Himon kourissa

Heissan, täällä yksi epäonnistunut sielu kirjoittelee. Tarina samanlainen kuin monella muulla täällä. Kaupan hedelmäpelit, pokerinaikakausi, vedot ja bingot käyty läpi. Ensimmäisen kolikon laitoin pelikoneeseen varmaa jo 12 vuotiaana. Tällä hetkellä ikää reilu kakskyt vee. 13 vuotiaana kerättiin kavereitten kaa pulloja ja kaikki saamamme rahat laitoimme pitkävetoihin (koskaa mitää voitettu). Rahamäärät oli onneksi pieniä ja oli mukavaa ajanvietettä. Pelaaminen pysyi hallinnassa kaheksaantoista ikävuoteen asti. Tuli silloin tällöin vaa pelattua huvinvuoksi. Sitten sattumoisin eksyin nettikasinoihin ja se on ollut meikälle tuomiollinen. Pokeria osaan/osasin pelata hyvin, mutta ohivedot sai tiltin päälle ja tuli eksyttyä slotteihin.

Slotit antaa toivoa äkkirikastumisesta ja jotenkin niitten pyörittäminen nollaa aivotoiminnan kokonaan. Ei tarvi miettiä mitää, vaa painaa yhtä nappulaa ja miljoonat voi olla sinun. Kerran 20 sentin panoksella voitin 1300 euroa ja se oli silloiselle opiskelijalle suuri raha. Siitähä se homma sitten lähti käsistä. Kaikki tienatut rahat meni nettikasinoitten uumeniin. Velkaa ei ole kuin 2000 euroa tällä hetkellä pelaamisen takia. Sentakia haluaisin päästä tästä pirullisesta taudista eroon. Kuitenkin tullut hävittyä reilu kymppitonni kaikenkaikkiaa.

Se tunne ku viimeiset kolikot on hävitty. Itseinho on niin kova, että alkaa pyörimää itsemurha ajatukset pääkopassa. Vanhempani ja tyttöystävä tietävät pelihimostani, mutta eivät tietenkään ymmärrä sitä. Neuvo on perinteinen “lopeta pelaaminen”. Lopettaisin heti, jos se olisi noin helppoa. Mutta pelipiru vei yleensä voiton.

Päässä on myös vain on/off nappula. Euron laittaminen koneeseen vie transsitilaa ja loppujenlopuksi kaikki rahat sinne menee. Eli nollatoleranssi olisi ainut vaihtoehto. Mitä neuvoja antaisitte, että onnistuisin? Nettikasinotilit on suljettu, mutta ne on helppo avata tai löytää uusi kasino.

Moikka toivoton,

On sanonta “niin kauan on toivoa kuin on elämää”, joten TOIVOA ON. Tuntuu siltä, että meidän pelureiden tarinat ovat todellakin samanaltaisia! Rahan loppumisvaiheen (nopeasti/hitaasti) ja seuraavan velkaantumisen suhteen eroja esiintyy.

Miksi emme ota opiksemme toisten kokemuksista? Siihen en osaa pelihimon osalta vastata. Itse olen kuvitellut hallitsevani pelaamistani, mutta totuus osoittautui toisenlaiseksi. Jos olet lukenut kamppailuani, niin olet huomannut(v. 2009 aloitin kirjoittelun, osa teksteistä poistettiin omasta toivomuksestani) monet lipsumiset matkan varrella. Tällä hetkellä oman tilanteeni ja kokemukseni perusteella sanoisin:
Pelaamattomuuspäätös on sinun itse, ei kenenkään muun toivomuksesta, ymmärrettävä tehdä itsesi takia. Sinun pitäisi arvostaa itseäsi, sillä sinussa itsessäsi ovat oman tulevaisuutesi avaimet! Tämä saattaa kuulostaa abstraktilta, mutta näin oli ainakin omalla kohdallani. Homma vaatii keskustelua itsensä kanssa , mutta sehän=itse on tärkein voimavaramme! Tsemppiä! :slight_smile:

Juu oon lukenut lähes kaikkien tarinat täällä, enkä kuitenkaan ole ottanut opikseni. Eli oon selaillut tätä foorumia vuoden päivät ja nyt vasta “kehtasin” kertoa omasta ahdingosta. Kiitoksia tsemppauksesta! :slight_smile:

Nyt on näkynyt valoa tunnelin päässä. Kolmas päivä pelaamatta menossa, eikä pelit paljoa edes pyöri mielessä. Tosin vielä edelliset häviöt kirvelee mielessä. Ainaki näin alussa on häviöitten mietiskely auttanut olemaa pelaamatta. Tai sit jos himot on yrittänyt ottaa vallan, niin olen lähtenyt urheilemaan. Tosin jossain vaiheessa se hyvänolon tunne tulee ja miettii “jos mie vaa sen 10 euroa laitan” ja taas on helvetti irti. On tää vaa hemmetin ikävä sairaus. Kiltistä ihmisestä tulee hirviö. Valehtelu, kiukkuisuus ja mielialanvaihtelut on arkipäivää. :frowning:

Moi.

Olet oikeassa että tämä on hemmetin ikävä sairaus. Eikä tuo riitä alkuunkaan kuvaamaan sitä kuinka pahan olon se saa aikaan. Siihen ei painokelpoinen teksti pysty.
Muista ja tiedosta koko ajan tuo mistä kirjoitit, se huijaava fiilis kun tuntuu että vähäsen voi laittaa. Ei nimittäin voi. Niitä kiusauksia tulee, mutta koko ajan vähemmän.
Usko pois niin voit saavuttaa seesteisen olon kaiken pelihehoukutuksenkin keskellä. Ajatukset peleihin ja pelaamiseen liittyen useimmiten häipyvät nopeasti kun alkuperäisen impulssin on väistänyt ja poistuu tilanteesta / hetkestä missä peliajatus tuli.

Tsemppiä! Kerää alun innostuksesta niin paljon päätösvoimaa pelaamattomuuteen kuin vain voit!

Totta puhut! Ainoastaan toinen pelihimoinen tietää tuntemukset. Sen takia tänne olen eksynyt! Kiitoksia tsemppaukesta ja neuvoista!

Viikon olen ollut nyt pelaamatta. Parina yönä olen nähnyt peleistä unta. Toisessa unessa voitin 500 euroa ja aamulla tietenki oli kovat himot päällä. Lähdin lenkille ja siinä sai muuta ajateltavaa ja himot lopahti onneksi.

Tässä lähipäivinä kaikki on kaatunut päälle ja normaalisti olisin keventänyt oloa pelaamalla, mutta onneksi tiedustan nykyään, että se vain pahentaisi oloa. Pikkuhiljaa mennään etiäpäin. :slight_smile:

Pelaamattomuus on pitänyt ja elämänlaatu alkanut parantumaan. :slight_smile:

Hienoa toivoton123 :mrgreen: Olen vilpittömästi iloinen puolestasi :slight_smile: Niin se vaan kantaa hedelmää tuo pelaamattomuus ja parasta palkkiota mitä siitä saa kun itse huomaa että elämänlaatu alkaa parantumaan :slight_smile: Aurinkoista päivänjatkoa sinulle :slight_smile:

-Ed-

Heissan pitkästä aikaa! Kohta kymmenen kuukautta lähes pelaamatonta elämää takana. Tuona aikana muutaman kerran olen pelaillut kaupan pelikoneita. Nettipokeria viisi kertaa ja netticasinolla kerran. Nykyään pysynyt homma hanskassa ja suurin häviö noin 10 euroa pokeriin. Totta kai tulisilla hiilillä kävellään, mutta ei ole enää tullut sellaista himoa, että pitäisi lisää laittaa rahaa häviön jälkeen. Jos himo iskee, niin pelaan leikkirahalla ja siinäkin jo huomaan paljon häviäisi, jos olisi oikeata rahaa. Eli kaikilla on toivoa. Eka kuukausi on pahin. Myös urheilu auttaa aika paljonkin himojen hallitsemisessa.

Velkaa en ole saanut lyhennettyä ollenkaan, koska opiskelijaelämä jatkuu vieläkin, niin ei ole ylimääräistä rahaa. Muutenkin elämä menee hyvin. Toivottavasti jatkuu samaa rataa, eikä tule sorruttua enää koskaan tähän paskaan!

Ratkesin ja tili tyhjäksi. Ajatuksena itsemurha… VITTU.

Eikö se homma ole niin, että ei saa pelata yhtään mitään ? Et voi syyttää itseäsi retkahtamisesta, kun vika on siinä, ettet ole pohjustanut hommaa kunnolla. Luulen (pelaajan äitinä), että pelaamattomuus toteutuu vain, jos ehdottomasti varmistaa, ettei voi pelata. - Helppo tosin sanoa sivusta. Mutta ei kai se pelkällä tahdolla onnistu.
Älä lannistu, ota uusi alku pelaamattomuuteen. Jos pystyt olemaan rehellinen, löydät varmaan tukihenkilön eism. kontrolloimaan rahankäyttöäsi.

Pari päivää sitten tuli taas paha repsahdus. Puolet matkakassastani pelasin. Ahdistaa niin vietävästi. En uskalla kertoa avopuolisolleni miten tuli taas hävittyä, vaikka kuinka on luvannut ettei enää pelaa. Taas ahdistus on aivan jotain käsittämätöntä. Hävitty summa pyörii kokoaika mielessä. Saa nähdä miten täältä taas noustaan. Näköjää se pitäisi olla nollatoleranssi.

Krapulassa tuli vaan ajateltua, että jos pelaan vain parikymppiä huvinvuoksi. Eipä se taaskaan siihen jäänyt. Tää vaa tuntuu välillä toivottomalta…

mutta vain puolet! sinulla on vielä toivoa :open_mouth:

Taas täällä. Tulipaha pelattua säästöt, noin 1500 euroa. Onneksi loppu turvaluvut, niin jäi 300 euroa tilille. Välillä tuntuu ettei tätä sairautta selätetä. Huoh… Kaikki lähti pienestä talletuksesta liikkeelle. Kai Tää ahdistus joskus häviää…

Kuule jos se ei tahdolla onnistu niinei sitten millään!

Taas on tullut hävittyä reilu tonni. Pää ei enää kestä. Velkaa on jo 7 tonnia. Koulukin on lähtenyt alamäkeen ja kovaa.

Tuo meno pistää jo kyllä ihan hiljaseks :frowning:

Nyt taidetaan kahlata syvissä vesissä. Ei se pelaaminen lopu, ennen kuin päätät lopettaa. Lopulta se ei ole kuitenkaan monimutkaisempaa. Jos on täysin pakko pelata, räplää peliä leikkirahalla kunnes homma on tylsää.

mene kokeilemaan neuvoinesi jollekkin kadunmiehelle joka vetää herskaa. vähintäänkin sama asia
kun on hc peluri. vituttaa juurikin tuollaiset kommentit ihmisten suusta joka ei tiedä elämän nurjasta puolesta paskaakaan ja vielä pahempi, luulee tietävänsä ja kokeneensa.

Juu. Masennus loppuu kun lopettaa masentelun, työttömyys loppuu kun menee töihin jne. Olisikin maailma noin täydellinen.

Syvissä vesissä todellakin ollaan. Taas tullut hävittyä 350 euroa viikonlopun aikana. Alkaa olla kaiken puoli poikki. Koulussakaan en ole käynyt pariin viikkoon. Nyt on toinen päivä ilman pelejä menossa. Toivottavasti täältä vielä noustaan…