Henkinen alkoholisti

Me Vähentäjät
1

Eilen tuli juotua ja tänään ahdistaa. Alkoholin juominen aiheuttaa aina minussa ahdistusta. Sitä saattaa kestää useita päiviä juomisen jälkeen. Luen parhaillaan Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi Juovuksissa. Uskon myös, että olen psyykkisesti riippuvainen alkoholista, vaikken fyysisesti suuria määriä juokaan. Seppänen kirjoittaa: “Psyykkinen riippuvuus on joka tapauksessa fyysistä salakavalampaa. Se on vaikeampi tunnistaa. Se antaa tilaa vastaväitteille ja itsepetokselle, kuten viaton mehukestiesimerkkimme kertoo. Fyysisen riippuvuuden vastaansanomattomuuden luulisi jo saavan hälytyskellot soimaan. Puhdas fyysinen riippuvuus on toisaalta väliaikaista. Siitä pääsee eroon melko helposti. Psyykkinen riippuvuus voi sen sijaan ilmetä fyysisiksi tulkittuina oireina, joille haetaan selitystä aivan muualta kuin alkoholista.”

Ja siis, eikö voida olettaa, että olen riippuvainen alkoholista, kun kerran juon sitä siitä huolimatta, että se aiheuttaa minulle ahdistusta? Juon myös vaikka olen vasta päättänyt etten enää juo. Juon myös helpottaakseni sosiaalisia tilanteita. Tiedostan syyt juomiseeni, minulla on myös mielenterveysongelmia, mutta vaikka syyn tiedostaisin, se ei tunnu muuttavan mitään.
Koen tämän ongelmalliseksi, tuntuu vain, että minulla ei ole lainkaan selkärankaa asian muuttamiseksi. Oma äitini on alkoholisti, enkä halua päätyä samanlaiseksi. Enkä myöskään halua oman lapseni joutua kokemaan samaa kuin minä.

Helpottaa edes tänne kirjoittaa, Hei, olen Ap, henkisesti alkoholisti. Toivottavasti löydän täältä vertaistukea.

2

Moi!

Hyvä kun kirjoitat tänne! En ole kunnon vertaistukea kun mulle tulee ahdistus lähinnä rankemman alkoholin käytön jälkeen. Ensin fyysiset oireet ja sitten ahdistus. Paljon tsemppiä sulle!

t. Juhani

3

tervehdys
ja mun puolesta myös tervetuloa Tragic!
itselläni tismalleen sama riippuvuuden ns. mekanismi. se ei ole koskaan ollut fyysistä mutta henkistä kylläkin.
opettelen esim. täällä Plinkissä (kirjoittaen ja lueskellen) tunnistamaan aina vaan paremmin niitä henkilökohtaisia tilanteita kun mieliteko juomiseen syntyy.
en ole koskaan joutunut ottamaan ns. tasoittavaa krapularyyppyä enkä juodu harrastamaan ryyppyputkia, mistä olen tavattoman kiitollinen, mutta kuten todettu, jotkin tilanteet vaan ovat mulle sellaisia että olen totuttanut itseni “selviytymään” niistä alkoholin kera.
olen myös minäkin lääkinnyt ahdistustani alkoholilla; se on sitä hetki helppoa-meininkiä. todella, todella ymmärrettävää.
tai mitä tahansa tunteita. aina parit oluet ovat maistuneet, oli se ahistusta, surua, ikävää, tai iloa, innostusta, riemua.
vaan nyt tuosta tavasta on päästävä eroon… se on päämääräni.
kirjoita lisää!
se on sitä kuuluisaa ongelman käsittelemistä vaikkakin välillä turhauttaa eikä huvittaisi ja tuntuisi siltä, että äh typerää touhua.
tsemmpiä Sulle.

ai niin, oon lukenut sen Seppäsen kirjan vuosia sitten, muistaakseni suurella mielenkiinnolla.
ylipäätään kannattaa lukea aiheesta niin paljon kuin jaksaa ja sietää!
vielä kerran tervetuloa joukkoon!

4

moi vielä,
itsekin olen miettinyt vuosien varrella lukemattomia kertoja tuota että eikö mulla ole selkärankaa jne.
se ei ole kovin hedelmällistä prosessointia.
itselläni on meneillään sellainen vaihe tässä raitistelussa, että kahmin mahdollisimman paljon nollapäiviä koska siitä syntyy luonteva halu kahmia taas lisää ja lisää raittiita päiviä/jaksoja.
välillä pitää tietenkin tsempata aivan satasella.
aivan taistella viinanhimoa vastaan.
mutta kun pääsee ikään kuin kärryille siitä että uusiakin asioita voi oppia - ja varsinkin haluta - niin silloin vapaa tahto pyrkiä reilusti vähentämään/lopettamaan on ihan mieletön kokemus.

kun liityin tänne marraskuussa olin aivan helisemässä esim. perjantaiden suhteen, mutta välillä myös keskellä viikkoa eksyi lempijuomaani olutta ostoskoriin.
retkahdin, ja retkahtelen edelleen, mutta jokin on siis muuttunut pysyvästi.
olen varma siitä, että jos en olisi hokannut liittyä tänne Plinkkiin, mikään ei olisi muuttunut edes tämän vertaa kuin nyt on.
sain kimmokkeen työstää asiaa. just kimmoke on osuvin sana.

5

Kiitos viesteistänne, SylviaPlaa ja juhanikari! :slight_smile: Mukavaa kun on kanssaeläjiä. Pakko oli tulla heti pikaisesti vastaamaan, ennen harrastukseen lähtöä. Itse koen, että lähipiirissä ei ymmärretä ongelmaani, sillä kenenkään silmissä en ole alkoholisti, vaan ihan tavallinen suomalainen ottaja. Ja kyllä, ongelmani on varmasti mitätön monen silmissä. Koen kuitenkin, että nyt kun olen kolmissakymmenissä, olen tullut elämässäni risteykseen, jossa minun tulee valita suunta. Toinen tie johtaa vääjäämättä kohdallani alkoholismiin, ja toinen johonkin itsetuntemuksen tielle.

Fyysisesti olen kohtuukäyttäjä. Juon yleensä pari kertaa kuussa. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Osaan satunnaisesti ottaa myös vain pari. Viime aikoina on kuitenkin tuntunut joka perjantai, että juomista on saatava. Tupakkaa myös. Jota arkena en siis voi sietää. Kyse on kai jostain vääristyneestä vapauden tunteesta, jota saan päästessäni nauttimaan olutta ja tupakkaa. Suruuni en yleensä juo. Ahdistuneena en voi ajatellakkaan juomista.

Jos onnistun olemaan pari viikonloppua kokonaan juomatta, tuntuu että aikaa on jo kulunut sen verran, että kaikki ongelmani syyt jotenkin hälvenevät ja katoavat. Kun edellinen krapula ei ole enää tuoreessa muistissa, on helppo kohauttaa olkiaan ja todeta ettei tässä mitään ongelmaa olekaan.

Tuo ahdistus jota juominen aiheuttaa, (ihan selvästi aivokemiallista ahdistusta), on muuten jännä juttu. Sillä se ahdistus on se syy miksi koen juomiseni ongelmaksi, mutta samalla se varmaan suojelee minua pahemmalta alkoholismilta. En nimittäin pysty kestämään sitä, ja siksi yritän aina vähentää ja himmailla juomiseni kanssa.

Uskon että tänne liittyminen on hyvä juttu! Asia pysyy kokoajan mielessä kun tänne kirjoittelee. Mukavaa sunnuntaita kaikille! :slight_smile:

6

moi taas,
aloin oikein miettiä että nykyisin nimenomaisesti EN juo ahdistukseen (kuten edellisessä tekstissäni väitin) pikemminkin ahmin suklaata tai muuta vastaavaa lohturuokaa. eikä tarvitse olla niin ahdistunutkaan vaan silkka tylsistyminenkin riittää kun suklaalevy jo pyörii mielessä.
toisaalta taas, usein juomahimo aktivoituu kun olen kaupungilla vaikkapa ostoksilla mitä inhoan kosken kestä ihmisvilinää. heti tekee mieli poiketa baarissa. valita baarista jokin pimeä nurkkapöytä jossa voin tuoppini kanssa rauhoittua. tai jotkut vähemmän miellyttävät juhlat/päivälliset tms. joissa on enemmän kuin kaksi kolme
ihmistä. äkkiä sopivan tilanteen tultua omiin oloihin ja mielellään kylmä olut tänne kiitos.

esimerkki: tulossa on taloyhtiön pihatalkoot. tiedän jo että teen hommista oman osuuteni, mutten suinkaan jää grillailemaan naapureiden kanssa ja juomaan taloyhtiön tarjoamia juomia, ei, vaan mitä todennäköisimmin olen varannut itselleni kotiin “rauhoittumisjuomaa” ja päädyn lipittelemään niitä kotiini.
huolimatta siitä että naapurit ovat älyttömän mukavia ihmisiä, ja huolimatta siitäkään että sosiaaliset taitoni ovat ihan ok enkä suinkaan ole mikään tuppisuu, mutta yksikseen oleilu vaan on mieluisinta.
eli onko kysymyksessä sittenkin “ahdistukseen” juominen?
just tätä tämä on… pohtimista pohdinnan päälle.
sitten taas, en nykyisin enää kärsi niin rajuista ahdistuksista (missään tilanteessa) kuin nuorempana, juuri siinä kolmikymppisenä.
ahdistus ei sanana riitä kuvaamaan sitä vaan ne olivat enemminkin tuskatiloja, ja niitä yritin lieventää juomalla.
muistan sanoneeni lääkärillekin että pullo viiniä pahimpaan tuskatilaani on pelastanut henkeni. olin nimittäin itsetuhoinen ja kovin sairas. se oli rajua aikaa. todella rankkaa.

mutta nyt pitää lopettaa… jatkakaamme taas. tsempit sulle ja kaikille muillekin!

7

vielä lisää: entä mitä siitä sitten jos ahmin suklaalevyn tylsyyteeni taikka juon muutamat rauhoittouakseni esim. kaupungilla ryysisärsytykseeni?
toi suklaajuttu on toki pöljää koska olen ylipainoinen muttei se ny maailmoja kaada.
entä sitten juominen. siis aivan vähäinenkin juominen. miks mulla on totuttu tapa haluta bisseä kun saan tietyn mielentilan vaikkapa kaupungilla asioita hoidellessa. olen jonkin sortin erakko ja kaiken lisäksi työskentelen kotona.
ajattelen, että mun olisi aika oppia sietämään nämä vähänkin hankalat tilanteet eikä heti rynnätä totuttuun tapakäyttäytymiseen. yritän tällä siis sanoa, että jokaisella on ne omat henkilökohtaiset mittarinsa. tai, kuten voisi täti-ihmisenä todeta että kyllä ihminen sydämessään tietää mikä on itselleen hyväksi ja mikä ei ole.
eli pitää harjoitella sellaisia tilanteita selvin päin joista jo ennakkoon tietää että mielitekoja syntyy. aina vain uudestaan ja uudestaan.
taidan jo toistaa itseäni kyllästymiseen asti, mutta näinhän se taitaa vaan olla. äh.

8

Moikka, ja kiva Sylvia, kun pidät mun ketjua elossa!

Mun kaksi suurinta syytä juomiseen on tylsyyden karkoittaminen, ja sosiaalisten tilanteiden sietäminen.
Tylsyyden karkoittamiseen liittyy sellainen pieni ajatus, että sillä juomalla ja pienellä nousuhumalalla saisi jotakin glamouria elämäänsä. :laughing: Siis häh, ihan älytön ajatus, mutta niin se mulla menee. Ajatus punaviinilasillisesta kesäterassilla tekee elämästä jotenkin hienompaa.

Elämäni ei ole tavattoman tylsää, mutta pienen perheen äitinä, minulla voisi olla enemmänkin aktiviteetteja kavereiden kanssa. Jotenkin kaikki ystäväni ovat irrallisia ja elävät omaa elämäänsä. Kaipaan kauheasti sellaista kaveriporukkaa, jonka kanssa voisi päihteettömästi puuhastella. Mutta mitään porukkaa ei ole, vaan kaikki ystävät ovat siis yksittäisiä, eivätkä tunne toisiaan. Ehkä sen takia lähikapakka niin usein vetää puoleensa perjantaisin. Siellä istuu se tietty porukka, suurin osa ihan järkeviä aikuisia ihmisiä, ja hetken ajan voin tuntea kuuluvani johonkin joukkoon. Oman asuinpaikkani lähikapakka, kuin sosiaalinen olohuone. Siellä minusta pidetään, vaikka olen selvästi kaikkia parikymmentä vuotta nuorempi. Ketään heistä en silti pidä ystävinäni, enemmän hyvän päivän tuttuina.

Toinen syyni juomiseen, huvittavaa kyllä, on sosiaalisten tilanteiden sietäminen. En koe että sosiaalisia tilanteita tarvitsisi vältellä, mutta parin oluen jälkeen, minusta introvertistä aukeaa extrovertti, juon siis itseni mukavaksi.
Joskus ahdistaa mennä johonkin tapahtumaan, jossa on paljon tuttuja, muttei niinkään ystäviä, esim keikalle. Itsetunto tuntuu olevan pohjamudissa, tunnen näyttäväni rumalta, ja olevani tylsä selvinpäin, joten haen oluesta apua. Jo yhden pullon jälkeen oloni päinvastainen. Rakastan kertakaikkiaan sitä nousuhumalaa. Silloin koen pystyväni mihin vain.

Minulla on myös 2 tyypin bibo. Välillä mietin, onko se pieni hypomanian poikanen, joka nostaa päätänsä aina silloin kun juomaan tekee mieli lähteä. Toisaalta sairaus on ollut nyt ihan hyvin kurissa lääkityksen avulla. Eikä bibo ole ainoa diagnoosini. Se on vasta uusin. 10 vuotta elin sairauden kanssa ilman oikeaa diagnoosia. Minulla on myös paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja eri tasoisia masennustiloja, ja näillä kaikilla on varmasti ollut osuutensa juomiskäyttäytymiseeni. Siihen geenit lisäksi, niin avot. Tunnen olevani tikittävä aikapommi juomiseni kanssa. Nyt viimeistään on hyvä havahtua.

Kun mietin omalla kohdallani kokonaan lopettamista, se tuntuisi olevan erittäin järkevä ratkaisu. Sitten alkaa päässäni ääni minulta kyselemään, että mitäs iloa minulla sitten enää elämässäni on? “Muut pitävät hauskaa ja sinä pidättäydyt kaikesta” Niinpä. No tiedän, että ajatus on absurdi ja iloa on paljon muuallakin kuin pullon pohjalla, mutta tämä ääni yrittää vakuuttaa toisin. Mietin, että pitäisikö elämän tylsyyttä alkaa karkoittamaan harrastamalla jotain exteme-lajeja? :smiley: Vakavasti jo mietin viime talvena aloittavani avantouinnin, nyt olen yhä enemmän sen kannalla. Mutta viimeaikainen saamattomuuteni ahdistaa. Tuntuu, että vapaapäiväni käytän tietokoneella roikkumiseen, kun sen sijaan voisin käydä harrastamassa jotain tai tapaamassa ystäviä. Valivali. Nyt loppuu tämä ruikutus, lähden viemään koiraa lenkille :unamused:

9

heipat,
tajuan enemmän kuin hyvin tuon että ihminen kuvittelee että “kaikki kiva on mennyttä” jos ei juo.
Lopettajissa toi on lempiaihe ja ihan oikein. eihän se tietenkään niin mene. vaan me juomarit omaamme täysin vääristyneen mielikuvan hauskanpidosta.
itselläni on tiedossa, mahdollisesti, parin kuukauden pituinen espanjan reissu. jos työkuviot etenevät niin kuin toivoisin lähden marras-joulukuuksi aurinkoon tekemään kirjallisen työni “loppusuoran”. kuten kerroin työskentelen kotioloissa joten tämä muutto pariksi kuukaudeksi on mahdollista. vaan jo vain olen käräyttänyt itseni siitä että mietin jo valmiiksi tyyliin “pitääkö mun muka sielläkin sitten raitistella” että onpa “tylsää”. kun olut kaupassa maksaa about 20 senttiä.
mutta tätä tää on.
juopolla on juopon mietteet.

hienoa muuten kun kerrot tuosta bibo-diagnoosistasi.
Juhanikari on kertonut samasta - siitä teille molemmille sulka hattuun.
itselläni taas oli nuorempana vaikea masennustila sekä ahdistuneisuus. jouduin/pääsin myös sairaalahoitoon.
nyt haluan tapajuopotteluni entistä enemmän aisoihin, kuten moni muukin täällä vähentäjissä.
ensin itselläni oli päämäärä etten juo yhtäkään olutta keskellä viikkoa. vain perjantaisin sai luvan ottaa. nyt olen siinä pisteessä, ettei se perjantaikaan ole mikään välttämätön juttu. josko vaikka kaksi kertaa kuukaudessa?
retkahtelen toki tasaiseen tahtiin, mutta huomaan kyllä miten ajatukset ovat myös muuttuneet, vaikka sitä ei ihan aina tiedosta ns. arkimielellä.

10

Jep.

Kesä on myös aina sellasta aikaa, että onko se kesä edes ollenkaan jos ei paria sidukkaa voi viltillä auringossa nautiskella. Taikka rantasaunalla. Voisin kuvitella, että mietteeni olisivat hyvin samanlaiset myös Espanjan reissusta, kuin sinulla Sylvia. :laughing:

Olen tässä miettinyt, että mikä sitten olisi minun tavoitteeni. Minkälainen alkoholinkäyttäjä oikeastaan tahtoisin olla?
Ihannetilanne olisi se, että joisin enintään kerran kuukaudessa luvan kanssa enemmän, mutten kuitenkaan niin paljoa , ,että tulisi krapulaa. Minulle tämä tarkoittaa enintään kolmea annosta (olen hyvin pienikokoinen) :laughing: Lisäksi olisi mukavaa voida joskus satunnaisesti ottaa vain sen yhden. Eli esim. kerran kuussa kolme annosta + 1x kuussa yksi annos.

Huono viinapääni on siitäkin syystä ongelmallinen, että tosiaan en kestä enempää kuin kolme, ilman sitä jäätävää krapulaa ja ahdistusta. Pystyn kyllä siis juomaan enemmän, ja usein juonkin, mutta seuraukset ovat järkyttävät. Krapulat ovat niin ahdistavia ja saatan maata iltaan asti sängyssä. Viikko menee henkiseen toipumiseen. Kolme on siis se maaginen luku. Sen kroppani kestää ilman mainittavaa krapulaa. Ne kolme on kuitenkin juotu niin äkkiä. Muut vetelevät iloissaan kuudetta tuoppia, eikä tunnu missään. Tulee sellainen tunne, että oma ilta loppuu kovin lyhyeen. Kun nousuhumala on saavutettu pitääkin jo lopettaa, sitten tulee laskuhumala ja väsymys. Jos taas hidastelen ja vetelen välissä alkoholittomia, silloin jään paitsi kokonaan siitä nousuhumalasta. En voi voittaa. :smiley: Sitten taas ajatukseni kääntyvät kuitenkin siihen totaalilopettamiseen. Että kertakaikkiaan kehitän itselleni sellaisen elämän, ettei tule juotua ollenkaan. Että saan kiksini jostain ihan muualta.

Totaalikieltäytyminen vaan tuntuu niin radikaalilta. Mutta jos sallin itselleni sen yhdenkin, saati kolme, ne juotuani saatan menettää itsehillintäni ja jatkaa juomista. Se on nähty sata kertaa. Ainoastaan selvinpäin pystyn tekemään järkipäätöksiä. Yhden juoneena olen jo ottanut sen ratkaisevimman askeleen kohti itsepetosta.

11

Moi!

Taidan olla samoilla linjoilla ketjun aloittajan kanssa, että juomisen aiheuttama ahdistus lopulta pakotti vähentämään juomista. Olin ensin vajaan kuukauden selvänä viime vuoden lopussa ja nyt olen ollut reilun 2 kuukautta täysin ilman alkoholia. Mielenkiintoista aikaa, erilaista itsensä tutkiskelua.

Alkoholin käyttöön on todellakin ehdollistunut ja sitä jotenkin helposti kuvittelee tarvitsevansa. Toisaalta kai sitä samaan tapaan voi ehdollistaa itsensä elämään ilman alkoholia? Olen yrittänyt opetella sitä tässä. Viikko sitten olin kavereiden kanssa baarissa ja yllätyin todella paljon siitä, että pääsin oikeastaan ihan samanlaiseen fiilikseen juomatta tippaakaan alkoholia, kuin mitä mulla monesti on humalassa. Ainoa vaan, että tuo olo oli siinä mielessä parempi, että seuraavan juoman pakonomainen pohdinta ei hallitse toimintaa. Mulla ainakin tuntuu siltä, että ensimmäisen hörpyn jälkeen se juoma on koko ajan siinä kädenjatkeena, eikä siitä mielellään luovu ja tilalle on saatava samantien uusi.

Tavallaan tuntuu tyhjältä ja masentavalta se ajatus, että mä en osaa hallita omaa juomistani, ja pelottaakin vähän seuraava kerta, kun tulee juotua. Samaan aikaan kuitenkin on tosi hyvä mieli siitä, että pystyisin ilmeisesti elämään elämää näinkin ja tilaa jäisi paljon enemmän muille asioille. Joskus olisi niin kiva “nollata”, mutta en tiedä, onko se omalla kohdallani sitten oikeaa nollaamista, jos menee enemmän pakkomielteen puolelle…

Sillon, kun tekee mieli juoda, kannattaa tarkkailla sitä olotilaansa ja vähän ehkä velloakin siinä ahdistuksen tunteessa, jos jättääkin juomatta. Se on kuitenkin vain tunne, samoin, kuin se alkoholin aiheuttama olokin on. Ja tunteita voi kontrolloida ja muuttaa sitä, millaiset asiat niitä saavat aikaan.

12

[quote=“Miinaxx”]
Viikko sitten olin kavereiden kanssa baarissa ja yllätyin todella paljon siitä, että pääsin oikeastaan ihan samanlaiseen fiilikseen juomatta tippaakaan alkoholia, kuin mitä mulla monesti on humalassa. Ainoa vaan, että tuo olo oli siinä mielessä parempi, että seuraavan juoman pakonomainen pohdinta ei hallitse toimintaa. Mulla ainakin tuntuu siltä, että ensimmäisen hörpyn jälkeen se juoma on koko ajan siinä kädenjatkeena, eikä siitä mielellään luovu ja tilalle on saatava samantien uusi.

Tämä juuri! Joskus kun itsekin olen onnistuneesti ollut muutaman kuukauden juomatta ja siitä huolimatta käynyt baareissa niin se on ollut hauskaa ja varsinkin ilman sitä jatkuvaa seuraavan juoman pakonomaista pohdintaa. Enkä koskaan oikeen voi kunnolla rentoutua, jos mietin kuumeisesti, että voinko vielä ottaa yhden, vai vaaniiko krapula ja ahdistus jo tämän vai vasta seuraavan juoman takana.

Hienoa Miinaxx, että sulla on ollut pidempi raitis jakso. Kaksi kuukautta on jo hieno saavutus!
Tuo mitä sanoit ehdollistumisesta pitää varmasti myös paikkansa. Juuri luin tuolla lopettajien puolella jaetusta linkistä artikkelin joka kolahti.

"KOLMAS OLENNAINEN mielen taito on tavoitesuuntautuneisuus eli se, että keskittyy vahvistamaan mielikuvaa halutusta toiminnasta jonkin asian kieltämisen sijaan.

”Esimerkiksi jos sanot itsellesi, että tänään en ota kaljaa lätkämatsia katsoessa, aivot synnyttävät väistämättä kuvan kyseisestä toiminnasta.”

Sama mekanismi toimii lapsilla: jos lasta kielletään työntämästä sormea pistokkeeseen, hänelle syntyy heti mielikuva, jossa hän nimenomaan työntää sormen pistokkeeseen, mikä vahvistaa halua tehdä kielletty toiminta. Liukkonen selittää tämän johtuvan siitä, että mielessämme ei ole kieltoa, kuten puheessamme.

Tehokkaampi keino tavoitteeseen pääsemiseen olisi miettiä, mitä tekisi ei-toivotun toiminnan sijaan. ”Voi ajatella vaikka, että tänään otan lasin raparperimehua lätkämatsia katsoessa.”

Hänen mukaansa yleisin virhe, jonka ihmiset tekevät pyrkiessään menestymään, onkin se, ettei mielen mekanismeja ymmärretä tarpeeksi. Silloin tulee huomaamattaan toimimaan onnistumistaan vastaan."

Mieli ei siis ymmärrä negaatiota. Et voi esim. seuraavalla afformaatiolla saavuttaa haluaamaasi, “en ole surullinen” sillä mieli kuulee vain sanan “surullinen”. Sen sijaan pitää sanoa itselleen, että olen iloinen. Tutkimusten mukaan päivän mittaan kun hokee itselleen, että tämä on hyvä päivä, tulet hyvälle tuulelle. Mieltä voi ns. huijata. Olen varma että näillä asioilla on keskeinen merkitys alkoholin vähentämisen yrityksessä. Tsempit kaikille!

13

Jaahas, ei nyt ole viikon sisään tullut mitään juomiseen liittyviä mielihaluja ja nyt tuleva vkl meneekin työn merkeissä, joten ei pelkoa. Lisäksi olen ollut ahdistunut ja pannut merkille masentuneet ajatukseni. Näissä fiiliksissä ei tee mieli pahentaa oloaan juomalla, koska niin tiedän siinä vain käyvän.

Joku kummallinen eksistentiaalinen kriisi minulla on, enkä oikeen tunnu löytävän paikkaani tässä maailmassa. Sen verran diipit ajatukset olleet, että tänään tullut itkettyäkin.

Se on jännä, kun minulla on tämä bibo, ja sen tähden pitäisi pitää sellaista “raksi ruutuun” mielialapäiväkirjaa, niin en aikaisemmin sitä saanut aikaiseksi täyttää, kun tuntui etteihän minulla tässä mitään ihmeellistä nyt ole meneillään, mutta nyt tuntuu, että masennukseltani olen liian aikaansaamaton, että jaksaisin sitä lappusta kaivella kaapinpohjalta ja alkaa täyttämään viime päiviltä. Kai se on silti tehtävä. Tuntuu kohtuuttomalta, että minulla on lääkitys biboon päällä ja silti olen niin ailahtelevainen. Mietin miten paljon viime viikkoinen juominen voi vielä vaikuttaa. Mielialapäiväkirjassa on oma kohtansa myös alkoholinkäytölle, sitähän olisi tosi hyödyllistä seurata. Diagnoosini on aika tuore ja nyt pelkään, että lääkitykseni onkin väärä eikä sairauttani saada kuriin.

Näin sanotaan Suomen mielenterveysseuran sivuilla: “Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on taipumusta kärsiä alkoholi- tai muusta päihdeongelmasta poikkeuksellisen usein. Runsas juominen voi voimistaa sekä mania- että masennusjaksoja.”

Erittäin järkevää olisi siis pitäytyä alkoholista kokonaan.

14

Päivitystä tilanteeseeni.

Eilen menin työpäivän jälkeen hetkeksi lähikapakkaan istumaan. Ostin kivennäisveden. Paikalle tuli paljon tuttuja ja tunnelma oli hilpeä ja sellainen jännä, että illasta voisi tulla mielenkiintoinen. Olin ajatellut etukäteen, että käväisen vain pikaisesti, enkä siis juo alkoholia. Kivennäisveden lipitettyäni, parikin ihmistä kysyi miksi lasini on tyhjä, ja saisivatko he tarjota minulle juomista. Kieltäydyin kohteliaasti. Kieltäydyttyäni alkoi kuitenkin pääni sisällä kamppailu. “Kellokin on vielä noin vähän, ihan hyvin voisin yhden juoda, ei se mitään haittaisi. Huomennahan on vapaapäivä.” Minulla oli hieman epämukava olo seurueessa, sillä en kunnolla osaa rentoutua ilman alkoholia, sekin puhui siis yhden “relaxoivan” puolesta.

Ehdotteleva ääni kuitenkin vaimeni yhtä nopeasti kuin aloittikin, ja nälkä ja väsymys vei voiton, joten hipsin kotiini.
Yleensä perjantait ovat aina olleet päiviä, jolloin tunnen, että juomalla pääsisin siihen samaan odottavaan tunnelmaan, joka kaduilla kulkevilla ihmisillä on , siihen kaupungin sykkeeseen, siihen tunteeseen, että olen vapaa ja elossa.
Nyt kuitenkin istuessani siinä baarijakkaralla, kuunnellessani äänen vakuuttavan minulle, että on ihan ok juoda, tajusin sen olevan suurta valhetta.
Tiedättehän sen tunteen, sen pelon, että elämä tapahtuu koko ajan jossain muualla, kuin missä itse on. Siitä tässä on varmasti pohjimmiltaan kysymys. Totesin kuitenkin, että minun elämäni tapahtuu nyt kotonani, keittiössä ja untenmailla.

Tuntuu, että tänne Plinkkiin rekisteröidyttyäni, jotakin on muuttunut. Aiemmin juomishaluni on syrjäyttänyt unen tarpeeni ja nälkäni, nyt kuuntelin sitä mitä kehoni oikeasti haluaa, enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

15

Ja paskat näköjään mikään ole muuttunut. Unohdin koko ketjun, ja juomiseni on vain lisääntynyt. Jos aiemmin otin pari kertaa kuussa, nyt on saatava joka viikonloppu. :open_mouth: En tiedä mistä se johtuu. Kuten aiemminkin valitin, en tunnu löytävän mistään sitä selkärankaa.

16

Kesällä kuluu yleensä enemmän alkoholia! Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa alusta. Pienin askelin.

t. Juhani

17

Minullakin on vaan lisääntynyt alkoholin käyttö vuosien aikana. Nyt viimeinen kuukausi on mennyt suht hyvin, vaikka aioinkin lopettaa tyystin ja siihen en ole pystynyt. No, aina voi yrittää uudelleen ja uudelleen.

Mikä sinut nyt sai tänne takas? Minullakin oli tuossa kesällä taukoa etten kirjoitellut. En varmaankaan halunnut pystyä olemaan juomatta. Kuitenkaan.

Oletko nyt onnistunut olemaan juomatta tänään?

Tsemppiä sinne!

18

Otin Taiteiden yönä suht sivistyneesti, mutta silti kärsin krapulasta ja ahdistuksesta jälkeenpäin. Nyt ei tänään sentäs tee yhtään mieli.
Mullakin varmaan tässä kesällä on ollut just se etten oikeasti ole edes halunnut pystyä olemaan juomatta. Minulle se ihana nousuhumalan tunne on yhtäkuin vapauden tunne, ja siksi sitä varmaan säännöllisesti kaipaan. Pitäisi vaan murtaa itsensä näistä ajatusmalleista ulos.
Suositelkaapa jotain hyvää ja helppotajuista kirjaa, joka käsittelisi aihetta!

Ja kiitos tsempeistä juhanikari ja hauras!

19

Huvittaa hieman tuo juhanikarin “Kesällä kuluu yleensä enemmän alkoholia!” nimittäin luin sen aluksi monta kertaa “kesällä kuuluu juoda yleensä enemmän alkoholia” :open_mouth: Pieni Freudilainen :laughing:

20

Hei, jatkahan kirjoittelua. Täällä harrastaa juuri tuota itsetutkiskelua itse kukin. Oli repsahduksia sitten tai ei. :slight_smile: