Herkkänahkaisuus

Jaa, …

Tämä menee zeniläiseksi, mutta onko alkoholista vapaa, jos miettii, onko alkoholista vapaa?

Toisaalta - ei minulla ole ollut alkoholin kanssa ongelmaa silloinkaan kun sitä oli riittämiin. Toki vaimolla oli ongelma minun alkoholinkäyttöni kanssa. Yritin toki joskus olla vähentäjä, mutta aika nopeasti totesin, ettei vähentäminen ollut mun juttu. Vielä vähemmän alkoholin kanssa on ollut ongelmia sen jälkeen kun lopetin juomisen. Ehkä isoin ongelma on ollut, minne laittaisi kaikkia lahjoina ja palkintoina tulleet juomat. Onneksi tyttären kaverit ovat jo sinä iässä, että voivat auttaa tässä aisassa.

Viinanhimon kanssa oli ongelmaa sekä ennen lopettamista, että muutama kuukausi lopettamisen jälkeen. Viinanhimon kanssa pärjäsi, kun Alkon sijaan marssi AA-ryhmään. Ei siitä lopettamisesta muutoin olisi minulla yhtään mitään tullut.

Vähentämiseen en oikein usko. Se on vähän niinkuin keisari ilman vaatteita. Siis samaa kuin tämä meidän hallituksen vatulointi. Ei sitä siti kannata vähentäjille kertoa. Ihmisen kuten hallituksenkin pitää saada elää itsepetoksessa, kunnes se itsepetos ei enää huvita. Tarkoitan siis, että pitää olla tarpeeksi pohjalla, että uskoo olevansa pohjalla. Sitten voi sanoa, että oisiko aika nöyrtyä ja luovuttaa. Niin, totuuden edessä nöyrtyminen on kova paikka. Kun sekin sitten lopulta avautuu, että itse on ainoa, joka omaan itsepetokseensa on uskonut.

Yritän siis sanoa, että miksi siitä alkoholista pitäisi olla jollain tavalla vapaa? Kyllä meillä aina on jonkilainen suhde alkoholiin. Joimme sitä tai emme.

Mukavaa mietiskelyä, Smokki ja Sikari.
Eipä kai ihminen ole vapaa sellaisesta joka ajatuksia sitoo ja työllistää.
Sanoisin että alkoholiasioista, yleensä päihdeasioista, ei aivan sataprosenttisesti erillään pystyne olemaan, niin moneen asiaan ne yhteiskunnassa vaikuttavat. Miten paljon sitten ne asiat henkilökohtaiseen elämään vaikuttavat on tietysti eri juttu.

Jonkinlainen suhde meillä jokaisella on kaikkeen muuhunkin yhteiskunnassa olemassaolevaan; työhön, jokamiehenoikeuksiin, lihansyöntiin tai kasvisravintoon, kulutukseen yleensä, liikenteeseen, kaupunkisuunnitteluun, muovikasseihin… olennaista kai on se, antaako jonkun asian ottaa ajatuksissaan tilaa enemmän kuin se todellisuudessa ansaitsisi?

Kuinka Sinä määrittelisit tämän asian toisten ihmisten kohdalla?

Teksteistäsi saa melkein päivittäin lukea arvostelua joka kohdistuu nimenomaa AA:n piirissä tapahtuvaan toimintaan sekä sen jäsenten tapaan kertoa alkoholismistaan sekä siitä toipumisesta sekä keinoista joita he käyttävät estääkseen retkahdukset.

Teksteistäsi saamme lukea kuinka AA-laiset aivan väärällä tavalla suhtautuvat raittiiseen elämään viinan pyöriessä jatkuvasti ajatuksissa käydessään säännöllisesti palavereissa tai peräti kirjoittelemalla tänne Me Lopettajat-palstalle.

Olet vuosien varrella itse kirjoittanut tänne palstalle tuhansia viestejä. Alkoholi pyörii mielessäsi myös niin paljon, että olet kieltämässä sen käytön kaikilta muiltakin ihmisiltä riippumatta siitä kuinka he sitä käyttävät.

No jaa… niitä kuitenkin on ihan oikeasti olemassa, ihmisiä jotka ovat vähentäneet alkoholinkäyttöään. Uskoi tai ei.
Sellainen epäilys minullakin on, että usein on helpompaa ottaa etäisyyttä juopotteluun olemalla ainakin riittävän pitkään vallan ilman kuin säätelemällä juomistaan. Yksinkertaisempaa niin.

Hallitus muuten ei elä itsepetoksessa, he tietävät aivan tarkkaan mitä tekevät. Entistä suuremman osan kansantalouden tuotosta siirtäminen pääomapiireille ja pois heikommilta on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä toimintaa. Eri asia on, ollaanko äänestäjille linjaa perusteltaessa ihan rehellisiä vai onko puheissa pientä petkutusta. Saattaa jokunen äänestäjäkin huomata tarkoituksen ja ehkä sitten hiukan pettää itseään kun hommaa mainostetaan “isänmaan etuna”.

Siinäpä se. Ihminen elää aina suhteessa ympäröivää maailmaan, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Voi ehkä luulla olevansa vapaa joistain asioista tai asenteista, mutta onko? Ihmisten kyky tarkastella omaa mieltään ja toimintaansa vaihtelee suuresti, osalta tämä itsereflektoinnin ja analysoinnin kyky taitaa osin jopa puuttua. Jyrkkyys ja mustavalkoisuus ahdistaa ainakin minua, silloin kritiikkiä tai ehdotuksia ei ole suotavaa esittää ja tilanteet junnaa samanlaisina. En pitäisi takinkääntelynä sitä, jos ihminen on valmis kuuntelemaan uutta tietoa ja sen perusteella tarvittaessa muuttamaan kantaansa.

Alkoholiin voi ikänsä raittiilakin olleilla liittyä vaikka ikäviä muistoja lapsuudesta, jolloin siitä tulee jonkinsortin opakkomielle koko iäksi. Aiemmin mainitut ylemmyyden tai alemmuuden tunteet ilmeisesti esiintyvät parina. Kun tuntee itsensä huonoksi, tulee parempi olo, kun muita halveksimalla kohottelee itseään. Häpeä, huono itsetunto ja sen semmoiset aiheuttaa paljon hallaa ihmissuhteissa ja laajemminkin.

Metsänreunan miehen toteamus, että antaako asioiden ottaa enemmän tilaa kuin ne ansaitsisivat on hyvä. Ei kai minkään asian pohtimista tarvitse, eikä kannata itseltään, saati muilta kieltää, mutta miksei kannata miettiä kuinka paljon jonkin asian päässää jauhamiseen käyttää aikaa ja voimia. Filosofiset pohdinnat itsekseenkin ja keskustelut kanssaihmisten kanssa auttaa miettimään omia asenteita ja mielipiteitä uusiksikin.

Minustakin on hyvä pointti huomata, että oman mielipiteen tai näkökannan tarkistaminen perustellusti ei ole “takinkääntämistä”.
Näkökannan muuttamiseen voi olla perusteena vaikkapa uusi tieto, uudet havainnot, uudet kokemukset, uudet oivallukset. Olisi väärin leimata se heti ikävällä takinkääntö-termillä.
Paljon pahempihan olisi poteroitua jääräpäisesti kerran omaksuttuun näkökantaan ja pitää siitä kiinni kynsin hampain, vaikka uudet todisteet sanoisivat ihan muuta.

Minäkin olen havainnut, että kyllä jotkut alkoholi-ongelmaiset pystyvät kuin pystyvätkin vähentämään. Jopa sellaiset, jotka ovat olleet alkoholisteja sanan kaikissa merkityksissä. Se on kuitenkin eri asia, onko se käyttö vähentämisen jälkeenkään ongelmatonta saati mitään oikeaa ‘kohtuukäyttöä’. mutta kyllä joillakin vähennystä tapahtuu.
Joskus tapahtuu sellainenkin ihme, että alkoholi ei enää maistu samalla tavalla kuin ennen. Jollakin pahenee krapulat sellaiseksi, että toimivat jo pelotteena juomista vastaan jne. Vaikuttavia seikkoja on paljon: biologisia, psyykkisia, sosiaalisia jne.

Minä pitkään mietin kommentoinko tätä Sylvian juttua, koska hänellä kirjoittamansa mukaan on ongelmia tereveytensö kanssa ja muutenkin tehnyt rankkoja ratkaisuja.

Kuitenkin minua hiukan huvitti, että hän tulee aika syyttävään sävyyn minua neuvomaan ketä ja kuinka minä saan neuvoa vapaalla palstalla. Mitä tulee tuohon Hemmentaalin tapaukseen niin muistaakseni hän asiaa pohti ja mielestäni kirjoitin ihan asiallisen listan omaan kokemukseni perusteella ja ihan hyvää tarkoittaen. Tuo toinen tapaus taas muistaakseni oli sellainen, että omaan kokemukseeni, havaintoihini perustuen ja asiantuntijanäkemyten perustuen totesin ettei alkoholilla masennusta ainakaan paranneta. Mitä pahaa siinä nyt on ? Kyllä täällä jokaisella on oikeus kommentoida ihan missä osassa vaan kunhan noudattaa palstan sääntöjä ja kuten olen todennut, että kun tällaiselle palstalle kirjoittaa voi vastaukseksi tulla ihan mitä vaan.

Ei täällä voi kyllä kovinkaan kontrolloida sitä mitä muut sattuvat kirjoittamaan kenellekin, mutta sen voi kyllä oppia suodattamaan, että ottaako murhetta anonyymin nimimerkin näkemyksistä, jos ne ovat erilaiset kuin omat.

Vähentämisestä vielä

Kirjoitan tässä nyt pelkästään omasta kokemuksestani, koska en voi hypätä kenenkään muunkaan tomumajaan.

Minunlaiselleni alkoholistille, jolle se kännitila on sen alkoholinkäytön päätarkoitus, on moiset vähentelyt aivan pelkkää itsekusetusta. Tosin olen tämän jo varhain huomannut, enkä sitten ole moisia vähentelyitä edes koskaan kokeillut.

En ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka ruokailun yhteydessä nauttivat kenties lasin viiniä ja myöhemmin seurustelun yhteydessä kenties nauttivat muutaman drinkin. Enkä koskaan ole kuulunut ihmisiin, jotka työpäivän jälkeen nauttivat vaikka yhden ainoan konjakin rentoutuakseen.

Minun tarkoituksenani on ollut päästä humalatilaan ja se ei koskaan pysähtynyt siihen pieneen sievään hiprakkaan. Mikäli tuohon tilaan oli tyytyminen alkoi vitutuskäyrä nousta kiivaasti ja sitten olikin aika keksiä miten kummassa saada juotavaa lisää. - Ei siinä auttanut vaikka rakas kumppani heittäytyisi kuinka rakastavaksi ja romanttiseksi ehdotellen siirtymistä makkarin puolelle. Perkele, juomaahan tässä on nyt saatava lisää ja äkkiä!

Minnuu hieman kuiteskin kummastuttaa tuo vähentely. Eiks se nyt ole aivan selvää, että mikäli on terve immeinen ja honaa, että tätä alkoholia nyt on lurpsittu vähän turhan paljon, niin eihän siinä mitään vaikeutta pitäisi olla sen käytön vähentämisessä, sen kun vähentää ja sillä sipuli.

Mielestäni silloin ollaan jo tosi kusessa alkoholin kanssa, mikäli vuositolkulla pyöritään vähentämispalstalla eikä tuloksia synny kuin joksikin satunnaisiksi ajanjaksoiksi ja jälleen palataan vähentelemään uudestaan. Voihan silleestikkin elää vuosikaudet, mutta itsepetokselta se kyllä pahasti haiskahtaa.

Kiitos Haley kirjoituksesta!

Niinhän se on. Ajattelen kuitenkin, että voihan sanomisiensa sävyä miettiä, jos siihen pystyy. Meistä varmaan jokainen on takonut päätään seinään viinan kanssa. Muutos tapahtuu, kun aika on siihen kypsä, sen tajuaa itse, jotenkin sisäistää, että mun juominen on täysin epänormaalia oikeasti, suhde alkoholiin liian voimakas ja pakonomainen. Itsepetoksessa voi elää niin monen asian suhteen elämässään, ei vaan suostu näkemään totuutta vaikka läheisten pahantahtoisuudesta tai parisuhteensa vääristyneistä kuvioista, jonkun sijoitusmahdollisuuden riskeistä. Tietyllä tapaa se ymmärrys/tieto ei väksin ole upotettavissa ei-vastaanottavaisen kalloon.

Dave2 maininnat herättelystä allekirjoitan. Juoppo voi hyvinkin luulla, ettei ongelman laajuus ole paljastunut tms. Asioiden esiinnostaminen voi olla hyödyksi. Täälläkin. Jos itsekin hoksaa, että jumalauta olen tosiaan vähennellyt x vuotta ilman mitään tuloksia, voi uskaltaa tunnustaa, ettei siitä nyt taida omalla kohdalla tulla mitään. Loukkaantuminen/suuttuminen on kai aika normi reaktio, kun joku osuus arkaan paikkaan. Jos juomaan lähtee, se on kuitenkin oma valinta. Ihmisten kyky dialogiin tai oman toimintansa analysointiin vaihtelee. Mun on vaikea olla tekemisssä ihmisten kanssa, joilta se osin tai kokonaan puuttuu. Vika on aina muissa muualla, olosuhteissa jne eikä itsellä vastuuta yhtään mistään. Tätä esiintyy usein alkoholistin läheisissä. Itse siinä roikkuu ja on muka joku pakko, yrittää raitistaa toista ja koko ajan on paha olla. Sen ymmärtäminen , että aikuinen on itse vastuussa onnestaan ja elämästään. Jos haluaa muutosta, sen eteen täytyy itse toimia. Mistään ei ilmesty taikavoimaa, joka järjestää kaiken, raitistaa tai vie pois juopon läheltä ja tupsauttaa eteen ihanan elämän. :smiley:

Uhriutuminen voi tietty olla vaan yksi vaihe omassa raitistumisprosessissa ja viedä itsesäälin kautta sisuuntumiseen.

Mutta me nyt ollaan kaikki erilaisia, eri lähtökohdat, erilainen luonne. Kannustaminen, omien kokemusten kertominen, pieni ravistelukin, voi auttaa. Henkilökohtaisesti mulla on ongelmaa siinä, että joskus ärsyynnyn jostakin ylimieliseksi tulkitsemastani ylhäältäpäin “opettamisesta”. Voisin jättää sen omaan arvoonsa ja ottaa huomioon itselleni sopivat vinkit muualta tai kokeilla niitä “opetettujakin”. Mahtaakohan muilla ajoittain herkkänahkaisilla samaan ilmiöön liittyä taakkaa henkilöhistoriasta? Näin vanhetessa ja viisatuessa(?) yritän ylipäätään vähän valita taisteluni. Väitteleminen, keskustelu ja vääntökin on kyllä joskus äärimmäisen hyödyllistä. Naamakkain varsinkin. Ne on ollu ainakin mulla juuri niitä tilanteita, joissa on oppinut eniten, jos ei muusta niin itsestään.

:smiley: Sama. Mieluummin jätin yhden saunakaljan väliin, jos enempää ei ollut saatavilla. Viinaa piti olla sammioittain tai sit ei lainkaan.
Vuosien vähentely ilman tulosta on itsensä kusettamista. Toki jos edes määrät vähenee tai väliin tulee selviä pätkiä, tukee sekin terveyttä. Ja voihan porttiteoria toimia tässäkin, eli kun on aloittanut jonkinlaisen raitistelun, saa ajastaan kiinni raittiudesta. En siis siinä mielessä v*ttuilulla olisi häätämässä ketään pois. Vähentajilläkin on jo jalka oven välissä ja oman käytön ongelmallisuus osin ymmärrettynä. Joku voi onnistua palaamaan seuralliseen pienehköön juomiseen, osa vuorenvarmasti ei siinä onnistu. Mulle viinien tai viskien maistelu on täysin tyhjänpäiväistä, se ei tuottaisi mitään iloa. Maku oli sivuseikka, umpihumala tavoite. Miksi muuten olisin kiskonut kiljuakin? :mrgreen:

Oli mielestäni tosi viisaasti kirjoitettu Metsänpeitolta (mistä nimimerkki?). Kun arvostelee vähentäjiä on hyvä pitää mielessä, että meitä on todella monenlaisia ja monista eri lähtökohdista mukaan tulleita.

Vähentäjistä löytyy niitä, jotka ovat todella ajoissa havahtuneet siihen, että alkoholista voi tulla ongelma jos ei sille jotain tee. He ovat varmasti ne potentiaalisimmat onnistujat. He ehkä ovat pitkäänkin mukana saadakseen itselleen varmistusta, että homma ei lähde liukumaan uudestaan väärään suuntaan. Tai sitten vaan siksi, että meillä on todella hyvää keskustelua ja mukava ilmapiiri. Ovat kai jotkut vuodesta toiseen facessakin.

Sitten on meitä (minä siis esimerkkinä), jotka kyllä aivan mainiosti tajuavat, että järkevintä olisi lopettaa kokonaan. Me siis tiedämme, että alkoholin käyttö roikkuu niillä rajoilla, että sitä voi olla vaikea tai mahdoton saada hallintaan. Emme me itseämme emmekä ketään muutakaan huijaa, kyllä elämän tosiasiat on ihan tiedossa. Me emme vaan vielä HALUA lopettaa syystä tai toisesta. Me emme vielä koe, että vähentäminen olisi niin tuskallista puuhaa, että se olisi pakko vaihtaa lopettamiseen. Me ehkä joskus tulemme siihen tulokseen, että pitää sittenkin lopettaa, mutta se hetki ei ole nyt. Ja jos vähentäminen onnistuu edes jossain mittakaavassa koemme sen(kin) voitoksi.

Ettehän tekään täältä Lopettajista aja pois niitä, jotka jatkuvasti uudelleen ja uudelleen sortuvat ja palaavat tänne vuosi toisensa jälkeen. Tai niitä jotka ovat olleet 5 vuotta tai enemmän ilman alkoholia, mutta silti kokevat, että siitä pitää puhua joka päivä ja monta kertaa. Miksi siis Vähentäjissä pitäisi olla jokin aikaraja?

PS: Ei Sylvia keksinyt sitä, että jotkut ovat poistuneet heti alkuunsa liian arvostelun tai vastaavan nokittelun takia. Nämä henkilöt ovat itse näin sanoneet ja silloin on ollut joka kerta kyse siitä, että joku Lopettaja on vieraillut. Toivottavasti nuokin henkilöt ovat kuitenkin jotenkin saaneet kiinni edes vähentämisestä.

Onko joku asettunut jotain aikarajoja tai yhtään mitään ehtoja kellekkään ?

liian arvostelun tai vastaavan nokittelun takia

Piti oikein kaivaa esiin tuo tapaus josta minua syytetään. Kirjoittaja itsekin toteaa, että kommenttini on neutraali.

Kiitos!
Oikeastaan hauskaa, että kysyit nimimerkistä.
Alla lainaus wikipediasta.

"Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua.
Metsänpeittoa on pidetty metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon voi joutua joskus jonkin olennon, esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan, viemänä. Toisaalta ihminen voi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, mikäli eksyy, eikä löydä omin avuin metsästä kotiin.

Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi."

Tuo on oikeastaan mulle hyvä nimimerkki, koska jotenkin koko maailma tuntuu musta useimmiten vieraalta; kuin olisin jatkuvasti metsänpeitossa.Aiemmin olin usein paikassa, jonka tunnemme nimeltä humala. :wink: Elämä meni alkupäästään monestakin syystä niin, etten oikein koiratermein koskaan sosiaalistunut kunnolla ja se tuntuu olevan jokseenkin työlästä aikuisena, ja oikeastaan viihdynkin hyvin yksinkin. Satunnainen juttelu ihmisten kanssa on hauskaakin, mutta ystävystyn varsin hitaasti. :smiley:
Ehkä olen monille ihmistyypeille jotenkin allerginen, enkä synkronoidu heidän kanssaan lainkaan, enkä ikäviä tai perin hankalia ihmisuhteita jaksa ylläpitää…
Mistä tulikin mieleeni, että onko ihme, jos täälläkään ei kaikki kaikista pidä? Miksi edes sellaista olettaa, koska me ollaan kooste reaalimaailman tyypeistä ja eipä sitä kertakaikkiaan pidä tai jaksa kaikkia sielläkään. Netissä on yhtä yhteensopimattomia ihmisiä ja v*ttumaisiakin, mihin muutenkin törmää. :mrgreen: Täällä voi olla luonnevikaisia, pahasti sairaita, katkeroituneita ihan samoin kuin lempeitä, ymmärtäviä, omista kokemuksistaan nöyrtyneitä ja näiden sekoituksia. Jos vaan pystyy, itsestä häijyiltä tuntuvat kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa ja vaikka kuvitella mielessään kirjoittajan olevan umpihullu ja jatkaa sitkeeästi omia pyrkimyksiään oman elonsa suhteen. Ei omassa suvussaan tai lähipiirissäänkään kaikilta ymmärrystä tai lohtua saa. Monilla palstoilla kumminkin on paljon itsellekin mukavaa antia, täytyy vaan vähän seuloa. Ketään ei pysty raitistamaan väkisin, samoin jos joku ei kerta kaikkiaan halua edes ymmärtää toisen näkökulmaa, ei sitä tilannetta väkisin saa muutettua. Miksi pitäisikään tai kannattaisi? Jos joku vääntö ei johda mihinkään, sitten kun itse väsyy, antaa olla.

Ihmisille tulee se oma hetki, kun haluaa jotain jollekin asialle tehdä. Hyvä pointti sekin, että vaikka kuinka on lopettaja, moni retkahtelee moneen kertaan. Voiko kukaan muutaman päivän, muutaman kuukauden tai muutaman vuodenkaan raittiina ollut, olla ihan varma, ettei ole kohta itse päivässä 1 taas? Ylläpito on viisaudessaan laittanu omat karsinat vähentajille ja lopettajille, joten lienee tarkoitus, että kumman hyvänsä voi ilman v*ttuilua ottaa tavoitteekseen. Vai mitä? Siirtyy tarvittaessa enemmän toiselle, jos haluaa muuttaa kokemustensa perusteella omaa tavoitettaan.
Täydellisesti ei kukaan onnistu yhtään missään elämässään, eikä tarvitsekaan. Täydellisyydentavoittelu tekee elämästä perin ankeaa…

Ihan vaan tiedoksi, että palstat erotettiin kirjoittajien monista ehdotuksista johtuen. Ylläpidon viisaudella ei ollut sen kummempaa tekemistä, kun että lopulta suostui.

Nyt kun vielä perustaisivat sen yleisketju-osion johon voisi kaikki poliittiset, musiikilliset ym viihdejutut kirjoittaa niin , että näissä kahdessa keskityttäisiin vain alkoholin kanssa painimiseen.

Kappas vaan, aikasempi kommenttini ei tänne tallentunutkaan.
Sanoin vaan että upea tarina Metsänpeiton nimimerkin takana.

Ja Davelle, että en tuohon tarinaan viitannut minkä olit kopioinut. Enkä tiedä viittasinko edes sinuun, en muista ketkä kaikki silloin Vähentäjiin kommentoivat. On siis enemmän kuin vain yksi uusi tulokas häipynyt. Ehkä heidän kohdallaan kannattaisi olla vielä normaalia helläkätisempi.

Sen verran tuohon viimeisimpään, että siellä Vähentäjissä meitä ei haittaa kirjoitella muustakin kuin alkoholista. Että jos joku haluaa omaa viihde palstaa niin sen voi tehdä sitten varmaan Lopettajien tarpeeseen. Meidän jutuissa puhutaan elämästä ja useimmiten sivutaan jotenkin alkoholia, mutta kyllä siellä muutakin on ja se on ieno juttu. Meidän mielestä.

Eikä kai se sinuakaan kauheasti haittaa kun tämän ketjun aloitit. Eihän herkkänahkaisuus kai ole alkoholiin sidottu ominaisuus?

Puhutaan elämästä ja sivutaan myös alkoholia, kun se elämää sivuaa -niin minustakin olisi hyvä keskustella eikä nostaa alkoholia elämää suuremmaksi asiaksi. Kun ei se sentään sitä ole, niin suuri kuin se hetkellisesti, ongelmaksi äityessään, onkin.

Voisi ainakin kuvitella, että vähentäjät olisivat joustavampaa ja erilaisia elämänvaihtoehtoja hyväksyvämpää sakkia kuin lopettajat. Lopettamiseen kun liittyy väkisin tiukkalinjaista perfektionismia ja se sitten taas on eri tavalla ajattelevien kanssa käytävän keskustelun kannalta ongelmallista.

Käytännössähän minäkin olen lopettanut alkoholin käytön, mutta jotenkin sellainen ehdottomuus, absolutismi, perfektionismi, mustavalkoisuus ja jonkin kaavan noudattamiunen ei minusta tunnu omalta, minuudelta. Niinpä en elävässä elämässä juurikaan käytä sellaista lopettanut -termiä, en raittius -sanaakaan ainakaan itsestäni puhuessani. Enkä ainakaan muista ihmisistä puhuessani leimaavaa alkoholisti -sanaa. Sitä alkoholismia kun on niin miljoonaa eri sorttia, eikä koskaan voi olla varma millaiseksi kulloinenkin kuulija alkoholistin mieltää.

Mustavalkoisuus ja ihmisten karsinointi siis saattaisi olla enemmänkin täällä lopettajien eikä vähentäjien ongelma? Toisaalta kyllä myös ns. lopettaneissa (tai niissä jotka enimmäkseen keskustelevat täällä lopettajat -otsikon alla) on paljon hyvin joustavia ja mihinkään sitoutumattomia ihmisiä, sellaisia jotka eivät karsinoi muita sen perusteella millaiset tavoitteet ihmisellä on päihdeongelmattomuuden saavuttamisen suhteen.

Kovin harvoin olen käynyt lukemassakaan vähentäjien puolella -kirjoittanut en ole kai kertaakaan. Niinpä en ihan varma olekaan, voisiko myös ns. vähentäjissä olla jollain muulla tavoin toisia karsinoivaa ja niputtavaa sakkia vaikka juuri alkoholinkäytön suhteen olisivatkin ihan mukavia ja fanaattisuutta välttäviä.

Pitänee käväistä lukemassa siellä viestihistoriaa kun tässä sopivaa aikaa jää.

En edes ajatellut vähentäjiä kun tuon ajatuksen esitin lopettajia vain. Olen sellaisen toisella palstalla nähnyt toimivan hyvin .

Se oli Sylvia, joka minua tuosta ja muustakin aika tylysti on arvostelliut. Mielestäni on aika vaikea enää helläkätisemmin omaa selkeää mielipidettään esittää kuin tuossa esitin.

Tätä minäkin olen joskus kainosti toivonut. Monella foorumillahan on tälläinen ns. “Asian vierestä” -osasto, johon saa ihan luvan kanssa alotella kaikenlaisia ketjuja niin kevyistä kuin raskaista aiheista: tv-ohjelmista politiikkaan jne.
Jännääkin kyllä, että tämän kaltainen osasto on usein vieläpä foorumin vilkkaimpia ja suosituimpia.

mies metsänreunasta kirjoitti

Tällainen on käytäntö myös AA:ssa. Jokainen tekee itse diagnoosinsa ja toipuminen alkaa siitä. Jos ei ole alkoholisti, ei alkoholismista voi toipua. Silti monet muutkin ihmiset päätyvät lopettamaan alkoholinkäyttönsä tai vähentämään sitä. Ja sehän voi onnistua ei-alkoholistilta helpostikin ja ilman mitään tukea. Palavereissa onkin tapana määritellä oma tilansa toteamalla olevansa alkoholisti. Avopalavereihin on tervetullut kuka tahansa, olipa alkoholisti tai ei.

Päivä kerrallaan