Mietin tässä sellaista, että onko läheiselläsi joitain tunnusmerkkejä mistä huomaat hänen olevan ottanut - mikäli hajua ei oteta huomioon?
Tyyliin änkyttäminen, silmien räpyttely tms?
Alkoholisoitunut appiukkoni puhuu heti parin oluen jälkeen. Muuten ei.
uho ja itsevarmuus 
ja viestien perusteella voi päätellä seuraavaa;
Rakkaus paska viestit—> Nousuhumala tai paha morkkiskänni ehkä maanantai aamuisin jo krapula…
Haukkumis ja syyllistämis viestit—> Kaverikännissä kun on saanut tylyn vastauksen tai 1-2 suomiviina pullon jälkeen…
Menneisyys viestit—> aamuyön tunneilla joko viinat loppu tai heränny kesken unien
Itsemurha viestit----> aamuyöllä kun vielä on viinaa jäljellä 
mutta kaverit häipyny…
Uhkailu viestit—> Koska vaan kun on hyvää seuraa ja paljon viinaa juotu…
jne loputon lista…
mutta silmistä ja korvista näkee jo kauas ku on otettu ja ääni viimeistään paljastaa…ryhdistä ja liikkesitä jne…
Takuuvarma: Laita humalainen sanomaan “strategia”. Meillä humalainen kyllä useinmiten pysytteli kuulo- ja näköyhteyden ulottumattomissa, mistä voi joidenkin kadoksissa vietettyjen päivien kuluttua myös tehdä aika pitäviä oletuksia. 
Silmät sen paljastaa noin kahden oluen jälkeen…samaan syssyyn tulevat merkilliset naaman liikkeet ja tietyt lausahdukset joita mies käyttää. Aika hassulta musta näyttää kun mies pitää käsiä lanteilla, ihan kun Justiina jostain vanhasta suomi filmistä (oliko asiaton, ei kai 
)
Näitähän siis riittää…
nii ja onhan se myös varma merkki että alkaa panettaa vaikkei seisoiskaan 
Ja ihka uutena meillä myös purkan jauhaminen…vaikka ei se mun mielestä kyllä hajua peitä… Huvittavaa lähinnä, mies käy ulkona, tulee hetken kuluttua sisään ja syö purkkaa
Meil on yskänpastillit pop
Mut kyllä se vaatii sen piiitkän puhalluksen pilliin, tai pitää tuntea henkilö pitkältä ajalta. Ainakin itseni kohdalla kukaan ei usko tylsänä iltana että olen ottanut. Ja mikä vielä pahempaa, kukaan ei usko et mä en ole vetänyt mitään kunhan vauhtiin pääsen :mrgreen:
Kiitos vastauksista. Noita oli hauska lukea, vaikka tiedän kyllä ettei ne siinä hetkessä ja sen oman läheisen “toteuttamana” olekaan mitenkään hauskoja jne:)
oksennusta puntissa…
Kuski (toivottavasti)
Raapii mahaa
Onhan noita.
Aivan ensimmäiseksi huomaan sen katseesta. Mieheni toinen silmä karsastaa hieman. Normitilanteessa ei edes mitenkään huomattavasti, mutta jo parin oluen jälkeen silmät ovat jo selvästi juopuneet ja katse toljottava.
Seuraava merkki joka tulee niin ikään parin oluen jälkeen on ylitsevuotava hilpeys ja puheliaisuus. Jos en tietäisi miehen olevan kaljoissaan, voisin hyvin kuvitella hänen olevan maanisessa tilassa. Hän alkaa välittömästi käyttämään sanoja “mahtava, upea” ja puheet muuttuvat liioitellun tunnepitoisiksi. Ääni käheytyy myös.
Seuraavassa vaiheessa alkaa ylitunteellisuus ja ylisosiaalisuus. Hän alkaa puhuttelemaan ihmisiä kiusallisen teennäisesti ja edelleen käyttää ylisanoja tyyliin, “onpa tämä ruoka AAAIVAN mahtavaa” jne. Lapsia viihdyttääkseen alkaa hitonmoinen sirkus ja “hassuttelu”.
Mies ei tietenkään itse ymmärrä, mikä tuossa on niin vastenmielistä - hänhän vain kuvittelee olevansa mukava ja ihastuttava ihminen humalapäissään ja ihmettelee, miksi minä ja vanhimmat lapset vieroksumme häntä.
Nuo vakiolausahdukset on meillä myös tuttua kauraa ja tietyt liikkeet. Yksi näistä liikkeistä on olankohautusliike, joka normaalisti on vain pieni olkapäiden kohautus. Meillä mies sen sijaan levittää kätensä oikein leveäksi sivulle asti ja vääntää naamansa tietyn ilmeen. Tuosta liikkeestä tiedän, että ukko alkaa olla ihan hitonmoisessa jurrissa jo.
Hirveintä katsottavaa on kuitenkin horjuminen. Mies ei kykene nukkumaan silloin kun juo (saa unenpäästä kiinni vasta aamuyöstä) ja kuluttaa aikaansa seilaamalla juopuneesti kädet taskussa ympäri kämppää.
Oksettava ilmestys.
Ja sitten kun olen sattunut esittämään TYHMÄN kysymyksen, paljonko olet juonut?
Niin vastaus on ollut aina että “Pari kaljaa vaan”.
Lue: kohta litra virukossua mennyt!
Miksihän helkatissa sitä on tullut edes kysyttyä moista??? 
Iltaa teille kaikille! Olen Amelie ja eilen ensi kertaa tälle sivustolle eksynyt… Samanlaista ongelmaa pukkaa täälläkin päässä. En jaksa tähän hätään tarkemmin eritellä mutta suurena (sairaana?) mustan huumorin ystävänä tirskuin itsekseni lukiessani näitä humalaisen tunnusmerkkejä Niiiiiiiiiin tuttua. Meilläkin holistin silmät alkavat karsastamaan (selvin päin ei voi asiaa havaita)jo parin drinksun jälkeen - toinen silmä katsoo itään ja toinen kaakkoon. Lempi(pakko)naamanliikkeisiin kuuluu alahuulen mutristus… huulen rullan asteesta voi jo melkein päätellä promillemäärät. Muutaman bissen jälkeen alkaa omituinen tanssahtelu (tanssii ehkä omien tähtien kanssa), kun polvilumpiotkin alkavat elää omaa kännisen elämäänsä. Ja näitähän riittää. En siis mitenkään väheksy a-ongelmaa omassa tai kenenkään muunkaan elämässä. Irrotin tämän “humalaisen tunnusmerkit”-asian tässä nyt ihan kokonaan erilleen varsinaisesta vakavasta ongelmasta. Olen lukenut täällä monenkin eri kirjoittajan tarinoita ja tunnistan kyllä oman elämäni nykyisen kulun liiankin hyvin. Yritän saada voimia itselleni muutokseen…
Huvittavia ja kuitenkin niin kamalia nuo humalaisen tunnusmerkit.
Meillä mennään samoilla linjoilla: silmistä näkee ja siitä, että mielellään keittiön kautta, ulos tupakalle ja koiraa viemään ja sitten yläkertaan niin, että herraa ei illalla välttämättä tapaakaan. Mikä tietysti välillä ihan hyvä jutu 
.
Ja sitten tuo iänikuinen “olen juonut vain pari kaljaa” -veto, joka saa vatsani kääntymään nurin.
Nyt kun mies koettaa pysytellä selvänä (eilen lauantaina juomatta), niin ihmettelen, miksi kertoo samoja asioita uudelleen? Sellaisia (ihan pikkuasioita), mitä on selvänä kertonut päivä pari aikaisemmin (tai jopa saman päivän aamuna). Eilenkin kertoi äitinsä aamupäivän soitosta ja kuulumisista aamupäivällä (selvänä) ja sitten illalla uudelleen (selvänä).
Kummallista.
Pitäisikö olla huolestunut? Liittyykö alkoholismiin (Kotivalo muistutti holistin muistin huononemisesta) vai johonkin muuhun sairauteen? Dementiaan? Hmm, mies ei ole vielä viittäkymmentä, että tästä loppuelämästä taitaakin tulla toooosi pitkä… Ensin hyysään holistia, sitten taluttelen katkokävelijää. Voi juma. No, oma valinta, en ilmeisesti mielestäni ansaitse parempaa?
No, jos näitä omia hyvin kehittyneitä ennustajan lahjoja käyttäisin, niin kohta sen ottaa ihan vain muutaman, kun on
a.) niin kiva ilma
b.) tuli tehtyä joku ainakin puolen tunnin homma ja saahan sitä mies nyt itseään vähän joskus palkita
c.) kun akka on jotenkin kärttyinen, vaikka tässä on ihan selvin päin kärvistelty jo päivätolkulla, miksei sille mikään kelpaa
d.) muu, ihan mikä tahansa
Meillä nimittäin tuo känniseltä kuulostava käytös alkaa jo päivää ennen pullon avaamista. Pitää mussuttaa makeaa ja hössöttää jotain irrelevanttia ja toistella itseään ja ylipäätään käyttäytyä juuri niin kuin kahden kaljan jälkeen.
Ai teilläkin? Loukkaantuuko se, jos alat täydentämään juttuja? Kun ne on kerrottu jo pariin otteeseen.
Tiedän, että ihan normaaliin ajatusprosessiin kuuluu pohtia samaa asiaa useampaan kertaan, mutta että ihan samassa muodossa, saman ihmisen kanssa… No, parempi sekin kuin kuulla omat ajatuksensa toisen omina (tätä ei mies tee, vaan ex-pomo, jonkin sortin… Hmm. Sanotaan vaan ‘persoona’, ei mene kunnianloukkausen puolelle)
Ai niin, ja mulla elää toivo että maksa menee ennen kuin muu toimintakyky. Lisäksi, jos oikein pahaksi menee, olen eutanasian kannalla. Sen voi tehdä sit arvokkaasti sillä kalliilla konjakilla.
(helkkari, kun herra ei huoli ja piru tietää saavansa. Mikäs silloin pahan tappas.)
Ruaahhh! 
Toi on kiva sananlasku, olin jo unohtanut sen!
Ei, meillä ei mies loukkaannu siitä, kun “ennustajamaisesti” tiedän hänen lauseensa ja täydennän niitä… koska teen sitä armottoman vähän. Joskus, piruuttani. Yleensä kuuntelen hetken ja sitten mainitsen, että tämähän puhuttiin jo, jolloin mies siirtyy muuhun aiheeseen. Tuntuu ilmeisen kolkolta, kun ei muista puhuneensa, mutta eipä uskalla käydä väittämään vastaan?
Ja, uskomatonta mutta totta, miehelläni on erittäin mukava tapa kertoa asioita (selvänä), joten toisinaan vain nautiskelen tarinan käänteistä, vaikka tiedän sanat/vitsit etukäteen. Kuuntelen hänen tummaa, kaunista ääntäni ihan mielelläni. 