Olen eronnut tuurijuoppo-avomiehestäni huhtikuussa ja paljon on ajatuksia pyörinyt päässä näinä kuukausina. Todella paljon olen pohtinut sitä, että miksi en ajoissa huomannut ”hiljaisia signaaleja”, jotka miehen käytöksessä viittasivat pahaan alkoholi- ja elämänhallintaongelmaan. Meillä siis oli tilanne, että miehellä oli alkoholiongelma jo tavatessamme.
Olen itse päätynyt siihen, että suurin ongelma oli se, että käsittelin jokaisen ennusmerkin päässäni ikään kuin yksittäistapauksena. En siis osannut yhdistää kaikkia pienejä merkkejä yhdeksi isoksi indikaattoriksi, joka olisi huutanut mulle, että ota jalat allesi ja juokse!
Jo ensimmäisillä ”treffeillä” sain kaksikin varoitusta, joita en ottanut huomioon. Ekanakin viiniä juotuaan mies alkoi puhua todella vainoharhaisia juttuja. Olin itsekin ottanut muutaman lasin viiniä, mutta muistan ajatelleeni jo silloin, että mies on kyllä todella sekaisin ja kuvittelee asioita. Mies mm kertoi juttuja siitä, miten venäläiset ovat yrittäneet urkkia eri tavoin häneltä erilaisia tietoja ja ovat mm käyneet tekemässä hänen sänkyynsä peitoista varoitukseksi ihmisen muotoisen hahmon ja lähettäneet naisen vokottelemaan häntä tietojen kalastelu tarkoituksessa (miehellä ei siis ole mitään tämänkaltaisia tietoja, joilla olisi strategista arvoa, vaikka niin kuvittelee myös) Tässä vaiheessa kyllä kylmäsi, kun tajusin, että jutuissa ei ole päätä eikä häntää. Tämän kuittasin kuitenkin sillä, että selvin päin mies oli ihan täyspäisen oloinen. AINA kännissä kuitenkin alkoi tulla näitä vainoharhaisia juttuja, jotka pahenivat ajan kanssa ja jotka myöhemmin kääntyivät sellaisiksi, että mulle faktoina kerrottiin mitä olin tehnyt miestä loukatakseni (tämäkin liittyi tilanteeseen, jossa miehen tekeminen kääntyikin yhtäkkiä mun tekemäksi ja muuta vastaavaa kaistapäistä)
Toinen varoitus oli se, että seuraavana päivänä mies oli ihan tyynesti lähdössä ajamaan. Vaikka oli selvästi krapulainen, ei hänellä näyttänyt käyvän mielessäkään, että ei olisi ajokunnossa. Jatkossa sitten känniajelut olivatkin enemmän sääntö kuin poikeus; känniputkien aikanakin monta päivää juotuaan saattoi lähteä ajamaan autolla yöllä baarista tullessaan, vaikka olisi varmasti puhaltunut ihan hirmuiset lukemat. Eli rattijuoppouden kynnystä ei miehellä ollut ollenkaan.
Iso varoitusmerkki oli myös se, että yli 40 vuotiaalla hyvin tienaavalla (n 5000€/kk) miehellä ei ollut mitään muuta omaisuutta kuin tuulen pyyhkimä perse. Mies asui vuokrayksiössä, jossa oli niin huonot huonekalut, että mulla ei varmaan opiskeluaikanakaan ole ollut sellaisia romuja. Vaatteita oli todella rajallisesti ja esimerkiksi talvitakki oli sellaisessa kunnossa, että se kirjaimellisesti hajosi päälle. Kerran käytännössä painostin miehen ostamaan itselleen 70€ talvikengät, kun tyyppi kulki todella huonokuntoisissa mokkakengissä talvipakkasessa. Ilman mua ei olisi raaskinut ostaa edes niitä. Astiat olivat parittomia kirpparimukeja jne. Miehellä oli auto, mutta siitä oli iso velka (Käytännössä siis oli ostanut auton täysin velaksi). Mitään muuta omaisuutta ei ollut. Mies ei ollut matkustellut tai ei harrastanut mitään kallista. Muistan jo tuolloin ihmetelleeni, että mihin miehen rahat oikein menivät, kun isoista tuloista huolimatta oli kuun lopussa täysin persaukinen eikä pystynyt edes tankkaamaan autoa kuin kympillä kerrallaan. En tällä tarkoita, että mulle omaisuuden hankkiminen olisi jotenkin itseisarvoista tms, mutta omituista oli, että raha vaan hävisi johonkin ilman, että se olisi muuttunut vaikkapa tavaraksi, matkoiksi, säästöiksi, vaatteiksi, harratukseksi tms. Tämä “mysteerihän” selvisi tietysti sitä kautta, että kaikki raha meni baareissa juomiseen ja taksilla ajeluun. Aika monta kämppää ja autoa on siis tämä herra ehtinyt elämänsä aikana vetää kurkusta alas…
Mies pystyi salaamaan alkoholiongelmansa hyvin, koska hän oli tuurijuoppo ja saattoi hyvinkin ottaa lauantai-iltana vaikkapa lasin tai pari viiniä ja lopettaa siihen. Mutta kun iso pyörä sitten käynnistyi, niin juomisella ei ollut mitään rajaa eikä määrää.
Seurusteluaikana työmatkalla ollessaan mies oli eräänä yönä yrittänyt soittaa mulle klo 04. Kun aamulla yritin soittaa takaisin ja laittaa tekstiviestejä, niin en saanut mitään vastausta ennen puoltapäivää. Tuolloin selitti, että akku oli loppunut (miksi ei ollut aiemmin ladannut puhelinta ei siiten minulle selvinnyt) Tuonkin selityksen silloin ostin, mutta oikeesti, kukapa soittelee työpäivää edeltävänä yönä klo 04 ellei ole ihan tuhannen kännissä??? Haloo, kuinka typerä sitä voi ihminen olla, kun ei tässäkään vaiheessa mikään kello ala soida.
Ryyppyputkia tapahtui myös seurusteluaikana, mutta miehen oli tietysti näitä silloin helpompi salata. Teen itsekin reissutyötä, mikä tietysti mahdollisti sen, että mies pystyi mun reissujen aikana rauhassa dokaamaan. Kerran esimerkiksi soitin työmatkalta miehelle maanantaina klo 18, jolloin hän oli taustamelusta päätellen baarissa ja niin järkyttävässä kännissä, että en saanut puheesta selvää. Puhelun aikana hän mm kaatuili baarissa ja löi päänsä, jonka jälkeen baarin henkilökunta tuli puhelimeen juttelemaan mun kanssa ja kertoi, että mies pitäisi saada nyt ulos kapakasta (mutta mitäpä minä asialla pystyin tekemään toiselta puolelta eurooppaa??) Yritin saada puhelimessa miestä lähtemään kotiin, mutta todella sekavia ja pimeitä tekstareita satoi mulle kännykkään koko sen yön ja seuraavan aamunkin, joten edes se, että jalat ei kanna tai puheentuottaminen ei enää onnistu ei estänyt miestä jatkamasta juomista (ja siis huom! Maanantai-iltana!!)
Kännäyksen takia mieheltä jäi tärkeitä työjuttuja väliin ja rokulipäiviä tuli jo tuolloin. Lisäksi känniputkiin liittyi aina mun mieletön solvaaminen ja poikkeuksetta se, että jossain kohtaa ilmoitti tekstarilla jättävänsä mut ja tulevansa hakemaan tavarat.
Alusta asti mies myös puhui juttuja ristiin. Ei mitään isoja asioita, mutta jälkikäteen ajateltuna ei ehkä kännissä aina muistanut, miten oli mulle juttuja kaunistellut (tai suorastaan valehdellut). Aika isojakin juttuja oli jäänyt kertomatta, kuten jälkikäteen eromme jälkeen sitten paljastui.
Nyt voisin hakata päätä seinään, kun olin niin idiootti tuolloin ja annoin näin selvien merkkien mennä ohi 
Mies oli uskomattoman hyvä manipuloimaan ja käyttämään loukkaantumista ja mykkäkoulua siihen, että tilanteissajoissa hän oli toiminut aivan törkeästi minä päädyin lopulta pyytämään anteeksi ja lepyttelemään. Lisäksi mies hämäsi minua sekä tuolla hallitulla juomisella (eli siis mopo ei jokaisen lasillisen jälkeen lähtenyt käsistä) ja sillä että puhui todella tuomitsevasti esimerkiksi kaveriensa humalahakuisesta juomisesta ja siitä, miten ei kestä sitä yhtään. Hän myös tuomitsi ratijuoppouden todella voimakkaasti ja esimerkiksi kerran pakotti mut soittamaan autosta hätäkeskukseen ja ilmoittamaan autosta, joka ajeli moottoritiellä hiukan holtittomasti. Lisäksi hän kertoi tosi tuohtuneena ja loukkaantuneena siitä, että duunissa oli epäsuorasti epäilty, että hänellä olisi alkoholiongelma. (Jälkikäteen tietty tajusin, että varsin oikeaan osuneet epäilykset, mutta tuolloin olin ihan silmät pyöreänä, kun syytöntä miestä näin epäreilusti epäillään…
Pitkään yritin pelastaa suhdetta, mutta nyt pystyn sanomaan, että vääristä syistä. Ajattelin pitkää, että mies oli kuitenkin selvinpäin hyvä tyyppi, mutta nyt pystyn katsomaan totuutta silmiin ja toteamaan, että ei se kyllä ole. Aika itsekeskeinen mulkku, joka ei ota vastuuta tekemisistään, ei pyydä anteeksi, valehtelee ja salailee, koska asioiden selvittäminen olisi hänelle epämiellyttävää. Mies on pahasti alkoholisoitunut ja vaikea tietty sanoa onko kyse pelkästä alkoholiongelmasta, mutta jälkikäteen kun olen yrittänyt kaikkea tapahtunutta ymmärtää, niin olen alkanut myös epäillä, että hänellä saattaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö (tai ainakin jotain siihen suuntautuvaa) Myös eroamisen häpeä ja yksinjäämisen pelko ajoivat minuta takertumaan suhteen pelastamiseen. Kun viimein tajusin, että mies ei muutu, mies ei ole tulossa piiruakaan vastaan eikä mulla ole hyvä olla hänen kanssaan, niin onnistuin repäisemään itseni irti. Vaikka olen välillä todella yksinäinen ja surullinen, niin jo nyt ilo ja vapaus alkaa nostaa päätään. Onneksi pääsin irti siitä itsekkäästä energiasyöpöstä, joka olisi vetänyt mutkin mukanaan pinnan alle, jos olisin jatkanut suhdetta.
Tulipa pitkä vuodatus, mutta tuntuu hyvältä kun saan näitä keloja ulos päästäni 
Rakkaat rinnallakulkijat, kiitos toipumisen tuesta! Nautitaan auringosta ja kesästä ja keskitytään tekemään omasta elämästämme paras mahdollinen!