Onneksi löysin netistä tämän sivuston ja toivon löytäväni neuvoja ja ihmisiä jotka samassa tilanteessa.
Olen seurustellut nyt puolitoistavuotta poikaystäväni/kihlattuni kanssa ja olen tuntenut hänet jo ainakin 10 vuotta.Päihteet kuuluneet hänen elämään ainakin 10 vuotta. Mopo lähti käsistä hänen äidin kuoltuaan vuonna 2004.Tiesin ihmisen ja tunnen hänet ja tiedän hänen taustat ja kaikki hänestä… silti rakastuin häneen .
Minun tultua hänen elämään on hän ryhdistäytynyt ja saanut asioita kuntoon,mutta silti monta kertaa pitää retkahtaa että ei enää koskaan huumeita !?!? Me ollaan tapeltu ainakin kohta vuosi tästä retkahtelusta ! Tulen hulluksi kohta ! Olen nyt kuudennetta kuutta raskaana,poikaa odotetaan ja silti viikko sitten taas retkahdus . Musta on tullut todella vainoharhanen koko ajan epäilen kyttään kiellän raivoan lyön rikon tavaroita . Tuntuu niin pahalle että ei voi sanoin kuvailla ! Pahinta näissä hänen retkahduksissaan on se että tulee mun eteen ja on ottanut bentsoja subua mitä lie rauhottavia ja väittää pokkana olleensa täysin selvä ! Niin monta kertaa hän pyytänyt anteeksi ja niin monta kertaa valehdellut ! Missä se raja menee ? Miks en vaan voi jättää kokonaan kylmästi häntä pois mun elämästä ? Mua sattuu ihan helvetisti ! Mä haluaisin tukea ja auttaa ja ihan mitä vaan että loppuis ja hän pystyis olla raitis mutta en vaan pysty olla se tukihenkilö hänelle ja musta tuntuu että hän ei halua lopettaa. Tämä on niin noidankehä missä pyöritään yhtä samaa ympyrää. En itse ole koskaan käyttänyt huumeita. Onko tässä mitään toivoa enää elää tulevana perheenä minä vauva ja mies? Auttakaa kyselkää ihan mitä vaan . Tarviin juttuseuraa. -kiitos.