Hölmöilin kunnolla, nyt riittää.

Minulla ei ole ikinä ollut ongelmaa olla juomatta. Tai on, mutta ei sellaista että viinanhimo ottaisi vallan kokonaan päiviksi kerrallaan, tai että yksi olut suistaisi minut raiteilta joka kerta. Suurin ongelmani aina on ollut se, että kännissä multa lähtee itsehillintä täysin eikä millään ole väliä. Mitään seuraamuksia ei tule mietittyä ja teen todella typeriä asioita päähänpistoista. Homma menee 80% kerroista aina yli ja päädyn suihkun lattialle nukkumaan tai jotain muuta vastaavaa. Tämä on jo rasittanut parisuhdettani hyvin paljon koko sen ajan (pari vuotta) mutta nyt hölmöilin mahdollisesti viimeisen niitin.

Ajoin kännissä skootterilla (olen 27) törkeän ratin jokin aikaa sitten ilman mitään järkevää syytä. Kuuden aikaan aamusta baari-illan jälkeen vain jokin typerääkin typerä päähänpisto sai minut valtaansa ja ajelin muutaman sata metriä jääden tietenkin kiinni. Puoliso on ollut poissa kotoa matkalla jonkin aikaa ja palaa tänään, en ole kertonut asiasta kenellekään paitsi yhdelle ystävälle. Tuntuu että sisälmykseni kääntyvät joka sekunti, itkettää, en saa unta, pystyn hädin tuskin käymään töissä murtumatta kyyneliin joka hetki. En ymmärrä mikä minua vaivaa ja miksi teen tällaisia asioita.

Päätin, että kun kerran juomalla onnistun saamaan tällaista vahinkoa itselleni aikaan, täytyy se lopettaa. En edelleenkään osaa ajatella itseäni alkoholistina ja käyn pääni sisällä nytkin jatkuvaa taistelua siitä, että lopetanko vai opettelenko juomaan kohtuudella, vaikka tiedän aivan hyvin että jos en ole viidessätoista vuodessa oppinut juomaan niin etten hölmöilisi joka kerta, niin miten oppisin nyt? Silti jokin pieni pään sisällä sanoo, että miten sitten aiot olla juhannuksena? Sullahan on liput festareille, meinasitko sielläkin olla juomatta? Oluthan on hyvää ja kyllähän sinä olet osannut olla vetämättä kännejä ennenkin, juoda ruokajuoman tai pari saunakaljaa, miksi lopettaa kokonaan? Ja samalla tiedostan sen, että jos jatkan alkoholin nauttimista enää missään muodossa, tämä tapahtuu uudelleen 100% varmuudella.

Mua pelottaa aivan älyttömän paljon, että puolisolleni tämä on viimeinen niitti. Että nyt se loppuu, lupauksia on rikottu jo tarpeeksi ja vaikka hän rakastaakin minua niin hän ei voi olla tällaisen ihmisen kanssa johon ei voi luottaa lainkaan. Vaikka olen jo hakenut apua, olen menossa maanantaina päihdeneuvontaan keskustelemaan seuraavista askelista, vaikka olen ollut tapahtuneen jälkeen juomatta, olen kieltäytynyt ilmaisesta viinasta tapahtuneen jälkeen, vaikka itkisin ja olisin täysin rehellinen niin pelkään että nyt hänelle riittää.

Sen olen kuitenkin päättänyt, että miten tahansa hän reagoi, miten tahansa tässä käy niin nyt on aika lopettaa. Mikään erikoisolut, viinilasillinen tai saunailta ei ole tämän arvoista.

^Joillekin sopii “päivä kerrallaan” filosofia. Siinä ollaan ilman alkoholia tänään, ja tulevien päivien, kuten juhannuksen, kohtaloa pohditaan vasta sitten kun sinne saakka ehditään.

Minä julistin kerran lopullisen juomattomuuden alkaneen, mutta sen juomattomuuden ylläpito osoittautui painolastiksi, ja juomattomuus kesti vain jonkin aikaa. Nykyään harjoitan juomattomuutta päivä kerrallaan, tulevaisuutta en lähde ennustelemaan…

Terveiset vähentäjien puolelta, jossa olet nyt vähentänyt oman kulutukseni nollaan viimeiset 8 kuukautta.
Minä suosittelen myös - ainakin alkumetreille - päivä kerrallaan metodia. Se ei tarkoita sitä, etteikö saisi ajatella tulevaa. Oma taipaleeni meni niin, että aluksi opettelin oleman ilman viikonlopun yli. Sitten seuraavan viikonlopun… jne. Kun aloin huomata ja luottaa itseeni enemmän otin tavoitteeksi kokonaisen kuukauden.

Itse olen kyllä aina katsonut tulevaan myös. Juuri niin, että ennen joulupyhiä kävin läpi ajatuksissani miten niistä selvitään ilman alkoa. Itse olen kutsunut sitä ns. ”sotasuunnitelmaksi”. Käyn ajatuksissa läpi ne tilanteet, jolloin yleensä olen juonut. Pohdin mitä minä teen niissä tilanteissa. Kuinka käyttäydyn. Mitä alkoholitonta juon jne. Uskon, että tuollainen ennakointi auttaa. Kun on suunnitelma ja halu pitää siitä kiinni, niin on helpompi olla.

Ei liikaa kuitenkaan saisi murehtia sitä tulevaa, sopivasti.
Se on häilyvä raja missä ns. alkoholismi alkaa. En ajattele itsekään, että olisin alkoholisti. Mutta ajattelen, että jos olisin jatkanut samalla tyylillä, minusta olisi tullut sellainen. Minulla oli jo vahva riippuvuus. Sekä henkinen että psyykkinen. Oman tilanteensa hahmottaminen on tärkeää, yksi niistä tärkeimmistä asioista. Siinä painaa tämän hetkisen tilanteen kartoittamisen lisäksi, oma arvoi mitä mulle käy, jos jatkan näin. Mitä kenties menetän? Mitä taas alkottomuus tuo puntarin Plussapuolelle. Alkoholin voi nimittäin lopettaa siinäkin pisteessä, ettei ole vielä ihan katuojassa. Ja jos nyt on jo ongelmia, niin ei ole vaikeaa ajatella, mikä on tilanne esim 5 vuoden kuluttua. Ja on tärkeää pohtia mihin itseään vertaa? Useinkaan me itseämme verrataan niihin joilla ongelma on jo todella iso. Itseäni selkiytti sen tajuaminen, että on paljon ihmisiä, jotka juovat vain satunnaisesti lasin tai pari kerran kuussa tai parissa. He eivät kaipaa viiniä. Kun vertaisin omaa käyttäytymistään heihin, ymmärsin, että kyllä minun tapojeni on muututtava ja että juon liikaa (vaikkakin en juonut yleensä viikolla, en juonut krapulaani, hoidin hommani ja yms… :sunglasses: näitä aina keksii, ettei oma riippuvuus kuulosta niin pahalta)

Olen kovasti pohtinut noita plussia ja miinuksia. Sekin on tähän jutun juoneen kuuluvaa. Aaltoliikettä.

Erään asian haluaisin sulle vinkata. Alkoholin vähentäminen tai poisjättäminen on hyvä lähteä sinusta itsestäsi ja ihan itsekkäästi. Koska kun teet sen itsesi puolesta, eivät muut asiat vaikuta omaan päätökseesi. Olet jo ymmärtääkseni lupaillut muutosta lähimmäisillesi ja pettänyt luottamuksen. Itselleni oli tärkeä lähteä siitä,ajatusmallista, että ensisijaisesti lupaan tämän asian itselleni. Pohdin asiaa ja ajattelin, että minulla on vielä mahdollisuus tai ainakin yritän voisinko voida paremmin? Olisiko mahdollista irtautua kuvioista, joilla vajotan itseäni alaspäin. Lähdin ajattelemalla omaa hyvinvointiani ja terveyttäni. Kun onnistuin itseluottamukseni ja omanarvontuntoni nousi. Siinä samallahan muutkin asiat selkenevät ja jos esim ihmissuhteet kärsivät liiasta juomisesta, niin niihinkin muutoksesi heijastuu. Ehkä tämä ajatus itseensä panostamisesta on itselleni hyvin henkilökohtainen asia, mutta toisaalta uskon, että monen liikaa juovan ongelma kumpuaa omasta itsetunnosta tai itseensä liittyvistä asioista.

Ehkä olet nyt siinä pisteessä, että omat törppöilyt on nyt nähty. Elämä ilman morkkista ja krapulahäpeää on huomattavasti kivempaa. Olet vielä sen ikäinen, että kaikkea on vielä edessä. Nyt vaan suunnittelemaan tekemistä niille päiville, kun kenties juominen vielä kutsuu. Jos sulta menee muisti kokonaan niin aika vaikeaa on tietää mistä joku kerta löydät itsesi. Onneksi et ajanut kenenkään päälle… siitä olisi jäänyt ikuinen taakka.

Jos käy niin ikävästi, että lähimmäisesi ei enää jaksa, tosiasia on otettava sitten vastaan. Tylyä tekstiä, mutta kaikilla on omat jaksamisen rajansa. Jos noin kävisi, tilanne voi olla haastava myös juomisen suhteen. Älä heitä kirvestä silloin kaivoon. Muista, mitä pohdit ja mitä kirjoitit siitä, ettet enää halua jatkaa samaa rataa. Voi olla, että tarvitset ulkopuolisen tukea, että päätöksesi pysyy. Hyvä, että oletkin apua hakenut.

Tsemppiä.

Kohtuuseionnistu kirjoitti

Et ymmärrä, mutta minä ymmärrän siksi, kun olen alkoholisti. Ehkä sinä et kuitenkaan ole, vahvoista sellaiseen viittaavista seikoista huolimatta, ja voit oppia juomaan kohtuudella. Eihän ihmeiden aika ole ohi, ja viidessätoista vuodessa olet varmaan oppinut tietämään, montako lasillista voit ottaa joutumatta juomaan lisää ja sitten vaikeuksiin. Ja ristiriitaista kylläkin, toisaalta tiedät, että vähäkin juominen takaa sinulle hallitsemattomia juomakeikkoja ja lisää vaikeuksia.

Juhannus on vielä kaukana, turha siitä on nyt murehtia. Päihdeneuvonnassa on syytä olla rehellinen, ja siellä voi neuvotella heidän jatkoehdotuksistaan ja kysyä myös AA:sta. Hyvä juttu, että olet varannut ajan avun saamiseen, kun yksinhän et enää halua yrittää.
Alkoholistien läheisille on myös saatavana apua. Niistä ja muistakin saat tietoja yläpalkin kohdasta MISTÄ APUA?

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme ratkaistaksemme yhteisen ongelmamme

Hoi.

Olenko alkoholisti vaiko enkö ole, siinäpä kysymys. Jos on alkoholisti ja myöntää sen itselleenkin, niin eihän siitä seuraa, kuin se että voi oikeasti irrottaa otteensa myrkyistä, viinasta ym päihteistä.

Pohdinta tai pelko siitä mitenkä elämälle käy ilman päihteitä on niin päihderiippuvaisen ajatuksia kuin olla ja voi, mutta sitä se minäkin tein. Viina kun oli kuulunut kaikkeen olennaiseen, mutta hämmästyin, että vasta sitten elämä alkoikin, kun pääsin eroon päihteistä. Helppoa se ei ollut, kun pää, sielu ja ruumis yritti pitää minut kaikella tavalla kiinni siinä entisessä.

Voisin kyllä veikata, että yksi ratti/tankojuopumus on vain jäävuoren huippu, mutta se ei ole minun asia sitä lähteä penkomaan, riitti se, että oman alkoholismini joskus myönsin, se oli se mitä alkuun tarvitsin.