Homma finito

Terve kaikille,

Ajattelin kirjoittaa tässä oman tarinani tietysti ajatuksena lopettaa dokaaminen kokonaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun asiaa ajattelen ja olen sen kanssa tosissani. Tässä ei ole enää mitään hauskaa. En halua herätä 70 vuotiaana ja miettiä, että mihin tämä aika oikeen kului. Ammattini on hieman sensitiivinen asian kanssa niin joitakin yksityiskohtia jätän kertomatta.

Olen siis muutaman vuoden päästä 40v täyttävä mies. Alkoholi astui kuvaan noin 14 vuotiaana todella satunnaisella käytöllä. Mutta huomasin heti, että siitä tuli todella hyvä olo. Sosiaaliset estot poistuivat ja kaikki oli hauskempaa. Palloilin silloin naapurin poikien kanssa jotka olivat minua jonkun verran vanhempia ja heidän kautta koin monet asiat aina pari vuotta etuajassa. Hyvässä tai pahassa. Perhetausta ja tuttavapiiri olivat normaaleja perheitä, eikä vanhemmillani ollut mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Tosin enoilla ja sedillä oli pahojakin. Geneettinen pohja omalla kohdalla alkoholismiin on suht korkea oman arvion mukaan.

Lukioaikana käyttö pysyi kohtuu hyvin hanskassa harrastaessani kilpaurheilua ja viikonloput täyttyivät treeneistä ja kilpailuista. Oikeastaan vasta ammattiin valmistuasseni alkoi pikkuhiljaa lisääntyvä ja lisääntyvä dokailu. Aluksi viikonloppusin, sitten myös pikkulauantaina, sitten sunnarit jne. Alkoholia käytin lähinnä jotta fiilis olisi parempi kun lähtee iskemään naisia. Toki kaikki muutkin syytkin kävi. Oli tylsää, kivaa, otti päähän tehdä jotain ikävää tehtävää jne.En ole introvertti mutta en myöskään erityisen extrovertti ihminen. Sitten kului yht`äkkiä 15 vuotta ja tilanne paheni pahenemistaan. Työni kahta viiva neljää rokulipäivää per vuosi lukuunottamatta olen hoitanut aina hyvin. Jopa erittäin hyvin…sillä varmasti kompensoin morkkiksia, vaikka harvoin mitään pahasti sähläsin. Morkkiksissa pidin myös kotini erittäin siistinä, ettei kukaan voisi sotkuisuudesta päätellä mitään. Kulissit kunnossa siis. Toki työteho ei ole ollut aina kovin hyvä krapulasta johtuen, mutta hoidin hommani vaikka omalla ajalla sitten. Muita päihteitä en ole käyttänyt. Nuuskaa toki niin paljon kuin ikenet vetää.

Olen nyt monta vuotta juonut esim kaikki lomani suomessa tai jossin päin maailmaa. Tämä on aiheuttanut monessa mielessä riskikäyttäytymistä. Onneksi en nyt mm. hiviä tai mitään muutakaan pysyvää ole saanut. Taloudellinen tilanne minulla on aina ollut hyvä ja se on osaltaan vaikuttanut mun mieleen…eihän tässä mitään halpaa litkua juoda vaan ihan laatukamaa. Pidän mahdollisena, että ellei töissäni huume ja alkoholitestattaisi usein niin olisin saattanut haksahtaa johonkin alkoholia vahvempaankin. Jotenkin tuntuu, että aivot vetää aina maksimimäärän sitä mitä on saatavilla. Minun kohdalla alkoholia ja nuuskaa. Jos ei sitä niin maksimimäärä lenkkeilyä tai seksiä.

Nykytilanne on se, että saatuani vuosien työprojektin loppuun… niin viimeset 2,5kk olen juonut pääosin kotona noin 20 ravintola-annosta päivässä. Mihinkään ei ole voinut lähteä ellei ole vetänyt vähintään viinipulloa pohjille, että olo normalisoituu. Autoa turha ajaa kun ei ole ollut ajokunnossa, mutta helsingin keskustassa julkisilla sitten. Ei oikeen uskalla katsoa ihmisiä silmiin ja pelottaa että saa jonkun tärinä kohtauksen kaupan kassalla kun käy ostamassa lisää kaljaa. Kirkkaita en juo. Tietysti puhun iltaisin puhelimessa tuttujen kanssa ja voidaan sopia vaikka mitä, mutta en seuraavana päivänä muista mitään. Asun itsekseni, niin eipä ole kukaan huomauttamassa tilanteesta. Paikat aina siistissä kunnossa, mutta ”tölkkikori” pursuaa aina yli äyräiden. Toleranssi on niin kova että yli 2 promillessa pystyn toimimaan vielä ihan normaalisti. Sen takia varmaan moni ei ole huomauttanut mulle asiasta. Jos iltaa pitää lähteä viettämään, niin pakko vetää se viinipullo pohjille…ettei ihmiset katsoisi paljon mun todelliset määrät on.

Viime viikolla tuntui, että nyt pää oikeasti sekoaa. Varasin itselleni yksityiseen sairaalaan paikan katkolle. Sen takia ettei mihinkään rekisteriin jäisi merkintää. Pelkäsin oikeesti jotain kohtausta tai kramppeja. Oksensin ekana päivänä aika paljon, niin mut pumpattiin täyteen diapamia ja b-vitamiinia…ja jotain muuta mistä en muista. Veriarvot katsottiin ja ainoa poikkeama oli GT 140…pitäisi olla max kai 60-70. Ei hälyyttävä kuulemma mutta alas se pitää saada. Kaksi kontrollia nyt kuukauden sisään. Yksi lääkärillä ja yksi päihdehoitajalla. Antabus elokuun loppuun nyt aluksi. Kotiin hätävaraksi muutama diapam ja unta auttavaa lääkettä. En ole koskaan käyttänyt mitään buranaa vahvempaa lääkkeenä, niin seuraavaksi olen varmaan siihen koukussa. :confused:

Oma motivaatio on tietysti tärkein. Se on mulla kova, niinkuin varmaan monella muullakin alussa. Tosiaan mun ainoa vaihtoehto on lopettaa kokonaan. Se todettiin. Niin monesti on tapahtunut se, että kun olet levännyt ja energinen niin juot pari, kuukauden päästä neljä jne kunnes se onkin perinteinen 20 annosta. Strategiana mulla tähän on aloittaa taas muutaman viikon jälkeen säännöllinen liikunta, säännöllistää unirytmi ja tehdä niitä asioita mitä kännipäissään ei ole voinut tehdä. Ja hyväksyä se, ettei tylsään hetkeen voi ostaa paria mäyristä. Myös uskon että on järkevää ottaa hetki rauhassa, ei kehitellä isoja tavoitteita lyhyen ajan päähän.

Kyllä tää tästä. Päivä kerrallaan.

Miten menee?

Alkoholia vahvempaan?? :smiley: Eipä niitä etanolia vahvenpia huumehia maan päältä oikein tahdo ylipäänsä edes löytyä.

Aina on jotenkin hassua kun ihminen joka narkkaa ilmiselvästi ongelmaksi asti sitä ihan kaikista kovinta kuningas kamaa kokee helpotusta siitä ettei ole lainkaan käyttänyt niitä paljon haitattomampia mömmöjä.

Iltaa ja kiitos kysymästä,

Suht hyvin mennyt. Raittiina nyt 3,5 viikkoa ja ensviikolla kontrolli päihdelääkärin kanssa. Toivottavasti GT jne veriarvot on kohillaan. Oon aika laiskasti syönyt tota antabusta, luulen että se toimisi itellä paremmin jos ottaisi vaan tarpeen vaatiessa vaikka sovittiin että elokuun loppuun asti joka päivä. Tärkeetä olis kai että aluks täysi annos, jotta verikokeissa huomaa jos olen se epäonnekas jolla se nostaa maksa-arvoja. Olen nukkunut paljon, mutta silti on ajoittain pahaakin päiväväsymystä. Saattaa johtua lääkärin antamista nukahtamista edistävistä lääkkeistä mitä antoi mukaan varalle… pari kertaa viikossa olen käyttänyt niitä. Olen aina juonut tosi vähän kahvia, nyt menee monta kuppia päivässä…. että jotenkin saisi pumpattua itseensä ylimääräistä energiaa. Ja nuuskaa paljon. Ei taida vaan kahvi sopia mulle…tuntuu et alkaa vaan tärisyttämään. Kofeiini ja nikotiini levelit aika tapissa. Mutta olen edelleen motivoitunut ja tiedän, että muutos on hidas. Olen normaaliin tapaan käynyt saunailloissa sun muissa missä muut juo alkoholia. Ei ole tullut mieleenkään juoda. Miettiny lähinnä et mitä hauskaa täs nyt on selvinpäin, mutta…. monet asiat pitää vaan opetella uudelleen. Pari vanhaa hyvää kaveria on tullut keskustelemaan mulle omasta alkoholinkäytöstään…. kun olen kertonut että ei maistu enää, vaikka voin suht hyvällä varmuudella sanoa, että niiden viikkokulutus on samaa luokkaa kun mun päiväkulutus oli. Enkä voi sanoa 3,5vk jälkeen millasta on elämä raittiina. Liian lyhyt aika siihen. Liikuttua on tullut suht paljon….ei ole ylipainoa, mutta kunto niin paska että 30min juoksulenkin jälkeen on kaks päivää jalat kipeenä. Välillä ostanut kaupasta karkkia että aivot saisi jotain mielihyvää jostain.

Ehkä vielä ahdistuneisuutta, kireyttä ja alakuloisuutta. Tylsääkin…kun ei voi vetästä paria viinipulloa ja alkaa kehittämään jotain isoja toteuttamiskelvottomia suunnitelmia (kun ei jatkuvassa darrassa saa mitään aikaan). Lääkäri sanoi katkolla ollessani, että jos on alakuloisuutta vielä 2kk lopettamisen jälkeen niin sitten se ei pääosin johdu alkoholista. Enkä ole normaalisti masennukseen taipuvaista sorttia. Mutta ymmärrän, että aivoilla menee aikaa toipumiseen. En hemmetissä anna periksi. Jos on sunnuntaina kotisohvalla välillä tylsää, niin sitten on. Ajan kanssa keksii korvaavaa tekemistä. Odotan silti innolla sitä että olen ollut sen 3kk ainakin juomatta, että millanen fiilis. Ja pelolla 6kk+ jälkeen niitä hetkiä kun aivot alkaa kusettamaan itseään et ”eihän parissa nyt mitään vikaa ole…”. Muutama viikonloppureissu kesäksi on suunnitelmissa… tiedän kokemuksesta, että se on pe-su dokaamista kaikilla paitsi mulla. Uutta opetellessa siis…

Moi.
Kyllä Sun kirjoitus kuvastaa hyvin taistelutahtoa.
Käyttäisit vaan Antabusta ohjeen mukaan. Ja jos et, niin kerro se sitten tapaamisessa. Ei se ole väärinkään käyttää harvemmin. Pääasia ettet käytä alkoholia.

Tsemppiä!

Joo pitää mainita hänelle asiasta. Mietin tossa, että miks silloin kun olen sen kokonaiset kaksi kertaa ollut viimeisen 10 vuoden aikana 1-2 kuukautta juomatta, niin ihan hyvillä mielin kuitenkin ekan viikon jälkeen mutta nyt henkinen puoli vähän lujemmilla. Ero on siinä, että ennen tiesi sen päivän vielä koittavan kun kuningas alkoholi tekee paluun. Suunniteltu tauko/veto kaverin kanssa. Nyt tietää ettei sitä päivää enää tule. Linjassa sen kanssa mitä olen lukenut alkoholismista….siitä luopuminen on pieni kuolema ja uuden alku.

Niin,
Henkinen puoli, en siis tarkoita viinanhimoa.
Itse kuljin puoli vuotta suoraan sanottuna helvetissä. Kolme vuotta meni toipumiseen koko jupakasta. Minähän lopetin juomisen samana päivänä kun lopputilin sain kolmenkymmenen vuoden työsuhteesta. Itseasiassa en lopputiliä edes rahallisesti saanut, koska homma riitaantui. Elin ilman minkäänlaista tuloa tuon puoli vuotta. Tupakkalakko kruunasi kaiken ahdistuksen.

… vielä lisään.
Kun aikaa ja etäisyyttä alkoholiin tulee, kasvaa myös kynnys ottaa. Itselläni ainakin on jo niin paljon hyviä muistoja (siis on muistoja :wink:) raittiilta ajalta. Raittius on oikeasti älyttömän arvokas. En halua siitä enää luopua.

Vaatii kanttia jättää alkoholi ja tupakka silloin, kun tapahtuu iso negatiivinen muutos elämässä. Yleensä käyttö vaan lisääntyy siinä kohtaa? Itsellä olisi nyt täydellinen tilaisuus viettää ”märkä kesä” ilman mitään velvoitteita. Ja jos sitten vaikka alan hieromaan tulevaisuuden suunnitelmia? Yeah right :confused: Milläköhän energialla ja aivoilla. On tossa yksi ulkoinen stressitekijä kummittelemassa vielä hetken, mutta tuntuu että sitäkin asiaa on helpompi käsitellä ilman juomista.

Hei. Tarinasi juomisen osalta muistuttaa omaani. Miten sinulla nyt menee?

Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin itselläni, ollaan aika saman ikäisiäkin. Miten sulla menee nyt? Itse kuivistelen kotona, kun mihinkään ei uskaltanut juhannukseksi lähteä.

Joo pitää mainita hänelle asiasta. Mietin tossa, että miks silloin kun olen sen kokonaiset kaksi kertaa ollut viimeisen 10 vuoden aikana 1-2 kuukautta juomatta, niin ihan hyvillä mielin kuitenkin ekan viikon jälkeen mutta nyt henkinen puoli vähän lujemmilla. Ero on siinä, että ennen tiesi sen päivän vielä koittavan kun kuningas alkoholi tekee paluun. Suunniteltu tauko/veto kaverin kanssa. Nyt tietää ettei sitä päivää enää tule. Linjassa sen kanssa mitä olen lukenut alkoholismista….siitä luopuminen on pieni kuolema ja uuden alku.
[/quote]

Tää kyllä itsellänikin se punainen lanka ollut… Joku klikkaus vaan tapahtui viimein aivoissa, että ei enää tarvitse juoda enkä halua juoda. Toki edelleen välillä tulee tunteita että haluis pistää kuupan sekaisin, mutta olo on kumminkin selkeä sen suhteen etten ihan oikeesti halua alkoholia mun elämään enää ikinä.
Mutta mielestäni henkisesti oli iso helpotus, kun kokee ettei ikinä enää tarvitse juoda, eikä olo ole sitä kärvistelyä kunnes voi taas ottaa. Mulla kyllä kaikki taukoyritelmät oli ihan hirveitä :confused: Ja lyhyitä :mrgreen: sen takia en niitä kai kauheesti edes yrittänyt :laughing:

Tsemppiä uuteen elämään!

Sekoilut lainauksen kanssa… :blush:

Pieni päivitys,

Kesä on mennyt rauhassa ja mikä tärkeintä, alkoholi ei ole maistunut. Muutamaan otteeseen kesällä terassilla pepsi maxia lipittäessni on tullut mieleen tilata olut…mutta kelannu sitten, että mitä ihmettä mä siitä hyötyisin. Liikaa riskiä ja muistutan itseäni siitä mitä ennen on käynyt kun kelannut samoja ajatuksia. Ja sitä miten aivot alkavat kusettamaan itseään jokusen selvän kuukauden jälkeen. ”Mitäs vaarallista nyt yhdessä tuopissa on” jne…Kummasti elämäntavat muuttuneet myös. Baarit/yökerhot ei jaksa enää kiinnostaa vaan lukeminen, sosiaalinen elämä ja liikuntakin jossain määrin. Tylsää on toki välillä kun ei voi hakea sitä mäyristä kaupasta maanantai illan ratoksi. Pitää keksiä vielä lisää sisältöä elämään juopottelun tilalle. Tämän osalta olen ollut hieman passiivinen.

Olen saanut positiivista palautetta siitä että näytän freesimmältä kuin vielä vuoden alussa…mikä pitää varmaankin paikkaansa. En heräile yöllä ja paino on laskemaan päin vaikka ylipainoa ei juuri olekkaan ollut. Voi syödä vähän huolettomammin kun ei tule alkoholista jatkuvasti turhaa energiaa kroppaan.

Kohti syksyä pitää laittaa seuraava vaihde pykälään ja lisätä liikuntaa päiviin…

3,5kk ja motivaatio pysyä selvänä on edelleen hyvä. Antabusta en ole syönyt pitkään aikaan, mutta pidän varalla. Tietty joskus pyörii mielessä, että onkohan mulla ongelmaa asian kanssa kun kaljatiskin ohittaminen kaupassa ei tuota ongelmia. Mutta sitten muistutan itseäni menneestä….on se dokailu mennyt aina liiallisuuksiin ajan kanssa. Aika monet juhlat olen käynyt läpi selvin päin ja mikäs siinä… vähän tylsähköjä tapahtumia joskus :slight_smile:

Mitä enemmän aikaa on kulunut viimesestä huikasta, niin sitä vieraammalta tuntuu edes ajatella, että korkkaisi. Pieniä kuivan juopon oireita satunnaisesti….mutta dokailu ei ole mun kohdalla vaihtoehto. 3,5kk kuitenkin vielä lyhyehkö aika 15v tissuttelun jälkeen, mutta hyvä startti ja saanut uskoa itseensä asian kanssa.

Hyvää loppukesää kaikille :slight_smile:

Onnittelut!

Kun hiihdon maailmanmestari Matti Heikkiseltä kysyttiin hänen uransa lopettajaishaastattelussa, mikä Suomen hiihdossa ja sen kehittämisessä on kaikkein tärkeintä, niin hän vastasi: “Tilannekuva, tilannekuvan luominen.”
Vähän sama tässä raittiusurheilussa. Kun aamulla selvänä, krapulattomana ja pirteänä herää, niin katso: tilannekuva on hyvä. Eipä se paremmin voisi olla. Joka aamu on silloin voitollinen mieli. Samalla muistaa, että tilannekuva oli joskus ihan toinen.

“I´ll Stay In The House” - Jimmy Boyd - YouTube

Kaljoittelija. Hienoa! Tsemit?

Joo oh ketuiks meni ja laskuri piti nollata :confused:

Kesä meni tylsisköihssä merkeissä erästä ulkopuolista merkittävää stressitekijää surkutellessa. Toki selvin päin 3,5kk. Tuli käytyä kaverin mökillä, mutsin landella ja lapissa palloilemassa. Kuitenkin tuli sitten mieleen, että lähden kolmeksi viikoksi etelä-ranskaan jatkamaan kesää. Antabukset jäi kotiin ”kun en niitä kuitenkaan tartte” ja perinteinen kaava toteutui. Aluksi ruoan kanssa pari lasia viiniä. Ei tullut ihmeellistä darraa, joten mikäs siinä…. Seuraavana päivänä vähän enemmän. Ja niin edes päin. Kolmen viikon jälkeen en saanut enää tehtyä mitään, ennenkö olin kiskonut päivällä pullon viiniä huiviin. Sitten oli vasta normaali olotila. Sitten lähti vasta nousuhumala seuraavalla pullolla. Hyvä että vapisevin jaloin pääsin edes lentokentälle ja koneeseen takas helsinkiin. Siinäkin olisi ollut hyvä sauma kierrellä selvin päin lähipaikkoja ja käydä vaikka jossain cabaree showssa. Mutta ei. Nurkkakuppilan emäntä oli jo kerennyt kaataa mulle ison oluen, ennenkö olin ehtinyt istuutua normaalille paikalleni… sen verran kerkesi tulla naama tutuksi lyhyessä ajassa.

Damage: tonni pelkkään dokaamiseen, hukattu ajokortti ja suomeen tullessa lääkärin vastaanotolle, joka antoi muutamaksi päiväksi rauhoittavia ja nukahtamislääkeitä. Nyt viikon jälkeen taas suunilleen elävien kirjoissa ja takaisin lenkkipolulla. Tosin kävellen. Dokaamisesta, patongin syömisestä ja mässäilystä kiva vatsapöhötys bonuksena. Muutamalle luottoihmiselle kerroin tästä repsahtamisesta ja antoivat vinkkejä ja paljon tukea. Kiitos heille. Kuten keväällä päihdelääkäri teki arvion tilanteestani kerrottuani hänelle kaikki faktat liittyen minun ja muutaman lähisukulaisen alkoholin käyttöön: minulle ei sovi kohtuu käyttö. Ainoa vaihtoehto on lopettaminen. Tämä tuli taas todistettua.

Antabusta mennyt taas naamaan päivittäin. Eikä tee mieli juoda. Se on vaan jännä, miten se repsahdus tapahtuu aina siinä 3-4kk selvillä olon jälkeen. Tällä kertaa keskityn siihen, ettei niin käy. Pitää kaivaa siihen keinot. Tämä eräs ennen raskaasti mieltä painanut stressitekijä on selviämässä minulle edulliseen suuntaan…se helpottaa mieltä suuresti. Myöskin eräs ihan hyvä työpaikka tiedossa ja vanhastakin on kyselty takaisin, mikä on positiivista. Taloudellinen tilanne sentään hyvä, mutta sellasta summaa ei ole olemassakaan mitä ei saisi juhlittua kurkusta alas. Enkä sano että tämä mun touhu olisi edes mitään juhlimista, vaan pääosin sohvalla tai kuppilassa dokaamista. Tyhmää vaan olla tekemättä juuri mitään, kun on mies parhaassa työiässä. Iltalehdistä saanut tarpeeksi lukea tarinoita siitä miten käy jos on viinalle perso ja on tarpeeksi kauan pois työelämästä.

Että tällästä…

Hei,
Positiivista on kuitenkin että taistelu jatkuu.
Periksi ei kannata antaa.

Antabuksen käytöstä olen kirjoitellut aiemmin useaan otteeseen.
Itse käytin Antabusta 1000 päivää. Ilman selityksiä ja poikkeuksia.
Haluni jatkaa niin pitkään perustui haluun päästä mahdollisimman kauas kaljanhuuruisesta elämäntavasta. Varmaankin jossain 300 - 500 Antabuksen jälkeen homma alkoi tuntua turhalta, jopa hieman tyhmältä.
Jatkoin, koska niin olin alunperin päättänyt.
Maksa kesti hyvin tuon lääkityksen.

Nyt aikaa tuosta kuurista on kulunut jotain 1,5 vuotta. Täältä katsoen se oli vain pieni hetki elämää.
Kaikki se mitä olen tuon kuurini ansiosta saanut ei ole mitenkään vähäpätöistä. Todella hyvä sijoitus.
Antabus tosin oli vain yksi kivi raitistumiseni muurissa. Kahdeksan muuta kiveä olivat myös hyvin tärkeitä.

Jk.
Minä “pääsin” vain 15,5 annokseen päivässä viimeisen kahden vuoden aikana käyttäessäni alkoholia.
Kaupunkiajossa kulutus tietysti hieman nousi, mutta maaseudulla taas laski. :unamused:
Kaljana tietysti, röyhhhh. Yök.

Putkis, Antabus-fani :wink:

Kyllä sä selviät tuosta kun olet ennenkin selvinnyt ja ollut pitkiä aikoja juomatta. Itse en muista milloin olisin viimeksi ollut 2 viikkoa kokonaan ilman alkoholia. Korjaan, viikon. Tai itse asiassa neljä päivää taitaa olla ennätys tänä vuonna. Juomani määrät ei ole olleet valtavia, mutta varsinkin viime aikoina erittäin “riittäviä” jotta olen tajunnut, että nyt ei hyvä heilu ja on pakko pistää stoppi.
Nyt vaan pitäisi tehdä töitä, mutta väsyttää julmetusti. Väsymys selvinä päivinä onkin ollut mulla syy juoda vaikka vain se muutama, kun sitten on hetken aikaa sellainen olo, että kaikki on kivaa eikä väsytä yhtään. Joten… ei näin.

Jeps antabusta tässä tankkailen. Juomishimot täysin nollissa. Jotenkin se juomisen jättämä tyhjä aukko pitää täyttää, niin tullut sitten liikuttua reilusti ulkona. Toki vituttaa kun repsahduksen aikana tuli syötyä liikaa, mutta se korjaantuu. Aivot ja sisäelimet pitkässä juoksussa taas ei, jos en pysy alkottomalla linjalla. Itsellä käytin juomista pitkään tekosyynä epäsäännöllisen vuorotyön aiheuttamaan väsymykseen. Että sais ees jotain tehtyä esim normaalit kotityöt. Kyllähän alkoholi vei väsymystä pois, mutta tollanen puree takaisin sitten myöhemmin. Lopulta mietin, että onko rankka työ ja rankat huvit vai rankat huvit ja sen takia rankka työ :confused:

Huomenna juhlat tiedossa, niin vedin antabuksen tänään ja huomenna matkalla paikalle alkosta pari alkoholitonta bisseä kyytiin…

Tsempit kaikille!