-putki) reilun kk:den käytön seinään ja vaikka annokset oli pienet enkä piikittänyt; olo oli aivan järkyttävä pari viikkoa. En edes tiennyt et viekkarit tulee vast 3pv:n jälkeen ja karseat kivut, vatsavaivat, pahoinvointi, hikoilu & kylmyys, sekä ahdistus, unettomuus ja hirveä himo saada ainetta kestivät n. viikon ennenkuin alkoi helpottamaan. Siitä vielä voi mennä ½v että elämä alkaa tuntua miltään. Subu ku pitkään jatkuneena tukahduttaa tunteet…

Mullakin äiti yritti patistaa hoitoon, mut ennekuin itse tahtoo raitistua; ei toisten sanat paina mitään. Nyt kun oon korvaushoidossa, oon saanu välit sisaruksiin takaisin; samoin vanhempiin, myös avopuolison kans menee aivan erilailla. Annos on pieni ja oon jo tiputtanu alkuperäistä annosta mut muutos on huima. Pointti täs kuitenkii oli kait se, että osa tahtoo käyttää, osa ei. Kaikki ei jää koukkuun, kaikki ei edes pidä aineesta mut ne ketkä alkavat liian usein asialla leikkimään; jokainen tietää mihin se johtaa!

Toivottavast poikasi tulee järkiinsä tai nuo ovat olleet vain kokeiluja; mitä kysyin y-asteelaisen tutun kuulumisia, ni siellä on ihan normia kokeilla bubrea, pilveä ja essoja :open_mouth: … Toivon myös et tietää minkä asian kanssa leikkii; monesti ku kaverit on niitä tietolähteitä ja se tieto joka käyttäjillä on aineista on yleensä sellasta, et kuinka aine toimii ja sitä verrataan johonkii toisee aineeseen; loppupeleis ei edes tiedetä mitä vedetään. Subu-alkoholi-rauhottavat yhdistelmä tappaa yliannostuksena (mitä ei tietenkään voi määritellä et mikä määrä mitäkin; lamaa hengityksen); itelläni 5 vai 6 frendiä kuollut siihen… :frowning: Voimia!

Kiitos kaikille vistiini vastanneille. Tässä nyt ei tiedä, että mitä pitäisi tehdä. Onko mitään mahdollisuutta saada poikaa hoitoon, ei itse ole vielä valmis siihen. Sanoo vaan että kyllä hän itsekkin saa tuon poikki. Meillä on läheiset välit poikani kanssa ja aika avoimesti kertoo minulle asioitaan ja tietää, että seison rinnalla jos apua tarvitsee ja olen valmis lähtemään mukaan jos apua hakee, tueksi ja turvaksi. Tämä on hurjaa ja ikävää pelätä pojan puolesta. Miten hitossa saan sen hoitoon. Tässä on kyllä herätty asian vakavuuteen, mutta kun toinen on täysi ikäinen niin vaikea pakkottaa mihinkään. Hän sanookin, että “et varmaan tän takia mua ole tehnyt että näin elän” ynm. Mutta hurjalle aineelle Subuteks kuullostaa. Mahtavaa, että teistä jotkut on hakeneet hoitoa ja yrittävät pois tuosta kurjuudesta, ei varmasti helppo tie ole. Periksi en anna, taistelen poikani eteen, mutta tuntuu että tuulimyllyä vastaan tässä mennään. Vielä koitan puhua, puhua ja puhua. Olen pitkään epäillyt jotain tähän suuntaan, kun poika on laihtunut ja hieman levoton ja nukkuu huonosti, sekä paljon pois kotonta…Otan mielelläni neuvoja vastaan, kaikki on tarpeellista nyt…Ja kun tässä ei ole yksistään äiti joka kärsii vaan siarruksetkin ikävöi veljeään.

Aika vaikea on sinun lähteä poikasi elämään puuttumaan. Nuorella kun on muutenkin vahva tarve tehdä itse ratkaisunsa. Eikä tuo hoitoon meneminenkään valitettavasti ole välttämättä mikään ratkaisu. Ei Suomessa ole riittävän hyvät hoidot ja pitkät hoitojaksot, mitä yleensä toipumiseen ja ajatuksen kääntymiseen tarvitsisi. Ne ottaa sinne ensin ne joilla on todella paha ongelma ja jättää muut “roikkumaan”. Lisäksi noissa hoitopaikossa valvonta on olematonta. Siellä vaihdellaan lääkkeitä ja jotkut tuovat huumeitakin sisälle. Myöskin on vaarana saada uusia huume kontakteja.

Kun poikasi kerran on vielä siinä vaiheessa, että pystyy lopettamaan, jos niin haluaa, on ajatuksen kääntäminen oikeaan suuntaan mielestäni paras vaihtoehto nyt. Helppoa se ei tosin ole. Tuossa iässä hauskan pitäminen on niin kamalan tärkeää. Helppo on lähteä kavereiden kanssa vetemään vaikka muutamat essot. Höyryt haihtuu aikanaan, eikä tunnu missään.

Muutos on salakavala. Ensin voi olla ennakkoluuloja aineista, mutta kokeiltuaan huomaa, että ei se nyt niin paha ollutkaan. Olen edelleen tässä ja hallitsen tilanteen. Näin sitä kuvittelee. Yht äkkiä näkee maailman jotenkin toisin. Musiikki kuullostaa huumeissa paremmalta, maailma näyttää kauniimmalta, ymmärtää muka nyt enemmän. Maailman kuva on laajentunut. Käyttävien ystävien kanssa ollaan kuin rakastava perhe. Pidetään huoli toinen toisistaan. Ainakin aluksi. Ongelmaa ei enää tässä vaiheessa nähdä vaan käyttäjä pitää itseään vain viihde käyttäjänä ja halveksii yleensä vielä niitä, jotka ovat narkkeja.

En osaa muuta neuvoa, kuin hanki pojallesi tietoa subusta, jotta ymmärtäisi pitää rajan siinä. Bubre sekä muut opiaatit syrjäyttävät hitaasti aivojen kyvyn tuottaa kiinnostusta ja mielihyvää. Subu on kiinnostus ja mielihyvä. Ilman sitä olet helvetin masentunut. Aivot kyllä palautuvat, mutta hitaasti.

Kun vain ymmärtäisi, että elämässä on vielä rutkasti vuosia jäljellä ja nuoruuden jälkeen tulee kypsä aikuisuus, jolloin erilaiset asiat alkavat kiinnostaa.

Vaikeaa on toisen päätä kääntää. Voimia taas lähetän ja toivon parasta.

Piti vielä tulla lisäämään, että tuo laihtuminen on aika vakava merkki. Jos poikasi vielä puhuu sinulle aisioistaan, niin kysy miten subu häneen vaikuttaa, jos se oksettaa ja nuokuttaa, ei ole vielä asiat kovin huonosti, mutta jos se piristää ja valvotta öisin, on peli menetetty. Valitettavasti siinä tapauksessa et voi muuta, kun huolehtia itsestäsi ja muista lapsistasi. Poikasi joutuu itse rämpimään suonsa.

Toivottavasti jotain on vielä tehtävissä… :frowning:

Hei “ei enää”. Tätä minä olenkin pelännyt,tuota laihtumista,arvelinkin että huononpaan suuntaan ollaan menossa. Kyllä tässä alan tajuta, että aika voimaton olen ja taidan enää seurata sivusta tuota touhua, koitan vielä puhua pojan kanssa ja saada järkeä päähän. Periksi en anna vaikka sitten puille puhuisin. Heräilee kuman aikasin,ennen nukkunut puolille päivin jos on ollut esim.työttömänä ja huomaan että asiat jotka ennen kiinnosti ei juurikaan enää kiinnosta. Laihtunut on kyllä paljon vaikka ikinä ei kovin pyöreä ole ollutkaan. Viihtyy kotona enää vähän, nukkumassa ja syömässä pari päivää. Sitten tuo tuli hälyttävänä merkkinä, kun makean himo on kasvanut,eikös narkkarit pidä makeasta…?

Mun mielestä tuo laihtuminen ja makeanhimo voisivat viitata amfetamiiniin ja makeanhimo joko amfe-laskuihin tai kannabikseen. Subu ei yleensä laihduta ellei ole rahasta niin kova puute et ei ole rahaa syödä…

Itse ajattelin, että laihtuminen johtuisi siitä, kun on pois kotoa niin ei syö siellä missä on. Vielä n.2kk sitten söi kun hevonen, uskomattomia määriä, nyt sitten pieniä määriä ja muualla en usko, että juurikaan edes syö.
Niin…itse poika sanoo käyttävänsä Subuteksiä,nyt myöntää jo sen käytön,eli käsittäisin että ei ole enää ihan satunnaista…Voiha olla, että kuvioissa on muutakin…kyllähän tämä vie paljon energiaa ja ajatukset on paljon pojassa…ei suostu hoitoon, joten mitä tässä sitten tehtävissä, kun odottaa parempaa huomista ja toivoa pojan parasta. Kun juominenkin on jo aika runsasta. Hoitoon veisin, kun lähtisi, mutta kuten sanottua, ei sitä väkisin sinne saa…Viha on suunnaton :angry: , kun tietäsi mitä vihaa…aineita, viinaa…en tiedä,tunne on varmaan epätoivosta johtuvaa. Miten hyvä ja avulias, kiltti mies tuhoaa elämänsä tuohon, mikä ajaa ihmisen käyttämään aineita…sitä tässä tänään olen miettinyt :open_mouth:

.

Toi on upeaa. Varmasti sun äiti on todella onnellinen nyt ja muutkin läheiset. Toivottavasti meilläkin käy noin hyvä tuuri, että poika lähtisi hoitoa hakemaan :slight_smile:

Kiitos kannustuksesta. Äiti todella on onnellinen ja meilläpäin korvaushoito on todella retuperällä joten en vietä aikaa muiden hoidossa olevien kanssa. Läheiset sanovat et olen kuten ennen masennusta ja käyttöä; eli n. 15v sitten. Mulla meni yli 10v ennenkuin lopullisesti pääsin kunnon hoitoon ja must ei monet uskois et oon entinen käyttäjä ja hoidossa.

Valitettavast hoito-jonot on pitkät ja Järvenpää on ainoa paikka jossa pystyy hoidon aloittamaan jonon ohi pääsyn periaattella. Siinäkin tulee olla useampi yritys takan päästä eroon. Mulla sukulainen lopetti parin vuoden subu-putken (osittain päivittäistä mut ei piikitystä) lopulta seinään ja kärsi 2kk:tta mut enää ei aineeseen koske. Toivon et lapsesi tajuaa omaa parastaan ja tulevaisuuttaan ja tekee päätöksen puoleen tai toiseen; joko hoito tai lopetus…

Monesti jos joku ystävä menehtyy yli-annostukseen (bentsot-alko-bubre lähinnä), ni osa tajuaa et se on joko elämä tai kuolema! Toivon kaikkea hyvää sulle ja pojallesi! Jaksamisia!