Humalan asema tietovarannossa?

On niin perhanan tuulinen ja märkä sunnuntaiaamu etten viitsinyt ongellekaan lähteä. Niinpä sitten aamukahvia hörppiessäni aloin selaamaan tarkemmin viime viikolla mukaani rohmuamaani päihdejuttuihin perehdyttävää kirjasta.
Markku Soikkeli,Mikko Salasuo, Anne Pjuuronen ja Matti Piispa ovat kirjoittaneet mielenkiintoisesti ja varmalla asiantuntemuksella kirjasen “se toimii sittenkin -kuinka päihdevalistuksesta saa selvää”.
(suosittelen muillekin lopettaneille, kirja avaa monia asioita)
Perusasioita voi niitäkin katsella monelta kannalta, ja aina näitä lukiessaan löytää uusia ulottuvuuksia asioihin. Ehkä niiden summana sitten joskus alkaa jotain kokonaisuudestakin hahmottumaan, tiedä häntä.

Tiedä sitten siitäkään, mitä järkeä näitä on lueskella kun omalla kohdalla koko päihdeongelma on pääosiltaan ratkaistu , lopettamalla kokonaan kaikenkaltaisten riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttö.
Joku mielenkiinto asianharrastukseen,kenties, ja ehkä myös se että elämäntapakysymykset kokonaisuutena seuraavat mukana vaikka joku osa niistä olisikin jo “valmiina” hyllylle laitettu.

No, tuo nyt oli selitystä taas, kun jossain ketjussa siitäkin irvisteltiin että “Mutta jos ongelma on ratkaistu eikä päihdeongelmasta enää tunnu olevan tarpeellista keskustella, miksi ihmeessä edes lukisi ja kirjoittaisi Päihdelinkin foorumille” …eli tällä kertaa vastaus etukäteen ettei koko ajatteluani taas noin yksinkertaisesti mitättömäksi leimattaisi.

Mutta, takaisin siihen kirjaseen, josta piti sanomani.
Asiaa siinä on, ja ajatustakin.

Yhtenä esimerkkinä perusjutuista alkoholin (liika)kulutuksessamme on kirjoittajien mukaan kulttuurissamme oleva tietovarantoihin sisäänrakennettu asema humalalle. Pitääpä ottaa lainaus, niin pääsen vähemmällä selittelyllä:

[i]"Tietovaranto humalasta periytyy sukupolvelta toiselle. Siksi humala näyttäytyy uusille sukupolville samoin kuin aiemmille: normaalina osana kulttuuria, hyväksyttynä.


Kulttuurin yhteisten peruspiirteiden lisäksi meillä on erilaisia tulkintakehyksiä. Jokainen ihminen ammentaa tietovarannosta hieman erilaisen tulkintakehyksen läpi. Ikä, asuinpaikka, sosioekonominen tausta, sukupuoli, uskonto ja lukemattomat muut tekijät vaikuttavat siihen millaisen prisman läpi tietovarannosta nostettavia humalaa koskevia aineksia käytetään.

Suomalaisen humalan paikka näyttäytyy paradoksaaliosesti myös niille, jotka eivät käytä alkoholia. Heidän tietovarannossaan humalalla on sama paikka kuin muillakin. Tästä syystä he joutuvat perustelemaan - ja perustelevat- eri tilanteissa juomattomuuttaan, ikään kuin he olisivat jollakin tavoin poikkeavia. Poikkeavat joutuvat selittämään, miksi heidän humalaan liittyvä tulkintakehyksensä eroaa muista. Absolutismi on suomessa poikkeavuus. Siinä konkretisoituu hyvin se, kuinka syvälle ja sitkeästi humala on tietovarantoon kaivautunut."[/i]

Niinpä.

Tuossa taitaa olla yksi näistä perusasioista. Miten pääsemme vaikuttamaan noihin yhteisiin “tietovarantoihin”? Niitä muuttamalla nimittäin voitaisiin saada aikaan jotain pysyvääkin, joskin myös työ on kovin aikaavievää eikä siitä varmastikaan saa sellaisia itsetuntoa kohottavia äkillisiä kiksejä kuin henkilökohtaisemmista face to face -tempauksista… oman sankaritarinan kertomisesta ja hehkuttamisesta, oman “uudestisyntymisen” ihastelusta… mutta ehkä sitten taas toisaalta, siinäkin pitkäjänteisemmin ajatellen voi joskus vuosikymmenten päästä tuntea omalta osaltaan olleensa mukana täyttämässä sellaista kovin abstraktia käsitettä kuin “yhteinen moraalinen tavoitteemme” tms.

Voidaan tietysti kysyä, aiheellisestikin, onko sellaista , “yhteistä tavoitetta” olemassakaan, vai onko kuitenkin niin että vedetään nyt vaan jokainen oma rekemme… Se on varmasti sekin jokaisen omalla kohdallaan ratkaistava maailmankatsomuksellinen asia, ei sitäkään kysymystä kiertää voi.

se olisi sitten taas jo oman keskustelunsa vaativa juttu.

Itse naen asian siten, etta osalle tanne kirjoittavista on aito tarve yrittaa auttaa samankaltaisessa (ei siis samassa) tilanteessa olleita ihmisia. Tama tapahtuu taysin bona fides, ja halu auttaa on aitoa. Kenties tanne kirjoittaminen on heille yhta terapeuttista kuin niille jotka yrittavat paasta alkoholista eroon? Siis eraanlainen harrastus toisin sanoen?

Samaan tapaan on olemassa ihmisia jotka harrastavat vaikkapa autojen rakentelua tai pitsinnyplaysta. Miksi aloittaa uusi projekti kun vanha on jo saatu valmiiksi? No siksi koska se on harrastus.

Tietovarantoon vaikuttaminen onkin sitten melkoisesti haastavampaa ja pitkajanteisempaa. Tahan kaiketi voisi vaikuttaa siten, etta nuorison asenteet juomista kohtaan muuttuisivat. Tahan tietenkin mennee aikaa - kenties jopa muutama sukupolvi. Pinttyneet tavat ja normit eivat muutu kovinkaan helposti. Paihdelinkin keskustelufoorumin kautta tahan vaikuttaminen on mielestani melko vaikeata, silla paasaantoisesti tanne hakeutuvat aikuiset joilla on jo ongelma alkoholin kanssa syysta tai toisesta. Tietenkin keskustelufoorumin kautta pystynee vaikuttamaan asenteisiin valillisesti jollain tasolla.

Mielenkiintoinen dilemma pohdittavaksi kylla.

harrastustapa hyvinkin, olen samaa mieltä.

Luulenpa että näitä keskusteluja lukevat hyvinkin monenlaisissa tilanteissa olevat ihmiset, keskustelijat tässä lopettaneiden osastossa ovat tosiaan kahdenlaisia, niitä jotka ovat tekemässä töitä sen oman lopettamisensa kanssa, ja sitten niitä jotka ovat sen jo tehneet eli henkilökohtainen ongelma on poissa kuvioista. Ja sitten niitä jotka eivät välttämättä sovi kumpaankaan ryhmään.

Jotain mielenkiintoa tai tiedonhalua päihdeasioita tai ainakin sitä kokonaisuutta eli elämäntapoja, elämässä selviytymistä…miten sitten kukin nimittääkin…kohtaan täytynee olla jos pitempään kirjoittelee.

Toisinaan keskustelua yritetään rajoittaa niputtamalla käyttäjäkuntaa milloin minkäkinlaiseksi homogeeniseksi porukaksi mutta moneen junaan meitä on.

Samaa päihdeasiakirjasta kun selailin niin senkin kirjoittajat totseivat ettei enää voida edes nuorison kohdalla puhua jostain yhteisestä ihmisryhmästä, “nuorisosta yleensä” vaan on tunnettava pienemmät osayhteisöt ja puhuteltava niitä. Monenlaisille kohderyhmille on täälläkin puhuttava, jos haluaa saada mielipiteensä edes ymmärrettyjen joukkoon… saman asian joutuu usein selittämään parilla kolmella “kielellä” ja sittenkin saa vastauksia joista voi päätellä että joku on ymmärtänyt asian aivan päinvastoin kuin kirjoittaja on asiaa ajatellut. ( ja samat ymmärtämisen rajoitteet on minulla itselläni, täytyy heti myöntää ennenkuin muut huomauttavat).

niin… se vaikuttaminen… kaikkihan me olemme tietysti vaikuttajia, elämäntapojenkin suhteen.
Usein joiltain osin elämäntapaongelmia omalla kohdallaan ratkaisseet haluavat jopa keskimääräistä enemmän vaikuttaa muuhun maailmaan (sitä harrastusta?) ja täällä ehkä ei niikään paljon , “lopettaneiden” joukossa, toisiimme enää vaikutetakaan, mutta sitäkin enemmän voidaan keskustella vaikuttamisesta.
Sitä nyt sitten taas välillä moititaan “metakeskusteluksi” ja tarpeettomaski, mutta minusta se sitten taas on hyvinkin tarpeellista ja xehkä itsekullekin eväitä antavaakin.

On todella hyvä asia, että tällä palstalla käy lukemassa ja kirjoittamassa eri syistä, eri tavoin, eri ikäisiä, kauemman ja vähemmän aikaa juomattomina pysyneitä ihmisiä ja niitäkin jotka vielä pohtivat suhdettaan alkoholiin -lopettaneita ja lopettavia! Koska jokaisen elämä on erilainen.

Tuo kulttuuri meillä on kuitenkin suhteellisen sama, suomalaisina. Ja kirja on ainakin siinä oikeassa, että suomalainen, alkoholin käyttäjä (skaala hieman-todella paljon) ja absolutisti -kaikki he joutuvat miettimään useammin kuin muissa kulttuureissa elävät suhdettaan alkoholiin. Täällä alkoholi on kuulunut kaikkeen ja ihmisiä on haman historian jaoteltu alkoholin kestävyyden mukaan -heikkoihin ja vahvoihin. Tänne ei istu ajatus, että alkoholin käytön lopettanut olisi vahva -vaan hän on heikko, koska ei kestänyt alkoholia. Joka tilanteessa alkoholi on vahvistava juoma-metsästäjän naukut, juomat häissä ym. sama lienee venäläisessä kulttuurissa? Erityisen merkille pantavaa on käsitys alkoholista lääkkeenä, lauhteena (vanha sanonta) mielenterveysongelmiin. Tämä mielikuva ei ole hävinnyt kansan keskuudessa mihinkään. Urheilussa alkoholi on vanha juttu -jopa valmennuksessa käytetty rentouttaja.

Niin kauan, kuin Suomessa asenne alkoholiin on näin kultainen ja kulttuurisidonainen -mitkään politiikot viisaudellaan eivät pysty rajoituksillaan puuttumaan alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Siksikin, että poliitikoilla itselläänkin on kulttuurinen suhde alkoholiin ja humalahakuiseen juomiseen.

Minulle itselleni on käynyt niin, että kun lopetin juomisen -minut palautettiin juomattomien kastiin. Uskovaiset mummot, pikkulapset, vajavaiset…siihen ikiaikaiseen sarjaan, jolle viinaa ei ole annettu ja joilla ei ole asiaa “aikuisten” seuraan. Tältä hieman tuntuu, kun seuraan sosiaalista elämää ympärilläni nykyään. Mutta uskon, että tunne menee ohi. Löydän kyllä raittiita ihmisiä ympärilleni ja elämä on täysin normaalia, myös juhlaelämä, ilman viinaa. Monelle tämmöinen lopettamisen jälkeinen yksinäisyys on varmasti kauhea paikka. On se minullekin. Omassa kodissanikin minä olen iltaisin yksin, kun toinen meistä aikuisista juo ja on humalamaailmassa. Silloin mietin lapsia, kehittyviä ihmisiä. Miten yksin he ovat ja ovat olleet -miten monta yksinäistä lasta Suomessa kasvaakaan. Ei ihme, että täällä tartutaan aseisiin.

Mutta nyt. Tekemään raittiista elämästä mielenkiintoista.

Kulttuuriset ja asennemuutokset ovat hitaita.
Mutta sitten sitäkin pysyvämpiä. Uskon että kaikesta huolimatta myös oikeansuuntaista kehitystä on tapahtumassa. Jois ajatellaan vaikka kaikkea sitä mitä on tupakanpolton suhteen saatu aikaan muutamassa vuosikymmenessä, niin ei lainkaan pieniä asioita!

Tupakoimattoman ei enää tarvitse selitellä miksei vedä sauhuja muitten kanssa1

Hiukan tietysti voisimme, me alkoholin lopettaneet, itsekin ryhdistäytytä ja lakat selittelemästä.

Ei meidän tarvitse naamioida haluamme raittiiseen elämään “sairaudeksi” joka estää meitä nauttimasta humalaisen iloisesta elämästä tai sanoa olevamme niin heikkoja ettei viina meille sovi.

Yhtä hyvin voimme todeta -vieläpä totuudessa pysyen" että olenpa kohdallani katsonut elämän olevan mukavampaa alkoholia käyttämättömänä.

Asioiden antama kuva muille on heti erilainen, ja nuo pienet informaation muruset ovat juuri niitä joilla hidasta mutta kestävää muutosta asenteisiin tehdään.

Ei selityksiä, ok :slight_smile:

:smiley: :smiley: :smiley:

Kenties yksi fundamentaalinen kysymys on se, miten tahan asiaan pystyy vaikuttamaan keskustelupalstan ulkopuolella?

Kuinka moni on valmis kertomaan ‘oman tarinansa’ vaikkapa AA:n ulkopuolella? Vaikkapa lukioissa tai miksei yla-asteillakin jonkinlaisen paihdevalistuspaivan yhteydessa? Naissa tapauksissa pitaisi kenties pidattaytya kokemuksiin alkoholista ja ylenmaaraisen alkoholinkayton seurannaisvaikutuksista sen sijaan, etta keskittyisi siihen miten alkoholista (tai milla keinoilla) on paassyt eroon.

(edit: lisayksena tahan sen verran, etta mielestani tamantyyppisen valistuksen ei pitaisi olla mitenkaan liian tiukkapipoista tyyliin alkoholi on taysin pahasta ja vain absolutismi on oikea tie. Kenties hieman valistusta tyyliin mitka ovat merkit alkoholismista, miten alkoholismin tunnistaa, miten se mahdollisesti vaikuttaa ihmissuhteisiin ja sosiaalisen elamaan jne. Liian mustavalkoinen lahestymistapa saattaisi aiheuttaa toivottua reaktiota 180-astetta painvastaisen reaktion)

Vaikuttaaksen tulevaisuuden asenteisiin pitaisi pystya vaikuttamaan tulevaisuuden asenteiden maarittelijoihin; nykynuorisoon.

Hyviä kysymyksiä.
Uskon että me itsekukin joka tapauksessa vaikutamme ympäristöömme ja ympäristön asenteisiin.
Miten paljon ja mihin suuntaan, se on jo eri asia.
Viestinnässä on juju siinä että on monenlaisia yleisöjä ja heille tarvitaan monenlaisia ( eri näkökulmista ja eri “kielillä”) sanomia.

Mainittu “mustavalkoisuus” todellakin voi kääntyä itseään vastaan, uskottavuus on tärkeä tekijä.

Niin, jos jossain katsotaan että päihdeongelmasta selviytyneen kokemuspohjaista tietoa kaivataan, niin olen kyllä ollut valmis ihan omalla nimelläni ja kasvoillani menemään kuultavaksikin. Omalla nimelläni aikoinaan ryyppäsinkin, enkä sitäkään hävennyt, miksi sitten sitä että olen lopettanut?

Mutta miten asiaa esitetään?
Recovalc esitti mielestäni hyviä raameja onnistuneelle tiedotukselle.

Ei ole minunkaan mielekästä alkaa omaa eläkertaani ja henkilökohtaisia yksityiskohtia revittelemään, juuri nuo asiaa -eikä minua- esittelevät puheenvuorot ovat varmasti tehokkaampia.

Ja mieluummin annan kuulijoiden kysellä minulta, ennenkuin itse kertoilen mitään historioita. Silloinpa saavat sitä tietoa josta ovat kiinnostuneita.

Olin vuosi tai pari sitten paikallisessa kirjastossa jonkin tapahtuman yhteydessä, siellä oli yhtenä “temppuna” mahdollisuus lainata tentattavaksi elävä ihminen. Joukossa mm. näkövammainen, kirjailija, mitähän niitä muita olikaan… kohdehenkilö oli paikalla kuin luettavana kirjana, hänet varannut porukka sai kysellä elämään liittyviä asioita, selailla kuin kirjaa.

Tuollaiseen saattaisin aivan hyvin istahtaa “entisen juopon” tittelillä … ja uskon että vapaaehtoisia löytyisi muitakin.
Onko se sitten paras tapa tehdä valistusta, sitä en tiedä. Noita ihmeparanemiskertomuksia ja selviytymistarinoita kun on lehdissä viime vuosina ollut joskus kyllästymiseen asti -ehkä lukijat jo alkavat olemaan täyteen kyllästettyjä niiden suhteen?

Mutta miksei, kaikkia keinoja kannattaa käyttää, aina tilanteen mukaan.

Nuoriso, media ja valistus. Yksi hyvä keino on musiikki. Sillä saralla on huomattavissa erilaisen genren tuleminen.

youtube.com/watch?v=WfzYXN_MuwI

Jukka Poika “Älä tyri nyt”

Jaksat vielä jonkin aikaa, tätä paikkaa, näit ihmisii.

Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Taas perinteinen perjantai-ilta, rallin äänet kaikuu kaupungilta.
Frendi kysyy sua mukaan säätämään, mutta säädöt ne jääköön tänään.
Sulla on matkalippu toiseen maailmaan, kunhan tovin maltat olla Focuses.
Hölmö rupeis hankaluuksia haalimaan, tää mesta ei oo sun kokoses.

Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Älä antaudu angstin valtaan.
Jengi pykinyt, on huolella leikkinyt kuoleman kanssa jo vuosia nyt.
Käy koulut ja hanki pätevyys, et voi panna sitä päihteiden syyks.
Ettet pystynyt pitämään rotia, vaikket nyt kestä sun kotia mee eteenpäin kuin sotilas.

Mahikset on vähissä täällä, puun ja kuoren välissä päällään.
Valo paistaa tunnelin päässä, nyt sinnittele pysy kii elämässä.

Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Älä antaudu angstin valtaan.
Jengi pykinyt, on huolella leikkinyt kuoleman kanssa jo vuosia nyt.
Käy koulut ja hanki pätevyys, et voi panna sitä päihteiden syyks.
Ettet pystynyt pitämään rotia, vaikket nyt kestä sun kotia mee eteenpäin kuin sotilas.