Herääminen

Hei kaikille. Olen uusi täällä. Heräsin n. tunti sitten siihen ajatukseen, että lopetan juomisen. Nyt. Tänään. Tästä on vähän vaikeaa puhua, koska juuri kukaan ei edes tiedä että olen juonut jo pitkään. Tuskin itsekään sitä olen tajunnut. Olen 33 v nainen. Olen ollut punaviinin suurkuluttaja. Muistan, että joskus saatoin ottaa vain 1-2 lasillista illassa. Mutta siitä on jo kauan… En edes muista, koska viimeksi olen viettänyt illan selvinpäin. Ehkä satunnainen ilta joskus vuosi sitten? En muista. En juo päivällä, mutta illalla 0,5 -1 L.

Viimeisimmät 6 v ovat olleet minulle henkisesti vaikeita aikoja. Konkurssia, avioeroa, masennusta yms. Olen taloudellisesti hyvin ahtaalla.

Pää on raskas ja sumuinen. Aloitin kirjoittamaan tätä viestiä 2 tuntia sitten. Nyt voisin tehdä uuden aloituksen, jossa kertoisin heränneeni n. 3 tuntia sitten :slight_smile:

Muut elämäntapani ovat terveelliset ja yhtäkkiä tänä aamuna, aloin tajuamaan mitä olen tekemässä keholleni. Myrkytän sitä joka päivä… Vuosikausia kestänyt myrkyttäminen on vain pahentunut kokoajan. En halua jatkaa sitä enää.

Lisäksi raha. Viiniin menee mulla n. 150 eur kk… Se on tässä rahatilanteessa minulle järkyttävän iso summa. Ja minkä riemun se ajatus tuokaan, kun ajattelen että tästä lähtien minulla olisi 150 eur kuukaudessa enemmän rahaa käytettävissä johonkin muuhun!

Parisuhde. Rakastan miestäni. Tämä on suht tuore parisuhde, noin reilun vuoden ikäinen. Hän luulee, että viinin juonti on minulla hallinnassa. Ottaa itsekin 2-3 olutta iltapäivisin töiden jälkeen. Kun askartelee/remontoi jotakin. Ns asennusoluita. Humalaan asti ei juo yleensä. Minä taas en juo silloin, jos mulla on joku tekeminen kesken ( esim pihatyöt) Koska minulla alkoholi väsyttää ja lamaannuttaa tähän tietokoneen ääreen kuuntelemaan musiikkia ja masentelemaan. Eli teen ensin pihahommat, ja sitten vedän parissa tunnissa pullollisen viiniä… Mutta se parisuhde siis. Ikävöin miestäni päivällä hänen ollessaan töissä. Haaveilen hänestä. Kuitenkin illalla, kun meillä olisi kahdenkeskistä aikaa, olen turta viinistä. Tunnoton.

Vapaus. Arvostan vapautta elämässä. En ole vapaa, jos olen viinin vanki! Haluan eroon siitä huolesta, että onko viiniä jäljellä ja onko Alko huomenna auki vai kiinni.

Kukaan lähipiiristäni ei tiedä tästä ongelmastani. Siksi halusin kirjoittaa jonnekin. Kertoa että olen tehnyt tällaisen havainnon ja yritän muutosta elämässäni. Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti.

Eniten pelottaa pettymykset ja ahdistus. Niitä on ollut helppo mennä karkuun viinillä. Siinä sumussa on ihan turta. Vaikkei ulkoapäin ehkä edes huomaisi että olen humalassa. Mitä teen jos ja kun ahdistaa seuraavan kerran? Yritän pysyä tässä päätöksessä, mutta jo tätä tekstiä kirjoittaessa päätös on horjunut muutaman kerran.

Moi. Kannattaa lopettaa. Ite oon haikaillut jälkeenpäin, että ois kantsinu siinä alta kolmenkybän jo lyyä
konemainen juomarefleksi jäihin. Vaikkei se tavallaan koskaan ole liian myöhäistä, niin
vähemmällä pääset kun nyt jätät dokaamisen, kuin sitten nelikybäsenä vasta aloittelet, kuten minä.

Tästäkin tulee päivä. ja kelle vaan voi käydä miten vaan. :smiley:

Kiitos tsempistä :slight_smile: Sitä tässä tarvitsen. En tiedä onko tämä oikea kanava tälle keskustelulle, tai vertaistuen löytämiselle. Mutta en halunnut mihinkään yleiselle keskustelupalstallekaan tästä kirjoittaa. Siellä olisi vain lynkatty samantien.

Aamulla olin innoissani tästä uudesta elämästä …

Välillä masentaa ja itkettää. En ole varma miten tässä käy. Tunteet heittelee.

Antaa tunteiden vaan heitellä. Tää on ihan okei palsta. Lueskelin aikanaan, 7 v sitten kokonaisia ketjuja päästäkseni johonkin käsitykseen tavoista irtaantua haitallisesta elämäntavasta.

Ei ole olemassa sapluunaratkaisua. Saluuna-ratkaisu on aika kehno.

Päivä kerrallaan, siitä se lähteepi :smiley:

Aika tavallista. Kun lopetin ensimmäisen kerran vuonna 2009 suunnilleen sinun iässäsi, kärsin puoli vuotta ahdistuksesta, masennuksesta ja kaikenlaisista kuvitelmista. Join noin 4 kännit viikossa. Nyt masennukset kestävät joistakin päivistä reiluun viikkoon yhden juodun illan jälkeen. Toisaalta ahdistus oli myös suojakeino viinanhimoa vastaan. Tiesin sen pahenevan jos joisin ja halusin siitä eroon. Koska ahdistus menee nykyään ohi nopeammin, on helpompi retkahtaa taas viikkojen jälkeen. Täytynee vain keksiä uudenlaisia keinoja.