Hömpsytön huhtikuu

Kevät jatkuu. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Mitäs veikkaatte, sulavatko lumet juhannukseen mennessä?

Lupasin hömpsyttömän huhtikuun avauksen hyvissä ajoin, joten tästäpä aloitetaan. Aprillata ei kannata, siinä kuravedet kaatuu omaan syliin. Sillitkin olen jo syönyt etukäteen.

Mukana seilataan ja keikutaan. Ei hömpsytellä ainakaan Putkanvartijan huhtikuussa. Lumet lähtee Kuusamon korkeudelta toukokuun 28. Iltapäivästä. :unamused:

tää on nyt taputeltu tämä maaliskuu18 ja mielelläni siirryn huhtikuulle… :slight_smile:

Aivan mielelläni mukana, ollaanpa vaan huhtikuukin selvänä.

Uskaltaako kuka aprillipäivänä ilmoittautua hömpsyttömälle huhtikuulle. Mä ainakin uskallan, kävi miten kävi.

Mukana ollaan!

:exclamation: Mukana hömpsyttömällä :exclamation:

Aamulenkillä kaupungin kaduilla näkyi tyhjiätölkkejä, pikaruokapaikkojen roskia ja mm. parit oksennukset. Ilmeisesti villi ilta monella eilen takana. En vaihtaisi osia heidän kans!
Elämä on aika paljon helpompaa näin, selvinpäin.
Talviturkki on heitetty ja pikkasen erilailla muutenkin pääsiäistä tullut vietettyä. Hyvällä puhdilla huhtikuuhun! :smiley:

Huhtikuun ja heinäkuun hyinen kohtaaminen on siis tapahtunut. Energistä meininkiä.

Mennään vaan huhtikuukin hömpsyttelemättä.

Sekaan vaan, päivä kerrallaan!

Mukana!!!

Teen saman lupauksen. Huhtikuu hömpsyttä.

Mukana, huhtikuu ilman hömpsyjä ja vaikka pystyis olemaan ilman herkkujakin, niin kiva sekin. On noi sokeriherkut tainneet tulla alkon tilalle… :unamused:

Hienoa!
Mikäli äkkiseltään oikein laskin, 12 ilmoittautunut hömpsyttömälle. Lisääkin mahtuu, kesken kuukaudenkin saa tulla. Tervetuloa vain.
Olen kirjanpitoihminen, mietiskelin jo tekeväni exel-taulukon tämän vuoden osallistujista ja mukana pysyvistä. En kuitenkaan tee, eihän tämä mikään kilpailu ole. Tämä on semmonen käsi-kädessä-kuljemme-taloon-autioon-ja-pidämme-itsemme-ja-toisemme-selvinpäin-kettinki. En siis merkkaa ylös jos joku kompastuu välillä. Pääasia että nousee ylös ja on matkalla taas. Taloon autioon joka ei enää olekaan autio.

Paikalla ja päihteettä edelleen.
Väsymys taltutettu ja alan olla energiatasoiltani tavallinen itseni.
Suru sen sijaan hiipii puseroon ja olo on yksinäisempi kuin koskaan.
Olen jostain syystä vihanenkin just tällä hetkellä. Kaikille. Itselleni. Maailmalle.

Eka jauhetaan ja jauhetaan, miten pitää opetella pyytään apua. Ja sitten kun sitä nöyrin mielin harjottelee arasti pyytään, niin ei sitä tulekaan, ja taas muistaa miksi on muinoin lakannut yrittämästä.

Yksikin mukaystävä tai muu mulkunnuppi sanoo mulle vielä kerrankin, että oon sun tukena niin tukehdutan sen omiin sanoihinsa.
Oho. Nyt tuli tosi ruma lause ja oikee addiktin oksennus, kun ei pysty enää sisälläkään pitään.
Toi tarkoitti siis raittiilla kielellä, että olen tosi surullinen ja koen jääneeni tän toipumisen kanssa lopun kaiken äärimmäisen yksin.

Yritän koko ajan pitää itseni kasassa, jotten vajoaisi sinne itsesääliin ja samalla mietin, että mitä on itsesääli.
Vai enkö vaan salli itseni olla surullinen? Pettynyt ja yksin?
Pakotan nimittäin aina sekunnissa itseni “lopettaan pillittämisen ja ryhdistäytyyn”. Älä itke heikko ämmä, oma on vikasi! Tällasia juttuja mun sisänen ääni suoltaa, jos koitan edes vähän surra.
“Piehtaroi paska oikeen kunnolla siinä marttyyrinviitassasi!”
“Tuliko itku reppanalla?” ja henkinen avokämmen perään… Niinpä…
En sali itseni surra, enkä taida uskaltaakaan…
Vihaa on niin paljon helpompi tuntea ja käsitellä, kun surua. On niin paljon helpompi haistattaa koko maailmalle ja laittaa ihmisiä estolistalle, kun kertoa että on yksin ja peloissaan… Emmätiiä… Sekavaa kerrontaa…

Melko paska pääsiäinen. Lasken vaan tunteja, että tää olis ohi. Tosi tosi tosi negatiivinen asenne aika montaa juttua kohtaan. Oon käynyt ryhmissäkin, mutta tuntuu ettei nekään nyt jaksa kannatella. Mulla on niin ikävä mun kavereita, mutta ne kaikki on ottanut kevätaurinkoa kalja kädessä kukin tahoillaan. Isossa ja iloisessa porukassa, nauranut ja juonut, halaillut ja tanssinut. Mä olen istunut tällä halpissohvalla nettiä selaten ja yksin kaikki illat. No on mulla koira ollut kaverina. Piristääkin ihan hitosti.

Tullut semmosia ajatuksia, että tää elämä on tipatta vielä kaameempaa kuin juovaan aikaan. Että saisin tän surusuihkun samantien seis, kun kihartasin tukkani ja meikkaisin naamani ja lähtisin sinne missä ne kaikki muutkin on. Missä mun elämäni on. Että mitä helvetin pelleilyä tämä mun raiuttiussekoiluni nyt oikeen on…

Kukaan edes vastaa puhelimeen, kun ne on juomassa eikä halua houkutella mua… Ja ne muutama harva raitistunut jotka tunnen, ei vastaa nekän eikä soita takaisin. Taaskaan. Antaa olla siis.

Ihan yksin läpisodittava taistelu tää näköjään on… Ennen mua auttoi edes pullo…

Että tämmösissä tunnelmissa tällä kertaa… Kiitos raittiista päivästä silti…

Fazerina, ihana purkaus.

Yksikin mukaystävä tai muu mulkunnuppi sanoo mulle vielä kerrankin, että oon sun tukena niin tukehdutan sen omiin sanoihinsa.
Tuo lause sai minut purskahtamaan nauruun. Todellista tunnetta.

Aioin ensin kirjoittaa että älä tukehduta suruasi, mutta kun luin tekstisi loppuun huomasin että tämä oli ehdottomasti parempi keino purkaa tunteitaan. Kyllä kunnon suomalainen Perkele on voimaannuttava sana. (Jostakin syystä tuli oikein isolla alkukirjaimella :laughing: :laughing: )

Hyvä kuitenkin kun tulit mukaan hömpsyttömälle. Täältä meitä löytyy, jokainen oman reppunsa kanssa matkaamassa uutta kohti.

Mukana hömpsyttömässä holittomassa huurteettomassa huhtikuussa.

Kiva haaste, ilmoittaudun mukaan hömpsyttömään huhtikuuhun. Porukalla on varmasti helpompaa.

Joudun taas itse aloittaan pohjilta, kun pääsiäinen meni bilettäessä, monen viikon selvillä olon jälkeen. Panee vakavasti miettimään, miksi ihminen on niin hölmö, että kuvittelee hallitsevansa juomisen vaikka tietää varmasti, ettei sitä hallitse.

Tsemppiä meille kaikille. Ja on kyllä ihanaa lukea ihmisten stooreja, joissa on vuosi tai enemmän jo kuivilla - antaa toivoa muillekin.

Kyl mää kans!

Exceliä harvemmin hakkaan, mutta saatan laskea prosentteja, tästäkin hömpsyttömästä jo 5 % vietetty kunhan kello tulee 12.

Tervehdys.

Täältä ilmoittaudutaan myös tähän hömpsyttömään.

2017 vuoden lokakuussa kävinkin täällä foorumilla kirjoittelemassa hieman, aikeissa olla raittiina… No raittiina pysyttiin silloin 54 vuorokautta, jonka jälkeen sain ajatuksen päähän että eihän tässä mitään ongelmaa ole otetaan vähä saunaolutta. Siitä sitten kohtuu pienellä määrällä selvittiin, mutta jo seuraavanapäivänä annosmäärät oli noin kolminkertaiset.

Tein uuden päätöksen tuolloin että olen juomatta. Ajattelin että nyt on pakko olla, mikä on tietysti väärä ajatustapa… No olinkin sitten 11vrk, jonka jälkeen peruskuvio vähän oli ansainnut saunaolutta ja seuraavana päivänä moninkertaisen määrän juomaa.

Siitä ollaankin päästy tänne asti, selviä viikkoja ei juuri montakaan ole välissä. Enemmän juomista isoina määrinä.

Nyt on otettu 4päivää putkeen pääsiäisen kunniaksi ja 1.4 oli ensimmäinen juomaton päivä. Eli mahdollisuudet lähteä teidän kanssa tähän hömpsyttömään huhtikuuhun päivää kerrallaan. Kiitoksia. :unamused: