Herkkänahkaisuus

^ Joo, oisiko ollut “hannu13” tms. se yrittäjäheppu? Nimimerkin numero ei siis viitannut ainakaan biologiseen ikään.
Minä näin muuten ko. henkilön ihan livenä AA:n kevätpäivillä Espoossa. Olikohan kevät 2012 tai 2013…
Eipä siitäkään nyt sen kummempaa kuitenkaan.

Eipä käy kyllä kateeksi niitäkään, jotka heräävät parhaillaan krapulassa pohtimaan että mitähän sitä tuli nettiinkin yöllä kirjoitettua.

Niinpä olikin. Muistan kuinka hän kertoi ko päivillä tavanneensa vain suoraselkäisiä suomalaisia miehiä ja naisia.

Heitän sinulle kysymyksen, voit suhtautua siihen retorisena tai ihan miten vaan: Mitä tarvetta tuo sinulle palvelee?

Täällä on tosiaan palstat erikseen alkoholinkäytön lopettajille sekä alkoholinkäytön vähentäjille. Mielestäni jako on erittäinkin osuva ja tarpeellinen.

Onneksi minulla on sen verran ymmärrystä siunaantunut, että älyän pysyä pois tuolta Me Vähentäjät-puolelta. Siellä on aivan varmasti myös ihmisiä, jotka pystyvät saamaan alkoholinkäyttönsä “kuriin” ja siellä on myös ihmisiä, jotka vähentämispyrkimyksiensä aikana kypsyvät huomaamaan, että vähentäminen sekä kohtuukäyttö ei ole heitä varten, vaan ainoa tie on lopettaa koko litkun kittaaminen. Toivon mukaan tällainen henkilö sitten ymmärtää siirtyä Me Lopettajat-puolelle.

Me Vähentäjät puolella ollaan vielä kovin vakuuttuneita oman onnistumisensa suhteen ja todellakin taivaanrannassa siintää kuvitelma kohtuukäytön jalosta taidosta.

Siis miksi mennä tämä tuhoamaan tämä haavekuva ennenaikaisesti ja saada aikaan suunnaton närää sekä hälyä kun “sato ei ole vielä kypsä”.

Koska itse pysyttelen poissa lukemasta vähentäjien palstaa, niin odotan myöskin vähentäjien toimivan samalla lailla. Eli että tänne Me Lopettajat-puolelle ei tulla suunnittelemaan “ottamisaikatauluja eikä määriä”. Tietysti koska lopettaminen ja raittius ei ole itsestäänselvyys, niin matkalla voi kenelle hyvänsä sattua retkahtamisia, jotka sitten kestävät lyhyemmän tai pidemmän ajan, mutta ainakin palstalla kirjoittelija tietää valinneensa “lopettajan”-tien ja pyrkii pääsemään takaisin päämääräänsä ja toivon mukaan onnistuukin siinä.

Uteliaisuutta ja minusta kiintoisaa nähdä kuinka jotkut, en väitä kaikki, pettävät itseään. Olen myös joskus ajatellut, että voisin antaa jonkun neuvonkin kun olen sanonut että jos nyt kuukauden psytyy olemaan ilman helpostikin, niin silloin tuskin on pahaa ongelmaa. Sinullekin kirjoitin pitkän listan miten muuten voi rentoutua kuin ryyppäämällä.

Näin juuri.

Sinullekin kirjoitin pitkän listan miten muuten voi rentoutua kuin ryyppäämällä. :laughing:
Dave, oletko tosissasi että hemmentaali tarvitsee, puhumattakaan kaipaa sinun vastaavia “neuvojasi” ?
tarpeesi neuvoa Vähentäjissä on saavuttanut närää ja hälyä, kuten Haley tuossa viisaasti kirjoittaa:
"Siis miksi mennä tämä tuhoamaan tämä haavekuva ennenaikaisesti ja saada aikaan suunnaton närää sekä hälyä kun “sato ei ole vielä kypsä”.
lisäksi, valitettavasti muistan ainakin viime keväältä kun eräs nimimerkin takana oleva pahoitti sanoistasi mielensä niin paljon, ja koki ne niin ylimieliseksi lähestymistavaksi, että otti hatkat koko sivustolta. mainiten nimen omaan syyksi lähtöönsä Sinun sanasi/“neuvosi”. erittäin valitettavaa, eikö? oli se sitten liiallista herkkänahkaisuutta tai ei, niin näin tapahtui.

eikö me mitenkään voitaisi sopia, että kummallakin puolella, sekä Vähentäjissä että Lopettajissa, toimitaan palstojen tarkoitusperien mukaisesti?
Lopettajissa pyritään lopettamaan alkoholinkäyttö, Vähentäjissä vähentämään.

Viisaita sanoja. Täällähän on molemmat osastot, lopettajat ja vähentäjät, joten on mahdollista asettaa itselleen kumpi tavoite tahansa. Toisekseen vähentäminenkin on tavoitteena parempi kuin lisääminen tai ei mitään tavoitetta. Kun ihminen on tänne hakeutunut, hän on havainnut ongelman suhteessaan alkoholiin. JOS ajatus kokonaan luopumisesta on liian tuskaisa aluksi, vähentämiseen on matalampi kynnys. Jokainen juomatta jätetty annos tai selvä päivä tukee terveyttä ja jos itse huomaa, ettei vähentely onnistukaan, voi vaihtaa lopettajiin. Uskoisin, että meistä useimmat on yrittäneet ensin vähentää, osa onnistuu, osa ei. Osa yrittää lopettaa siinä onnistuen ja osa ei.

Kai sitä jokainen, joka viisasteluun tarvetta tuntee, voi mielessään pohtia omia motiivejaan siihen. Onko itsellä vilpitön halua auttaa, ettei toisten tarvitsisi hakata päätään seinään niin kauan kuin itse teki? Vai onko motiivina pelkkä päteminen ja itsensä nostaminen ja mahdollisesti tarve nostaa itsensä viisaampana jonkun yläpuolelle? Tai joku muu. Itse yritin lopettaa aika kauan, monet kerrat. Hain apua vaikka mistä ja eräänkin raittiusryhmän(ei ollut AA) lopetin nimenomaan siksi, että eräs useita vuosia itse raittiina ollut oli tehnyt siitä ohjaajien välittämättä itselleen esiintymisareenan ja jonkinlaisen harrastuksen vittuillen aloittajilla ja paukutellen ilkeyksiä kuinka kaikki olotilat ja mielipiteet on sitä alkoholistista ajattelua, josta kyllä pääsee eroon jahka on ollut raittiina niin kauan kuin hän… Ja vaikka tästä on jo vuosia, huomaan nytkin tätä kirjoittaessa ja tilanteiden palatessa mieleen suorastaan suuttuvani… Eli olettaisin muille voivan tulla sama halu vetäytyä, jos saa osakseen samankaltaista opettamista.

Jokaisen polku raittiuteen on omanlaisensa ja minusta etenemiseeen omaan tahtiin on oikeus. Ne oivallukset, jos niitä tulee, tulevat sitten ihan omassa tahdissaan. Useimmilla menee aikaa, miksi siis nyt ongelmalliseen alkoholinkäyttöönsä havahtuneilla ei olisi samaa oikeutta edetä omaan tahtiinsa, mitä kauemmin raittiina olleilla on ollut? Pikakelauksella se tuskin onnistuu. Luulen, että tässä on sama kuin opiskelussa; vaikka kuinka yritetään nopeuttaa tutkintojen suorittamista, ihminen ei pysty tiettyä nopeammin omaksumaan asioita. Jos nyt alkoholismin taudinkuvaankin kuuluu tietty herkkänahkaisuus, niin miksipäs sitä on siinä vaiheessa pakko tökkiä, jos itsekin vaikka vielä muistaa omia tuntojaan.

Jollekin läheiselle voi tietysti tehdä sen, että kieltäytyy olemasta hänen seurassaan, kun hän on juonut. Lounas tai reissu peruuntuu ja juopunut ei voi tulla mukaan. Mun läheiselle ei puhe ole auttanut, mutta se, että kännissä paikalle ilmestymisestä on konkreettisesti seurannut jotakin, on saattanut avittaa hiukan huomaamaan, ettei homma ole hallinnassa ja ns. vähentely ei ole onnistunut. Vääntyikin viimeksi vesiselvänä paikalle ja uskoisin, että ihan mukavaa oli. Tässä ainakaan useammankaan henkilön ylhäältäpäin luennointi ei auttanut mitään, mutta selvä rajaaminen ilman halveksuntaa näytti hyödyttävän ainakin tilapäisesti.

Kyllähän minä ainakin tunnustan olevani aika herkkänahkainen, ja epäluuloinen siis live-elämässä. Täällä en niinkään ole, koska en oikeasti tunne, enkä tiedä kenestäkään yhtään mitään, enkä tiedä onko henkilö edes aikuinen tai selvinpäin tms.
Nyt viime viikon tilanne osoitti minulle sen, kuinka herkästi ihmissuhteet menee poikki, kuinka se että en teekään niinkuin jotkut suvun “päämiehet” käskevät, tai ei he edes ole päämiehiä, yrittivät vain saada minua juoksemaan kun käskevät ja minulla vain sattui olemaan muutakin elämää menossa ja sehän loukkasi heitä. tai minua loukkasi kun joku sitten suuttui. ja sitten toinenkin suuttui. ja kolmaskin… Solmu jota nyt selvitellään. Välit erään henkilön kanssa ei enää palaudu samalle tasolle. Oikeastaan siinä oli jo särö ja se vain syveni ja tulemme toimeen asiallisesti muttei enää olla ystäviä, jos sitä koskaan hänele edes olin. ne vain on kylmiä tosiasioita jotka pitää hyväksyä.
Kaikista ei tarvi tykätä, mutta voi olla asiallinen ja kohtelias.

Ideaali tieysti olisi tuo asiallisuus ja kohteliaisuus, mutta käytännössä se ei taida aina onnistua. Mitä ajattelet itse sitten tuosta tilanteestasi? Mulle on tullut vähän pettynytkin olo joistakin haalenneista tai katkenneista ihmissuhteista. Siis, ettenkö todella tajunnut niiden todellista luonnetta ja tuntuu, että olen ollut hölmökin vuosikaudet. En harmittele niiden loppumista vaan enemmän sitä, että miksi ihmeessä en pitänyt puoliani jo aiemmin, niin nämä välirikot oisivat tapahtuneet jo aikaa sitten ja oloni olisi ollut kevyempi. Muutaminen ihmisten hyväksymäksi ja arvostamaksi en omana itsenäni tule koskaan ja semmonen tyhmä hyväksynnän kerjääminen olis kannattanut lopetaa siksikin jo kauan sitten. Ei edes sukulaisuussuhteissa kannata olla hinnalla milä hyvänsä. Tai ainakaan ei ole pakko olla.

Jotenkin kyllä hassuakin, ettei sitä välttämättä huomaa jonkun ihmissuhteen perustuvan vaan toispuoleiseen hyötyyn. Käyttäisin melkein sanaa manipulointi, jos äksyilyllä, mykkäkoululla ym rangaistaan heti, jos ei toimi määrätyllä tai toivotulla tavalla. Eipä se riita tai välirikko niin hauska asia ole, mutta ehkä joskus oman itsekunnioituksensa takia hyvä pitää puolensa. Tai omalla kohdallani siltä tuntuu nyt.

Minä arvelisin, että jos minä olisin vähentäjä, niin en ollenkaan möksähtäisi tai pahoittaisi mieltäni, jos joku Lopettaja tulisi neuvomaan.
Siitähän voisi saada vain lisäkannustimen sen näyttämiseen, että onnistuu omassa tavoitteessaan.
Vaikka toisaalta, helppohan se nyt on sanoa. :sunglasses:

Neuvomista paljon pahempaakin tällä foorumilla on nähty, johon moderaattorikin on usein joutunut puuttumaan.

Olisi kuitenkin vähän turhan konstikasta alkaa rajaamaan, että Lopettajat saa kirjoittaa vain Lopettajiin ja lukea Lopettajien juttuja, ja sama Vähentäjien puolella. Internetin ja foorumin luonteeseen kun kuitenkin kuuluu, että jokainen saa lukea ja kommentoida niitä juttuja mitä haluaa.
Kunhan asiattomuudet ja henkilökohtaiset solvaukset pidettäisiin kurissa, niin se olisi jo ihan hyvä.

Tämä olisi hieno asia. En muutenkaan oikein ymmärrä, että jos itse on epäonnistunut vähentämisessä niin miten voi ajatella antavansa muille neuvoja siihen?

Toisekseen kyllä, kuten lopettajissa niin myös vähentäjissä on ihmisiä joilla on isoja ongelmia alkoholin kanssa, mutta asia on vielä ns. prosessissa. Toisin sanoen ei ole vielä osannut tehdä asiaa itselleen selväksi ja päässyt siihen pisteeseen että tietäisi mitä tehdä. Kaikki eivät ehkä pääse siihen ikinä. Minusta kuulostaa kamalalta jos täällä on ihmisiä jotka käyvät uteliaisuuttaan lukemassa heidän taisteluaan ja imevät siitä itseensä jotain ylemmyydentunnetta. Oikeastaan se on todella surullista. Toivon, että ihmiset rakentaisivat itsetuntoaan jollekin muulle perustalle kuin toisten ihmisten ongelmista heräävälle “jes onneksi tuo en ole minä” ajatukselle.

Onnea jokaiselle omien tavoitteiden saavuttamisessa tai niissä pysymisessä!

Hannua minäkin toisinaan kaipaan. Vilpitön AA:n kirjansa tarkkaan lukenut mies, ja johdonmukainen aatteessaan. Eri mieltä olimme useista asioista mutta en muista hänen ainakaan minua henkilökohtaisesti loukanneen. On täällä paskaakin silmille tullut, ja poikkeuksetta saman aatteen sotureilta. Kiukkuisimpien sanomansaattajien kanssa olen pärjännyt siten että jätän heidän juttunsa lukematta. Kun törmää ihmiseen jonka tarkoitus on nimenomaan iskeä henkilökohtaisella tasolla , on parasta olla hiljaa. Sellaisten kanssa vuorovaikutus olisi loputtomassa suossa tarpomista, ja kun itsellä ei ole halua samalle henkilöönkäyvään iskemiseen mennä niin mitäpä niistä.

Erilaisista perusarvoista käsin monenkin kanssa täällä maailman menoa ja päihdekysymyksien mahdollisia ratkaisumalleja katselen, mutta lähes kaikki keskustelukumppanit ovat kuitenkin aivan asiallisia ja asioita objektiivisesti katselevia joten ei kai jonkun poikkeuksen takia kannata hermoilla.

Asioista ja ideologioista voi keskustella joskus puolin ja toisin kärjistäenkin, pieni sarkasmikin on pikemmin mauste keskustelussa, kunhan jätetään henkilökohtaiset asiat sivuun. Jos taas joku loukkaantuu siitä että hänen puolustamaansa aatesuuntausta arvostellaan niin eiköhän hänellä itsellään olisi siinä oppimisen paikka. Oppimisen siihen että erottaa asiat ja ihmiset toisistaan.

Olenpa minäkin, jonkun satasen autonrääsyn hankittuani kuullut merkkiin kohdistuvaa arvostelua… joku sanoi niinkin että kaikista autoistahan tulee vanhemmiten ooppeleita… en minä sentään siinäkään asiassa ryhdy ottamaan henkilökohtaisena loukkauksena jos automerkkiä muihin verratessa vähän irvistellään -en minä sen auton kanssa naimisissa ole, enempää kuin niiden konstienkaan kanssa joilla alkoholismini elämästäni poistin. Sekin nimittäin olisi voinut ihan hyvin tapahtua muillakin työkaluilla, minusta vaan ne omani tuntuivat lopulta luonnollisimmilta. Olisin minä vähentääkin voinut, ja monessa eri tahdissa.

[size=200]Nyyh[/size]

No just tuohan se kait eniten tässä ärsyttää ja nolottaakin kun on antanut jatkua tilanteen vain sen vuoksi kun olen liian laiska pistämään kapuloita rattaisiin aikaisemmin. Itsehän minä syyllinen olen kun annoin joidenkin olettaa jotain mitä en halua olla, sitten yhtäkkiä muutan suuntaa.
Mutta nyt on jotenkin taas vakaampi olo. Ja haluan säilyttää asialliset välit en halua kokonaan välirikkoa.
Joskus sitä ajattelee etteikö sitä jo opi. Mutta tilanteita tulee ja menee ja tässä vain pitää mukana mennä.
Täytyy myöntää että taidan olla läheisriippuvainenkin. Liikaa mietin mitä muut tuntevat. Liikaa huolehdin muiden mielenterveydestä, onnesta yms. Suren asioita mitä ei edes tapahdu. Pelkään pahinta.
ja olen herkkä kuvittelemaan vaikka mitä. Siksi nytkin valvon ja kirjoitan kun en saa unta…

Kaksi kuukautta raittiutta tuli just Pienellä-Linnulla täyteen ja antaa mennä vaan eteenpäin samaan malliin. Omaa toipumistani haen ja sen olen täältä saanutkin.

Kiitos Päihdelinkki ja kaikki tarinat molemmin puolin, jossa käsitellään alkoholismia ja sen eri ilmenemismuotoja, tarinat totta vie auttavat ja niiden kautta on hyvä peilata omaa suhdettaan alkoholiin. Kirjoittaminen on auttanut avoimuuteen myös oikeassa elämässä.

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti ja raitista tulevaa viikkoa!

Pienelle-Linnulle tsemppaavat onnittelut kahdesta merkittävästä kuukaudesta.
Hyvin sä pärjäät. :wink:

Putkanvartija 0132

Ehkä juuri tuo asenne (jonka kenties herkkänahkaisuuttaan kuvitteleekin joskus) on se mikä ärtymystä ja riitaakin aiheuttaa.
Meistä jokainenhan on ainutlaatuinen yhdistelmä geenejä, jokaisella on oma henkilöhistoria ja viinaa on käyttänyt ehkä eri syihin. Keskustelu tosiaan voi olla kiinnostavaa ja herättää pohtimaan omiakin asenteita, mutta jonkun kokemus ei ole yksi ainoa totuus. Alkoholismiahan on kahta tyyppiä; tuurijuoppous ja se jossa riippuvuus kehittyy tosi nopeasti ja esiintyy jatkuvaa tissuttelua tai kaksin käsin juomista. Näissäkin voi olla eroa, kummassa vähentäminen onnistuu useammin. Ehkä myös juomiseen liittyvät muut ongelmat vaikuttaa ja se onko juonut enempi selvitäkseeen hankalista tunteista vai seurallisesti iloisemmissa merkeissä alun alkaen.

Mua ei koskaan vähentäminen tai kohtuukäyttö ole edes kiinnostanut. Olin juomarina alun alkaen kohtuuton ja tuurijuoppotyyppinä välissä selviä kausia. En ole koskaan saanut yhtään mitään yhdestä saunakaljasta tai mistään viinaksien pikkumakustelusta, vaan mun juttu oli itsetuhoinen ahne kaksin käsin tapahtuva kittaaminen ja putkien aikana jatkuva huoli juomien/rahojen loppumisesta kesken. Tämmösellä tyylillä kyllä tyhmempikin käsittää, että vähentämisessä ei ole mitään mieltä.

Riippuvuus muuttaa aivoja ja vähentäminen voi olla mahdotonta, jos jo yksi alkoholiannos napsauttaa putken käyntiin. Silti uskon, että jollakin toisella vähentäminen onnistuu, parantaa terveyttä ja elämänlaatua varsinkin jos juomiseen ei liity valtavaa sosiaalista haittaa tai jatkuvaa ongelmiin joutumista humalassa.

Minusta jokaisen kokemus ja käyttämät keinot on kiinnostavia, mutta turha varmaan omaa kokemusta on esittää ainoana mahdollisena tienä. Sitäpaitsi ulkopäin ei voi iskostaa toiseen motivaatiota lopettaa ja ilman omaa motivaatiota ja päätöstä se lopettaminen ei onnistu.

Tänne kirjoittelemalla tietysti altistuu sille, että jotkut käyttää tätä sosiaalipornona ja nauttii omalla tavallaan muiden ahdingosta, mutta sitähän nyt tapahtuu joka puolella muutenkin. Lukemaan tännekin pääsee ilman tunnuksiakin ja paljon varsinkin huonosti moderoiduilla palstoilla on ilkeää kirjoittelua ja häiriköintiä. Harmillistahan se tietty on, mutta live-elämässä kivittäminen on kuitenkin isompi ongelma. Koneensa voi pistää kiinni, mutta ikäväänkin työpaikkaan tai kouluun on mentävä.

Usein kirjoituksissa vilahtaa arvionteja joiden mukaan vaikkapa alkoholinkäytön vähentäminen olisi jotenkin vähempiarvoinen tai epätäydellisempi ratkaisu kuin kokonaan lopettaminen.

Noin on helppo arvioida, jos maailmaa ja ihmisen elämää katselee pelkästään alkholinkäyttö mittapuuna. Minkäkin olen sitä mieltä, että alkoholinkäytön suhteen on aina parempi miträ vähemmän. Nolla siis on oikein hyvä, minun mielestäni.

Elämä on kuitenkin aikalailla suurempi kokonaisuus. Jos alkoholinkäytön kokonaan lopettaminen tarkoittaa sitä että ongelma ei ratkeakaan, vaan jo pelkästään alkoholinkäytön nollassapitämiseksi on joko lääkittävä itseään tai suoritettava jotain muuta jatkuvaa itsensä kurissapitotoimintaa ja asian vatkaamista vuosikausia, niin en enää olekaan ihan varma onko asia hoitunut parhaalla mahdsollisella tavalla? Ainakaan omalla kohdallani se ei olisi sitä ollut.

Minun ratkaisuni oli minulle sopiva. Voi olla että minuun ei edes sovi määritelmä joka joillakin on lopettajasta. Kun en ole mitään valoja vannonut enkä asialle aikaani uhraa jokapäiväisessä elämässäni. En tottatosiaan aamulla mieti otanko tänään ryypyn vai en. Enkä illalla pohdi semmoista etttä menipä taas päivä ilman ryyppyä. Ihan muut asiat ne kiinnostavat.

Ehkä siksi minun on helpompi ymmärtää se, että muiden päämäärä ja ratkaisut oman alkoholinkäyhttönsä suhteen voivat olla kovinkin erilaisia, eikä minun kannata kovin fanaattisesti arvioida ihmisten sijoittumista käyttöskaalalle nollasta viiteenkymmeneen litraan vuodessa. Monella enemmän juovalla voi elämän kokonaisuus olla jopa mukavammassa mallissa kuin minulla. Luultavasti onkin.

Huomenta.
Huonosti nukutun yön jälkeen sitä on vielä herkempi. Ottamaan kantaa siihen mitä muut kirjoittavat ja olemaan eri mieltä tai samaa mieltä ehkä liian nopeasti. Kirjoittaminen tänne kuitenkin panee asiat kohdalleen, mikä on oikeasti tärkeää mikä ei.
Tärkeintä on pysyä järjissään ja oikealla tiellä, siis minulle oikealla tiellä.
En ole käynyt lukemassa vähentäjissä, koska en ole vähentäjä. Poikani on vähentäjä, aina välillä, ja taas joskus menee överiksi ja juo reilusti liikaa. Huomaan että geeneissä taitaa hänelläkin olla jotain alkoholismiin viittaavaa, mutta hän on tosi kova pitämään itsestään huolta kaikin puolin ja perheestään. En ole missään vaiheessa tyrkyttänyt lopettamista, enkä vähentämistä, itse hän kertoi että pitää tarkoin huolta ettei lipsu kokopäiväiseksi tai edes viikonloppujuopoksi. Ihan omien lastensa takia, ei halua heidän näkevän liikaa juopottelua, mutta normaalikäyttöä kylläkin, ajattelee että se malli voisi auttaa siihen ettei lapset ala juomaan alkoholistisesti. Minullekin hän väitti että voisin kuulemma ottaa vähän, sanoin että jään koukkuun ja juon sitten ämpärillisen, “oletko kokeillut” kysyi. Pieni viaton kysymys läheiseltä joka ei vieläkään tajua tai ei halua myöntää että alkoholismista ei parannuta. Niin, minulla on tuo päähänpinttymä, etten parane vaan se pysyy loitolla kun en ota ryyppyä. Enkä halua edes kokeilla. Miksi kokeilisin kun en tarvitse enää alkoholia mihinkään. Ei minusta tule parempaa ihmistä vaikka ottaisin.
Niin, onhan minulla tuo ajoittainen unettomuus. Viina ei ole siihenkään lääke, koska muistan miten krapulassa valvoin ja pelkäsin kuolemaa, joten en siihenkään halua viinaa.
Sisarukseni ottavat alkoholia normaalisti, eivät edes tarvitse vähennystä siihen eivätkä ole huolissaan, nauttivat drinkejä ja olusia, mutta kun he eivät humallu niin en ole kateellinen heille että voivat ottaa vain vähän. Minusta kuulemma näki jo kun astuin korkin päälle, että olin juonut.
Oikeasti, en edes tiedä miksi pitää ottaa edes vähän? Itsellä juominen oli aina humalahakuista ja remuavaa tai itsesäälistä itkua. Jälkeenpäin jouduin häpeämään.