Hetki ennen kulissien kaatumista

Olen alkoholisti.

Olen tiennyt olevani alkoholisti jo pitkään, eikä tämä ole ensimmäinen kerta plinkissä. Aikaisemmin sairaus oireili lähinnä koomakänneillä baareissa, ja niitä seuranneilla kamalilla morkkiksilla. Perheellistymisen myötä baareilu jäi pois, ja raskausaikainen alkottomuus oli ihanan helppoa. Lapsiluku nyt on kuitenkin harvinaisen täynnä, joten tämä keino ei enää käy. Lasten hieman kasvettua tissuttelu on vaivihkaa tullut jokailtaiseksi, ja viikonloppuna kuluu enemmän. Mies juo seuraksi myös runsaasti muttei ole alkoholisti, ja pystyy helposti olemaan ilman.

Olen tämän syksyn aikana havahtunut siihen, että olen siirtynyt tässä sairaudessa uuteen vaiheeseen, ja että nyt on todennäköisesti aika tehdä muutoksia, tai muuten alkaa syöksykierre. Olen tutustunut ihan uusiin alkoholismin ulottovuuksiin mm. on ihan ok aloittaa aamu kaljalla, yhden-kahden kaljan jälkeen voi näköjään ajaa, lapsetkin kyydissä, krapuloissa on alkanut näkyä ikäänkuin harhoja jne.

Nyt loppuvuodesta olen hissun kissun tehnyt ajatustyötä asian kanssa, ja jopa onnistunut saamaan useamman alkottoman päivän peräkkäin. Ja sitten sortunut ajattelemaan että jos vaikka kohtuukäyttöä. Eilen “kohtuukäytin” tosi hienosti kun oli lasten koulukavereita kylässä vanhempineen pitkän kaavan lounaalla. Oletan, että vieraat pääsivät tänään töihin - minä en, koska hyvänä reippaana äitinä leivoin yöllä koulun joulumyyjäisiin leivonnaisia, ja palkitsin itseäni “hieman” viinillä lounasjuomien päälle.

Aikaisemmin on ollut hirveä kynnys lähteä ryhmiin, mutta enää en usko yksin selviäväni.

Alkkissanainen kirjoitti

Tervetuloa!
Suosittelen. Ryhmästä sain päivä kerrallaan pysyvän raittiuden niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset alkoholistit.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hei.

yhden-kahden kaljan jälkeen voi näköjään ajaa, lapsetkin kyydissä, krapuloissa on alkanut näkyä ikäänkuin harhoja jne.

Hyvä että kerroit uudesta aluevaltauksesta.

Ajatteleppa tätä:

Olet edellisenä iltana ottanut hieman viiniä.
Aamulla krapuloissasi otat pari bisseä korjaamaan oloasi.
Lähdet lapset kyydissä käymään pakollisilla asioilla.
Sattuu onnettomuus, jossa pieniä ihmisiä loukkaantuu.
Onnettomuus ei ehkä johdu sinusta.
Lapsesi joutuu sairaalaan. Sinä puhallat 0.51.
Saat syytteen rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ruumiinvamman tuottamisesta. Ajo-oikeutesi menee vuodeksi. Saat vankeustuomion 3kk, joka muunnetaan ehdonalaiseksi, jonka koe-aika on kaksi vuotta.
Otit vain muutaman. Kukaan ei ymmärrä tekoasi.
Syyllistät itseäsi. Koet jotain aivan kauheaa häpeää. Et voi asiaa korjata.

Mutta tänään voit vielä estää tuollaisen tapahtuman.
Apuahan Sinä pyydätkin, se on oikein hyvä.

Ajattele oikeasti ennenkuin sattuu jotain hirveää.

Minä tiedän mitä kännissä ajaminen on. Tiedän myös miltä tuntuu puhaltaa promillet poliisin alkometriin.
Tiedän krapulakaljat aamuisin.
Tiedän myös sen kauhun kun kännissä ajaa auton romuksi.
Lapsiakin olen kuljettanut kuten Sinä.

Ystävällisesti Putkis 0132

Kiitos Putkis, aika sanattomaksi vetävä tarina. Sanattomaksi siksikin, että koen itse ylittäneeni jonkun rajan ottaessani riskin lapset kyydissä. Eihän kai kukaan terve ihminen tee tällaista?

Hyvä että ymmärsit sanomani.
Hyvin monet ihmiset ajaa pienessä kännissä. Aivan normaalit ihmiset. Terveetkin.
Varsinkin maaseudulla ajellaan yleisesti koska julkista liikennettä ei ole.
Jos minä esimerkiksi haluan mennä naapuriin 5km päähän illanviettoon pitää minun tilata taksi joka tulee 30km päästä. Illanvieton jälkeen pitää tietysti kotia päästä. Jos siis alkoholia ottaisin, enkä haluaisi saunakaljoissa ajella tiellä jossa ei päivisinkään juuri ketään näy.
Oho, meni puolustuksen puolelle. :unamused:

Kirjoittele taas.

Tervetuloa takaisin plinkkiin jonka minäkin olen löytänyt kun etsin pahoissa morkkiksissa apua ja sitä olen täältä myös saanut.

Alkoholilla saa elämänsä ihan sekaisin ja riskinotto kasvaa joka suuntaan, ennemmin tai myöhemmin sattuu jotakin todella ikävää. Silloin kierre yleensä vain syvenee. Eri ihmiset laittaa eri tason sille mikä on riittävän pohjalla. Osalle se on vasta kun on pari metriä mullan alla. Tuossa vaiheessa on vielä helppo vaihtaa suuntaa.

Hyvin olet oivaltanut tilanteesi, sillä nyt näyttäisi todellakin olla se hetki kun on tehtävä jotain. Alkoholismi kun pahenee ja itsestään se harvoin pysähtyy.

Nopeita elonmerkkejä kännykällä ruoanlaiton lomasta. Tänään ei alkopitoisia mielitekoja, mutta ainahan nämä ekat selvät päivät ovat helppoja. Katselin kaupungin ryhmätarjontaa eikä tämän talouden aikatauluilla ole sinne asiaa ennen ensi viikkoa - elleivät huoli joukkoon äiti-lapsi -komboa. Odotin, että olisi ollut enemmän ryhmiä kun ei kuitenkaan ole ihan pikkukaupunki. Mutta no can do. Eli tätä virtuaalivertaistukea sitten enemmän. Reippaana tyttönä ajattelin myös hilata hanurini päihdelääkärille ja pyytää antabukset. Joskus reilut kymmenisen vuotta sitten jonkin aikaa antabussilla ajelinkin, eli ei ihan vieras nappi ole. Onhan se vähän sellainen keinotekoinen selkäranka, mutta miksei paikallaan alkutaipaleella.

Eli ei kummempia tänne tänään.

Jos vielä hetken rustailisi hajatelmia, kun jälkikasvu on kallistettu vaakatasoon ja ukko tuijottaa jalkapalloa.

Mietin tässä, että voisiko tässä lopetusyrityksessä olla jotain uutta, jotain miksi nyt voisi onnistua. Tuonne ylös ja laitoinkin näitä taudinkuvan uusia ulottuvuuksia. Unohtui se, että nousuhumalat ovat viime aikoina jääneet kovin latteiksi. Mulla on ollut tapana lapsivapailla laittaa kotia apinanraivolla tai paremminkin keppanan ketteryydellä, mutta viime yrityksellä tuli vaan pöhnä ja sain tehtyä ihan minimin, jotta näyttäisi siltä, että edes jotain on tehty. Tämä vissiin kaiketi myös kuuluu kehityskaareen?

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas töissä. Ottaa aivoon kun taas on yksi työkaveri saikulla. Työstressi on ihan selvästi yhteydessä kaljantarpeeseen. Ja toisaalta taas stressikin näköjään addiktoi kun on siihen taipumusta. Pidän siis työstäni, mutta on hieman liikaa lautasella koko paletin kanssa.

Surullista tarinaa on sinullakin kerrottava viinan autuaaksi tekevästä elämästä. Tuttua tekstiä minullekin ja aina kun joku ottaa kertomukseensa mukaan lapset, niin luen tekstiä sairas sydämeni kurkussa ja entisten aikojen viinanhuuruiseen isyyteni vilistää verkkokalvoillani.

Juotua ei saa juomattomaksi, mutta juomattoman saa. Eli ei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella kaikin keinoin alkoholismiamme vastaa ja olla avaamatta sitä ensimmäistäkään. Sinä kuvasit hyvin taudinkuvan ulottuvuuksia. Älyttömintä tässä on se, ettei juomisesta saa enää edes kunnon nousuhumalaa tai saa sellaisen satunnaishetken ja loppuaika onkin epätoivoista pöhnäilyä, josta elimistö rankaisee jälkeenpäin olohelvetillä.

Mietit sitä, on tässä lopettamisyrityksessä jotain uutta, jotta voisit onnistua. Minä uskon, että jokaisessa lopettamisyrityksessä on potentiaali onnistua lopettamaan, mikäli itse tunnistaa ja tunnustaa alkoholisminsa. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus, sanoi Matti vainaakin. Aika monella meistä on takana epäonnistumisia, mutta samalla myös helvetinmoista sitkeyttä ja taistelutahtoa nousta ja yrittää uudelleen. Ja näin täytyy ollakin. Täytyy olla uskoa ja luottamusta siihen, että nyt minä voin onnistua. Mutta tällöin on mielestäni myös pysähdyttävä ja pohdittava avun ja tuen tarve, jota kukin lopettamiseen tarvitsee. Tuen tarpeen tunnistaminen ei sinänsä tee autuaaksi, jos edelleen jatkaa yksin päänsä lyömistä lasiseen seinään. Siinä kun särkyy lasi ja pää; pahimmillaan terveys, työ, perhe… Ja ei kai se ole niinkään, että kehityskaareen kuuluu aina vuosien yrittäminen ja retkahtelu. Tässä nimittäin piilee vaara siihen, että antaa ikäänkuin itselleen tiedostamattaan tai tietoisesti luvan rämpiä vuosia alkoholistin viinasuossa, koska ”repsahtelu kuuluu prosessiin”. Näin ollen haluan uskoa, että juomisen lopettamispäätös on päätös, joka pitää loppuelämän. Ei siis niin, että tämä lopettamispäätös voisi olla lopullinen. Tässäkin asiassa kannattaa jättää isi pois tai oikeastaan koko ”voi olla” ajattelu. Itse ainakin tarvitsen päättäväistä asennetta, tarvittavaa tukea, tosiasioiden tunnustamista ja itseni kanssa sovussa elämistä, menneisyyden virheistä huolimatta.
Jos sinulla on hetki ennen kulissien kaatumista, niin pysähdy ihmeessä tähän hetkeen. Tee kulissit tarpeettomiksi.
Voimia!

Antabus oikeilla ohjeilla ja ajatuksella on hyvä selkäranka.
Kipsataanhan käsikin jos se murtuu.
Minäkin kipsasin mieleni kun sen alkoholi mursi. Kohta otan kipsin pois. Enää 76 päivää.

Putkis ja Antabus nro 924

Voimia yritykseen. Itselläni mielialat vaihtelee päivittäin: uskaltaisinko ottaa sen yhden, pari. Mutta en vielä kuitenkaan ota, sillä tiedän jo kokemuksesta, että hyvin äkkiä vanhat juomatavat tulevat takaisin. Yhdessä olemme vahvoja ja tsempataan toisiamme. Päivä kerrallaan. Muistan kun aikoinaan katsoin erään päihdeterapian haastattelua, niin hän sanoi, että ihminen menee jollain tapaa rikki, ja siihen rikkoutuneen sisimpään hän tarvitsee lääkettä. Näin varmaan on ainakin omalta kohdalta. Tsemppiä…

Perimmäisestä syystä on käytetty myös käsitettä hengellinen tyhjiö.

Yhdessä olemme enemmän

Nopea kuittaus vain; perjantai ja lauantai pulkassa ilman juomahaluja. Miehen kanssa vähän nahinaa viime päivinä, eikä se näköjään pätkän vertaa omasta puolestaan koita auttaa tässä projektissa. Samapa tuo, ukkoon v*ttuuntuminen saa vaan vahvemmaksi. Vastaan tämän huushollin ruokahuollosta, joten jos minä en tänne kaljaa osta niin sitä ei sitten ole. Mielenkiinnolla seuraan inahtaako ukko kauppaa kohti siinä vaiheessa kun kaljat ja viinit ovat loppu.

Tuo parisuhde juttu on kyllä haastava ja oöen törmännyt siihen useita kertoja. Sitä huomaa että ei välttämättä saa tukea omaan raittiuteen. Lisäksi elämäntapamuutos voi aiheuttaa kumppanissa negatiivisiakin reaktioita ihan riippumatta siitä onko toinenkin alkon käyttäjä vai ei.

Tämä on kyllä sellainen asia mitä kiinnostaa pohtia. Ratkaisut eivät aina ole helppoja. Oletko miten ajatellut purkaa tuota tilannetta? Parisuhde olisi kuitenkin kiva saada kuntoon.

^ voi olla ja todennäköisesti onkin, että miehen kireys johtuu ihan siitä, että meillä on elämässä monta rautaa tulessa juuri nyt. Tänään käytiin perheenä syömässä ulkona, ja mies oli tilaamassa kahta olutta automaattisesti, ja itse sitten korjasin että minulle vissyä. Eli oletan ettei mies ole sisäistänyt / usko, että olen tosissani. Kun ei ole ensimmäinen kerta. En osaa vielä sanoa millä tavalla raittius voisi vaikuttaa suhteeseen. Mies kun on kerran jos toisenkin kommentoinut juomistani. Toisaalta mitään tappelunnujakoita ei meillä ole kaljapäissään vietetty, vaan ihan päinvastoin. Aika näyttää miten tämä tulee vaikuttamaan esim. kaverisuhteisiin.

Noin yleisellä tasolla varsin hyvä fiilis viikonlopusta; kaksi vaaranpaikkaa selvitetty hyvin pienillä mieliteoilla. Perjantaina olin muksujen kaverisynttäreillä pallomeripaikassa, jossa olisi ollut tarjolla tuttuun tapaan myös olutta (en siis asu Suomessa - täällä alkoholi on läsnä ihan kaikkialla) mutta kiltisti join limpparia eikä tuntunut yhtään miltään. Ja nyt tänään siis ravintolareissu, jossa hetken teki mieli kun koko paikka oli turvoksissa isoja ja iloisia seurueita juomiensa kera. Aikaisemmilta raitistelukerroilta tuttu katkeruus ja suoranainen vitutus “miksi noi saa ja mä en” oli kuitenkin poissa, mikä tuntui tosi hyvältä.

Taas yksi sosiaalinen alkoholi-potentiaalinen meno selätetty vissylinjalla. Join tapojeni vastaisesti jopa limpparia, mutta samalta sokeriliemeltä se maistui kuin ennenkin eli ei jatkoon. Kotiin olen ostanut vissyä ja 0,0 olutta tölkeissä. Tuolla saunan puolella ovat joskus jutelleet huimausainehiin liittyvästä piikkikoukusta; mulla on tämä tölkkikoukku näköjään :mrgreen: kun aika hanurilta tuo holiton kalja oikeasti maistuu.

Ei varsinaisia mielitekoja vieläkään, mutta jossain välissä ehdin murehtimaan kesäkuuman kylmiä (juomattomia) kaljoja. Laitoin kylmästi stopin ajatuksille, ja kerroin itselleni että näin joulukuussa ei ehkä ihan vielä ole tarve miettiä kesää. Eli fokus täytyy pitää hyvin lähellä. Mietin siis nyt tulevaa viikonloppua, ja meille tulevia vieraita. Nämä vieraat ovat ns. turvallisia, joten uskoisin kaiken sujuvan hyvin. Joulun mietin erikseen sitten ensi viikolla.

Hei! Joo ei kannata liian kauaksi mielessään kurkotella tai itkeä asioita, jotka ovat tulevassa. Paras mennä yksi tilanne kerrallaan. Pysyy mieli parempana! Minäkin muistan kun mietin yhtä aikaa itsenäisyyspäivän juhlia, pikkujouluja, joululomaa ja uuden vuoden viettoa… :laughing: kunnes sinun tavoin ymmärsin, että vietetäänpäs ne yksi juhla kerrallaan!

Alkkisnainen ja Varjolilja: Oih voih, kun voinkin samaistua tuohon juomattomien kaljojen murehtimiseen ja juhlahypetykseen, kun on vappu, juhannus ja venetsialaiset mietinnässä samalla saakelin sekunnilla :laughing:
Itsekin olen itkeskellyt, kun mietin tulevaisuudessa mitä kaikkea mun täytyy jättää juomatta ja lähitulevaisuudessa häämöttää kaikki nuo joululahjapullot, joita varmasti tulee kymmeniä… Arg, yksi mun all time favorit on juuri ärhäkät joulutunut, mutta tänä vuonna ne jää ryystämättä, hyvä niin!

Tsemppiä ja mennään todellakin päivä kerrallaan.

Convallaria kirjoitti

Itkut on vaan itkettävä ja jäähyväiset sanottava monivuotiselle bestikselle. Sehän on ollut lohtuna ja kannustimena jokapäiväisessä elämässämme, sinun, minun ja lukuisien muiden.
Toinen puoli asiassa on, että sinä olet halunnut itsesi vuoksi luopua alkoholin juomisesta. Kukaanhan sitä sinulta ei kiellä nyt eikä liene kieltänyt koskaan, vaan sinulle on syntynyt halu lopettaa juominen. Siitä halusta ei alkoholistin kannata luopua. Olet hyvällä ja turvallisella tiellä.

Tänään et ole yksin