Hei kaikki, ajattelin kirjoittaa oman tarinani helpottaakseni oloani ja selvittäkseni ajatuksiani.
Olen 23 -vuotias nainen, minulla on ammattikorkeakoulututkinto ja tällä hetkellä olen työelämässä. Alkoholia on tullut kulutettua jonkin verran, mutta mitään muuta en ole koskaan käyttänyt.
Miltei kolme vuotta sitten tapasin tuttavaporukan kautta nykyisen mieheni. Ihastuin kyseiseen mieheen, käytettäköön hänestä tässä kirjoituksessa nimeä Matti, melkein saman tien. Kävi ilmi, että Matti oli käyttänyt vuosia huumeita, lähinnä amfetamiinia. Hänellä ei ollut koulutusta, ei töitä, ei asuntoa, ei luottotietoja.
Hänen menneisyytensä arvelutti, epäilytti ja jopa pelotti minua, mutta ihastuminen vei minut mukanaan ja jollakin tapaa kielsin hänen menneisyytensä itseltäni. En halunnut ajatella sitä. Aloimme olla yhdessä joka päivä ja puolen vuoden päästä tapaamisestamme hän muutti luokseni. Aloimme käydä salilla ja lenkillä, hän meni kuntoittavaan työtoimintaan ja myös hankki ammattitutkinnon. Yhdessä olomme aikana hän ei ole käyttänyt mitään muuta kuin alkoholia ja silloin tällöin poltellut pilveä.
Hän näyttää paljon paremmalta, terveemmältä. Hän on saanut välinsä kuntoon sukulaistensa kanssa ja muutenkin elämänsä järjestykseen. En voi olla ajattelematta etteikö minulla olisi tähän kaikkeen ollut suuri vaikutus. Välitän hänestä todella paljon, mutta viimeaikoina olen alkanut epäillä tunteitani. Olemme riidelleet paljon ja olen alkanut miettiä onko hän sittenkään minulle se oikea. Haluanko perustaa hänen kanssaan perheen. Olen puhunut mieheni kanssa tästä, mutta jostain syystä kuitenkin aina perun sanani ja olen niin kuin kaikki olisi hyvin. Minua pelottaa mitä hänelle tapahtuu eromme jälkeen. Ajautuuko hän samoille raiteille kuin aikaisemmin? Tekeekö hän itselleen jotain ? Tekeekö hän minulle jotain… ? Siirrän aina erilleen muuttoa sillä perusteella, että hänen olisi helpompi lähteä sitten kun hän saa työpaikan. En tiedä.
Vaikeinta tässä on ajatus siitä, että eromme jälkeen meidän tulisi pystyä asumaan yhdessä kunnes hän löytää asunnon. Siihen voi mennä aikaa. Kun asuu yhdessä sitä helposti vanhasta tottumuksesta käyttäytyy kuin seurusteleva pari. Tai unohtaa mukavan illan jälkeen kaikki riidat ja taas lykkää muuttoa…
Kaikeb kaikkiaan en enää tiedä ajattelenko enemmän hänen parastaan vai itseäni ja omaa elämääni?