Onko täällä muita joilla on todettu hepatiitti c? Ja milloin? Onko oireillut millään tavalla? Olisi mukava saada vertaistukea. Itselläni todettiin hepatiitti v. 2008.
Osaako joku sanoa, mitä tarkoittaa kun hepatiitti aktivoituu? Hoitaja yritti jotain selitellä, mutta eihän siitä mitään selvää saanut…
Kiitos jo etukäteen vastanneille.
Nostelen… Olis kiva tutustua johonkin henkilöön, jolla myöskin todettu tää helvetillinen tauti… 
tuntuu, että on ihan yksin tämän asian kanssa…
kiitos jo etukäteen =)
Moi,
senhän arvioidaan olevan 70-80% nisteistä joten et sä yksin ole…mulla todettiin c-hepatiitti 6 vuotta sitten, kävin 4 vuotta sitten 1/2 vuoden pituisen interferonihoidon ja ei pitäisi sitä enää olla. Hoitoon pääsemisen ehtona on vaan ettei vedä enää kamaa joten moni jättää väliin, aika kalliiksi tulee yhteiskunnalle joten ne seuloo vähän ketä ottaa. Mä muistelen että se hoitsu joka mua tapasi hoidon aikana sanoi hinnaksi 20 000 €(!), joten ei kannata ees harkita ennen ku on lopettanut vetämisen. Ja hoidon tulos riippuu myös siitä minkälainen c-hepatiitti sulla on, niitä on eri tyyppejä.
Ei sen c-hepatiitin pitäis hoitamattomanakaan mitään hirveitä tehdä, alkoholinkäyttöä pitäis varoa. Ja tietty kaikkia muita päihteitä jos pystyy. Mut ei se mikään maailmanloppu oo…tsemiä…
Olen sikäli jäävi vastaamaan asiaan varmaankaan, koska itse olen pitkäli viinamäen miehiä ollut aina ja nyt sitäkin pidempään vähäisesti, mutta kaikenmaailman napit tuli joskus aikanaan vedettyä joko kokeiluna tai sitten olivat jo vähän ongelmakin kun liikaa tutustui… No mutta anyway, niin tuttavapiirissä tuota C:tä tuntuu olevan vähän kaikilla, jotka alkoivat koukkia eikä siitä vähempi riittänyt.
Tämä menee jo varmaan vähän psykologioinnin puolelle, eikä tietty enää konkreettista mainintaa mutta lähtisin oletuksena siitä, että hepatiitista puhutaan enempi vasta siinä vaiheessa vasta kun se ns. pysäyttää ja pistää ajattelemaan, eli kun elämä selkiytyy ja alkaa panostaa fysiikan ajatteluunkin hieman enemmän tai kun sairaus jo aiheuttaa konkreettisia ongelmia niin paljon ettei sitä pysty enää työntämään taka-alalle. Niin kauan kuin se “vain on” ja elämäntavat ovat kuten siihenkin asti, niin se on silloin vain yksi ominaisuus siellä muiden joukossa ja maksa-arvoilla ei ole niilläkään suurempaa merkitystä niin kauan kuin ne eivät tee mitään ihan selkeää oiretta tai haittaa. Eiväthän arvot tapa, vaan se mitä ne saavat aikaan. Jos näin rumasti ilmaisee.
Tästä syystä taitaa olla vähän niin, että itsepetoksena tai sitten ihan täysin vain liki asian unohtaneena, ei tuohon kiinnitetä mitään huomiota. Yleensä jos kaikilla kavereillakin suunnilleen se on, tai ainakin todennäköisesti on, niin se on ihan arkipäiväinen juttu. Ja oikeastaan aika harvassa ovat kovin nuoret jotka rankoillakaan elämäntavoilla olisivat sillä saaneet mitään kovin invalidisoivaa kuntoa (vielä). Joten koska valtaosa ei tee sille mitään tai ei välitä sen olemassa olosta, niin siksi siitä ei pahemmin puhutakaan. Jotenkin asiasta keskustelu tuo kuitenkin ehkä jotenkin pintaan sellaista, mitä ei halua itsekään tiedostaa. Joten näihin törmätään vasta kun pää selkiää ja aletaan ajatella kunnolla eteenpäin, tai sitten pakon edessä. Jälkimmäinenkin on vähän huono juttu tietysti jos ei itse halua asialle mitään tehdä, vaan aina vain sen verran kroppaa yrittää puoskaroida että pääsee takaisin radalle.
Tämä nyt vain omaa empiiristä havainnointia ja oletusta, miksi kauheasti ei asioista puhuta esim. tällä palstallakaan. Kun sitten katsoo taas tuonne jonnekin Hiv-positiivisten palstalle, jossa on yksi keskustelualue hepatiitit niin siellä keskustelu on hyvinkin vilkasta. Mutta kaikki taas siellä ovat joko kokonaan lopettaneita käyttäjiä tai saaneet taudin muuta kautta.
Kiitos vastauksista.
Olen itsekin oikeastaan vasta nyt tajunnut sen, että mulla on tommonen tauti ja nyt sitä on käynyt enemmän ajattelemaan. Tai ehkä aiemmin sitä ei halunnut edes ajatella, alkoholinkäyttö kun oli miltei joka päiväistä. Nyt kun on ollut selvinpäin, niin kaikki vanhat asiat nousevat mieleen ja nyt niitä on enemmän käynyt miettimään. En nyt siis käytä mitään lääkkeitä enkä huumeita, ja alkoholinkäyttökin on vähentynyt. Tietysti silloin tällöin otan, ei vaan pää kestä näitä masentavia ajatuksia ja kaikkea… menneisyyden haamut kummittelevat jatkuvasti… Mutta reilusti olen tuota juomista vähentänyt. Tulevaisuuttakin olen käynyt miettimään, mutta toisaalta se myös pelottaa… Olen niin ujo ja huono itsetunto vaivaa…pitäis saada ammatti, pitäis tehä kaikkee mut mikä helvetti on kun ei pysty… ei ole motivaatiota, ei minkäänlaista halua lähteä opiskelmaan joidenkin olevinaan täydellisten ihmisten sekaan. Taas sinne yksinään seisoskelemaan…oikeastaan syytän koulua tästäkin, että ylipäätään ajauduin väärille teille…Kuka helvetti jaksaa käydä koulussa jos siellä ei muuta tehdä kun kiusataan, haukutaan ja syrjitään?! Raha-asiatkin on päin helvettiä, velkaa on ihan liikaa, tuskin niistä koskaan selviää… Hermot kireällä jatkuvasti ja itku herkässä, mistä lie johtuu. Stressistä varmaan. HUOH.
Anteeksi, oli pakko avautua johonkin. Jospa tämä tästä…
Avautuminen kannattaa aina, jos se helpottaa:) Ja en tosiaan tarkoittanut tehdä tuota mitenkään masentavasti muotoilluksi tekstiä, mutta ihan vain sellaista tosiasiaa joka aika omakohtaisesti huomattua. Esim. jokainen oma tuttu on vielä siinä vaiheessa, että ääh, kyllä tämä vielä kymmenen vuotta tässä kestää mun elämäntavoillani, en mä tunne ketään joka olisi alta nelikymppisenä saanut maksan hajalle hepan takia. Eli vähän samaa ilmiötä pidemmälle vietynä, kuin että kaikki sisuskaluvaivat ym. ovat vanhojen juoppojen tauteja kun juomisesta yritetään valistaa yläasteella… Ongelmat työnnetään aina vähän eteenpäin, kun ei tunneta vertailukohtia omassa piirissä, tai sitten niitä ei vain haluta nähdä tai ei olla kuosissa jossa tällaisia enää edes havainnoitaisiin. Noh, mutta kuitenkin.
Mutta ymmärrän kyllä itse, että tiettyjen sairauksien sun muiden kanssa on aika yksin. Itsellä taas esim. (ei lohduta, mutta vain nyt näin mainintana) on sellaisia kroonisia vatsapuolen juttuja, joita kontrolloidaan aika tiiviistikin ettei ala vaikuttaa maksan ja haiman seutuun jossain vaiheessa, vähän eteneviä ja muuntuvia kun jutut ovat. 3 viikkoa sitten vedin viimeksi kauhean jurrin ja maha kipeä vieläkin… Ja ei näitäkään ole oikein kenen kanssa puhua, etenkin kun itselläkin sitten on ihan syntymäherkkyytenä ja “huonona säkänä” vähän muutakin mukavaa sukurasitetta jne. Ei voi verrata hepaan tietty omia, mutta juuri tällaisia ettei koskaan oikein tiedä mitä tapahtuu ja kroonisia nekin. Sinä voit joku päivä päästä hepastasi eroon, minä en omistani. Eikö hieman positiivinen ajatus edes tämä puoleesi 
Huoh… soitin tänään maksa-arvoista…Alat oli taas noussu… 206. Masentavaa. Oikeanpuoleisia ylävatsakipuja ollut nyt n.10kk, eikä syytä löydy… pelkään niin paljon että hepatiitti on jo ehtinyt tuhota maksani… Hoidon pitäisi alkaa nyt syksyllä, mutta äsken kun puhelimessa siitä kysyin, niin tämä sairaanhoitaja ei tiennyt muuta sanoa kuin että olen jonossa ja asiaani käsitellään syksyllä… viimeksi kun sisätautilääkärillä kävin, niin tämä kirjoitti nimeni ylös ja sanoi että hoito alkaa syksyllä ellei mulle itselleni tule mitään esteitä… ota näistä selvää… viime aikoina olen jotenkin käynyt pelkäämään, että kuolen… en tiedä mistä se johtuu… kai nämä epämääräiset pistokset ja painontunteet maksan seudulla tekevät sen… En tiedä miten tätä jaksaa… Joka päivä vaan masentaa ja stressaa, kun KUKAAN ei auta!
anteeksi vuodatukseni, pakko jonnekin purkautua
Lisäksi kysyisin, onko muilla joilla on todettu hepatiitti c, ollut näitä fyysisiä oireita? Ylävatsakipua, painontunnetta/pistoksia maksan seudulla? Minä oikeasti luulen, että olen ainoa… sisätautilääkärinikin sanoi, ettei ole koskaan kuullut että hepatiitti aiheuttaisi moista. Ainakaan yksikään hänen potilaistaan (joilla on hepa-c) ei ole kärsinyt moisista? Vaikka hänellä on kuulemma ollut PALJON hepa-c-potilaita… todella omituista, että juuri minulla sitten on, vaikka hänen mielestään se ei ole mahdollista että tuo tauti aiheuttaisi moisia tuntemuksia? 
kiitos jo etukäteen vastauksistanne… olen ihan pulassa tämän takia, en tiedä miten pitkään jaksan, henkisesti olen niin rikki kun mietin vain tätä helvetin sairautta ja noita perkeleen kipuja kun pitää olla joka päivä!
olisi mukavaa saada myös vertaistukea, esim.jutusteluseuraa muista jotka käyvät tätä helvettiä läpi (hepa-c).
Suurkiitos 
Stadu78X : Kiitos sulle vastauksesta. Tosi harmillista, että sullakin on noita kroonisia vatsapuolen juttuja. Etenkin jos niistä ei ole mahdollisuutta päästä eroon. Saako udella, mikä sinua vaivaa? Ei ole missään nimessä pakko kertoa, jos tuntuu siltä ettet halua puhua. Tsemppiä sulle hirmusesti, tiedän kyllä, että nämä asiat ovat vaikeita, kun ei oikein ole ihmistä kenelle näistä puhuisi. Vertaistuki on näissä ehkä parasta, se yleensä auttaa jonkin verran.
No diagnosoituna on Crohnin tauti, joka aiheuttaa vaikka mitä oireita, vaikka (vielä) ei maksassa ja haimassa ym. vielä näykään kokeissa. Mutta toistakymmentä vuotta on maha ollut muutenkin riesana ja tähystelty lukuisat kerrat, siitä ei ole oikein selvyyttä onko siellä ollut piilossa jo kauan jotain vai onko vain ollut ärtynyt… Ei ole tullut oikeastaan mahaa muutenkaan ärsytettyä useampaan vuoteen, eikä mitään päihderasitteita siellä olekaan (vaikka dokasin kyllä 90-luvulla kuin sieni teinivuosina ja elämä oli aika villiä…). Vuoronperään kuitenkin lääkärit sekä kieltävät viinaa, että sallivat sitä:) Riippuen ihan lääkäristä… Mielipiteissä on metkaa hajontaa, joskus joku vähemmillä oireilla pitää pitkän palopuheen ettet sitten rasita sisuksia ja mahaa yhtään ja joskus kun on pahemmat oireet niin joku sanoo, että ei viina tähän sen kummemmin vaikuta jos et nyt ihan liialti ota… mutta maalaisjärjellä nyt tietysti itse toimii, kun haimanseutukin on hieman riskialueella. Ei se paljoa vaadi että siellä jotain poksahtaa ja enemmän se ketuttaisi jos itse jotain hajoittaisi lisäksi, nyt voi kuitenkin ajatella ettei ole mikään itsestä johtuvaa. Tosin jos nyt joku haimakin tulehtuisi parista saunakaljasta, niin eiköhän tuo olisi jo mennäkseen muutenkin vaikka liiasta kahvista tai omenan syömisestä (kun ei ole koskaan mennyt aiemmin, uusintahan nyt voi tulla mistä vain jos huono säkä käy).
Tähän nyt päälle sitten sukurasitteet pumpussa ja jo liki synnyinlahjana saatu ilmeisen määrittelemättömästä syystä heikko terveys, muksuna sairastettu paha tuberkuloosi ja tieto, että suvun TERVEENÄ pysyneet miespuoliset n. 50 ikävuoden pinnassa ovat noihin sukuongelmiin menneet. Eli ei nyt niin kauheasti kannata pysähtyä miettimään mitä on itsellä edessä:) Parempi hukuttaa ajatukset kaikenlaisiin aktiviteetteihin, ylitöihin ja opiskeluihin siinä sivussa aina jotain (joku ikuisuuskoukuttuma itsesivistykseen), niin ainakin voi sanoa eläneensä ja yrittäneensä, kun oma kello on täysi.
Eli vaikka nyt ei olekaan mitään sellaista kuin sinulla, joten en toki voi sanoa kuin vain vierestä paljon katselleena omaa ongelmaasi Shantyu, niin noin teknisesti silti tietää mitä on kun terveys ei ihan pelitä kuten tietäisi ja ei oikein tiedetä missä mennään, vaikka kuinka selviteltäisiin.
