Olen kasvanut alkoholin parissa. Aloitin ryyppäämisen jo ala-asteella, olen kohta kolmekymppinen. Kaikenlaisia huumeitakin olen käyttänyt. Nykyään vedän kännit yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, viikonloppuisin. Tuolloin yleensä vedän myös amfetamiinia, mitä selvinpäin ei edes tee mieli.
Käytän päihteitä juhlimis- ja seurustelutarkoitukseen. Ne ovat kuitenkin myös ainoa oppimani keino laukaista stressi ja nollata pää. Alkoholin käyttö on jonkinasteinen ongelma, humala aiheuttaa pirinhimon. Impulssi lähteä perjantaina dokaamaan on nykyään lähes vastustamaton, kutsunkin sitä nimellä “friday night fever”.
Ongelmani on varmasti monen mielestä vähäinen. En yleensä itsekkään pidä sitä edes ongelmana, varsinkaan perjantaisin. Joka viikonloppuinen juhlimiseni aiheuttaa kuitenkin harmia jos jonkinlaista: sunnuntaina olo on ankea, joskus oksentelen, joskus en. Maanantaina ja tiistaina olen jumissa ja äkäinen kuin ampiainen syyskuussa uni- ja dopamiinivajeen takia. Keskiviikkona ja torstaina olen oma itseni. Perjantaina pyörin kuin hyrrä, olen erittäin levoton enkä pysty keskittymään mihinkään. On pakko lähteä baanalle. Saan siis olla oma tasapainoinen itseni kaksi päivää viikosta enkä koe sen riittävän.
Miksi pitää kekkaloida joka viikonloppu? Laiminlyön lähimmäisiäni ja opiskeluani. Duunissakin on alkuviikko aivan perseestä. Nyt yritänkin olla koko tammikuun selvinpäin. Ja sitten juhlin vain kun siihen joku tähdellinen syy kuten vappu, juhannus tai jonkun hyvän ystävän syntymäpäivät. Täydennän topikkia viimeistään kun friday night fever seuraavan kerran iskee, ehkä tajuan jotain kun luen mitä olen kirjoittanut kun hikoilutti, väsytti ja oli paha olo.
Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat erittäin suurilta ja olen kiukkuinen. Toivottavasti tajuan tulla tänne ja lukea tämän kun dokaaminen ja tarkoitukseton juhliminen taas tuntuvat hyvältä ajatukselta. Haluaisin mennä vaikka luistelemaan tai uimahalliin mutta en saa itsestäni sen vertaa irti kun vituttaa ja ahdistaa.
