Joskus kun on ottanut jotain opiaattia ja menee nukkumaan, saattaa yhtäkkiä havahtua haukkomaan henkeä ja tuntuu kun ois ollu pidemmän aikaa hengittämättä ja niinku palais takasin todellisuuteen jostain muualta. Sit kun taas torkahtaa, hetkenpäästä havahtuu taas haukkomaan henkeä. Yleensä tossa vaiheessa rupee ahdistamaan vitusti.Käyn yleensä juomassa vettä, yritän pysytellä hereillä ja yritän muistaa hengittää kokoajan. Huomaan silloin ettei hengitys toimi automaattisesti vaan pitää hengittää “manuaalisesti”.
Onko toi siis hengityslamaa?
Onko hengityskeskuksen lamautuminen asteittaista? Eli onko olemassa lievää hengityslamaa?
Ennen luulin, että hengityslamassa henkilö on tajuton ja hengitystoiminta kokonaan loppu.
Yleensä noita hengityskatkoja/atomaattisen hengityksen lamaantumisia on tapahtunut isoilla kodeiini annoksilla ja unikkoteellä. Buprella ei oo ikinä pahemmin lamaantunut vaikka bentsojakin on ollut mukana…
Aika metka, vaik on tullu kyl kaiken näköstä hidasta kokeiltua Ainut on pahas darras ku joutuu just ‘haukkoon’ henkeä, mut Propral 40mg auttaa täydellisesti mjoo vähä meni offiks
Vähä samaa vikaa… Mut tost ei kuiteskaan niin haittaa o kuiteskaan ku hitaissa herää aina hyväntuulisena ja pirteenä vaik yöunet jäiski siihen 2-3 tuntiin
Alkoholi, bentzot ja opparit kun saa nielun lihakset rentoutumaan ja uniapnesta kärsiville aiheuttavat vielä enemmän pidentyneitä ja voimakkaampia hengityskatkoksia. Varsinkin jos näit “rentouttajii” on käytetty juuri (/joskus jopa muutamia tunteja) ennen nukkumaan menoa…
juu, mut mullakin tulee noit ihan keskel päivää jos oon vetänyt esim, subua/tramaleit (suht paljon) ja bissee. tuntuu et välillä ei muista hengittää ja ei saa happea jne…
Mä kyllä veikkaisin lievää yliannostusta, joka juuri aiheuttaa hengityslamaa. Sitten kun menee nukkumaan, hengitys hidastuu. Tarpeeksi voimakas hengityslama, ei herääkään enää.
Mä kun olin, silloin kun vielä meni hulppeasti heroiinia IV, vetänyt liian ison satsin ja huomasin, että hengitys on turhan väkinäistä, hyvin tietoinen siitä, että jos menee makuulleen, nuokahtaa, nukahtaa ja ei siitä enää herää. Onneksi oli yksi konsti mikä toimi. Ei ihan tarpeeksi vaatteita päälle, kylmä piristää ja parin tunnin kävely joenrannan Tescoon ja takaisin. Siinä vaiheessa kun palasin “Heroin cafe” nimiseen kämppään, jossa oleilin, oli hengitys yleensä aika lailla ok.
Itel pahimmat hengityslamat irtos kodeiinia ja moklobemidiä kombottamalla. Piti oikein keskittyy kaikin voimin siihen hengitykseen et se sujui. Meinas vaa tipahtaa kokoajan ja päätyikin haukkomaan henkeä ihan paniikissa.