hoitoon vai ei?

Olen 27-vuotias nainen. Mietin lähtisinkö Myllyhoitoon vai en… Olin ensimmäisen kerran hoidossa alkoholismini takia 2004 Järvenpäässä. Katkoja on ollut ja nyt 2009 Mainiemessä, josta oli paljon apua, mutta en ole raitistunut. Se on joko tai, ei minulle ole kultaista välitietä,se on koettu monta kertaa. Haluan raitistua kokonaan. Mielessäni kuitenkin pyörii näitä vääristyneitä ajatuksia siitä, että ilman alkoholia ei voi pitää hauskaa ym…Tiedän ettei se ole totta, mutta on niin vaikeaa… Haluan muuttaa asennettani ja todistaa ajatusmaailmani vääräksi.

Joutuisin asumaan Myllyhoidon asumisyksikössä Lahdessa… Onko kellään kokemuksia tästä paikasta? Laitoksissa siis olen ollut, mutta en tällaisessa paikassa… Olen kuullut juttua, että paikka olisi täynnä ryyppääviä kodittomia ihmisiä ja kriminaaleja…?

Mietin tässä, että tarvitsenko tosiaan hoitoa, vai selviänkö yksin ja kihlattuni tuella? Olen nytkin ollut viikon selvinpäin omin voimin… Viime viikon tosin ryyppäsin melkein kokonaan. Sitä ennen kolme viikkoa antabuksella, mikä oli aivan hirveätä pakko selvinpäin oloa! Mietin vain juomista, että juuri ennen seuraavaa rahapäivää lopetan antabuksen, mitkä laskut jätän maksamatta, että saan mahdollisimman paljon juotavaa, surffasin alkon sivuilla ja haaveilin ja laskeskelin mihin rahat riittää… SAIRASTA! Mies käy vuorotöissä ja minä kuntoutustuella kotona. Ryyppään täällä kun mies on töissä, on muka niin yksinäistä ja tylsää… Hänellä on mennyt hermo, ja sanoi, että nyt loppuu (kummankin) juominen, tai potkii mut pihalle. Mistä mulle uus asunto, kun luottotiedot menneet? Eläimet joutuisin jättämään tänne omakotitaloon, eihän niitä voi mihinkään pieneen yksiöön raahata, kun ovat tottuneet olemaan ulkona. Uusi paikkakunta, en tunne ketään…

Menetettävää on paljon! Täytyykö mun käydä tosiaan ihan pohjalla ennen kun “kehtaan” lähteä hoitoon? Tuntuu, että minullahan on asiat hyvin, paremmin kuin muilla hoidossa olevilla. Tarviitseeko käydä aivan pohjalla hakeutuakseen hoitoon, vai voiko kierteen katkaista jo tässä vaiheessa??

Kyllä mä sinuna menisin Myllyhoitoon ilman muuta. Itse asiassa voisin mennä sinne oikopäätä muutenkin, jos olisi maksupuoli järjestetty. Hoitohan on kallis.
Myllyhoidosta (alkup. minnesota-hoitomalli) on moni tullut ulos ihan uutena ihmisenä, ja ollut tyytyväinen tulokseen.

Jos olit J:pään sosiaalisairaalassa hoidossa aiemmin, se on vaativan asiakasprofiilinsa takia kai “ei ihan niin raitistava” hoito ihan vain siksi että asiakaskunta erittäin haasteellista… Tai saihan siellä raittiuden päästä kiinni tosin eräs Tukiainenkin. :slight_smile: (Hietalinnayhteisössä)

En uskoisi että myllyhoitopaikka on täynnä mitään “ryyppääviä kodittomia”, ja vaikka olisikin, miksi miettiä sitä ja luulla olevansa parempi? Hoitomalli tosin on juurikin työelämästä tuleville mitä sopivin, joten tuskin on ihan syrjäytyneitä asiakkaita.
Myllyhoidon (alias minnesota-mallin) mukaan alkoholismi on sairaus, joka voi kohdata idiootteja kuin fiksujakin, niin pärjääjiä kuin pummejakin.

Lykkyä tykö. Anteeks liika neuvominen, mutta mä menisin! :slight_smile:

Ymmärräthän, että jos jatkat tuohon tyyliin, sinun asiasi eivät ole yhtään ‘paremmin’ kuin muilla hoidossa olevilla (jotka ilmeisesti tunnet ihan joka ikisen?.. köh). Saatat itse olla ‘ryyppävä koditon’ kuukauden päästä?

Kysymys ei kai ole tarvitseeko käydä pohjalla vaan haluaako. Mistä tiedät kykenetkö sieltä hypoteettiselta pohjalta edes nousemaan? Kaikki hoidossa käyneet eivät raitistu.

Ei kannata vertailla itseään muihin ja miettiä mikä jonkun toisen tilanne on. Sen sijaan kannattaa kysyä itseltään elääkö sellaista elämää, jota on toivonutkin elävänsä. Oletko tyytyväinen elämääsi? Jos olet, jatka samaan malliin. Jos et, tee muutos!

Olet aika nuori ja hoidattanut ongelmaa jo aiemmin, tuloksetta. Minun näkökulmastani sinulla menee siis huonommin, mitä meni minulla juodessani. Ja oma asemani oli taas paljon heikompi kuin monella muulla juovalla tuttavallani. Aina löytyy niitä, joilla menee hunommin, joten vertailu ei kannata. Hippäinen sen taisi tuodakin tuossa esiin. Mielstäni “pohjalla käyminenkin” voi kääntyä eräänlaiseksi tekosyyksi ylläpitää ongelmaa. Annetaan itselle aikaa juoda, kun se pohjakaan ei ole vielä tullut vastaan. Sieltä pohjalta ei niin vain noustakaan, vaan sinne usein jäädään. Itse en lähisi kokeilemaan.

Jos minä saisin sinun asemassasi valita niin lähtisin Lahden myllyhoitoon, kävin itse siihen
tutustumassa ollessani Mainiemessä kuntoutuksessa. Vaikutti ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Useita katkoja ja 3 kuntoutusta läpikäyneenä 44-vuotiaana voin vain sanoa, että ota
ihmeessä apua ja mahdollisuus mitä sinulle tarjotaan vastaan.
En minäkään kerralla raitistunut ja tätäkin raittiutta vasta jonkin aikaa mennyt. Nyt vaan on
jotenkin natsannut, että hei raittius kannattaa ja juomalla saa asiat tosi huonoon jamaan, jos ei
jopa itseään mullan alle.

Tsemppiä pohdintaan!

Jos et vielä ole huomannut, niin aika syvällä sinä jo olet, ettei sitä pohjaa sen enempää tarvitse etsiskellä, vaan katsoa elämäsi tosiasioita.

Nopeasti katsottuna sinulla on vain isoja ongelmia johtuen juomisesta, mutta häpeä? estää hakeutumasta hoitoon. Miksei juominen ja nuo kuvailemasi ongelmat tuo sellaista häpeää, joka voittaisi vastuun ottamisen häpeän.

Otahan siis vastuu tekemisistäsi, itsestäsi ja myös muista, kun juomisestahan nyt vain on kyse, siis siitä että käytät kaikkia ja kaikkea hyväksesi, että saisit vielä juoda. Sotket raha ja muutkin asiat, vain jotta saisit juoda.

Kysyt pitäisikö sinun ensiksi kokea pohja? ja minusta sinun pitää vain katsoa ympärillesi, itseesi sekä tulevaisuuteesi, niin näet tasan tarkkaan että uit jo nyt niin syvällä “paskassa”, ettei sitä pohjaa kovin kaukaa, eikä kauan aikaa tarvitse hakea. Tai tietysti jos miehesi heittää sinut pihalle mikä oikein olisikin, jotta hän saisi mahdollisuuden löytää ihmisen johon oikeasti voi luottaa, niin onhan siinäkin sitä varmistusta siitä pohjasta kerrakseen.

Toisaalta jos sinun juomisesi on tärkeämpää, kuin vastuunottaminen myös itsestäsi, niin sitten sitä täytyy jatkaa, mutta jos koet, että juomisesta koituu vähänkin haittaa, etkä kykene lopettamaan sitä omin voimin, niin hae ihmeessä apua. Minä suosittelen Minnesota-hoitoa Lapualla, koska se kykenee auttamaan myös läheisiäsi, joita sinullakin on ja joita sinäkin tarvitset muuhunkin, kuin hyväksikäyttämään saadaksesi juoda.

Sinä itse määräät mihin suuntaan haluat ja minkä annat vaikuttaa sen suunnan valintaan. Juomisen suunta on se missä sinulla ja läheisilläsi on aina paha olla, mutta raittius on se suunta, jossa asioille voi oikeasti tehdä jotain, jotta elämä maistuu ja luottamus kaikkeen palautuu.

Ota vastuu itsestäsi ja hae apua.

Me saamme jokainen asettaa sen “pohjan” ihan sille syvyydelle, kuin haluamme. Alaspäin pääsee aina kuuteen jalkaan asti maan pinnan alapuolelle. Viimeistään silloin tulee se lopullinen pohja vastaan. Omalla tavallaan on kyse ihan vain siitä, kuinka syvällle on halukas matkaa jatkamaan, enenkuin syntyy aito halu muutokseen. :smiley:

Olet kovin nuori, ja kliseisesti sanottuna sinulla on tulevaisuus edessäsi. Onko alkoholi se mitä haluat kaikkein eniten? Haluatko haluta jotain muutakin?

Pohdit, selviätkö yksin. Luulen, että tiedät tähän vastauksen itse. Tuskin meistä kukaan osaa sitä puolestasi sanoa.

Luulen, että niin kauan kuin odotat seuraavaa juomismahdollisuutta, eivät selviämismahdollisuudet järin hyvät ole. Ainakin minulle tärkeää oli löytää jotain mielekästä tekemistä alkoholin tilalle - alkoholin nauttimiseen kuluu ihan järjettömiä määriä aikaa, ja sen poisjäänti mahdollistaa vaikka mitä, jaksamisen puitteissa tietenkin.

Voi olla, että asetat kihlatullesi liian suuren lastin, jos jätät selviämisen hänen harteilleen. Siinä mielessä ulkopuolinen apu voisi olla parempi.

Rohkeutta pohdintoihin ja katse tulevaisuuteen!

Kiitos teille. Saitte mut huomaamaan kuinka itsekeskeinen olen ja kuinka syvällä jo olen. Täytyy siis nöyrtyä tämän sairauden edessä ja lähteä hoitamaan itseäni. Minulla ja kaikilla läheisilläni on huono olla, minun juomiseni takia. Haluan siihen muutoksen!

Olipa synkkää tekstiä minulta, siitä sori, mutta jos halusi raitistua ja hoitoonmenokin onnistuu, niin luulempa vaan, että kaikesta synkkyydestä huolimatta sinun asiat on varmasti paremmat, kuin monen muun. Sinulla on halu muuttua, sinulla on ystäviä, läheisiä, mies,… ja ennenkaikkea sinulla on nyt mahdollisuus toimia sen eteen, että löydät aivan kaiken sen mitä paluu elämään vaatii.

Voimia, rohkeutta ja sitä avoimuutta (nöyryyttä) sinulle niin paljon kuin ikinä tarvitset.

Kertomasi perusteella vastaan, että mene Myllyhoitoon.

Mikä sitten on hauskaa? Se pitää kunkin itse miettiä. Itse olen sanonut aina, että jos hauskaa haluaa pitää, niin Linnanmäki on juuri siihen paikkaan suunniteltu :slight_smile:
Veikkaan että jos jatkat, sanotaan nyt vaikka 5v juomista, niin en usko että on enää kovinkaan “hauskaa”.

Hoitoon vain ja nöyryyttä peliin! Ja ps. tee päätös itsesi takia.

“Joutuisin asumaan Myllyhoidon asumisyksikössä Lahdessa… Onko kellään kokemuksia tästä paikasta? Laitoksissa siis olen ollut, mutta en tällaisessa paikassa… Olen kuullut juttua, että paikka olisi täynnä ryyppääviä kodittomia ihmisiä ja kriminaaleja…?”

Tarkoitin tällä siis sitä, että onko paikka jokin asuntola, jossa on muitakin ihmisiä, ei päihdekuntoutujia, jotka ns. voivat ryypätä miten haluavat paikanpäällä? Tällaista minä kuulin, ei ollut tarkoitus mollata ketään! :slight_smile:

Tervehdys Jossulicul !

Hyvä pohdinta. Jo se, että pohdit asiaa on merkki siitä hoidon tarpeesta. Ylilyönnit ALKON suhteen kannattaa ottaa vakavasti ja pelastaa se, mitä voi pelastaa. Rakasta itsesi raittiiksi. Pää pystyyn kohti raitista elämää. Se on vaikeaa, mutta pinnistele :slight_smile:

Älä mieti, onko sinulla asiat tarpeeksi huonosti ??? Siellä hoidossa me ollaan kaikki saman ongelman kanssa niin lääkärit kuin duunarit, naiset ja miehet… me ollaan juoppoja enemmän tai vähemmän. Me voidaan jopa nauraa sille asialle.

Äiti, eronnut, raitis alkoholisti … raittiutta 2,5 vuotta

Hei taas!
9. päivä selvinpäin… Väsyttää vaan koko ajan eikä mikään kiinnosta, masentaa, tietysti vielä tässä vaiheessa. Lääkitykset ovat niin vahvat, että palautuminen vie aikansa. Persoonallisuushäiriö lukee lääkärinlausunnossa…

Ensi maanantaina sossuun aika hakemaan maksusitoimusta hoitoon. Sinne siis luultavasti ensi viikolla jos maksuasiat vain järjestyy. Kauhulla odotan hoitoa, se on kuullemma aika rankka ja kaikki edelliset hoidot olen jättänyt kesken. Viimeisimmän avulla tosin pysyin 8 viikkoa raittiina, silloinkin osan ajasta rauhottavien turvin. Nyt olen sitä mieltä, että pilleri on sama kuin ottaisi rohkaisuryypyn, sosiaaliset tilanteet jännittävät. Mutta siihenkin tottuu, ns. siedätyshoidolla, sen olen oppinut. Tämä mihin olen menossa onkin lääkkeetön hoito.

Päässä pyörii välillä ajatus, että mitä jos nyt viimeiset kännit… Aion pysyä kuitenkin pysyä lujana ja selvänä, toivottavasti lopun elämäni!

Kovasti tekisi mieli jutella ajatuksista ja mietteistä jonkun kanssa, liittyen raittiuteen. Mieheni on hyvä tuki ja kuuntelee kyllä, mutta hänen mielestään alkoholismi ei ole sairaus, vaan tahdon voimasta kiinni. Samaa mieltä ovat vanhempani, jotka eivät kannusta minua hoitoon ollenkaan. Ystäviä, jotka ymmärtäisivat, ei ole. Pitäisi varmaan lähteä AA:han, sieltähän tukea saisi, mutta jotenkin tunnen vieläkin, etten kuulu joukkoon… Ryhmissä joissa olen joskus käynyt on tullut fiilis, että olen liian nuori ja kokematon, etten tiedä juopottelusta mitään… NA:ssa olen käynyt enemmän, siellä on nuorempia ihmisiä, mutta toisaalta, olen ollut 4 vuotta huumeista kuivilla… en tunne oloani kotoisaksi sielläkään… Täällä olen lukenut keskusteluita ja niistä on kyllä ollut apua, kiitoksia vaan kaikille!! :slight_smile:

Huomenta

Mene ehdottomasti hoitoon avoimin mielin ja sillä asenteella, että otat sen tosissasi.

Itse olen käynyt kaksi kertaa läpi neljän viikon kuntoutusjakson ja yhden kolmen kuukauden päihdepsykiatrisen hoidon.

Hoitoihin pitää sitoutua, ei ne pelkällä “paikalla olemisella” auta.

Myös AA:ta suosittelen, mutta siitä on monta mielipidettä; minua se on auttanut.

Tsemppiä Sulle ja raportoi, miten edistyt.

-Kannusaaarinen, selvä päivä 154

  1. päivä selvänä ja nyt se iski, kauhea viinanhimo… ihme että vasta nyt, olin varma että se tulee aikaisemmin. Yöllä ryyppäsin unissani ja tajusin, että minunhan piti lopettaa… silti jatkoin vielä toisen päivän. Kauheata herätä siihen!

Tänään olen koko päivän koittanut keksiä kaikkea tekemistä ettevät ajatukset lähde harhailemaan. Leivoin elämäni ensimmäisen täytekakun miehelleni, kun sillä on synttärit. Melkein koko kakku meni kerralla, kun hän tykkäsi siitä niin paljon. Siinäkin huomasi, miten kiva olla selvänä, kun sai jotain hyvää aikaiseksi ja toisen onnelliseksi.

Aloita nyt ihan aluksi juomalla 1,5 litraa vedellä laimennettua puolukkamehua. Viinanhimon ja janon yhteys on varsin ilmeinen. Ei ainakaan ihan tavallisen janon takia kannata baariin eksyä. :smiley:

Muutenkin on hyvä pitää vesipulloa mukana, tai mitä nyt on tapana ryypätä (ei etanolia), etenkin näin kesäisin.
Luin tuota toista aihettasi ja lyhyesti sanottuna. Tuttusi luultavasti “pelkäävät” miten sinun raitistumisesi vaikuttaa heidän juomiseensa.
Älä mieti ketään muuta kuin itseäsi! Sinä päätät onko huomenna krapula vai ei.

Juuri join litran omenamehua :smiley:

Viinanhimo yltyi aivan valtavaksi! Oli lähellä, etten ottanut pamia, vaikka niitä todella harvoin nykyään syön. Tuskastutti, itketti, raivostutti… Tunsin viileän siideritölkin kädessä, haistoin sen, maistoin sen… Huomenna rahapäivä, aloin haaveilemaan, että jos nyt vielä kerran, ihan vähän vain, sivistyneesti… Tilipäivänä aina tottunut tunkemaan viimeisetkin rahansa kurkusta alas. Mutta ei tänään, eikä huomenna. Vaikka yritän pärjätä päivä kerrallaan, niin pakko valmistautua huomiseen kauppareissuun henkisesti.

Eikä ketään kelle puhua, ei ketään joka ymmärtäisi. Miehelle yritin puhua, hän sanoi, että voi käyttää minua alkossa, mutta sen jälkeen vie minut jonnekkin aivan muualle kuin kotiin. Noh, muistuttihan sekin minua siitä, mitä menetän jos nyt juon… Harkitsen vakavasti AA:han menoa viikonloppuna, saisi puhua jollekkin, joka ymmärtää, vaikka tuskin siellä suutani edes auki saisin. :frowning:

Stressaan maanantaita, kun selviää saanko maksusitoumuksen ja kuinka paljon jää maksettavaksi itselle. Ei tälläisellä köyhällä eläkeläisellä ole kauheasti varaa maksella… Hoitopaikkaan olen jo ollut yhteydessä ja pääsen sinne heti kun raha-asiat on selvillä.

Eiköhän tämä tästä… Nukkumaan nyt, vaikka onkin varmasti taas odotettavissa kamalia ryyppypainajaisia…