Herkkänahkaisuus

Niinpä. Alkoholinkäyttö voi myös peittää alleen muut ongelmat ja tosiaan voi luulla, että kun raitistuu, elämä muuttuu taikaiskusta hyväksi. Elämässä pyörii kaikki yhtenä vyyhtenä, sattumalta eteentulevat asiat, mahdolliset rahavaikeudet, sairaudet, ihmissuhteet ja omat kyvyt tai kyvyttömyydet selvitä niistä.

Samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseestasi. Tietysti joskus tulee mieleen sekin, että oma elämä tuntuu kumminkin helpommalta tai mukavammalta kuin jonkun toisen raitistuneen, joka on vaihtanut vaan “alaa” ja vaikkapa pakkomielteiseltä vaikuttaen teputtaa trikoissaan sykevöineen ja härveleineen. Eipä sitä silti sivusta voi kenenkään elämän mielekkyyttä tai tyytyväisyyttä tietää, riittää jos omaansa edes valtaosan ajasta on tyytyväinen. Viime aikoina olen ollut kiitollinen, etten muutamassa aika pahassa kännikaatumisessa suoraan takaraivolleni saanut aivovammaa. Asiat voisi olla paljon nykyistä huonomminkin.

Jälkimmäiseen voin vain todeta että sama, ei lupauksia muuta kuin itselleni, oma valinta siis. Aamuisin ei myös erikseen tarvitse päättää olla juuri tänään raitis saati kiitellä iltaisin. Tosin päivä kerrallaan elämä noin yleensäkin etenee, kai? :smiley: Mieliteot alkoholin suhteen nolla, on niin paljon parempaakin tekemistä.
Tuota ensimmäistä kappaletta kyllä hieman kummeksun? Toki vähentämisen yrittäminen on arvokasta touhua mutta ah kuten varmaan tiedät niin kovin työlästä ellei jopa vaikeaa tietynlaisen ”käyttöhistorian” jälkeen. Eikä sen nyt niin kummoinenkaan tarvitse olla, sen historian, kun vähentely ei ikinä onnistu pysyvästi. Taukoja moni juoppokin (suurkuluttaja tms) pystyy pitämään eikä siinä mitään mikäli se itselle riittää. Mutta itse kyllä arvostan hieman enemmän raittiita ihmisiä kuin tuurijuoppoja, elämään on hyvä löytää muuta sisältöä kuin läträäminen tai toiminnan kuorruttaminen alkoholilla. Raittiutta vaan kaikille sitä haluaville.

Jotenkin mun korvaan tuo arvostan- sana särähtää. Jos olen sitten herkkänahkainen tuurijuoppo, jolla on ollut yli 3v selvä pätkä. :mrgreen: Pitkästäkin raittiudesta voi retkahtaa. Oikeastaan en edes ajattele itseäni raittiina, vaikka sitä sanaa joskus käytän täällä. Oma ajatukseni on , että en juo, enkä tällä hetkellä tarvitse alkoholia ja pyrin välttämään tunnekuohussa juomaan ratkeamista. Joillakinhan tapahtuu jotenkin spontaani paraneminen, että alkoholinkäyttö vaan jää. Pitkään raittiuteen tai juomattomaan pätkään voi yltää vaikkei alunperin siihen pyrkinyt tai uskonut.

Ajattelen (ehkä omasta kamppailustani johtuenkin), että sinnikäs uudelleen yrittäminen on arvostamisen väärtti kovastikin. Miten ihminen itseensä petyttyään kokoaa itsensä ja aloittaa taas alusta pyrkimisen joko vähentää tai lopettaa juominen. Vaatii aika paljon joinain hetkinä, ettei hilaa itseään hirteen. Ponnisteleminen asiassa, joka itselle on vaikeaa, osoittaa sinnikkyyttä kuitenkin. Ei kai se juomatta olo paljon sinnikkyyttä vaadi, jos se on helppoa, eikä mielitekoja ole. Mullehan vaikka opiskelu on tavattoman helppoa ja olen joskus ihaillut lukihäiriöistä tai oppimisvaikeuksista kärsiviä kanssaihmisiä ja miettinyt, miten ihmeessä he ovat jaksaneet jatkaa kun tie on niin kivinen.

No voi kyynel :mrgreen:

Metsänpeitto…sehän on pelkkää sanahelinää kutsuuko olotilaansa raittiudeksi vai kenties juomattomuudeksi, alkoholitta olemiseksi, päihteettömyydeksi jne. Asia on pääasia. Arvostukseni liittyy siihen että ihminen ainakin yrittää lopettaa ongelmallisen alkoholinkäytön. En kutsuisi mahdollista retkahdusta (jota joku repsahdukseksikin kutsuu ikään kuin tapahtunutta vähätelläkseen=pikkuisen söpsiksempi sana) tai moniakin retkahduksia tuurijuoppoudeksi silloin kun tavoite on vain ja ainoastaan raittiina eläminen ja halu siihen löytyy. Eri juttu jos retkahtelee viikon, parin, kolmen välein niin ei kai se vielä ihan raittiuden tunnusmerkkejä täytä. Alkoholisti/alkoholin ongelma- tai suurkuluttaja on usein selityksien mestari ja hemmetin itsekäs siinä sivussa (ei voi yleistää) sillä alkoholismi/alkoholin ongelmakäyttö/suursuurkulutus on harvoin vain ihmisen oma asia. Asiat saa kuitenkin selitettyä niin että näyttää kuin mitään harmia ei itselle tai muille aiheuta. Joopajoo.

Nyt sisar puhuu vastoin parempaa tietoaan. Kuivilla olo/juomattomuus jne. eivät nimenomaan ole samaa kuin raittius! Juovan alkoholistin samoin kuin alkoholista eroon pyrkivänkin maailma on alko-keskeinen; kaikki keskittyy siihen; juomisen mahdollistamiseen ja suunnitteluun, tai vaihtoehtoisesti retkahtamisen pelkoon. Raitistumisen prosessin läpikäyneen maailmassa alkoholi ei ole keskiössä, ei oikeastaan missään roolissa, vain kemiallisena yhdisteenä muiden sellaisten joukossa. Myönnettäköön, että en tunne raitistumisen mekanismeja, mitä siinä tapahtuu, mutta olen käynyt sen läpi.

Voisi tietysti kysyä miksi en ota lasia skumppaa tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, jos asialla kerran ei ole merkitystä. Asia vertautuu mielessäni tupakanpolttoon jonka lopetin vuosikymmeniä sitten. Sekin oli vaikeaa ja tupakkalakkoni murtui monta kertaa, kun niin teki mieli. Mutta nyt en pistäisi tupakkia suuhuni rahastakaan. Viimeisen kerran poltin kolmanneksen pikkusikaria vuonna 1992 ja suuni oli kolme päivää kipeä.

Heikko on lauluni, mutta totanoin
enhän sillä mä tohtoriks´ väitä
Vaan mä ajattelin näin
itsekseni nimittäin
että mahtuuhan maailmahan näitä

  • Georg Malmsten: Totisen pojan jenkka

No sittenhän olemme samalla kannalla; ja yrittäminenkin osoittaa, että on havainnut ongelmia alkoholinkäytössään.

Totta tuo loppukin. Liika juominen vaikuttaa ihmisiin siinä ympärillä. Se vaikuttaa yllättävän laajalle perheestä työpaikkaan, liikenteeseen ym, mutta sitä ei juova ihminen välttämättä pysty myöntämään.

Määrittely on vaikeaa. Alkoholiongelmassa voi seilata eri kategorioiden välillä. On raudanlujasti lopettaja, sitten retkahtaa, suurkuluttaa tai vetää putken. Kenties vähentää välillä. Minusta on osin joutavaa määrittää sitä statustaan ja lokeroaan, kun niin halutessaan tekee jotain ongelmalleen.

En aio elää elämääni minkään alkoholismi-kultin kanssa pohtien joka jumalan aamu synkkänä sängyn laidalla, että voi v*ttu, olen alkoholisti (tai köyhä tai ties mitä muuta). Jollekulle toiselle asian kertaaminen voi olla avain pysyvään raittiuteen. Voin mennä mihin huvittaa ja eikä muiden juomisesta tule mielitekoja. Enempi veivaamista aiheuttaa harmittavat ruokarajoitteet. Ihminen on niin paljon muutakin kuin juomattomuus/alkoholismi, enkä välitä kulkea asiaa julistaen ja lopulta yllättävän vähän sitä kyselläänkään enää. Ehkä oma suhtautuminen on sen suhteen nykyään niin luonteva, ettei siihen sitten juuri kiinnitetä edes huomiota.

Ehkä kohtuukäyttö onnistuisi, ehkä ei. Nyt ei tunnu, että saisin mitään lisäarvoa alkoholista elämääni, mutta Toivottoman ketjuun kirjoitinkin siitä, että oma lammasmaisuus, suostuminen vähän pellen rooliin läheisen alkoholistin suhteen on aiheuttanut viime aikoina voimakasta ärtymystä ja tuonut mieleen hetkittäisiä juoma-ajatuksia ja muitakin varsin synkkiä mietteitä ja näitä pidän merkkinä että olen kaiken kaikkiaan rasittunut tästä ihmisestä/tilanteesta liikaa. Niin tai näin, itseään kannattaa kuunnella ja väsyessään, jos mahdollista raivata tilaa levolle ja rauhoittumiselle, olipa koskaan juonut liikaa tai ei.

Mutta tuosta määrittelystä vielä sen verran, että musta tuntuu jotenkin hyvälle ajatella omasta juomisestani “join aikoinaan liikaa”; se on ajanjakso kuten nuoruus, ettei enää semmoisenaan palaa. Toki uusi juomarin ura tulevaisuudessa on mahdollinen, mistäs sen tietää, mutta se on aivan varmasti erilainen kuin mennyt. Olettaisin, että lyhyempi ja kammottavampi. :mrgreen: Mutten nyt sitä ihan nurkan takana nää, nyt on hyvä näin.

Kyllä kyllä bro :smiley: Tiedän hyvin että se EI OLE sama asia. Tarkoitin vain että jokainen voi kutsua olotilaansa itselleen sopivalla sanalla, se ei ole muilta pois. Itse sanon olevani raitis, sillä en suunnittele seuraavaa juomakertaa eikä tässä ole mitään syytä pelätä retkahdusta. Vrt. monia vuosia tupakoimatta ollut ystäväni on edelleen ”lakossa” vaikka kai voisi sanoa että hän on lopettanut tupakoinnin. Toki käsitteillä raitis/juomatta tms. on suuri sisällöllinen ero, vaikka on joku raitiskin joskus retkahtanut :wink:

No joo… sanoilla ja niihin liittyvillä mielikuvilla me itseämme hallitsemme ja niillä meitä hallitaan. Ja joskus me pyrimme niillä hallitsemaan toisiammekin.

Raittius -sanallekin on monenlaista merkitystä annettu. Samopin kuin alkoholisti -sanallekin. Jos puhujan ja kuulijan (tai lukijan) mielikuvat sanan piilomerkityksistä ovat erilaiset niin viesti voi senkin takia vääristyä. Yksimielisyyttä sisällöistä tuskin löytyy. Ehkä noita kovin voimakkaita tunnelatauksia ja eri kuppikuntien antamia omia merkityksiä sisältäviä sanoja kannattaakin välttää silloin kun haluaa viestin menevän perille sellaisena kuin itse tarkoittaa.

Raittiudesta… olen sen tainnutr ennenkin kertoa mutta jutellaanpa silti. Edsmennyt ja muutenkin entinen appiukkoni oli absoluuttisen raitis mies. Oli ollut sitä ikänsä. Ei varmaankaan ollut suuhunsa ottanut muuta viinan tippaa kuin papin antaman siemauksen rippikoulun päätteeksi . Eikä sekään tietenkään enää siinä vaiheessa viiniä ollut vaan sitä verta joksi se jollain taikasanoilla siinä tilanteessa on muutettu. Joten ei oltu juotu, ei ensinkään!

Mutta alkoholiongelma hänellä tuntui olevan. Sellainen ongelma että hänen oli kertakaikkinen pakko selittää se raittiutensa jokaiselle tapaamalleen ihmiselle, olipa keskustelun aihe melkein mikä tahansa. Kyllä se sieltä tuli, takuuvarmasti. Asia tuntui painavan häntä ihan viimeisiin vuosiin asti, se ei minulle koskaan selvinnyt miksi suhde alkoholiin oli sellainen… sanoisinko hiertävä.

Jos häntä vertaan vaikkapa isäukkooni, joka oli saman ikäluokan miehiä, ja hänkin aivan alkoholia käyttämätön henkilö, mutta sikäli erikoinen etten muista koskaan hänen itseään maininneen tai esitelleen mitenkään raittiina. Asia vain ei häntä kiinnostanut.

Ja mikä minä sitten nyt olen, kun alkoholin nauttiminen ei ole vuosiin kiinnostanut? Raitis tuntuu kovin juhlalliselta ja tiukkapipoiselta ilmaisulta, en minä’ vissiin semmoinen. Mutta kun asia on omalta kohdalta hoidettu kuntoon eikä se elämääni vaikuta niin pitääkö minun edes määritellä itseäni sen suhteen yhtikäs miksikään?

^ Minunkin entinen appiukkoni oli täysin raitis. Ei ollut juonut alkoholia kuin joskus nuorena miehenä, eikä tupakkaankaan koskenut.
Oli silti väkivaltainen ja aggressiivinen ukko, mitä nyt elämänsä viimeisinä vuosina vähän rauhoittui, taistellessaan syöpää vastaan.

Minun mielestäni raittiiksi voi itseään sanoa kuka tahansa, joka ei käytä päihdyttäviä aineita eikä ole aikeissa niitä käyttää.
Se ei tietenkään tarkoita, ettei toipumisen vaiheeseen voisi kuulua vaikeampia päiviä, tunne-elämän oikkuilua, tai jotain jota voisi sanoa vaikka kuivilla sinnittelyksi.
Elämässä on aina joskus sinnittelyä eri asioiden kanssa, ja sekin nyt vaan kuuluu elämään, ihan sen loppuun asti.
Tietysti jos joka ikinen päivä tuntuu siltä, että kaikki v***ttaa ankarasti, niin sille kannattaa tehdä jotain. Yleensä jonkun järkevältä tai hyvältä tuntuvan sisällön löytäminen elämään auttaa.

:smiley:
Krooninen vtutus tosiaan on aina oire jostakin. Mainitsemaasi elämän sisällön löytämiseen lisään, että joskus myös olosuhteiden ja oman asenteen/suhtautumisen muuttaminen saattaa lievittää tai jopa poistaa jatkuvan vtutuksen.

Sinnittely tekee joskus hyvääkin ja opettaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ehkäpä asioita arvostaa enemmän, jos niiden eteen on joutunut näkemään vaivaa ja odottamaan.

Jos sanoilla ei ole merkityssisältöä, niin mitä järkeä niitä on käyttääkään?

Jos alkoholia koskaan maistamaton ihminen korostaa juomattomuuttaan, hänen ongelmansa ei ole alkoholi. Joku muu seikka hänen psyykessään brakaa; ehkä alemmuudentunne, tai ylemmyyden-, mutta ei alkoholi, joten hänen tapaustaan pitäisi käsitellä jossain muualla kuin Alkoholinkäyttö-palstoilla.

Ei varmaankaan ollut suuhunsa ottanut muuta viinan tippaa kuin papin antaman siemauksen rippikoulun päätteeksi . Eikä sekään tietenkään enää siinä vaiheessa viiniä ollut vaan sitä verta joksi se jollain taikasanoilla siinä tilanteessa on muutettu.

Muuten olen sitä mieltä, että ylläolevan lainauksen kaltaiset sivupotkut voisi jättää tekemättä ja yrittää keskittyä varsinaiseen asiaan.

Viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.
- Osmo A. Wiio

Naapurin miehen iäkkäällä anopillakin oli alkoholi-ongelma. Hän ei saanut konjakkipullon korkkia auki.

Itse en tunne tätä ylempänä mainittua kroonista harmitusta, joten se siitä. Sen sijaan olen joutunut näkemään vaivaa nykyisen olotilani eteen, paljonkin. Ensimmäisellä kerralla kun päätin ”lopettaa” olin noin 3 kk juomatta mutta hampaat irvessä, seuraavalla kerralla menikin lähes 8 kk hyvillä mielin ei kovaa kärvistelyä, tätä seurasi vuosien 2-6 kk raittiit jaksot joiden välilläkään en juonut kuin viimeistä päivää. Mutta siitä on lähdettävä että tähän on tultu, raittius on lopullisesti laskeutunut kehoon ja mieleen. Elämällä on paljon annettavaa vielä minunkin varalle, toivon niin.

:smiley:
Oman alkoholiongelmani yksi kummastuttava piirre oli se, että vaikka alkoholia olisi ollut kuinka paljon, sitä oli aina liian vähän. Korkit useimmiten sain auki.

Anteeksi, vakava asiahan tämä on. Riippuvuus, mihin hyvänsä, on joiltain osin käsittämätön asia. Kuin olisi marionettinukke, jota joku outo voima ohjailee. Kun se pakko tai himo katoaa, on alkuun vähän outo olo. Vapaa. Ei tarvitse kissanpaskan maku suussa odotella kaupan aukeamista tai etsiä, josko kämpän jossakin tölkissä olisi jotain jäljellä. Eipä silti, ainakin omassa elämässäni on edelleen ajoittain surkuhupaisia piirteitä.

Jos -ja kertomassani tapauksessa kun- henkilön suhde alkoholiin oli sellainen että se juomattomanakin kummitteli hänen elämässään vuosikymmenestä toiseen, niin kysymyksessä oli nimenomaan ongelma alkoholin suhteen. Alkoholi oli ongelmallinen asia hänelle, kai niitä oli muitakin ongelmia mutta alkoholi oli kyllä yksi merkittävimmistä.

Sama se on ongelmallisen juomisen lopettaneillakin joskus. Vaikka juomisongelma onkin poistunut, niin jokin silti mätää, sitä juomattomuutta on korostettava, venytettävä ja vanutettava omissa ajatuksissa ja puheissa, eikä asiasta pääse irti vuosienkaan päästä. Kyllä se silloin on alkoholiongelmaa sekin.

Alkoholiongelmattomalla ihmisellä ei ole pakonomaista tarvetta sekoittaa omaan juomiseen tai juomattomuuteen liittyviä asioita normaaliin elämäänsä. Ei ongelmattomia asioita tarvitse edes pienellä tikulla sorkkia.

p.s.
ei se elämä selvänäkään ongelmatonta ole. Vaikkei just alkoholiongelmaa enää olisikaan. Tänään korjasin peräkärryn valo-ongelman. Ei palanut kuin toinen vilkku, ja sekin ihan muulloin kuin olisi pitänyt. Korjaamalla ne paranee, sekin vaan roikkui kun en viitsinyt aikaisemmin semmoiseen ikävään hommaan ruveta -ei minua oikein tuollaiset kiinnosta. Mutta nyt siis ei ole enää sitäkään ongelmaa. Silti, ei se niin sanottua ole etteikö taas jonkun vuoden päästä voisi olla. Sillä välin en kuitenkaan aio murehtia asiaa. Kunnossa mikä kunnossa.

No kyllähän siinä jotain ihmeellistä on tuossa asiassa.

Siinäkin jokin mättää, mikäli immeisen tarvitsee jokaisessa kirjoituksessaan viitata muiden henkilöiden tapaan kertoa juomisen lopettamisestaan, varsinkin tällaisella alkoholiongelmaisten kirjoituspalstalla, varsinkin kun vielä vuosien päästä omasta raitistumisestaan kirjoittaa kyseisellä palstalla kehuskellakseen kuinka alkoholi ei hänelle merkitse mitään ja kuinka väärässä nuo toiset ovatkaan.

Hyvä pointti Haley. Tämä palsta liittyy alkoholinkäyttöön ja lähinnä sen lopettamiseen. On hiton paljon asioita, joita voi tehdä ja niin vaan minä ja muutkin kauemmin raittiina olleetkin täällä pyöritään. Miksi? Onko viina kuten seksi, että kun sen kerran on keksinyt, se kiertää mielessä olipa sitä tai ei hamaan hautaan saakka?

En ole aivan varma, v*ttuillaanko mulle jollain tavalla, jota en täysin hahmota, kuvittelenko sen herkkänahkaisuuttani, käsitänkö toiset väärin vai käsitetäänkö mun jutut eri tavoin kuin itse ne tarkoitan…

Toisaalta alkoholi on ollut viime aikoina riesanani erään läheisen kautta ja ärtymys sai aikaan jopa hetkellisä juomahaluja. Olenko alkoholisti? :open_mouth: En halua palata juomaan, ainakaan juuri nyt. Muitakin mielitekoja on, vaikkapa joskus esiintyvä halu kopauttaa läheistä ongelmaista kuonoon, mutta eihän pelkkä halu tee minusta väkivaltarikollista. Joku ongelma voi siinäkin olla, että karsastan tuota alkoholisti-nimikettä aika lailla.

Mua kyllä kiinnostaa, mitä juomisensa lopettaneille kuuluu jälkeenpäin, niin siinä mielessä mukavaa lukea heidänkin tuotoksiaan. Jokuhan juomaan ajoi ja kun selvällä päällä elää elämäänsä, voi kuoriintua kuin sipuli ja saavuttaa sen ydinongelmansa, josta kaikki lähti liikkeelle. saada sen kuntoon ja oppia elämään itsensä kanssa ehkä välttyen kehittämästä itselleen jotain muuta riippuvuutta tai ongelmaa. Kiinnostaa nähdä myös se sinnikkyys, millä ihmiset apua ja ratkaisua ongelmiinsa etsivät. Mulla raitistuminen tai juomisesta eroon pääseminen ei ratkaissut kaikkia ongelmia, vaikeaa joltain osin verrata, koska tuli muita hankaluuksia (homeasunto ja paljon muuta). En tiedä, mikä tilanne ilman niitä olisi juuri nyt, jos ainoa muutos olisi ollut tuo alkoholista luopuminen.

Tästä on muotoutunut hämmentävä ketju… Mutta tätä samaa soutamista on muillakin palstoilla ja oikeastaan myös kaikenmaailman yhdistyksissä, taloyhtiöissä ja missä nyt yhtä useampi ihminen on. :slight_smile:

lisäyksenä, että onhan ihmisillä taipumus kerrata ja kertoilla muistojaan ja elämäänsä muutenkin. Armeijatarinat, synnytyskertomukset, matkat, niin miksei juomajaksonsa/juovan elämän muistelu tai jauhaminen ole ihan ok? Eipä se sieltä historiasta häviä. Ei kai voi olettaa, että on “parantunut” vasta sitten, kun ei ajattele tai puhua alkoholista koskaan? Kyllä se on ihmistä muokannut yhtä lailla kuin muutkin asiat, avioerot, muukalaislegioonassa taistelut tai mitkä tahansa raskaahkot temmellykset.

Niin että jos nimi olisi RAITTIUSLINKKI?

Olen samaa mieltä. Jos ihmisellä on jokin sisäinen esto jonka takia alkoholiasioista keskusteleminen on tabu, niin ei siinä mielestäni suhtautuminen ihan tervettä vielä ole.

Kun ihmisen suhde alkoholiin on omakohtaisesti ongelmaton (joko ihan alusta pitäen tai alkoholistisen vaiheen jälkeisenä selkiintymisenä) on yhtä helppoa keskustella päihteisiin liittyvistä asioista kuin muistakin meitä kaikkia tavalla tai toisella sivuavista aiheista.

Tällä hetkellä olen hiukan funtsinut sitä ongelmaa, että jos nyt muutaman miljardin helppoa liikevaihdon lisäystä hamuavat kauppaketjut saavat tahtonsa läpi, ja viinit ym siirtyvät tavaratalojen hyllyille, niin mitä siitä seuraa?

Ainaskin se, että jollain tavalla yhteiskunnan ohjailtavan ollut alkoholivirtojen sääntely loppuu. Alkolla kun ei enää sen jälkeen ole toimintaedellytyksiä, ja nyt sen nyt yhteiskunnalle siirtyneet voitot menevätkin sijoittajien (ties missä valtiossa majailevien) taskuihin.

Alkoholiasioissa riittää ongelmia (jos niitä viitsii ajatella) senkin jälkeen kun om asta henkilökohtaisesta ongelmasta on parantunut. Kokonaisuutta ajatellen ei päihteidenkäyttö ja sen tuomat yhteiskunnallioset ja sosiaaliset ongelmat voine kenellekään aivan yhdentekevä olla.

Henkilökohtaisella tasolla, omaan käyttöön liittyvänä ongelmana ollut alkoholi toki on tietysti hyvä saada huis helkkariin heitetyksi ja mitätöidyksi, entiseksi ongelmaksi ja sellaisena tämän päivän ja tulevaisuuden kannalta merkityksettömäksi. Ja se ei ole lainkaan niin vaikea juttu kuin alkoholismin riivatessa sen uskoo olevan. Selviytymisen mahdollisuus on aina olemassa. Ja sitten on paljon helpompaa jutella vaikka alkoholista, ilman omia kipuiluja aiheen yhteydessä.