Here goes nothing..

Olen 32 vuotias nainen joka on jälleen tehnyt lopettamispätöksen… Jälleen; pariin otteeseen olen jo todennut että en tule koskaan osaamaan kohtuukäyttöä alkoholin kanssa. Jostain syystä vain pää tuppaa unohtamaan aina lyhyen raittiin kauden jälkeen tämän. Ensin otetaan lasi skumppaa juhlissa ja lasi viiniä ruuan kanssa ja sen jälkeen sitten pian ollaankin humalassa hölmöilemässä tms.

Alkoholin käyttö on ollut viihdekäyttöä n 16 vuotta, juhlissa, kavereiden kanssa ja niin edelleen. Minulla vain on ongelma; en osaa lopettaa sen yhden lasin jälkeen vaan helposti lipsahtaa sitten enemmän kuin oli tarkoitus. Myös haen sitä humalaa ja ihanaa kontrollin menettämisen tunnetta. Olen todennut että yleensä kontrolloin aika paljon omaa käyttäytymistäni, mietin mitä muut minusta ajattelee ja olen epävarma itsestäni. Tätä en kyllä ulkopuolisille näytä vaan peitän epävarmuuteni. Tässä varmasti yksi syy juomiseeni, muitakin varmaan löytyy.
Alkoholia käytän siis kerralla yleensä isohkon määrän joten muistin menettämiset ja itseni loukkamiset on koettu. Viime aikoina ei tosin ole sitä tapahtunut (viimeisen vuoden aikana) mutta tunnen että siihen suuntaan ollaan taas menossa.

Nyt sitten mietin että vertaistuki voisi auttaa lopettamisen aikaansaamiseksi, mutta aa-kokoukseen meno tuntuu liian isolta askeleelta. Ongelman myöntäminen muille on minulle vaikeaa. Voisin ehkä aloittaa ystävistäni, muutamille olen edellisen lopettamispäätöksen aikaan puhunut. Tosin nämäkin ystävät ovat kuitenkin olleet sitä mieltä että voin ottaa ruuan kanssa viinilasin ja toisenkin eikä siitä ole mitään haittaa. Mutta ymmärrän nyt että itse minun on määriteltävä voinko juoda vai en. Miehelleni olen asiasta jo pari kertaa puhunut edellisten lopettamispäätösten aikaan ja hän on kyllä tehnyt seväksi että on samaa mieltä, minun tulisi lopettaa. Tällä kertaa en aio lupailla hänelle tyhjiä lupauksia vaan teot saa nyt puhua puolestaan. Eli lopetan ja annan hänen huomata sen.

Täältä tulin hakemaan siis vertaistukea, olen jo aiemmin käynyt täällä lueskelemassa ja löytänyt kohtalotovereita. Nyt ajattelin että ehkä tänne kirjoittelemalla pystyn seuramaan tilannetta enkä voi valehdella itselleni enää. Tarkoituksena on aloittaa siis tipaton ja mennä päivä kerrallaan. Se ”en juo enää koskaan” lause on turhan monta kertaa tultua sanottua ja sitten pyörrettyä päätös.

Tästä tekstistä tuli nyt tajunnanvirtaa ja hieman sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin nyt.

Miksi ? Mitä menetät jos kokeilet ?

Onnea päätöksesi johdosta ! Tuosta se lähtee !

Tärkeintä on että myönnät ongelman itsellesi. Miksi se ongelman myöntäminen sellaisille jotka itse ovat kokeneet saman ja ymmärtävät täysin tilanteesi on niin vaikeaa ? Ystäväsi varmaankin tahtovat parastasi mutta heidän on vaikeaa käsittää sitä miksi et vain voi pysyä kohtuudessa.

Esim. A-klinikka voisi sinua auttaa. Itse olen ollut paljon syvemmällä alkoholismin suossa ja nyt raittiina pitkään.Minä olen raitistunut AA:n tuella.

Tervetuloa tänne juttelemaan.
Mistä ne voimat ja into lopettamiseen kenenkin kohdalla löytyvät, se on kenties kaivettava kuitenkin omasta ajatusmaailmasta. Jos joku ryhmämuoto tuntuu vieraalta ajatukselta, niin so what? Mahdollisia reittejä selviytymiseen on tuhansia, eikä kenenkään aikaisemmin kokeilema ole välttämättä’ juuri se sinun elämääsi ja raameihisi räätälöity.
Toisille keskustelu auttaa paljon lopettamisvaiheessa, toisille taas se ei sovi… minä kuuluin niihin lopettajiin joiden oli saatava pari ensimmäistä viikkoa vaalia alkavan raittiutensa taimea jopa sivullisten katseilta, keskusteluista nyt puhumattakaan -niin arka se oli.

Parin viikon selvänäolon jälkeen sitten olikin jo helpompaa, ja siinä vaiheessa tulin tänne kirjoittelemaan.

Nyt näkyy olevan muitakin joilla vaihe on siinä …sanoisinko muototumassa lopettajasta lopettaneeksi, eli voisi sanoa ajankohtaisena esillä.

Jos siltä tuntuu, että haluat kertoa omista asioistasi, niin tännehän se sopii. Jos taas tuntuu siltä, että omat asiat ovat omia ja jutellaan mieluummin asioista ja niiden yhteyksistä elämään ilman henkilökohtaisia “sukuselvityksiä” niin sekin on täällä mahdollista.

Ei muuta kuin mukaan vaan, ja tsemppiä lopettamiseen!

Tuosta arkuudesta ja itsen tarkkailusta sen verran, että sitä voi hälventää
menemällä kaikenlaisiin tilanteisiin selvänä. Kokeilee kuoleeko sitä. Lähtee
pois, jos on sietämätöntä ja yrittää taas uudelleen.
Itsensä tarkkailua voi vähentää tarkkailemalla muita ja keskittämällä huomiotaan
muihin. Siis ajattelemalla toisia. Huomioimalla toisia huomaa, että monet muutkin
ovat aika omituisia, ellei aivan kaikkikin.
Yksi hyvä keino mielestäni vähentää itsekeskeisyyttä(jota itsensä tarkkailu minusta myös
on) on tehdä pieniä asioita toisen hyväksi. Pieniä palveluksia, tai vaikka isompia.
Yrittää olla aidon kohtelias, huomaavainen oma itsensä.
Tervetuloa puolestani.
-tuohon itsetunto-ongelmaan olen saanut paljon apua terapeutilla käynneistä, sitäkin
kannattaa ehkä kokeilla?

Tervetuloa! Jos et omasta mielestäsi oikein kykene kohtuukäyttöön, niin kannattaa kokeillla täysraittiutta. Tai siis kokonaan erossa pysyttelemistä viinaksista.

Raittiina on kiva olla. Suorastaan yllättävän kiva. Varsin helppoakin tämä on ollut. Henkinen kynnys tähän valintaan oli jonkin korkuinen. Mitä muut sanovat? Tarkoittaako tämä nyt sitä, että olen alkoholisti? Tuleeko tästä hirveän vaikeaa? Onko viinapirun voittaminen ylivoimaista?

Itse kuulun niihin, joiden on verrattain helppoa olla kokonaan erossa alkoholista. En tunne viinanhimoa ja olen oppinut hoitamaan alakuloni ilman viinaa. Varuillaan saa olla koko ajan, ettei pulkka luisu väärään mäkeen pelkän vanhan tavan vuoksi.

Onnea matkaan! Tämä retki on jatkuvaa oppimista.

Kiitoksia kaikille kommenteista.
Dave,Vinetto : niin, en tiedä eipä siinä tosiaan mitään hävettävää pitäisi olla kun kaikki ovat samassa veneessä. Voi olla että jossain vaiheessa menenkin kokoukseen, jos tunnen tarvitsevani lisätukea.

Foottis; Terapiassa käyn (toisesta syystä) joten sitä kautta saan apua kyllä mm näihin itsetuntoasioihin. Arka en ole koskaan ollut mutta jään helposti miettimään sitä että mitä muut ajattelevat minusta. Edellisen raittiin kauden aikana tosiaa tuli mentyä tilanteisiin jossa olisi normaalisti juonut (juhliin) ja oli hienoa huomata että ei ollut todellakaan sietämätöntä vaan oikeastaan hienoa .

Lorda;Henkinen kynnys on tosiaan jonkinlainen ja juuri noita kysymyksiä on tullut pyöriteltyä parin viimeisen vuoden aikana; Mitä muut sanovat? Olenko alkoholisti jne? Itselle ainakin alkoholisti tarkoitti pitkään sitä että juo joka päivä ja putkeen. Jossain vaiheesa tajusin että eihän se sitä tarkoita, vaan että jollain tavalla alkoholin käyttö ei ole hallinnassa. Itsellä kun ei koskaan mitään putkia ole ollut ja ns. ulkoiset puitteet on aina olleet kunnossa.

Jostain täältä ketjuista lueskelin mietteitä siitä että joku koki haikeutta kun tuntee että paljon kaikkea upeita hetkiä kavereiden kanssa jää nyt kokematta, jos ei enää juo, koska niin paljon hauskoja hetkiä on tullut liitetyksi alkoon. Mutta taitaa kuulua taudinkuvaan. Samat jutut voi kokea myös selvinpäin ja toisaalta juomiseen liittyvät negatiiviset asiat haluan ehdottomasti pois elämästäni.Yhtään ainoaa kertaa en halua enää satuttaa läheisiäni tai toisaalta myöskään itseäni.

.

Toivo_tyttö, jos sinua ei arastuta, niin rohkaisen sinua käväisemään kolmisen kertaa AA-palaverissa,
ja katsomaan, voisiko se sopia sinulle. Jos sellainen lähtökohtainen ajatus sopii sinulle, että sinä itse
diagnosoisit itsesi alkoholistiksi, eli sellaiseksi, jolle alkoholi ei sovi missään muodossa.

Mutta jos AA ei siitäkään huolimatta tunnu iskevän, tai jos et halua edes käydä kokeilemassa, kannattaa
käyttää tätä Päihdelinkkiä ja käydä A-klinikalla juttelemassa asiasta. A-klinikalla voit yllättää hoitohenkilökuntaa
mainitsemalla, että ajattelit kokeilla aika hurjaa kohtuukäyttöä, sellaista, että otat joka viikko tasan 0 pulloa
viiniä, viinaa, olutta ja siideriä. Jos siitä tulee kiistaa, voit varovasti ehdottaa, että sopisiko sitten yksi
alkoholiton olut per viikko?

Älä jää yksin hautomaan ajatuksiasi, kirjoita tänne, mitä mieleesi juolahtaa, esim. nekin asiat, jos vituttaa tai
tuntuu liian hyvältä tai epävarmalta. Raittius on iloinen asia, myös vitutuksetkin ovat lievempiä selvinpäin, vaikka
alussa se ei tunnu siltä. Elämä on pakko ottaa raakana, jos haluaa lähteä todelliselle toipumisen matkalle.

Howdy amiga!

A-klinikallakin voi olla vertaistukiryhmiä, jotka on työntekijän ohjaamia. Ainakin minua lähimmällä klinikalla on. Nekin ryhmät on ilmaisia kuten AA:kin. Tai oikeestaan vielä ilmaisempia, sillä niissä ei kerätä edes kolehtia. :slight_smile: En sitten tiedä onko kynnys mennä niihin sen matalampi kuin AA:hankaan.
A-klinikalta voit saada myös apua oman tilanteesi ja hoidontarpeesi kartoitukseen. Ongelmasihan ei ole vielä päässyt kovin pahaksi, joten varmaankin sinulle suositellaan enintään väljää avohoitokontaktia ja vertaistukea. Henkilökunta on varmasti ammattitaitoista, luottamuksellista (vaitiolovelvollista) eikä ylläty varmaan mistään. Heidän työhönsä ei myöskään kuulu kiistely asiakkaan kanssa, eikä muutenkaan kannata uskoa kaikkea pötyä mitä A-klinikasta puhutaan.

Joka tapauksessa itse määrittelet mikä tavoitteesi on. :slight_smile:

Ootko muuten tehnyt ikinä noita alkoholiriski- ja alkoholiriippuvuustestejä, eli SADD ja AUDIT jotka löytyy Päihdelinkin testit-osiosta? Ne voi olla kiinnostavaa tehdä ja voivat olla suuntaa-antavia aluksi, vaikka tietysti moisissa “rasti ruutuun” -itsetesteissä on olemassa riski huijata itseään.

paihdelinkki.fi/testit

Sujuvaa selväpäistä suvi-sunnuntaita! : )

Testejä olen tehnyt aiemminkin, nyt tuli pisteiksi 15 eli riski suuri alarajoilla. On ollut vuosia sitten korkeammat nuo pistemäärät ja välillä taas pienemmät, mutta nyt on taas ollut menossa huonompaan suuntaa. Viimeisen puolen vuoden aikana on menneet vetämällä n 4 kertaa niin paljon että olen ollut siellä rajoilla että muistanko tekemisiäni, muistuu mieleen ajat jolloin tuota tapahtui kuukausittain.
Nyt oli kuvioihin tullut myös muutaman ottamista yksin/salaa, koska muiden silmissä ei voinut ottaa paria lasia enempää. Lisäksi ei väliä mitä alkoa juon eli ei sitä maun takia juoda…Noiden perusteella olen päätellyt että ei taida sopia kohtuukäyttö minulle…

Tervetuloa mukaan. Omalla kohdallani voin todeta, ettei ne välttämättä nuo läheisimmät aina tiedä mikä on parasta, vaikka hyvää tarkoittavatkin. Minun vanhempani sekä sisareni eivät pitäneet minua alkoholistina, kun kuntoutukseen perheineni hakeuduin, vaikka minun “stoorini” tuossa hetkessä oli jo melkoinen.

Kaikkea hyvää taipaleellesi. Jaetaan täällä kokemuksemme, voimamme ja toivomme. Meidän käy hyvin.

Huomenta

Toivo-tytölle suosittelen lämpimästi A-klinikkaa. Siellä on töissä sosiaaliterapeutteja, jotka ovat erikoistuneet juuri meidänlaisiimme juoppoihin.

Parasta siellä on se, mitä oma “henkilääkärini” sanoi viikko sitten, kun hain avokatkolääkkeitä, että “tämä on parantumaton sairaus, ei sun tarvi hävetä”.

Muutenkin jengi, esim. hoitsut ovat siellä todella mukavia, ymmärtäväisiä ja auttavaisia.

Mene siis rohkeasti lähimmälle A-klinikalle, saat takuulla apua.

-Kannusaarinen :smiley:

Tervetuloa mukaan!

Tämä on se mihin itse havahduin. Nuorempana tarvitsin viinaa uskaltautuakseni ihmisten seuraan, mutta kun siitä vaivasta vähitellen pääsin ja aloin nauttia ihmisten kanssa olemisesta ja yhdessä tekemisestä selvinpäin, lukuisista lopettamisista huolimatta juomiseni jatkui ja muuttui vähitellen sellaiseksi että join yksin ja salaa. Tein riippuvuustestin ja sain tulokseksi “kohtuullnen riippuvuus”.
Olen käynyt AA-palaverissa kaksi kertaa. En tiedä vielä onko se oikea paikka minulle, mutta ajattelin käydä siellä vielä jonkun kerran. Koin vapauttavana sen kun kerroin siellä muille ihmisille alkoholiriippuvuudestani, en enää ollut asiani kanssa yksin ja salassa. Sillä ounastelen etteivät lähipiirini ihmiset ehkä hahmota riippuvuuttani, kun juomiseni ei näy missään (näin siis luulen). Kaikkea tarjolla olevaa apua kannattaa varmaan harkita ja kokeilla, uskon että apua löytyy.
Raitista viikkoa :smiley:

Päivittelenpä tänne.
Tähän mennessä on kertaalleen ollut sellainen tilanne jossa normaalisti olisin juonut ja tilaisuus olisi ollut. Koko ilta meni kuitenkin selvin päin, kunnes jossain vaiheessa kaveri iski käteen lasin kuohuvaa sen kummemmin kysymättä. Olisin voinut jättää juomatta, mutta join kuitenkin lasin… :confused: Fiilikset vähän sekavat, ei tuntunut miltään ja ei tehnyt mieli lisää… Päätin että en ota mitään elämää kaatavia morkkiksia vaan eteenpäin ajatuksella “tänään en juo”.
Jotenkin tuntuu helpommalta olla mainostamatta erikseen että en juo kenellekään… Olen kai pettynyt itseeni jo niin monta kertaa että haluan nyt ihan itsekseni tätä elämäntapaa kypsytellä. Tulossa on työjuttuja jossa sosiaalinen paine on kova mutta katsotaan… Lisäksi huomaan että vähän väliä tekee mieli juoda humalaan, “päästää irti” . mutta yritän opetella siihen että en tarvitsisi viinaa siiheen.

A-klinikalle tai muualle en ole vielä mennyt, mutta pidän sen vaihtoehdon itselleni avoimena jos tiukkaa rupeaa tekemään. Täällä lueskelu on kyllä auttanut juomahaluun ja tällä mennään nyt.