Henkinen kasvu

Edelleen jatkan näitä topicceja tästä itsetuntemuksesta ja itsetunnosta. Nyt ajattelin seuraavia kysymyksiä ja tavoitteita niiden saavuttamiseksi. Tällöin saisi itsevarmuutta enemmän ja tulisi paremmin toimeen itsensä kanssa. Ja myös voisi kokea sen onnistumisen tunteen, kun ei käyttäydykään enää kuten aiemmin on käyttäytynyt…

Minkälainen ihminen haluat olla? Mitä asioita arvostat ihmisissä?

Laitan eri asioita, mutta itse voi keksiä lisää…

aktiivinen, aloitekykyinen, antelias, arvokas, avarakatseinen, avulias, demokraattinen, eloisa, ennakkoluuloton, epäitsekäs, epävirallinen, estoton, eteenpäin pyrkivä, hallitseva, harkitseva, hassutteleva, herkkä, hienotunteinen, hillitty, huolehtivainen, huolellinen, huoleton, huomaavainen, huumorintajuinen, hyväntahtoinen, hyväntuulinen, hätäilemätön, ihanteikas, impulsiivinen, innokas, itseensä luottava…

jaksotan näitä vähän…

itsensä hillitsevä, itsenäinen, itsepintainen, itsevarma, johdonmukainen, joustava, järjestelmällinen, j’rkiperäinen, kaukonäköinen, kekseliäs, kielellisesti lahjakas, kilpailuhenkinen, kiltti, kohtelias, konservatiivinen, kunnianhimoinen, kypsä, kyvykäs, kärsivällinen, kätevä, käytännöllinen, lainkuuliainen, lempeä, lepposia, looginen, lujatahtoinen, luonnollinen, luonteva, luotettava, luottavainen, luova, mahdollisuuksiin tarttuva, maltillinen, mielikuvituksekas, miellyttävä, monitaitoinen, muodollinen, myötätuntoinen, määrätietoinen, neuvokas, nokkela, nopea, oikeudenmukainen, oivakltava, omaperäinen, oppivainen, optimistinen, perloton, perusteellinen, pohdiskeleva, puhelias, puoleensavetävä…

ja vielä yksi litanja…

pätevä, päättäväinen, rauhallinen, realistinen, rehellinen, reipas, rento, rohkea, sanavalmis, seikkailunhaluinen, seurallinen, sinnikäs, sopeutuva, sopuisa, sosiaalinen, spontaani, suora, suunnitelmallinen, suvaitseva, sydämellinen, sympaattinen, säntillinen, säästäväinen, taiteellinen, tarkka, tarmokas, tasapainoinen, teeskentelemätön, teoreettinen, terve, tiedonhaluinen, tunnollinen, tunteellinen, täsmällinen, uskalias, uskollinen, uskottava, uuttera, vahva, vakuuttava, valpas, varovainen, vastuuntuntoinen, vilpitön, voimakas, välitön, yhteistyökykyinen, yhteistyöhaluinen, yksilöllinen, ymmärrettävä, ymmärtäväinen, yritteliäs, ystävällinen, älykäs

Siinä on TOSI pitkä lisa asioita, mutta tällä hetkellä, minkälaiseksi koet itsesi ja mitä asioita haluat muuttaa? Ihminenhän pystyy muuttumaan, jos sitä haluaa ja siksi laitankin haasteen kaikille, et kopioikaa vaikka noi kaikki vahvuudet, ja LIHAVOIKAA NE JOTKA KOETTE OLEVANNE, ALLEVIIVATKAA NE, JOITA HALUATTE NYT KEHITTÄÄ JA KURSIVOIKAA NE, JOITA ARVOSTATTE… Tämä siis jatkuu myöhemmin ja jos näistä tehtävistä pidetään, mulla on kyllä kirjallisuutta ja tahtoa yrittää auttaa muita ja itseäni, sekä tutustua paremmin itseeni ja tietää kuka oikeasti olen.

Tähän itsetuntemukseen ja itsetuntoon vaikuttavat arvostamasi asiat, ja jos niistä pystyy pitämään kiinni, pystyy arvostamaan itseään. Mulle on esimerkiksi ollut hirveän tärkeää etten menettänyt viimeistäkin itsekunnioitustani, etten ikinä maannut kenenkään kanssa kaman takia tai rahasta (mulle on ollut AINA tärkein itsesuojelukeino, ettei kukaan käytä mua hyväkseen), tai etten menettänyt luottotietojani, vaikka monesti näin meinasi käydä.

Mä itse koen olevani ennakkoluuloton, demokraattinen, herkkä, huolehtivainen, hyväntahtoinen, impulsiivinen (en haluis olla), kaukonäköinen, melko kohtelias, , luonnollinen, luotettava, omaperäinen, optimistinen (en aina, pyrin olemaan), pohdiskeleva, rehellinen, rento, teeskentelemätön (mä oon oikeest tällainen ku mitä kirjotan…), suvaitseva, teoreettinen, uskollinen, vakuuttava

Mun tavoitteena on nyt yrittää kehittää seuraavia asioita aloitekykyinen, arvokas (kaikkien on tunnettava olevansa arvokas!), eteenpäin pyrkivä, itsenäinen, itsevarma, johdonmukainen, kärsivällinen, kätevä, lujatahtoinen, peloton, päättäväinen, sinnikäs, sopeutuva, terve, vastuuntuntoinen, ymmärtäväinen

Mä en jaksa kirjottaa enää mitä mä arvostan, mut must tääl on upea ryhmähenki tääl ryhmässä :smiley: . Toivottavast osallistutte tähän ja osaatte arvostaa vahvuuksia, joita teillä on ja muuttaa niitä, joita ette halua edustaa… :slight_smile:

Mä en lähtis ehkä noin yksityiskohtaisesti miettimään vielä, mitä luonteenpiirteitä lähtisin kehittämään. Enemmänkin pohdin itsessäni niitä luonteen vajavuuksia joita minulla on ja miten voin muuttaa niitä…

Uskon siihen että kun pohtii näitä vajavaisuuksiaan (sanahirviö :laughing: ) ja koittaa tehdä asioille jotain, niin samalla omat vahvuudet joillain osa-alueilla kasvavat. Vähän kuin löis kaks kärpästä yhdellä iskulla :slight_smile: Helppoa se ei tietenkään ole, mutta yrittää kannattaa.

Tietysti on asioita joissa haluan kehittyä, esim. moraalinen puoli itsessäni ja siihen liittyvät luonteenpiirteet tai isän rooli, miten toimin kasvattajana niin että malli lapselle on oikeudenmukainen ja turvallinen. Mutta en aio kiirehtiä, minulla on ainakin tämä päivä aikaa, ja teen sen minkä tänään voin.

Huomisia asioita on turha yrittää kontrolloida, ei se vaan onnistu :smiley:

Enpä vois olla enempää samaa mieltä… :unamused:

Henkisestä kasvusta ajattelen tänään tämmöstä: ihminen, joka ei arvosta itseään tai jonka itsearvostus on huono, ei pysty arvostamaan muitakaan. Semmonen ihminen mä olen ollut. En kokonaan, mutta hyvin paljon. Kun olen lisäksi sotkenu päätäni ja tunne-elämää lääkkeitten väärinkäytöllä, olen käyttäytynyt todella huonosti toisia ihmisiä kohtaan. En kaikkia, mut joitakin. En ole arvostanut myöskään omaa elämääni, enkä niitä hyviä asioita, joita mulla on.

Tänä kesänä koin niin pelottavia asioita, että alkoi tuntua, että nyt alkaa olen vikat mahikset käytössä. Jos en nyt muuta elämääni, en tiedä onnistuuko enää. Mulle olisi voinut käydä tosi huonosti siin tapaturmassa, mis mä olin, mut sain vielä mahdollisuuden. Olen kuukausitolkulla rypenyt pelossa, häpeässä, vihassa, syyllisyydessä ja nyt alkaa helpottamaan. Mun on ihan pakko hyväksyä oma menneisyyteni. En tarkota sitä, että hyväksyisin tekemäni teot oikeiksi, vaan sitä, että ne tosiaan ovat minun tekojani. En voi paeta niitä päihtyneisiin - enkä muihinkaan- kuvitelmiin. Mä uskon, että kun mun itsearvostukseni pikkuhiljaa paranee, mä pystyn olemaa armollisempi muillekin.

Tulevaisuutta ei voi kontrolloida, eikä menneisyyttä voi muuttaa…

Mutta jonain päivänä näitä tekoja voi kenties hyvittääkin.

…Tulevaisuuteen voi vaikuttaa (jos haluaa hyvää) ainoastaan elämällä tätä hetkeä hyvin… :smiley:

Mulla tuo henkinen kasvu jäi sinne murkkuikään jolloin aloin vekslaan päihteiden kanssa. Nyt on kolme lasta ja tars yht äkkiä osata olla tasapainoinen ja “viisas” kasvattaja isä. Noh, muutosta on kyllä tässä parin vuoden aikana tapahtunut. Itsevarmuutta on tullut kun olen löytänyt kavereita jotka mut hyväksyy tälläsenaan. Arvostusta olen saanut työstä vaikken sitä (enäää) pelkältään sen vuoksi teekkään. Nyt olen viimein vieläpä löytänyt kotosalta tuntuvan seurakunnan, jonka jäseneksi liityn ja sain vielä asunnonkin tuolta ihmisten ilmoilta ja pääsen lähemmäksi kaikkea. Nyt tarvii vaan osata olla onnellinen ja osata nauttia, eikä mennä vanhan kaavan mukaan hakemaan tuttua “turvaa” kärsimyksestä.

Mä en tiä pystyykö vajavaisuuksistaan koskaan pääseen eroon ja jos pystyy niin pitäs osata otaa jotain hyvää tilalle… Jotenkin ne ovat lievenneet kun olen ylpeyteni yli pystynyt hyväksymään ne. Enkä ole lähtenyt ruokkimaan ärsyttäviä piirteitäni esim. yhymällä pahansuopaan keskusteluun kolmannesta henkilöstä… Epätäydellisyyteni sietokyky on noussut ja sitä mukaa eheytynyt. Täydelliseksi en tule minäkään vain yksi on ollut :sunglasses:

Voimakastahtoinen, järkevä, säästeliäs, vastuuntuntoinen… Tylsä aikuinen on kai minusta kasvanu :unamused: No joo kasvu on ollut tervetullutta.

Hope so!Tarkoitan mitä sanon!Durtsi! Long time no seen you man! Good will be your side and it will!!

Mä oon pitäny matalaa profiilia sen jälkeen kun kumosin sen suhteellisuusteorian. :blush: Päässä vispannu aika kovalla kädellä tänä vuonna. Mut eipä oikein tunnu missään. See you… Kaikkee hyvää sullekin.

Mulle henkisyys on avautunut aika paljon enemmän nykyään, ja voisinkin kutsua jo itseäni aika varmasti henkisen tien kulkijaksi. Mietin sielun kannalta monia asioita, ja olenh havainnut että kamoissa tuli monta henkistä oivallusta joita ei kuitenkaan voi elää todeksi muutoin kuin raittiina.
Uskon että mun käyttövaihe kuului mun sielunsuunnitelmaan ja opin silloin paljon -ajatuksen tasolla. Käytännön tasolle näiden ajatusten vieminen onkin nyt sitten edessä, kun mikään ei sotke puhdasta havaintoa. Tekee mieli tehdä kaikenlaista hyvää, ja sekin on henkisyyttä minusta käytännönläheistä sellaista, että omalta pieneltä osaltasa muuttaa maailmaa hiukan puhtaammaksi, iloisemmaksi, rakkaudellisemmaksi. Toimii rehellisesti, ottaa vaikka sen roskan päivässä maasta, toivottaa mielessään tai vaikka ihan ääneenkin kaikkea hyvää kaikille, keksii miten ilahduttaa jotakuta- rakkaitaan tai vaikka vihamiehiään jos opettelis olemaan vihaamatta niitäkään.
Paljon on mielessä henkisyyteen liittyen… Ei se ole mulle uskonto vaan tapa olla ja elää. Se sisältää kaikkien uskontojen ydinajatuksen eikä kahlitse ketään mihinkään muottiin tai tiettyyn tapaan toimia. Kaikelle on tarkoituksensa, niin hyviltä kuin pahoiltakin näyttävillä kokemuksilla ja tapahtumilla. Pidän erittäin todennäköisenä(itselleni selvänä asiana mutta koska kumminkaan en voi olla 100% saletti ettei tämä ole vain mielikuvitukseni ja lukemieni asioiden summaa) että sielu vaeltaa kehosta toiseen ja kehittyy yritysten ja erehdysten kautta kohti korkeampaa värähtelytasoa ja tietoisuudentilaa–kun nousemme näille korkeille tasoille pikkuhiljaa yhdessä joka sorkka,maapallo mukaanluettuna(koska korkeammalle nouseminenhan kasvattaa ymmärrystä ja vastuuntuntoa ja sen oheishyödykkeenä pallokin puhdistetaan ja pelastetaan, ystävät, vielä on toivoa!) niin se on sitten se paratiisi mistä uskonnoissa puhutaan.
Tällaista ajattelen henkisyydestä tällä hetkellä. :smiley:

Jotain ideoita henkisestä kasvusta…

Mä haluisin olla kärsivällisempi ja juu [size=150]kyetä hillitsemään itseäni[/size]. Emmä ajattele, että tunteminen olis sinänsä epäkypsyyden merkki, mut eihän aikuinen ihminen voi aina vaan reagoida tunteen mukaan. Päihtyminen, kuten kaikki tietävät, madaltaa sitä reaktiokynnystä rutkasti. Kun olen saanut arvostusta / ystävällisyyttä osakseni hoidosssa tai frendeiltä tai omaisilta tai täältäkin tai ihan mistä vaan, olen huomannut, että halu ymmärtää myös toista osapuolta kasvaa… Tajuaa, että asioita voi katsoa monelta kannalta, enkä mä sittenkään, voi että sentäs :mrgreen: , ole aina oikeassa. Mä en tiedä tarpeeksi ihmisten syistä, motiiveista, mistään… Mun henkiseen kasvuun kuuluu sen tajuaminen, että mä olen kuvitellut tietäväni asioita, joita en taidakaan tietää. Eikä kaikkeen tarvi ottaa kantaa…Noh, jotai tällasta tuli ny mieleen.

Mutta kun olet ollut pitempään selvällä haulilla, niin oletan, että olet paljon paljon kärsivällisempi ja maltillisempi. :slight_smile:

Ihan varmasti! Mut luonne kun on vähän semmonen kipakka, nii ei kai sitä tarvi muuttaa, ainakaan kokonaan… Sikäli kuin se olisi mahdollistakaan. Mut esim. zoppareitten väärinkäytöstä tulee seuraavana päivänä nii kaameet tunneheittelyt ja ovenpaiskomiset ja huutamiset ja raivoomiset, että sitä ei kestä erkkikää. Ja tietysti vaikutuksenalaisena.

(Mut kun mää opiskelin eräällä nimeltä mainitsemattomalla laitoksella yliopistolla, paiskottiin sielki ovii, eikä ne ollu opiskelijoita, jotka sitä - ainakaan enimmäkseen - teki…)

Sos.työntekijäterapeutti, kenen kans mä juttelen, neuvo, että ihan oikeesti kannattais joskus laskee mielessään niitä numeroita, nii pitkälle ku tarvii, että pystyy ihan ajattelemaankin ennen ku puhuu… Olen mä huomannu, että sekin toimii. Joskus. Mut tosiaan vaatii piiiiiiitkän raittiiin kauden. Ja vielä sitä ei ole, pöh.

Voisiko ajatella niin, että kun sitten on ollut aikansa kuivilla, niin silloin erottuvat nämä kaksi asiaa toisistaan. Eli perusluonne näkyy aidompana, eikä siinä silloin ole mukana päihdekäytöstä johtuvaa kireyttä, impulsiivisutta jne.

Uskon ja toivon näin. Bentsot todellakin tekee yliannosteltuna ihan kaameeks ja sit ilman on todella kiukkuinen, jos asian lievästi ilmaisee… Ja toivon mukaan ikääntyminen jotain hyvää tekee tälle asialle…

Mitä se O N se henkinen kasvu…

Itsehillintää. Syyttelyn poistuminen. Itsensä puolustaminen ilman raivoa. Vastuuta. Sinnikkyyttä. Ei tarvi mennä siitä yli, mistä aita matalin. Pystyy sääteleen omia tunteitaan - vähän hepreaa, mut väittävät viisaammat, että on ihan mahdollista… Tunteiden tunnistaminen on tärkeää, muuten seuraa vaan reaktio. Oppiminen. Itsetuntemus. Toisten ihmisten huomioonottaminen. Olin tuossa Kuivaushuoneen alkuvaiheessa huomaavinani, että ne tyypit, jotka olivat pitkään olleet raitiiina, pystyivät paremmin tässä keskustelussa ottamaan toisia huomioon…?

Jotai sellasta… Ei musta mitää pyhimystä tai edes hyvää ihmistä tule, koska heikkouksia ihmisessä on aina. Mutta tietynlaisia heikkouksia voi antaa anteeksi. Ja mikä tärkeintä: myös pyytää… Ei siinä oikeasta ja väärästä ole kyse, vaan siitä, jos loukkaa toisen tunteita! Tai menettää malttinsa ilman, että on aihetta. Joskus on! Vääryydestä saa suuttua, kele!!! :mrgreen: [size=85]Ja kiroilu on kivaa…[/size]

Niin, eikös sinun henkinen kasvu ole lähtenyt nyt etenemään päihteettömyyden myötä. Täydellisyyshän on kupla ja illuusio. Ilmo Häkkinen sanoi" rehellisyyskehitys on raitistumiskehitystä" .
Voisiko sitä liittää myös tähän henkiseen kasvuun? Esim. Henkinen kasvu on myös raitistumiskehitystä.

Aivan varmasti. Ennen olin niin täynnä kaunaa ja raivoa ja pelkoa. Luin yhdestä lempikirjailijani Jeanette Wintersonin kirjasta - viime yönä - sellasen lauseen suunnilleen, että “maailma on niin avara paikka, että kyllä siellä ilman pelkoakin voi kulkea”. Ei se ihan noin olut, mut pelolla ja vihalla on mielestäni tosi paljon tekemistä toistensa kanssa. Uskon myös, että rehellisyys - ei loukkaava, jotain voi jättää sanomattakin - ja raittius liittyvät yhteen. Ennen luulin tai mietiskelin, että mahdanko mä olla addikti. Kunnes tuli sellanen oivallus, ettei sen tarvitse tietoa olla. Se on mielestäni myöntämistä. Kohtuukäytön illuusiosta luopumista… Monesti on niin, että muut ihmiset hiffaavat asian paljon ennen kuin ihminen itse, mutta ei sitä kukaan muu voi myöntää kuin itse.

Mä olen mielestäni Arvokas! Hallitseva. (ei aina hyvä). Impulsiivinen. Herkkä. Sanavalmis. Puhelias. Itsepintainen (lue:jääräpää… :wink: ). Hassutteleva. Teoreettinen. Uskollinen. Vihainen. (tätä ei ollut, mut sitä mä usein olen…).Älykäs. Urhea, mutten peloton. Huolimaton… Ehkä innostuvakin…Mielikuvituksellinen.

Haluaisin kehittää mm.: Aktiivisuutta. Avarakatseisuutta. Ymmärtäväisyyttä. Hienotunteisuutta. Ennakkoluulottomuutta. Suvaitsevaisuutta. Huolellisuutta. Itsehillintää, huh! ja haluaisin olla terve… :frowning:

Arvostan myötätuntoisuutta, joka ei minusta ole samaa kuin säälittely. Se on kyky. Ja monia mainittuja asioita. Keskityttymiskykyä arvostaisin todella paljon… Innostuvuutta. Suoruutta, joka ei ole loukkaamista. Arvostan oikeamielisyyttä!

Mielenkiintoista lukea noita teidän ominaisuuksia.
Osan varmaan osaisi kertoa teidän kirjoitusten perusteella, mutta kuitenkin nousee paljon uusia juttuja esille.

Mun henkiseen kasvuun kuuluu nyt se, että taistelen, etten heijastaisi niin paljon omia pahoja olojani toisiin ihmisiin. Hyökkäystä seuraa vastahyökkäys ihmisten välillä. Tietenkin joskus on niin turhautunut,pettynyt, onneton, illuusioton ja niin edespäin ja paljon, niin sitä vaan sitten meuhkaa. Mut mä haluan olla ystävällisempi ihminen… Opetella ymmärtämään, että muut ihmiset eivät ole pohjimmiltaan niin erilaisia ja jos mä tunnen jotain, emmä nyt niin ainutkertainen ole, ettei niitä tunteita muut tunne. Mulla on tapa ilmaista niitä niin jyrkästi. Tietenkin monet mun luonteenpiirteistä lasketaan pers.häiriön oireeksi, mutta toisaalta psykiatriassa on myös koulukuntia, että ne ihan oikeasti v o i v a t olla vaan luonteenpiirteitäkin, siis vain niitä. Silloin olis enemmän toivoa. Mä haluun tulla nöyremmäksi. En tarkoita nöyristelyä,vaan jotenkin avoimempaa mieltä. Samuuden näkemistä erilaisuudessakin… Tunteita kun nyt sanotaan inhimillisiksi siksi kun ne ovat sellaisia, mitä (ainakin) ihmiset tuntevat.

ja ITSEHILLINTÄÄ on opeteltava. Mä olen päättänyt uskoa, että sitä voi oppia Ja mä haluan antaa ihmisille asioita. En uhrautua, vaan olla avuksi, kun voin. En ole tekopyhä. en väitä että se täysin onnistuu, mutta, jos kuitenkin useammin, joskus…Vaihtoehdot eivät ole kaikki tai ei mitään…

Kun mulla - kuten monella muullakin - on tunnevammoja ja mielen kanssa ongelmia, ei ainoastaan päihteenkäytössä. Niissä ei pääse eteenpäin, jos on aina jossain turhautuneessa ja tyytymättömässä ja vihaisessa tilassa, joka lienee seurausta siitä, että oma elämä ei ole hallinnassa ja on aina jossain bentsokrapulassa ja vieroitusahdistuksessa ja häpeää.

Mä haluan oppia ymmärtämään rajani. Monella tavalla. Se ihminen, jonka hyvinvoinnista olen ihan ekana vastuussa olen minä… En voi jatkuvasti tulla toivottomaksi oman herkkyyteeni, rajttomuuteni vuoksi kaikesta siitä, mitä mun elämän ulkopuolella on, ja mitä näen ja kuulen ja koen ja tulkitsen.

Kun oppisin sietämään pettymystä ilman 2-vuotiaan raivaria, se ois mulle hienoa henkistä kehitystä. Kaikki ihmiset joskus pettyvät, hemmetti vieköön. Ja maailma nyt ei vain ole sellainen, kuin minä haluan. Eivätkä toiset ihmiset.
Näin on.