Heips!
Ensimmäistä kertaa tänne kokeilen kirjoittaa… Alkaa epätoivo painamaan enkä halua että loppuelämäkin menee harakoille. Olen 33v. nainen jolla takana päihteidenkäyttöä 14.v lähtien välillä enemmän,välistä vähemmän. Huumeongelma selätetty pari vuotta sitten ja nyt jo pidemmän aikaa tuntunut että alkoholi vie mua enkä mä sitä. En pysty ottamaan sivistyneesti vain paria vaan juon niin että muisti lähtee. Olen ihmeissäni ettei ole sattunut mitään kun tiedottomassa tilassa haahuilen. Aina jotakin hukassa,tälläkin hetkellä pankkikortti ja takki. Olen alkanut myös tissuttelemaan yksin kotona. Syön masennuslääkkeitä varmaan aivan turhaan koska alkoholi vie tehot ja krapulamorkikset ovat jäätäviä. Juomisen jälkeen yleensä olen päivän,pari kotini “vanki” koska ihmisten ilmoille ei kykene. Surettaa että olen jo liian paljon elämääni ja terveyttäni tuhlannut sekoilemalla ja haluaisin elämääni jotain parempaa mutta ei ole selkärankaa. Harkitsen vakavissani Antabusta mutta tulee mieleen väkisin että sitten olen ihan deeku jos sitä joudun käyttämään. Kuitenkin vahva tunne että yksin en tähän pysty.
Rakastan luontoa ja eläimiä, haluaisin liikkua ja harrastaa, osata ja uskaltaa tehdä asioita myös selvinpäin,olla edes vähän onnellisempi…
Moi Hummingbird ja tervetuloa plinkkiin!
Ikävä kuulla että myös sinä painit päihteiden käytön kanssa, niin kuin me kaikki täällä, mutta hyvä että tiedostat ongelmasi että olet huumeet jo jättänyt! Alkoholin elämästä etäännyttävä vaikutus ja kyvyttömyys jättää tuo oravanpyörä on minulle tuttu asia myöskin. Milloin on ollut takit ja lompakot ja milloin ovat kännykät, itsetunto ja ihmissuhteet olleet hävinneinä. Meni joskus pitkiä aikoja niin ettei arkena kehdannut mennä ihmisten ilmoille ja sitten aina viikonlopuksi toipuikin tästä fiiliksestä ja taas radalle ja tuloksena taas hävinneet kaikki ja kyvyttömyys käydä edes kaupassa seuraavaan viikonloppuun asti, sama toistui siis jatkuvasti. Joskus aina sain ahaa-elämyksen: nyt jää alkoholi ja elämäni paranee! Eipä se ihan niin ole mennyt.
Alkoholisteja on ongelmineen yhtä montaa sorttia kun on alkoholistiakin. Siksikin jokaisen on löydettävä omat keinonsa tämän ongelman kanssa etenemiseen. Kirjoitat että sulla ei ole selkärankaa olla ilman alkoholia, ehkä antabus olisi juuri täydellinen keino sulle? Kun otetaan päihteiden ja psyykeen välinen yhteys huomioon niin voidaan todeta että toi antabus ei missään nimessä ole riittävä varmaan kenellekään yksinään, vaan tarvitaan myös muuta tukea sen lisäksi. Onko se AA-ryhmä, joku läheinen joka osaa tukea ja kuunnella, keskustelut täällä plinkissä, vai joku muu keino niin se onkin sitten ihan susta kiinni.
Mua on auttanut asian pohdiskelu, avoimuus tämän ongelman suhteen tiettyjen ihmisten kanssa, sekä aktiivinen plinkin käyttäjien keskustelun lukeminen, ja satunnainen kommentointi. Täältä löytyy monta hyvää keskustelua, osassa on jopa samojen asioiden kanssa painivien ihmisten ”päiväkirja” monen vuoden ajalta. Niiden lukeminen on ainakin mulle ollut tosi inspiroivaa ja eheyttävää, en olekaan yksin! Se on välillä hämmentävää miten samoilla sanoilla ihmiset kuvailevat omaa tilannettaan kuin miten itse asiat ilmaisisi.
En ole täysin lopettanut juomista, mutta olen päässyt elämässäni kuitenkin vaikeuksien jälkeen eteenpäin. Vieläkin on työtä jäljellä ja itsetutkiskelu jatkuu varmasti omalta osaltani läpi elämän. Kehottaisin sua tutkailemaan omia ajatuksiasi ja miettimään tarkemmin millaista elämää haluaisit elää? Voit aloittaa helpoista asioista kuten liikkumista lemmikin kanssa metsässä joka aamu ja ilta? Mitä muuta haluaisit? Mitä se vaatii että pääsisit elämässäsi siihen pisteeseen, että kokisit sellaisen elämän tarpeeksi nautittavaksi, ettet enää haikailisi päihteiden perään (yksi vaikea asia päihteissä on niiden kyky tehdä elämästä harmaata ilman päihteitä)? Kun näitä asioita alkaa työstää niin se luo pohjaa onnistumiselle. Joskus voi olla vaikeitakin asioita pohdittavana, kuten onko omat kaverit oikeasti hyviä kavereita vai ovatko he kavereita vain yhteisen ”harrastuksen” eli päihtymisen vuoksi. Osa näistä harrastuskavereista saattaa jopa haluta että epäonnistut raitistumisyrityksissäsi. Hyvä testi on se miten kaverit suhtautuvat antabukseen.
Kuitenkin hurjasti tsemppiä sulle, toivottavasti sun tarina on menestyksellinen, ja myös hyvää kesää! 
Otan sen verran kantaa, että mielestäni huumeongelmaa ei ole selätetty viinan juomisen ollessa pakonomaista. Alkoholi on omien havaintojeni perusteella yksi voimakkaimmista huumeista. Omaa kokemusta ei tosin ole alkoholin lisäksi kuin jonkin verran kahvista, tupakasta ja marihuanasta (mitkään eivät aiheuttaneet riippuvuutta, paitsi kahvi (kofeiini) selittämätöntä levottomuutta ja viinan himoa). Alkoholia kovempia aineita voi olla heroiini yms. mutta “top 5” huumeissa se viina on.
Kiitoksia otto_ ja Mietteliäs ajatuksista ja kommenteista
On kyllä pelottavan totta ja itse todettu kuinka koukuttava aine alkoholi on. Tiedostan olevani päihdeongelmainen, yksi aine on vain vaihtunut toiseen. Ja varmaan myöntää pitää että tulen olemaan sitä aina vaikka raitistuisinkin. Tuntuu että se piilottelee aina jossain olan takana vaikka selvempiä kausia onkin.
Tänään tulee viikko selvinpäin. Joka päivä ja tälläkin hetkellä bisse mielessä… Tähän asti selvinnyt aikalailla morkkisten takia,nyt alkaa jo olemaan iloisempi ja positiivisempi mieli. Missä siinä sitten yleensä tulee kompastuskivi koska helposti ajattelee että “voinhan mä nyt yhden kun niin hyvin mennyt”…ja loput voi arvata.
En ole vielä päättänyt aloitanko antabuksen mutta sen verran edennyt että lääkärillä muista asioista käydessäni keskusteltiin ja sovittiin että käyn verikokeissa ja jos päätän aloittaa,on sitten arvot valmiiksi tsekattu.
Minulla on muutama ystävä ja läheinen joille tiedän voivani puhua mutta yhtä en halua huolestuttaa ja muille en koe sitä luontevaksi tjn. Toisella puolella Suomea on yksi ihminen kenen kanssa näistä jutskaillaan/kirjotellaan ja hän onkin mahtava tsemppari. AA-ryhmää olen monesti harkinnut ja netistä lähimmän katsonut mutta en ole vielä uskaltanut mennä.
Tuo on niin totta ja ikävää kun menee siihen pisteeseen että mikään ei tunnu miltään ilman päihteitä. Toinen on se että tunnen olevani tylsä seinäkukkanen juhlissa,baarissa yms. jos en juo. Olen luonteeltani rauhallinen, ujohko ja kiltti. Alkoholi tekee sitten niin sosiaalisen,avoimen ja estottoman mikä tietysti mukavaa.
Olen ajatellut että antabus voisi auttaa alkuun ja sen yli että oppisi olemaan ihmisten kanssa selvinkinpäin ja saamaan “kiksejä” elämän pienistä mutta tärkeistä asioista. Viimeksi yrittäessäni selvistellä kävin metsässä kävelemässä, höpöttelemässä oraville ja kuuntelemassa lintujen laulua, fiilis sen jälkeen oli aivan mahtava. Kävin myös joogassa mikä sopii meikälle vallan mainiosti. Näinä hetkinä kun koittaa saada toisenlaisesta elämästä kiinni, olen aika paljon yksin koska tiedän että on riski lähteä tapahtumiin tai ystäviä tapaamaan. Monesti on kahvi vaihtunut olueen ja toiseen jajaja…
Mutta tässä ollaan taas…katsotaan kuinka käy. Kesä on varsinkin vaarallista aikaa.
Voimia ja tsemii muillekin kohtalotovereille!
moi, sitä vaa on nii vaikee samoilla skutassa yksin ja miettii et miks oon tällänen. koita hankkii joku joka haluu myös. voisitte ainaski mielipiteitä vaihtaa u know
Nonih…pettymys itseen on taas mieletön 
Viikko ja kolme päivääkö siinä selvänä meni, sit katkes taas kamelin selkä ja kaksi päivää reissussa.
Ei helv…
Minullakin nuo “reissut” olivat deekuasteella ollessani pahimpia juttuja. Ja ne hulluimmat reissut alkoivat yleensä hetkellisestä päähän pistosta kun menojalkaa alkoi vipattaa. Yksi esimerkki vuodelta 2008, ollessani 21 vuotias (nyt olen 28):
Keskellä keväistä arkipäivää parin kaljan jälkeen totesin eräälle kaverilleni, että nyt tekee mieli lähteä muihin maisemiin bailaamaan. Vaikka olin pääasiassa kelan/sossun tukien varassa, niin silti onnistuin kaverini takauksella saamaan parin tunnin viiveellä pankista vekselin (1500€). Heti kun rahat oli nostettu käteiseksi hyppäsin kaverini kyytiin ja lähdimme ajamaan 300km kohti satamaa ja siitä laivalla Tukholmaan. Itse kovempana juoppona istuin tapani mukaan vänkärin paikalla ryypäten. Kämpästäni jäi tv päälle ja ovi lukitsematta, kun eihän sellaisista pikkuasioista muistanut huolehtia menojalan vipattaessa. 5 päivän päästä makasin vapisevana ihmisrauniona hotellihuoneessa Tukholman keskustan liepeillä. Join kaksin käsin aamusta iltaan, kuten aina noilla reissuilla. Syöminen yms. oli toissijaista. Tuossa vaiheessa ei kuitenkaan viinakaan mennyt enään alas ja elämäni hirveimmän krapulayön jälkeen (hirveitä unihalvauksia, hengityksen salpautumista, olemattomien äänien kuulemista - pelkäsin jopa oikeasti kuolevani) häntä koipien välissä tärisevänä laivaan.
Mitään järkeähän tuossakaan ei ollut. Tuo oli vain yksi esimerkki useista reissuistani ikävuosilta 20-25. Olen äärettömän kiitollinen siitä ettei noita päättömiä reissuja ole tarvinut enään tehdä. Tuliaisina tuoltakaan reissulta ei ollut kuin hirveä krapula ja ahdistus, 1 500€ vekselivelka ja muutama viinanhuuruinen muisto ruotsalaisen naisen kosketuksesta.
Minulla se vaati korvien välissä muutoshalun ja asenteiden muuttamista. Uskon että sinullakin on mahdollisuus muutokseen ja jättää itsetuhoinen viinan kanssa läträäminen taakse. Kokonaan en ole itse raitistunut, mutta olen asian kanssa sujut.
Kaikki opiskelupaikat tuli juotua alta. Tyttöystävä tuli juotua alta, kun juomareissut menivät usein hänen edelleen. Luottotiedot tuli juotua kuralle. Töihin saakka en koskaan päässytkään, paitsi karenssin uhalla joitain aktivointeja jossain huuhaa-pajalla. Elämäni oli pahimmillaan jo alle 25 vuotiaana Juomista, juomareissuista toipumista ja uuden juomisen (paikka, seura, rahoitus) suunnittelua.
Tänä päivänä minulla kuitenkin on ammatti ja ensimmäistä kertaa elämässäni oikea työ, josta maksetaan oikeaa palkkaa (tes) on alkamassa todennäköisesti syyskuussa. Sekoiluajoistani tulen maksamaan hintaa taloudellisesti tosin vielä pitkään ulosottoon vanhojen vippi yms velkojen vuoksi (yksi 100€ pikavippi kasvaa hetkessä lähelle tonnia eri kulujen ja korkojen ollessa älyttömiä). Loppuaikoina rahoitin nimittäin reissujani myös pikavipeillä niin kauan kunnes luottotiedot menivät kuralle Hotellihuoneessa krapulassa saatoin soittaa johonkin vippifirmaan, joka myönsi lainan soittamalla. Tärinältäni en kyennyt näppäilemään mitään tietokoneita. Vouti tulee aikanaan nappaamaan noin 1/3 osan palkastani pitkään. Se on kuitenkin vain rahaa. Olen elossa ja terveenä. Katto pään päällä luottotiedoista huolimatta ja jääkaapissa muutakin kuin valo. Mitä muuta tässä voisi vaatia edes. Olen kiitollinen siitä että olen ylipäätään hengissä. Noilla reissuilla olisin voinut huonolla tuurilla päästä hengestäni tai ainakin loukkaantua vakavasti.
Jos yrittäisit olla nyt vain ihan tämän päivän kokonaan ilman alkoholia ja harjoittaa vaikka itsetutkiskelua ? Minkälaista elämää haluat tulevaisuudessa viettää ?
Tämä päivä on mennyt kyllä jälleen kerran itsetutkiskelun ja ruoskinnan parissa. Sopii teemaan tämä vesisade ja harmaus ulkonakin.
Pelkään että kropassani tai mielenterveydessäni tapahtuu vielä jotain peruuttamatonta. Pelottava on myös joku outo tunne, mikä viime aikoina ollut läsnä, että jos tää ei nyt lopu niin ei ikinä tai se loppu ei hyvä tule olemaan.
Jotenkin olen niin täynnä tätä taistelua ja itseäni. Aina sitä dokailun jälkeen ihmettelee miksi teen näin itselleni kerta toisensa jälkeen. Kova halu siihen muutokseen on mutta se viinapiru ei vaan jätä rauhaan.
Kun niitä haaveitakin olisi…kuten oma pieni tönö puutarhalla jossa pihassa tepastelisi muutamat kanat, ankat ja vuohet.
Hieno kuulla otto_, että olet saanut jätettyä pahimmat ajat taakse ja uusia fiksuja juttuja tilalle. Onhan se ihmismieli sitten voimakas kun se jotain oikein tahtoo.
Vaikka meinaan välillä epätoivoon vaipua niin toisaalta kun ajattelen, tää muutoshalu ja pelko/huolestuneisuus on kasvavana ollut jo mielessä niin kauan että ehkä se lopullinen “niitti” vielä tulee, vaikkapa tämän Plinkin avustuksella.
Ymmärrän tuskasi hummingbird. Itselläni alkoholiongelma on tullut jokapäiväinen tuska ja välillä on vaikea saada itseä sängystä ylös koko päivänä. Olin raittiina melkein vuoden verran pari vuotta taaksepäin ja huomasin että liikunta sai minut melkein täysin raittiiksi ja paransi fiilistä surkeina ja masentavina päivinä.
Suosittelen että kokeilet samaa,aloita harrastus tai mene vaikka vaan raittiiseen ilmaan kävelemään. Auttaa kummasti!