Olen vähän yli 30-vuotias nainen, jolla on -ainakin näennäisesti- homma hallussa. Työpaikka sosiaalialalla, ystäviä, harrastuksia. Olen aina, tai siis teinistä asti tykännyt juomisesta. Juuri täysi-ikäistyneestä vähän yli parikymppiseksi meni aika lujaa, sitten rauhallisemmin, mutta muutama viime vuosi on taas mennyt enemmän tai vähemmän liikaa juoden, nykylinjaus taisi alkaa pitkän parisuhteen päätyttyä.
Syksyllä vähensin -ikään kuin huomaamatta- ja join “vain” noin kerran viikossa kännit. Nyt on kuitenkin taas ollut liikaa viikkoja, jolloin on tullut juotua reilustikin kolmena-neljänäkin päivänä. Mulla on yleensä humalassa hauskaa, sepä se. Pahasta krapulasta -siis sellaisesta, että oksettaa eikä pääse sängystä ylös- kärsin tosi harvoin. Olin kerran -työhöni liittyen- erään hyvinkin nimenkkään päihdeasiantuntijan luennolla. H’än puhui niistä, joille maistuu, joilla on hauskaa, joilla on hyvä viinapää eikä pahoja karpuloita nimittäen tällaisia tyyppejä kakkostyypin alkoholisteiksi, tai vaaravyöhykkeessä olijoiksi. Jotenkin kolahti.
Olisi kiva kokea hyviä juttuja useammin selvänä, olla arkisin töissä virkeä ja skitsoilematta siitä, että huomaako joku, että on juonut aamuyöhön, tai kämmiikö jotain keskittömiskyvyttömyyden ja väsymyksen takia. Työni on rankkaa, vapaa-aikana ei ehdi levätä, kun hilluu ympäriinsä.
Vähentämisessä/juomattomuudessa pelottaa yksinäisyys - monet ystäväni juovat myös reippaasti. Toisaalta koen laimiunlyöväni niitä ystäviä, jotka eivät juo. Itse asiassa se on petollista; kaveripiirissä on aina joku, joka juo enemmän kuin itse ja sillä sit voi perustella omat juodut määrät ja juomiseen kulutetut tunnit.
Missä mä siis olen ja mihin pyrin - no. Nyt olen ollut täysin juomatta kohta kolme päivää. Se on mulle aika normaalia, mutta neljä-viisi päivää on jo harvinaisempaa. Viime viikolla annoksia meni ehkä 40, mikä taas on enemmän, kuin yleensä. Keskiarvo tänä vuonna lienee joku 25-30 annosta, mikä kiistatta naiselle on liikaa.
Nyt mulla on tavoite olla tämä viikko juomatta kokonaan. Ensi viikkoa mietin sunnuntaina/maanantaina. Mulla on kaiken tekemisen kohdalla vaikea päästä kultaiseen keskitiehen -toisaalta olen aikanaan (koputtaa puuta)- päässyt eroon syömishäriöstä ja nykyään olen syömisteni suhteen vain lievästi neuroottinen, joten haluaisin uskoa, että voi alää myös alkoholin kanssa siitä kokonaan luopumatta.
Pitemmällä tähätäimelle haluaisin saada viikkokulutukseni alle 16 annokseen. Haluaisin pystyä olemaan humalassa parin viikon välein, siinä välissä juomaan muutaman silloin tällöin.
Sellaisista “muisti menee” -känneistä haluaisin päästä kokonaan.
HAluaisin kokemuksia ja vinkkehäsamantyyppisessä tilanteessa olevilta.
Alkoholisti on sellainen, joka ei pysty rajoittamaan juomistaan vaan sortuu jatkuvasti juomaan enemmän tai useammin kuin haluaisi. Siitä on hyvä lähteä.
Vielä ei vinkkejä eikä kokemuksia.
Olen kanssasi vastaavassa tilanteessa, mutta 50+ nainen. Työskentelen vaativassa yksikössä terveydenhuollossa ja juominen on lisääntynyt kiihtyvästi viimeiset 5 (-10) vuotta.
Hyvä määritelmä tuo kakkosluokan alkoholisti.
Minulle on muodostunut psyykkinen riippuvuus alkoholiin. En juo humalahakuisesti, mutta känniin asti juon silti 2-3:kin kertaa viikossa. Ja lähes joka ilta jotakin. Omalla sohvalla. Mies vieressä, ei juo viikolla eikä viikonloppunakaan känniin asti.
“Ongelma” on se, että en tunne krapulaa. Harvemmin kuin kerran kuussa tarvitsen pillerin raskaaseen päähän. Vaikka väitetään, että elimistö pystyy polttamaan alkoholia vain tietyllä nopeudella, niin sisarukseni kanssa olemme bileporukasta ne, jotka puhaltavat ennen puolta päivää nollat, vaikka olemme todistetusti juoneet tuplasti sen, mitä toiset (pullo viiniä vs. pullo kirkasta). Miksi siis lopettaisin?
Hävettää. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut noloja kompuroimisia, aikaisin nukkumaan menoa porukassa (sammunut). Selitystä vuorotyöstä, rankasta työputkesta… Muistinmenetyksiä.
Toivoin työterveydessä tehdyistä laajoista laboratoriokokeista motivaatiota tämän juomisen kuriin saattamiseen, mutta ei. Ei vaikutuksia terveyteen (vieläkään). Otetaas sille!
Rasvakerros vartalolla on lisääntynyt, mutta kyllähän tässä iässä. Ja varsinkin, kun lopetin tupakanpolton 14 kk sitten.
Niin, sen tein kerrasta poikki aski päivässä-tilanteesta. Mutta tähän viinanjuontiin mulla ei ole sellaista tahdonvoimaa.
Kävin kuuntelemassa 14.5. Lundbeckin järjestämän illan Alkoholi - renki vai isäntä. Loistavat esitykset. Tiesin. Mulle isäntä.
Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen saadakseni lääkäriajan. Ajatuksena päästä sivistyneelle tasolle alkoholinkäytössä. Ehkä saada Selincro-lääke tueksi.
Keskustelin terv.hoitajan kanssa ja hän antoi yhteystietoni päihdehoitajalle, joka soitti HETI ja sovimme vastaanoton ensi viikolle. Eli päätös hallinnasta oli näin tehty.
Ja mitä tapahtui myöhemmin samana päivänä?
Luennolla puhuttiin puuhastelujuomisesta (puutarhatyöt, ruoanlaitto, siivous jne.), joka riippuvaisella muuttuu niin, että koskaan ei puuhastella ilman alkoholia ja sitten se puuhastelu on sitä tissuttelua. No, olin lykännyt siivoamista jo monta päivää.
Aktivoin puolisoni mukaan palauttamaan pulloja ja kauppaan (tietäen, miksi: kotona ei ollut juotavaa). Alkosta pirskahteleva valkoviini ja kolmen vartin viski. Kotiin tultua viskin laaduntarkistus huikalla, viini viileään ja avot, alkoi siivous sujua.
Seuraava vaihe: Viimeinen vapaailta ennen viikonlopun yövuoroja. Ja seuraus: Join viinistä reilut puolet ja aamulla totesin viskipullon olevan puolillaan 
Nyt selailin eri sivustoja ja keskusteluja. Päädyin tänne.
Ilmeisesti en ole yksin ongelmani kanssa. Haluan osallistua keskusteluun ja seurata muiden kamppailua…
Et juo humalahakuisesti, mutta vedät silti kännit pari kolme kertaa viikossa?
Kiitti, “Nyt riittäisi” rehellisestä avautumisesta. Oon lukenut näitä ketjuja jonkin verran ja aika usein lopettaneet tuntuvat kommentoivan vähentämistarpeisten/haluisten tilanteita - tai lähinnä kehoittvan lopettamaan kokonaan. Okei - monelle, ehkä mullekin voi tulla vastaan tilanne, jossa alkoholinkäytön lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Nyt en kuitenkaan ole siihen motivoitunut vaan nimenomaan haluan selvittää, onko vähentäminen mahdollista.
Okei. Tänään olisi kuudes alkoholiton päivä, ellen eilen olisi sortunut. MUTTA. Join vain kaksi tuoppia olutta terassilla, joten olen samaan aikaan itseeni sekä tyytyväinen että pettynyt. Toisaalta mun piti viikko juomatta. En onnistunut. Toisaalta join vaan kaksi. Olisi ollut niin helppo sortua kolmanteen, neljänteen ja ties kuinka monenteen alkavassa nousuhumalassa ja sillä ajatuksella että “okei, vedänpä nyt sitten kännit saman tien, kun kerran jo mokasin”. Sit ois voinutkin heittää hanskat naulaan koko vähentämisprojektissa.