Olen ollut puolisoni kanssa kaksi vuotta yhdessä. Olemme alle kolmikymppisiä nuoria. Suhde on edennyt todella nopeaa ja nyt ollaan tilanteessa, jossa asutaan puolison omistamassa asunnossa pienen yhteisen lapsen kanssa (6kk). Olen jo pitkään ollut huolissani puolisoni alkoholinkäytöstä. Käyttää siis alkoholia joka viikonloppu ja monesti viikollakin 1-3 iltana juo 1-4 kaljaa. Viikonlopuksi monesti ostaa vähintään 8-päkin kaljaa, joskus saattaa mennä myös laatikkokin jos on jotain erikoisempaa tapahtumaa (kavereita tulee saunomaan tms.). Jos viikonlopulta jää juomatta kaljoja ne on juotava pois eli juomat eivät paljoa jääkaapissamme happane. Joskus kuitenkin saattaa olla useamman viikon juomattakin tai pärjätä pelkillä yksillä saunakaljoilla. Ei itse myönnä että mitään ongelmaa olisi. Monesti krapulapäivinä ja juomattomina päivinä puolison olo on vetämätön, kiukkuinen ja vetäytyy omiin oloihinsa, läheisyyttä tai seksiä ei paljoa ole ollut koko suhteen aikana ja riitoja on ollut paljon juomisesta ja muistakin asioista. Kotityöt kaatuvat minun niskaani, olen toki kotona nyt muutenkin vanhempainvapaalla.
Itsekin otan silloin tällöin ystävien kanssa muutaman mutta nykyään en halua ainakaan kotona juoda edes yhtä kun on pieni lapsi ja tuntuu että yhden saunakaljan ottaminen johtaisi siihen että puolisokin alkaisi juomaan. Olen huomannut tulleeni lähinnä surulliseksi ja vakavaksi ihmiseksi, ennen olin hyvin iloinen ja muiden kaljottelut eivät paljoa haitanneet. Kuitenkin nyt huomaan laskevani puolison juomia tölkkejä ja inhoan viikonloppuja kun puoliso silloin vähintään toisena iltana juo itsensä humalaan ja pelaa tietokonepelejä yömyöhään. Monesti ottaa myös toisenakin iltana jäljelle jääneet oluet ja sunnuntai menee monesti sohvalla makoillessa ja itseä parannellessa. Hävettää kun meillä käy ihmisiä kylässä kun tyhjiä tölkkejä on monesti jäänyt pöydille lojumaan (minähän en toisen tölkkejä ala keräilemään!)
Olin taannoin tässä ystävieni kanssa lähellä viettämässä iltaa kun puolisoni jäi vahtimaan pientä lastamme. Kun tulin kotiin, huomasin että tyhjiä tölkkejä oli useampi, lastenvahtivuoroa ennen oli käynyt myöskin paikallisessa kapakassa yhdellä. Oli siis lastenvahtivuorossakin tissutellut kun oli kaveri käynyt illan päälle kylässä. Olin hyvin pettynyt…
En tiedä… Tuntuu välillä ettei tiedä onko itse vain nipottava hullu akka vai onko toinen kiihtyvää vauhtia tulossa alkoholistiksi vai onko kenties jo? Puoliso itse väittää että tällainen alkoholinkäyttö on normaalia. Mielestäni ei ole. Omassa perheessäni ei ole juurikaan käytetty alkoholia. Jos olisin tiennyt, että puolisoni alkoholinkäyttö on tätä luokkaa, en olisi ikinä muttanut yhteen (lapsi oli yllätysraskaus). Onko tästä suuntaa ylöspäin kun toinen ei myönnä mitään ongelmaa ja kun asiasta yrittää keskustella niin tulee vain riita? Olemme käyneet parisuhteen ongelmakohdista puhumassa ammattiauttajalla mutta mies ei haluaisi ottaa siellä alkoholinkäyttöä puheeksi… Voiko tästä enää tulla mitään? Tuntuu että oma jaksaminen alkaa olla loppu ja voimia menee puolison juomisen kyttäämiseen vaikka fokus pitäisi olla lapsessa… Mitä tässä voi vielä tehdä?