Henkilökohtainen kehityskeskustelu...

:blush: jos voisin jotakin poistaa elämästäni, niin muutamia asioita viivaisin yli parista viimeisestä vuorokaudesta :blush: jotakin tein, mutta kun en ihan tarkalleen muista mitä. Yllätys yllätys.
Niin… heinänen on mokaillut… (tervehdys teille, uusi olen) ja nyt minusta tuntuu että on aika kääntää korkki kiinni, hyvästellä pullon henki… ja antaa itselleen anteeksi sitten kun voi olla varma ettei kukaan tule vinoilemaan, tai ehkä vielä pahempaa puhumaan vakasti minun tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. :frowning:

Tajusin muutama vuosi sitten että viina vie nyt tyttöä, se ei sovi minulle ja otin opikseni. Tein korjausliikkeen ja lopetin joka viikkoisen dokailun, välissä saattoi olla parikin kuukautta etten juuri viinaa maistanut. Mutta kyllähän kerran kuussa kunnon perskännit voi joskus vetää…? eikös? vaan kun ei voi. Minun ei pitäisi ottaa edes yksiä perskännejä, mutta kun vähempää ei osaa. Ja joka kerta seuruksena on viikon kestävä häpeä, katkonaisia muistikuvia… sekavaa törttöilyä, agressiivisuutta. Voi miten inhoankaan itseäni.

Minä haluan lopettaa alkoholin käytön, kokonaan, lopullisesti.
Mutta sitä en käsitä miksi jonkun ihmisen juomattomuus on suurempi ongelma ympäristölle (lue: dokauskavereille) kuin ehkä ihmiselle itselleen. Miksi minun pitää selittää ja puolustella juomattomuutta ystäville, tuttaville, kavereille? “kyllähän sinä nyt muutaman vinkkulasin voit ottaa, eihän sitä tarvitse kännätä” ja jokainen tietää että minusta saa kyllä hyvän rai rai -ystävän ja vauhtia riittää.
Olen jontenkin funtsaillut että ovatko nämä ihmiset edes ystäviä? jos en ihan oikeasti ota niiden kanssa, niin häipyykö ne lopullisesti?? miten te muut koette ja toimitte?

terkuin hyvin häpeissään taipunut heinänen…

Tervetuloa plinkkiin, heinänen. :slight_smile: Tarkkanäköisen huomion olet tehnyt alkoholin ja sinun suhteesta ja varmaan oikean johtopäätöksen: lopettamispäätöksen. Niin se vaan vähän taitaa olla, että jos kavereille on ylitsepääsemätön ongelma se, että ystävä lakkaa juomasta heidän kanssaan, niin ehkä se ystävyys ei alunperinkään ollut kovin vahvalla pohjalla (taisi peräti olla nestemäisellä pohjalla?). Kaverin ongelma voi olla se, että pelkää oman juomisensa alkavan näyttää liialliselta, kun vertaa raitistuneeseen kaveriin - ja sellainen vertailu ei välttämättä tunnu mukavalta. Mutta ne kaverit, jotka ovat oikeita ystäviä, lienevät paremminkin iloisia raitistumisestasi, koska varmaan tietävät jo tähän mennessä, että sulla ei kännätessä ole asiat aina sujuneet kovin hyvin (hyvin harvalla kännätessä sujuukaan). Eli todennäköisesti joitakin kaverisuhteita tulee päättymään, mutta uusia raittiita kavereita voi myös löytyä tilalle.

Ja kun olet ollut vähän pidempään raittiina ja kun ystäväsi tietävät sen, että olet oikeasti lopettanut, kokonaan (eikä vain “lääkekuurilla”, “autolla” jne.), kyllä he hyväksyvät sen ja tottuvat siihen. Siitä tulee osa sinua, eikä sitä monikaan jaksa vuodesta toiseen kummastella. :slight_smile: Oman lopettamispäätöksen tueksi suosittelen hakemaan tukea, esim. A-klinikalta (ei, siellä käydäkseen ei tarvii olla putkia vetelevä rapajuoppo - itse menin tilantessa, jossa juominen vasta tuntui lähtevän hallinnasta. Ja siellä kokoontuu myös ryhmiä.). Tai jos raittiita uusia tuttavuuksia kiinnostaa tavata, AA ei ole siihen hullumpi vaihtoehto. Kannattaa tutkailla, mikä tuntuis omalta paikalta, nämä kaksi ovat mulle olleet ihan antoisia (ja AA on edelleen :slight_smile: ).

Kiitos Tiusku!
Vaikka en ole enää ihan tyttönen, niin kuitenkin sitä ikäpolvea joka ei ole vielä joutunut pohtimaan omaa viinan kulutustaan. Voisipa melkein sanoa että minulla on etu puolellani kun tajuan jo nyt että ongelma on ja sille pitää tehdä jotain.

Et usko, tai kyllähän taidat itseasiassa tietää :slight_smile: miten helpottavaa on myöntää on tullut mokailtua ja on tarvis tehdä asialle jotain. Rehellisyyden nimissä, tässä kaihertaa sekin että niin monen muun tavoin uskoin kuuluvani siihen harvinaiseen promilleen josta voi tulla alkon kohtuukäyttäjä riskikäyttämisen jälkeen. Noh… en kuulunut :open_mouth:

Täytyy tässä viikonloppu pohtia missä muissa asioisssa sitä itseään iloisesti kusettaa… mutta baariin en mene ja viinaa en kurkkuuni tänä viikonloppuna kaada!

Tervetuloa vaan heinäsellekin. Jos yksinäinen päätös ei tunnu piisaavaan viinaa vastaan, niin apua on tarjolla monen sorttista - vaikka ensi alkuun tämä “virtuaalikatko” :slight_smile:

kahleeton

Tämä virtuaalikatko on ihan must tähän ensi hätään.

Terkuin
Heinänen, joka uskaltaa jo kurkistaa varovasti nurkan takaa näkikö kukaan…

Tervehdys sinulle ja tervetuloa. Mitä tahansa olet mokannutkin, olet seurassa, joka on mokannut saman verran ja enemmänkin. Toki niinkuin kahleeton tuossa vihjaisikin, niin kasvoikkain kohdattuna edellä olevan lauseen merkitys aukeasi syvemmin. Pohdit kavereiden suhtautumista raittiuteen. Omat kaverini ovat onnitelleet ja todenneet olevansa kateellsia (onpa minulla ollut todellinen onni kavereiden suhteen). Alkoholistiystäväni todellisuus oli toisenlainen - hänellä ystävyyden luonne oli yhdessä ryyppäämistä. Molemmat olemme olleet juomatta puolisen vuotta. Tällä hetkellä hän tekee pesäeroa vanhoihin kavereihinsa, mutta minun ystäväni ovat aivan kuten ennenkin.

Oma lukunsa on tietenkin myös se, miten ajattelet kavereiden ajattelevan. Ehkä heitä ei loppujen lopuksi niin paljon kiinnostaakkaan se, juotko vai et, kuten ehkä itsestäsi aluksi tuntuu. Etköhän osaa olla ihan mukavaa seuraa aivan selvinkin päin. Menestystä irtiotolle juomisesta :sunglasses: .

olen ihan sykkyrällä saamastani tuesta, kiitos siitä :slight_smile: On oikeastaan aika posketonta miettiä mitä muut mahtaa ajatella, kun en yleensä juuri ole kiinnostunut siitä.
Mutta pitänee hieman valottaa ettei AA ihan tuntematon minulle ole, se tuli tutuksi niihin aikoihin kun keksin että kuulun tähän promilen kohtuukäyttäjä joukkoon… Siitä ajasta jäi mieleeni toverien lähes hautajaisia lähentelevä vakavuus “ilon ryöstäjä”… Joukon pelle vai agitaattori? Ehka molemmat… tästä siis tämä pohdinta. Liian kiltti ja halu miellyttää on kai paras kuvaus, ja se ei liene ihan vierasta meille alkkiksille.

Älä inhoa itseäsi, heinänen :slight_smile: Mennyt on mennyttä ja sellaisena se pysyy. Tärkeää on se, mitä tapahtuu tästä eteenpäin. Ja täällä olet tosiaan sellaisessa seurassa, että jokainen ymmärtää varmasti, mille sinusta tuntuu. Aivan kuten edelliset kirjoittajat mainitsivatkin, käynti esim. A-klinkalla on tuossa tilanteessa hyvä tapa lähteä purkamaan tilannetta. Itse sain raittiuspyrkimykselleni aivan uuden suunnan ja tarmon, kun pääsin juttelemaan siitä jonkun alkoholisteja ammatikseen auttavan kanssa.

Ensimmäinen “tanssiin” kutsu torjuttu, en heti ekasta vihjeistä että seuraa kaivataan syöksynyt bussipysäkille hyvä minä! Jopa lievä pirullisuus voi sisältyä sanoihin "ei nyt ]) "

Olo on rauhallisempi, itseinhokin jo vähän roikuttelee päätään. Olen alkanut muistaa hajanaisesti yön tapahtumia, mikään ei ole saanut minua vetämään happea kauhusta hampaiden läpi, vielä.

Vaikeinta ei tule olemaan baarien tortuminen, minähän vihaan niitä. Sen inho sain iskostettua eka AA reissuillani joitakin vuosia sitten. Vaikeinta tulee olemaan

hiivatin mobiili…
Niin vaikeinta tulee olemaan vielä muutaman kuukauden elo punaviinissä marinoidun työyhteisön kanssa. Eli AA kutsuu ensi viikolla.
Ihanaa että te konkarit jaksatte tukea täällä!

päivän fiilarit on menneet helvetillisten itsesyytösten kautta itsesäälin ja välillä helpotukseen, ei enää viinaa, minun ei tartte enää. Olo on vähän kuin talon lattia olis pettänyt alta… ja esiin on tullut homeiset eristeet. Kai pelko on nyt se mikä liikuttaa eniten, miten minä olen voinut olla itselleni näin armoton paskikainen että näin kävi -minusta on tullut alkoholisti. Aika kova paikka… kyllähän te tiedätte.

Tuosta se paraneminen lähtee, heinänen.
Se mikä on tärkeää, pitää itsestä löytää halu lopettaa. Jos pakotat itsesi kieltäytymään alkoholista, on se yhtä tahtojen taistelua.
Itselläni, viimeisen lopetuksen myötä oli tuo halu kasvanut niin suureksi, että kertaakaan en ole kieltäytynyt juomasta, vaan haluan olla ilman.
Olen raittiudestani myös erittäin ylpeä.
On ihanaa sanoa "Kiitos, mutta en juo alkoholia! :smiley:
Reippa kuusi vuotta joka päiväistä juomista takana, nyt puoli vuotta juomattomuutta sen jälkeen.
Arvaa kumpi aika on ollut parempaa aikaa, 100% :sti?
Toivotan koko sydämestäni sulle voimaa ja omaa halua lopettaa, usko pois, elämä on parasta huumetta.
Itse olen henkilökohtaiseti ja postiivisesti todennut tuon seikan :wink:

Viikonlopusta sitten selvittiin, kuivin kurkuin ja jaloin :slight_smile: henkiset haavat ja kovan kolhun saanut minäkuva vielä nuolee haavojaan, ja pälyilen kulmieni alta mutta enköhän selviä. Kun hätä on suurin niin apukin on lähellä, heräsin eilen aamulla aivan merkilliseen rauhaan…
Smokki ja sikari totesi jossakin palstan kätköissä jotenkin että “ihan kuin sanoisi ikuiset hyvästit parhaalle kaverilleen” ja sitähän tämä on. Viinan ja minun tuttavuuteni/ysvävyyteni/hirressäroikuttaminen on ohi.
Alanpa etsiskellä sopivaa ryhmää, sitä näet tulen tarvitsemaan.
Lisää fiilareista myöhemmin, pää on kuin Haminan kaupunki ja kuhisee yhtä ja toista.

Onnittelut selvästä viikonlopusta. Toivottavasti sait myös ansaitsemasi palkinnon - mielinhyvän siitä, kun maailmaa katsoo kirkkain silmin. Itselleni ainakin ensimmäiset raittiit viikot olivat aivan uskomattoman iloinen elämys.

“Alanpa etsiskellä sopivaa ryhmää, sitä näet tulen tarvitsemaan.”

Olen todella iloinen puolestasi, että lähdet etsimään ryhmää itsellesi. Paskafibijen kertominen ihmisille, jotka tietävät mistä puhutaan oli minulle toinen varsin liikuttava kokemus. Seitsemältä siipi maassa AA.han ja yhdeksältä onnellisena kotiin - kas. siinäpä Irwin-vainaalle udet laulunsanat.

Here I go… aamulla tajusin että onhan minulla elämässä paljon hyvääkin mitä voisi pohtia viinan juonnin sijaan:) Mutta kummasti se vaan koukuttaa.
Olen yrittänyt keksiä että mitähän sellaista uskallan tehdä kännipäissäni, mitä en uskaltaisi tehdä selvin päin?? en ole vielä keksinyt. Niin, tietysti haastaa riitaa… ja sen seuraukset on nähty. Enkä oikein edes tajua miksi on pitänyt kännätä??
Fiilikset siis menee edelleen laidasta laitaan, välillä on huikea olo “ihanaa, ei enää viinaa ja minä selviän” ja välillä “iiiiik, miten minä selviän, en halua pisaraakaan”. Itsetutkiskelu siis vauhdissa ja peilistä katselee varsin totiset silmät takaisin :open_mouth:

Fiilikset varmasti menevät laidasta laitaan. Kun olo on “iiiik”, koeta oivaltaa, ettei kyse ole oikeasti viinanhimosta. Kyse on aivan normaalista tunteesta, jonka ainakin minä alkoholistina hukutin pulloon. Haasteena ei sis ole taistella viinanhimoa vastaan, vaan oppia elämään tunteiden kanssa selvin päin. Vähitellen olen oppimnut tunnistamaan ja sietämään tunteita. Vielä on oppimatta, miten elää ajamatta itseää tilanteisiin, joista saa itse aiheuttettuna seurauksena paskafiboja. Luulen, että tuo oppiminen liitty niihin AA:n isonumeroisimpiin askeliin.

Kiitos Smokki ja Sikari, sinusta on ollut tämän viikon aikana paljon apua (toki muistakin!)
Luulempa että tässä samalla kun “tönit” minua eteenpäin otat samalla itse isoja askeleita? Olen lueskellut noita sinun kirjoituksia ja jotekin niistä on tullut hyvä fiilis, ne jotekin kuulostaa tutuilta. Sinulla on iso sydän! :smiley:

Huomenta puolesta päivästä huolimatta :smiley:

Tunteiden vuoristorataa sitä kuljetaan päivään uuteen tulevaan.
Taustalta seuranu Heinäsen kehityskeskustelua, semppiä tulevaan :slight_smile:

Toivottaa Kanttoona

On tämä vaan mahottoman hyvä (miksikäs te kutsuttekaan tätä palstaa??) p-jotain :stuck_out_tongue:

Teistä on ollut iso apu! Eka kerran viikkoon tuntuu että voisin lopetella hiljalleen tätä omaan napaan tuijottamista ja katsella ympärilleni (oma napa on vaan joskus niin mielenkiintoinen). Harmi vaan kun en ehtinyt tänään ryhmään, mutta huomenna karkaan töistä että sinne ehdin!

:blush:

Oman hoitonsa suhteen alkoholistin kannattaa olla säälimättömän itsekäs. Varsinkin eka viikot kannattaa tuijottaa omaan napaansa täysin surutta. Aikanaan itse kukin huomaa ajan olevan kypsä vastavuoroisuudelle - sitä ei kannata kiirehtiä. Myös toisten tukeminen on täysin itsekästä. Kun välittömät muistot omasta juomisesta jäävät kauemmas, myös houkutus kokeilla kohtuukäyttöä hiipii mieleen. Siinä suhteessa sinunkin tuoreet muistikuvasi ovat minulle tukena, etten todellakaan halua lähteä uudelleen alusta liikkeelle tähän raitistumisen työhön.

Moni pitkään raittina ollut kertoo AA:sa, ettei heidän ole tarvinnut vuosikymmeniin palata “kentälle”. Aina on ollut avuliata AA-tovereita, jotka ovat siellä käyneet ja kertoneet kokemuksiaan. Viisaimmat meistä näköjään opppivat toistenkin virheistä.